Tänään on 16.01.2019 09:40 ja nimipäiviään viettävät: Ilmari, Ilmo, Gudmund ja Germund. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Fab Forty Something:

Vuoden ehdottomasti paras elokuva - Colette

Julkaistu: · Päivitetty:

Tiedättekö sen tunteen, joka jää todella hyvän elokuvan jälkeen - täyteläinen, tyytyväinen, vähän pyörällä päästään ja hivenen haluton palaamaan elokuvamaailmoista arkeen? Sellainen kokemus oli Colette, jota kriitikot ovat kehuneet ja kaikki kunnon epookkidraaman ystävät ylistäneet. Colette henkilönä on jäänyt minulle vieraaksi, vaikka Vilja Oraalla-romaani hyllystä löytyykin. Sen sijaan hänen elämästään en tiennyt yhtään mitään, joten naisen kasvutarina parikymppisestä nuoresta rouvasta kirjailijamiehensä varjossa itseänäiseksi ja vahvaksi naiseksi ja yhdeksi Ranskan arvostetuimmaksi kirjailijaksi oli kiinnostava. Coletessa oli oikeastaan kaikki ne elementit, joita elokuvassa rakastan eniten: todellisuuteen pohjaava juoni, vahva nainen ja ah - mennyt aika, tässä tapauksessa 1900-luvun molemmin puolin. Luin jostain lehdestä (Ellestä ehkä?), että jos aiot katsoa yhden elokuvan vuodessa, se on tämä. Elokuva alkaa siitä, kun nuori Sidonie-Gabrielle Colette menee naimisiin Henry Gauthier-Villarsin kanssa. Henry on olevinaan kirjailija, paitsi että hän käyttää haamukirjailijoita. Mies on myös tuhlailevainen ja naisiin menevä, ja pitääkseen elintasoa yllä hän pyytää vaimoaan kirjoittamaan lapsuuden ja nuoruudentarinoitaan julkaisua varten. Henryn nimissä, tietenkin. Garbrielle tekee työtä käskettyä, ja muutaman mutkan jälkeen, syntyy esikoisteos Claudine, josta tulee jymymenestys. Pariisi sekoaa kirjasta, ja Claudinesta tulee varsinainen brändi, kuten myös Gabriellesta, joka muuttaa kutsumanimensä Coleteksi. Henry ja Colette ovat Pariisin kuumin ja seuratuin pari. Jos tuohon aikaan olisi ollut Instagram, parin tili olisi varmaan ollut supersuosittu. Henryn tuhlattua taas Claudinesta saadut rahat hän lukitsee vaimonsa työhuoneeseen kirjoittamaan jatkoa bestselleriin. Colette tekee sen pitkin hampain. Pikku hiljaa Colette alkaa löytää myös omaa tahtoaan ja ääntään, eikä tahdo alistua enää Henryn salaa kirjoittavaksi pikkuvaimoksi. Eikä lopulta vaimoksi ollenkaan. Colette oli mielenkiintoinen nainen, joka eli rohkeasti omannäköistä elämää. Ehkäpä se oli vuosisadan alun Ranskassa helpompaa kuin muualla, ja varsinkin taiteilijapiirit olivat varsin vapaamielisiä. Paitsi kirjailija, Colette oli myös näyttelijä, toimittaja, kolumnisti ja teatterikriitikko, joka arvosteli jopa neljä näytelmää viikossa. Hän oli avoimesti bi-seksuaali. Miehensä nimissä olleet Claudinet hän myös taisteli itselleen oikeusteitse. Hän kuoli Pariisissa 81-vuotiaana, yhtenä Ranskan suurimmista kirjailijoista. Coleten teoksia ei ole montaa suomennettu, ei edes Gigiä, joka on yksi kuuluisimpia. Claudine-sarjaa on käännetty kaksi, samoin Cherí löytyy suomeksi. Mutta kuten taas minulle monesti käy, henkilö on teoksiaan kiinnostavampi. Muistan Coleten elämänkerran ilmestyneen muutama vuosi sitten, mutta en sitä silloin lukenut. Nyt sen sijaan aion etsiä sen käsiini. Elokuva oli kaunis, ajanmukainen ja brittityyliin huolellinen. Keira Knightlyn fani sen sijaan en ole koskaan ollut, ja jotenkin olisin kaivannut Coleten rooliin jotenkin verevämpää hahmoa kuin Keira... Puvustus oli kuin karkkia! Pidätkö epookkidraamoista, kuten minä? Mikä on suosikkisi? Seuraa kanavissani: Instagram Facebook Bloglovin` Blogit.fi

Avainsanat: blogi aika muutama muualla mies mielenkiintoinen löytää lehti lapsuus käyttää käsi kuolla kokemus kirjoittaa kirja kirjailija kiinnostava kaunis katsoa kasvutarina kaivata jää juoni instagram hän hylly huolellinen henry henkilö fi fani facebook etsiä elämä elokuva brändi vaimo vahva täyteläinen tässä tunne toimittaja todellisuus tili teos tahdo suomennettu suomeksi sarja rooli romaani ranska rakastaa raha pyörä pyytää pariisi pari paras näyttelijä näytelmä nuori neljä nainen naimisiin muuttaa muuta kivaa elokuvat ja tv ystävä vuotias vuosisata vuosi vilja varsinainen varjo


blogivirta.fi