Tänään on 10.12.2018 14:39 ja nimipäiviään viettävät: Jutta ja Judit. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
teetai:

Vuoden 2018 levyt

Julkaistu: · Päivitetty:

Taas on se aika vuodesta, että voi katsoa taakse ja pohtia, mitä kaikkea musiikkia kuluvana vuonna ilmestyi. Mitään massiivista tai pieteetillä koostettua listaa en ryhdy väsäämään, mutta kirjoitellaan nyt sellainen suosituslista niille, jotka etsivät jotain soittolistoilleen tai – mikä vielä parempaa – levyhyllyynsä. Vuonna 2018 ilmestyi kaikenlaisia indiekiekkoja, jotka eivät kuitenkaan päätyneet lentoradallaan hyllyyni. Mikään seuraavista ei ole toistaiseksi sytyttänyt niin paljon, että olisin ehtinyt tekemään kauppoja, mutta kaikista on hyvin myönteinen fiilis. Indien lisäksi listassa on myös vinoa rokkia, toisteista jurnutusta ja kunnollista jammailua Afrikasta. Muistutettakoon, että tapanani on ostella levyjä myöhässä, pienellä viiveellä, joten osa näistä löytänee vielä paikkansa hyllystäni. Kuunnelkaa siis esimerkiksi näitä: Arctic Monkeys (Tranquility Base Hotel + Casino), Bardo Pond (Volume 8), Courtney Barnett (Tell Me How You Really Feel), Beak> (>>>), Deafheaven (Ordinary Corrupt Human Love), Dungen & Woods (Myths 003), Eels (Deconstruction), Tav Falco (Cabaret of Daggers), Simone Felice (The Projector), Ezra Furman (Transangelic Exodus), The Good the Bad and the Queen (Merrie Land), Seun Kuti & Egypt 80 (Black Times), MGMT (Little Dark Age), Mitski (Be the Cowboy), Peaking Lights (Sea of Sand), Phosphorescent (C’est La Vie), Reverend Horton Heat (Whole New Life), Rolling Blackouts Coastal Fever (Hope Downs), Ty Segall (Freedom’s Goblin), Unknown Mortal Orchestra (Sex & Food), Kurt Vile (Bottle it in), Yo La Tengo (There’s a Riot Going on) Tuosta listasta 5–10 saattaa löytyä muiltakin listoilta. Muutamaa joutuu etsimään kovasti, jos fyysiset esineet kiinnostavat. Paljon muutakin tuli kuunneltua, mutta ulkomaisista uutuuksista hyllyyni päätyivät ainakin nämä, aakkosjärjestyksessä: Beach House: 7                                        The Breeders: All Nerve   The Brian Jonestown Massacre: Something Else       Luke Haines: Sometimes I Dream of Glue                   The James Hunter Six: Whatever it Takes                 The Low Anthem: The Salt Doll Went to Measure the Depth of the Sea           Stephen Malkmus and the Jicks: Sparkle Hard                               Oh Sees: Smote Reverser Josh T. Pearson: Straight Hits                Spiritualized: And Nothing Hurt            Uncle Acid & the Deadbeats: Wasteland Watain: Trident Wolf Eclipse                 Wooden Shjips: V. Kaikki yllä mainitut ovat hienoja levyjä, joskin suurin osa on harvojen makuun sopivia. Eniten olen kuunnellut Josh T. Pearsonin hämmentävää teosta, joka kääntyi alun ihmettelyn jälkeen reilusti plussan puolelle, sekä ruotsalaisen black metal -yhtye Watainin uutukaista, joka taitaa olla ensimmäinen uutena vinyylinä ostamani genrensä edustaja. Molemmat näin myös keikalla vuoden aikana. Kotimaisista seuraavat hienoudet eivät ole omassa hyllyssäni, vaikka osa löytyy samasta taloudesta. Ghost World (Spin), Hän (Harhakuvitusmaailmassa), Itä-Hollola Installaatio (Pelko paremmasta tulevaisuudesta), Lasten Hautausmaa (III), Rosita Luu (SOS), Mopo (Mopocalypse), Musta Risti (s/t), Jukka Nousiainen (Ei enää kylmää eikä pimeää), Vesta (Lohtulauseita), Vuoret (Portti) Rosita Luun ostan, kun se ilmestyy vinyylinä, Ghost Worldin hankin jossain vaiheessa ja kai Nousiainen ja Lasten Hautausmaakin pitäisi hommata. Mopo, Itä-Hollola ja Vesta on kumppanin hyllyssä. Ja ylimääräinen shout-out Villen Utö-yhtyeelle (s/t). Omaan hyllyyn päätyivät ainakin seuraavat kotimaiset, aakkosjärjestyksessä: Kesä: Aukea Kynnet: Vähät välittää                            Lähtevät kaukojunat: II Maailmanloppu: Tuhon koodi                                     Nuoret Marttyyrit: Vieraille Hal Peters and His Trio: Crazy Mixed Up Blues Puhelinseksi: Meillä on ikävä kaikkea   Puhelinseksi: Mitä meistä tänne jää Pursiseura: s/t Pää kii: Jos huonoo onnee ei ois… Seksihullut: Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat Ydinperhe: Älä tee mitä pitää Kaikkea voi suositella, vaikka suostuinkin maksamaan täyden hinnan vain parista yllä mainitusta. Nostetaan esiin neljä artistia. Oli mukavaa, että Pää kii sai ulos toisen kokopitkänsä vetävää melodista punkkia. Nuoret Marttyyrit hiipi ihon alle hitaasti mutta varmasti novellimaisilla teksteillään ja vangitsevalla tunnelmallaan. Rovaniemen punk-toivo Puhelinseksi julkaisi vinyylinä kaksi mini-älppyä, joskin toinen niistä (Meillä on ikävä kaikkea) on löytynyt hyllystä kasettina jo pidemmän ajan. Ydinperheen hardcorella täytettyä vinyyliä odoteltiin pitkään ja sieltä löytyvät vuoden kaksi kotimaista suosikkibiisiäni: ”Pummilla” ja ”Ratkaisu asunto-ongelmiin”. Vuoden kuunnelluin biisi Spotifyssani oli Brian & Helvetin Perunan ”Mä tapan sut”. Eivät ne muutkaan olleet ihan myyntilistojen kärkisijoilla. Jotain saattoi unohtua, mutta sellaista sattuu. Hyvää kuuntelua!

Avainsanat: tuho toivo teko tee tarina talous takes suositella straight stephen six simone salt ruotsalainen rovaniemi rosita rolling risti queen pää punk pohtia plussa pitää peruna parista orchestra nuori nostaa neljä musta mopo mixed mitä mini metal me massacre maksaa maailmanloppu löytyä luu low lista lights levy kynnet kylmä kurt kotimainen koodi kesä keikka kauppa katsoa jää julkaista jukka josh james itä it ikävä iho hän hylly hurt hunter human house hollola hautausmaa hank hal glue fiilis esimerkki egypt edustaja doll crazy brian blues black biisi beach base barnett bad asunto arctic aika afrikka acid musiikki 2018 you yo yhtye world woods wolf whatever välittää vuori voi vaihe v uusi tänne tuli


blogivirta.fi