Tänään on 15.12.2018 07:44 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hikatusta - hikkaj:

Kansi kuin karkkipaperi

Julkaistu: · Päivitetty:

Vai eikö? Minusta kuin Seiskan. Vrt. ed. ! No ainakin suklaisen. "Minkä tähden minä kerron? Ette te pysty minua mitenkään auttamaan. No, kirjoitatte tästä... julkaisette... Hyvät ihmiset lukevat ja itkevät vähän, mutta pahat... ne joilla on valta... he eivät lue."   - miliisin alikersantti Olesja Nikolajevan äiti. Tämän 700-sivuisen mammutin kanssa olen taistellut sopivasti läpi itsenäisyytemme päivän ja puhallellut raskaita Herkon lailla. Papuillut toden ja mielikuvituksen reunoilla. On siellä meno päällä ever: ei tuo autuutta tsaarius, ei kommunismi, ei sosialismi, ei kapitalismi - aina joku kynii ja joku toinen kärsii. Kuten tuolla jo luettelinkin. Toinen paheksuu: Kotimaa on muuttunut supermarketiksi. Toinen uhoo: Nyt hajotamme tämän parakin! Älymystö varsin ilahtuu Leninin tokaisusta: Se ei ole kansakunnan aivot vaan sen paska! Naapurin rouva naapurin rouvasta: Ennen hän iloitsi Ahmatovasta, nyt saksalaisesta kahvimyllystä. Toiset naapurit: Ennen me keskustelimme kirjoista ja näytelmistä, mutta nyt: kuka on ostanut mitä? mitkä ovat valuuttakurssit? Ja kolmannet: Jäljellä ei ole enää mitään arvoja, paitsi lompakon arvot. Entä miliisit: Humalassa toikkaroivat, sakottavat, kiduttavat, raiskaavat. Yksi ihka suora sitaatti teillekin pureksittavaksi alkusitaatin äidiltä, jolta vietiin oudoissa olosuhteissa sodassa Tšetšeniassa Olesja-tytär, ja tuotiin märässä arkussa takaisin: "Seisoin duuman rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa... Ja silmäni leviävät lautasen kokoisiksi! Näen korumyymälän: kultaisia briljanttisormuksia, kultaisia ja hopeisia pääsiäismunia... ja riipuksia... Minä en koko ikänäni ansainnut niin paljon kuin siellä maksoi kaikkein pienin briljanttisormus. Yksi ainoa sormus... Meidän edustajamme... kansanedustajat... mistä heillä on niin paljon rahaa?" Kirjassa on ainakin tuhat ja yksi tarinaa. Mutta oikeat Tuhannen ja yhden yön tarinat kalpenevat tämän vuonna 2015 kirjallisuuden Nobelilla palkitun Sveta A:n tositarinoissa.

Avainsanat: itsenäisyys humala hopea hiihto ever ed auttaa arvo arvostelu aivot ainoa 2015 euro naapuri minä mielikuvitus meno me maksaa lautanen kärsiä kotimaa kommunismi koko kirja kirjallisuus kapitalismi kansi kansanedustaja sota silmä seiska rouva rakennus pääsiäismuna päivä pieni olosuhde äiti valta tytär tuhat tarina suora sosialismi sormus oman tytön kuolema nobel kommunismin raunioilla kansikuva aleksijevitš


blogivirta.fi