Tänään on 13.12.2018 20:58 ja nimipäiviään viettävät: Seija ja Lucia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
saaren taiga:

Julkaistu: · Päivitetty:

Minun tulee teitä ikävä. Kesäkuun viimeisenä päivänä Lastun blogi sulkeutuu syystä, että olen antautunut omien kirjojeni vietäviksi. Kirjoitan kirja kerrallaan yhden kirjan painoksia, tyynyn alle piiloteltavia opuksia, joissa on sekaisin runoa ja proosaa, elämää niin kuin se ollut ja mennyt on sekä kuvitteellisia pienoistarinoita.  Nyt on ilmestynyt jo ensimmänen kirja: Välähdyksiä. Vaativa nimi, mutta ymmärrettävä, kun selaa sisältöä. Muistini on palvelijani. Se tekee työtään ja tarjoaa eteeni  välähdyksiä lapsuudestani. Otan kynäni käteeni ja käyn muistini viitoittamiin hetkiin. Muuta minun ei tarvitse osata eikä tehdä kuin kaartaa kirjaimiksi  eteeni aukeavat tilanteet ja tunteet - useimmiten ilman selityksiä.  Lukijan matka kirjainten synnyttämille mielikuville on hänen omansa. En osaa kirjoittaa muuta kuin "salaa". Saan  lentämisen vapauden kynälleni kun olen päättänyt, että annan nämä yhden kappaleen painokseni jälkipolville vasta kuolemani jälkeen. He löytävät kirjani tyynyn alta tai komeron peränurkasta. Näissä kirjoissa on lukunauha! Se on minulle hupaisan tärkeää. Tässä iässä tajuaa, ettei elämä jatku loputtomiin.  Syksyllä diagnosoitu sydänsairaus pysäytti jo.  Ja kun lääkäri keväällä kertoi vahvasta syöpäepäilystä ja laittoi koepalan kiireellisenä tutkimuksiin, ensimmäinen ajatukseni oli: kiitos elämästä, sen suruista(kin) ja iloista.  Reaktioni yllätti minut. Näin päinkö elämäni loppusaldo  tiukan paikan tullen mieleni vaakakupissa kääntyy? Plussaksi tietyistä vaikeuksista huolimatta?  Hyvä niin. Testi oli pätevä ja aito. Muutto Kuopioon Kallaveden äärelle on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Myös lapsuuden saari on ottanut paluumatkaajan rakkaudella vastaan. Ahti suo antejaan. Vene lipuu tyynessä ja myrskyssä. Veteen kätkeytyvät kaikki tunteeni. Niin oli lapsuudessani, niin on myös vanhuudessani jota saan suloisessa Savonmaassa jakaa yhdessä rakkaan elämänkumppanini kanssa. Talo missa lapsuudessani asuin, täyttää tänä vuonna sata vuotta. Seison usein Vuorikadulla ja katson ylös kolmanteen kerrokseen, missä kotimme sijaitsi. -Suljen silmäni. Olen jälleen pieni tyttö. -Avaan silmäni. Olen vanha nainen. En enää kykene juoksemaan, mutta kiiruhdan omalla tyylilläni nykykotiini, tartun kynään ja alan tarinoida lapsilleni ja lapsenlapsilleni viisikymmentäluvun Kuopion maailmasta ja perheemme elämästä. Kiitos, rakkaat blogiystävät. Aloitin bloggaamisen ja blogienne seuraamisen marraskuussa 2006. Hurmion hetkiä! Kiitän. Voi olla, että avaan syksyllä uuden blogin, eihän täältä pois voi olla.  Tulen antamaan blogienne kautta uuden osoitteeni jos sen luon. Mutta nyt astun soutuveneeseen, soudan saareen, menen aittaan ja alan kirjoittaa. PS Idea: tehkää omista blogeistanne kirjoja!

Avainsanat: loputon lapsuus laittaa käsi kuopio koti kirjoittaa kirj kirja kesäkuu kerros juosta jakaa iässä ikävä idea elämä blogi bloggaaminen asua aito ahti voe tokkiisa voi vesi vene vapaus vanha vaatia tässä työ tyyny tyttö tutkimus tunne testi tarvita talo syksy suo sisältö silmä sijaitsi sekaisin saari runo rakkaus rakkaat rakas pieni perhe nimi nainen muutto mieleni matka marraskuu maailma lääkäri lukija


blogivirta.fi