Tänään on 11.12.2018 20:29 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kukkapilli:

Lentävät airbagit

Julkaistu: · Päivitetty:

Ajattelin tehdä taas tällaisen koosteen, jota kirjoittelen matkalla tyhjinä hetkinä, kun en osaa oikein keskittyä mihinkään muuhunkaan näiden välilaskujen aikana. Onneksi ei sentään ole mitään järkyttävän pitkiä välilaskuja, vaan sekä Frankfurtin että Bogotán välilaskut ovat kohtuumittaisia. Tein vuoden alussa samanlaisen kirjoituksen matkan päältä ( silloin suuntana oli Bolivia), jolloin tyhjiä hetkiä olikin riittämiin, kun myöhästyimme lumimyrskyn takia Sao Paulon -lennolta ja jouduimme odottelemaan Frankfurtissa vuorokauden. Nyt kaikki on sujunut kuitenkin hyvin, ainakin toistaiseksi! (Olen nyt siis Frankfurtissa, ja kello on vähän yli kymmenen perjantaina aamupäivällä.)   Ihan ensiksi kuitenkin Enskan ja Naltsan myöhästynyt itsenäisyyspäivätervehdys! Minun piti laittaa tämä kuva jo aiemmin, mutta en sitten ehtinytkään kirjoittaa enää yhtään postausta ennen lähtöäni (ylläri). Ei tullut onneksi ihan yhtä kiire lähdön kanssa kuin normaalisti, mikä johtui suurelta osin siitä, että lähtöni oli aikaisin aamulla, joten oli pakko saada kaikki valmiiksi jo edellisenä päivänä, jos halusin yrittää vielä nukkuakin. Normaalisti Lufthansan Etelä-Amerikan -yhteydet lähtevät Frankfurtista illalla, mutta tämä Bogotán-lento lähtee jostain syystä puolenpäivän jälkeen. Minulle aikainen lento tarkoittaa lähes poikkeuksetta olemattomia yöunia, sillä en osaa nukkua, jos tiedän lähdön olevan aikaisin. Kaiken lisäksi olin nukkunut edeltävän yönkin todella surkeasti, minkä seurauksena minulla on lauenneet airbagit sekä silmien yllä että alla. Onneksi sieltä välistä näkyy sentään vielä jotain, ja olen löytänyt (oletettavasti) oikeaan paikkaan. Ukkeli tulee minua Medellínin lentokentälle vastaan, ja hän varmaan luulee, että olen juonut loungessa ja koneessa liian monta lasia skumppaa, kun olen tämän näköinen. Tervetuloa, ihana vaimo! Näkeehän teitäkin! Tuosta edeltävästä kuvasta vielä: neuloin Enskalle ja Naltsalle samantyyppiset sukat, ja olin niin ylpeä itsestäni, kun en käyttänyt sukkien tekemisessä mitään ohjeita, vaan sovelsin nuo ihan itse alusta loppuun. Ilo se on pienikin ilo. Kaiken lisäksi Enskalle piti tehdä tuollaiset töppöset, kun hänen tassunsa ovat hieman persoonallisen malliset. Töppösiä tehdessä kävi ilmi, että osaan virkatakin.

Avainsanat: amerikka alusta alku ajaa ainoa aika aamupäivä aamiainen etappi espanja esimerkki erilainen entinen elämä chilijauhe asunto antaa anoppi hereillä helsinki hakea frankfurt etelä kuolla kuolema kone kolumbia kollega koko kirjoitus kirjoittaa kilpaa kilon keskustelu keskittyä kerännyt kenttä kello kauhea kamera kaivaa kahdeksan jää juttu juo juhla joutua jouluvalo jolla johtua intialainen ilta ihminen ihmissuhde ihana hän hiljaisuus herra mies matkustaa matka mahdollisuus maailma lyhyt luulla lupa lounge loputon loma linssi lentokone lentokenttä lentoemäntä lento lennon lasi laittaa käyttää kysymys kuva kuunnella kuulla kutsu kurkumaa ottaa osaava onni omituinen omaisuus olin ohje odottaa nälkä näköinen nähdä nukuin nukkunut nukkua neuloa neulonta muut mitä minä minuutti millainen pitää perjantai pariskunta pariisi pakata painaa paha vanhempi vaimo vaatia uni ukkeli tässä tänne tyhjä tunti tuli toivo todellisuus tila terveellinen teksti tavallisen tarkoitus tarkoittaa tarina tavata tapa taateli sänky syötävä suosio sukka sujua suhtautua silmä seuraava saksa saada riisi päättää puoli puhua postaus ääni yötä yrittää ympäristö ympäri ylpeä yksin vuotias vuorokausi voi viimeinen vihreät vessa veikata vastaus * matkailu


blogivirta.fi