Tänään on 15.10.2019 07:55 ja nimipäiviään viettävät: Helvi, Heta, Hedvig ja Hedda. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Kremlin systeemien ulkopuolella (kirjoitus salaliittoteoreetikkoja vastaan)

Julkaistu: · Päivitetty:

Kävin lauantaina 22.12.2018 Keravalla syömässä Risto Tammen kanssa ja keskustelimme myös suomalaisesta poliittisesta ilmapiiristä. Toin esille erään näkökulman, jota ei ole mielestäni kyetty ymmärtämään realistisesti sen enempää tuttujen ja tovereiden (T. Sirénin kielenkäytössä ehdottomasti "kavereiden") kuin vastapuolelle asettuvien keskuudessa, vaan kaikilla on liiallista alttiutta salaliittoteorioihin. Niin onnettomasti asiat ovat vieläpä tutkijoiden parhaiksi piireiksi miellettyjenkin keskuudessa, mikä on erityisen surullista. Horinoita punavihreässä kuplassa  Salaliittoteorian syntyhistoria voi olla liitoksissa kunkin esittäjän omaan psyykeeseen, jolloin jännittäviä valtasuhteita ja verkostoja ”kehittäen” tavanomaisuudet tuntuvat jännittäviltä. Arkinen on liian tylsää, että sitä voisi kestää ilman suuria selityksiä. Suorastaan ihmiselle luonteenomainen ”psykopatologinen” selitys ei ole kuitenkaan ainoa välttämätön ongelma, joka selittäisi herkkyyden salaliittoteorioiden kehittämiseen. Yhtä tavallinen vääristymä syntyy hahmottamiskyvyn ongelmista ylipäätänsä.  Supon ja Puolustusministeriön "tutkimushankkeen" seurauksena syntyi Anssi Kullbergin toimittama kirja terrorismista "Koira joka ei haukkunut". Metodologisesti kirja on tyypillisen köyhä eikä täyty tutkimuksen tuntomerkkejä, vaan se on pikemminkin kirjoitelmia punavihreässä kuplassa. Kirjoittajat eivät koskaan haastatelleet kohdehenkilöitä, joista he iskivät tarinointia "tutkimuksessa". Surullista kyllä, että Supo ja Puolustusministeriö tilasivat raportin ja saivat julkaistuksi vain horinoita punavihreässä kuplassa. Yhtä pahasti pamflettimaiselle asenteelle ovat sortuneet Arto Luukkanen ja Saara Jantunen , jotka kirjoissaan myös tekivät minuun liittyviä selityksiä ja määritelmiä. Kumpikaan ei koskaan kysynyt mitään henkilöltä, johon viittasivat horinoissaan. Jessikka Aro on tiedottanut jo useita vuosia valmistumassa olevasta trollitutkimuksestaan, mutta ainakaan minuun hän ei ole ollut mitenkään yhteydessä eikä ole ottanut selvää toiminnastani ja motiiveistani. Daniel Sallamaan ja Helsingin yliopiston "raportissa" äärioikeistosta villiintyminen suoranaiseen disinformaatioon oli aivan röyhkeää ainakin silloin, kun teoksessa kuvattiin minua. Olen jo aiemmin arvostellut raportin, joka ei täytä tieteellisen tutkimuksen totuudellisuuteen pyrkivää tavoitetta. "Tutkijat" eivät koskaan olleet yhteydessä henkilöihin, joita he kuvailivat raportissaan. Kirjoittajat tunnetaan punavihreästä kuplastaan, jonka suojissa heistä osa kirjoitteli aiemmin myös Supon raportissa. Psykologian kirjoissa kerrotaan sokeista miehistä, jotka koskettelivat norsua eri kohdista: kärsää koskettanut sokea luuli kohdanneensa käärmeen, isoa korvaa koskettanut luuli heiluttavansa isoa puun lehteä, mahtavaa kylkeä taputtanut sokea luuli olevansa ison muurin vieressä ja vahvaa jalkaa kokeileva sokea luuli seisovansa ison puun vieressä. Tuon psykologisen vertauksen hahmottamiskyvyn vaikeuksista kaikki tuntevat, mutta käytännössä sen ymmärtäminen onkin vaikeampaa. Esiymmärrys vaikuttaa ja vaikeuttaa realistisen kuvan muodostamista, kun pitäisi hahmottaa valtasuhteita ja verkostoja sekä erityisesti niiden puuttumista realistisella tavalla.  Esiymmärrykseen vaikuttaa puolestaan suomalainen ja länsimainen paranoidinen, suorastaan alkeellinen russofobinen selitysperinne, jossa kaikki venäläisiin viittaava tulkitaan osaksi suurta juonta, jonka Putin olisi kirjoittanut Kremlissään salaisten agenttiensa avulla. Esiymmärrystä vääristää tietysti tulkitsijan omat kokemukset, joissa voi olla muistoja omista suhteista Neuvostoliiton aikaiseen koneistoon, jossa viestinviejät olivat satunnaisesti suurlähetystön virallisia henkilöitä, mutta myös joskus valtakoneisto käytti epävirallisia yksilöitä viestinviejinä. Tällöin epäviralliset yksilöt olivat itseasiassa Neuvostoliiton palveluksessa, osa koneistoa, mutta eivät virallisella statuksella. Horinoiden sepittäjällä saattaa olla omia kokemuksia siitä  kuinka Nato tai muut läntiset organisaatiot maksavat ja ohjeistavat mielipiteiden esittämistä. Saman systeemin heijastaminen vapaiden kansalaisten mielipiteistä ikäänkuin Kremliin on tuolloin seurausta oman korruptoituneen ajattelun heijastamisesta. Lännessä on runsaasti todistettua aineistoa ja tapauksia ostetuista toimittajista ja tiedustelupalvelun sekaantumisesta sosiaalisen median mielipiteisiin. Tämän Snowden toi julki vaikuttavasti, vaikka hänen paljastusten sisällöstä on haluttu vaieta Suomessa. Vaikeneminen on ollut ohjelmallisinta juuri niiden parissa, joille horinat Kremlin vaikuttaja-agenttien toiminnasta Suomessa on mitä elävintä "todellisuutta".  Liian usein unohtuu, että Kremlin iso ja mahtava kämmen ei suojele eikä kata suinkaan kaikkia ihmissuhteita ja -kohtaloita. Ihmiset tapaavat satunnaisesti yksilöinä toisiaan, tutustuvat toisiinsa ilman minkään koneiston suunnittelua ja näillä ihmisillä on oma uransa tai osattomuutensa. Näin on käynyt minut kohdalla, kun olen yksilönä tavannut sattumanvaraisesti yksilöitä, joista joillakin on ollut mielikuvituksiakin villitsevä sotilaallinen tai poliittinen status, mutta toisilla ei ole ollut mitään muuta kuin samanlainen osattomuus kuin itsellänikin. Pienet kohtaamiset - suuret selitykset  Yksilöiden väliseen sattumanvaraiseen tutustumiseen ja kohtaamiseen sovitetaan Suomessa ja länsimaissa (niin kuin kai kaikkialla ihmisten mielikuvituksissa) liian usein salaliittoteoreetikkojen kaltaisia selityksiä. Blogissani kirjoitin 27.9.2008 surullisena eräiden ” nettipoliisien ja nettisosiaalitätien ” harjoittamasta ” mielipidevainosta Suomessa 2008 ”. Olin saanut kirjeen ja sähköposteja, joissa minulle suositeltiin mielisairaalaa, koska ajattelin näiden mielestä "väärin" Venäjästä. Noiden kriitikkojen mukaan kirjoittaisin liikaa Venäjästä – ja erityisesti liian myönteisesti. http://juhamolari.blogspot.com/2008/09/nettipoliisit-nettisosiaalitdit-ja.html Mielikuvituksellisia ja paranoidisia salaliittoteorioita villitsevät tietysti sosiaalisessa mediassa avoimesti kertomani elämäni yksittäiset iloiset tekemiset ja sattumat, jotka saattavat tuntua jonkun tajunnassa merkillisiltä ja jännittäviltä (mikäli nämä ihmiset eivät jaksa elää omaa elämäänsä). Todellisuudessa on kyse hyvin tavanomaisista asioista, joita on vain kerrottu avoimesti. Jos niihin liittyisi ”salaisuuksia”, niitä ei olisi edes kerrottu julki! Lokakuun 17. päivänä 2008 kerroin oman akateemisen väitöskirjatyöni suorittamisesta. http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/valitan-en-ole-jyrkkmielinen.html Sitä varten seikkailin kaikenlaisten lähteiden parissa ja etsin ajattelemisen aihetta. Tilasin ja luin Naton tutkimuksia ryhmien ja yksilöiden psykodynamiikasta. Luin tunnetun CIA:n psykiatrin aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Tuossa tarkoituksessa etsin myös venäjäksi aineistoa ja löysin Venäjän federaation turvallisuus-, puolustus- ja lainvalvontaan erikoistuneen akatemian professorin Andrei Manoilon , joka painotti informaatiopsykologisten keinojen kykyä tuottaa stressiä ja saattaa suhteellisen vakaat järjestelmät psykologisten puolustusmekanismien tarpeeseen. Tein pari lehtijuttuakin hänestä tämän jälkeen. Tämä linkkini professoriin oli yksityisluontoinen ja akateeminen eikä siihen liittynyt mitään poliittisia tai sotilaallisia suhteita. Tämä arkisuus ja tavanomaisuus oli jo aivan pian liian vaikeaa käsittää. Niin yllättävän moni suomalainen koki. Tietysti arvostin professorin kiinnostavia ja mielestäni oikeita analyysejä, joista joitakin psykologisesta informaatiosodankäynnistä julkaisin myös blogissani: http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/blog-post_21.html ja http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/joskus-kaikki-manipulointi-tulee-ilmi.html Mielikuvituksen jännittävä maailma  Tietysti innostumiseni herätti omaan pienuuteensa käpertyvän vanhuksen mielikuvituksen jännittävään maailmaan. Hän syntyi kuin uudestaan vanhuutensa tehtävään! Itse ajattelen jälkikäteen, että olisi pitänyt kai olla hiljainen ja hillitty, jotta toisten ihmisten mielikuvitus ei olisi lähtenyt sellaiseen kiitoon! Oli tietysti minulla hauskaakin. Helsingin yliopiston tietohallintotehtävistä eläkkeelle jäänyt Pauli Saarinen oli tuohon aikaan suorastaan fiksoutunut salaliittoteorioihinsa minua vastaan. Hän julkaisi lukuisia artikkeleita ja niissä kymmeniä kommenttejaan minua vastaan. Saarinen sai häiriintyneen fiksoutumisensa johdosta lopulta potkut Uusi Suomi -verkkosivustolta, mikä sinänsä harvinaista mainituille tahoille. Sen jälkeen hän julkaisi vanhat häiriintyneet tekstinsä bloggerissa. 24.1.2010 Saarinen kirjoitti tällä tavalla Uusi Suomi -sivulla: ” Kunnianloukkaussyytteen uhalla olen jo aiemmin amatöörinä uskaltanut epäillä, että kirkkoherra Molarilla on narsistinen persoonallisuushäiriö, joka vaatisi ammattiauttajan apua ”.  Siihen aikaan Jessikka Aroa ei tunnettu enkä hänen tavoin olisi suojaseinän takana edes itkua niiskuttanut käräjillä. Nykyään vastaavasta valheellisesta ja loukkaavasta ilmauksesta joutuisi käräjille (vain) silloin, jos kirjoittaja edustaa ”väärää” mielipidettä ja uhri "oikeaa". Mainittu Saarinen toisti usein mielikuvituksellisia väitteitänsä, jonka mukaan mainittu professori Manoilo jopa kirjoittaisi minun artikkelini ja kirjani, koska itse en osaisi enkä pystyisi tekemään niitä, niissä teksteissä olisi asioita, joita suomalaisena miehenä en voisi tietää tai muuta sellaista... Saarinen löysi mainitsemani kunnioittamani henkilönimen avulla suoranaisen uuden salaliittoteorioiden maailman, jonka viljelyyn hän vihkiytyi kykenemättä tunnustamaan yksinkertaista, vähäosaista pientä ihmiselämää, jota itse elin ja jossa pienuudessa hän itsekin Suutarilassa kodissaan viritti mielikuvitustaan suuren maailman seikkailuihin. Saarinen kirjoitti minun kirjoittamastani, miettimästäni ja muotoilemastani tekstistä näin salaliittoteorian: ” Arvelin, että kysymyksessä on Venäjältä saatu propagandateksti, jonka hän on kääntänyt suomeksi, kirjoittajaa mainitsematta. Totesin kirjoituksen sisältävän yksityiskohtia, josta ”kyläpappi” ei voi olla selvillä .” Toinen salaliittoteorioihin villitsevä nimi, joka herätti Suomessa tunteita, oli historian tutkija Aleksandr Djukov. Olin ollut toki sen verran yhteydessä, että olin laittanut erään lehdistötiedotteen hänelle, olin kirjoittanut lehtijutun hänestä, hänen morsiamensa oli tehnyt lehtijutun minusta ja myöhemmin toimittaja Leena Hietasen etsiessä eräälle jutulle julkaisukanavaa lähetin sen julkaistavaksi Djukovin kautta (mitä ei kuitenkaan kukaan muu Leenaa lukuunottamatta tietänyt). Mutta jälleen minulla ei ollut eikä muodostunut mitään valtaverkostoa tai -sidosta, vaan olin Venäjän kauppatie -lehden toimittajana löytänyt kiinnostuksen tunnettua nimeä kohtaan ja kirjoittanut jutun. Niin moni muukin teki. Asioita sattuu ilman valtaverkostoja! Venäjän kauppatie - lehti löytyi puolestaan siten, että vuoden 2002 lopulla ja 2003 alussa etsin tradenomin opintojani varten työharjoittelupaikkaa. Otin yhteyttä Pietarin kauppatie - lehden toimitusjohtajaan Reino Pulkkaseen . Lehti meni kuitenkin konkurssiin ja Pulkkanen ilmoitti, että voisin toimia kaupan ja matkailun nettilehdessä Datsha . Aloitin tuossa lehdessä keväällä 2003, kun muutin Pietariin ja pian aloin suomalaisen johdon kanssa sopia asioita Venäjän kauppatie - lehden rakentamisesta entisen lehden raunioille ja resursseille. Tämä tapaus poiki tietysti mielenkiintoisia näköaloja, mutta ei sisältänyt mitään valtaverkostoa, joka antaisi perusteita salaliittoteorioiden kehittämiseen, joita sain kuitenkin jo tuolloin sähköpostiini väkevin uhkauksia. Olin jo 2003/2004 yhteydessä Suomen Journalistiliittoon, joka levitti julkisuuteen Wille Ropposen jännitustarinaa Venäjän kauheasta journalistisesta tilasta. Heidi Hautala puhui samassa teemassa eduskunnassa. Koskaan journalistiliitto ei vastannut yhteydenottooni. Minä en kokenut mitään painostusta tai ohjailua Venäjällä.  Mainittu fiksoutunut salaliittoteoreetikko Pauli Saarinen kirjoitti tarinoita, kuinka kirjoittaisin suoraan Djukovin tekstiä suomeksi. Horinoissaan hän alkoi mustamaalata myös sanomalehteä. Kaikki oli vaarallista, jos siinä esiintyi Venäjä-nimi tai - ulottuvuus. Saarinen sai muita salaliittoteoreetikkoja yhtymään villeihin kuvitelmiinsa. Niin tekivät Jouko Pihosta alkaen monet muutkin, kuten Antti-Pekka Mustonen (”Tynkä-Karjalan Antti”) ja Mikael Storsjö . Storsjön johtama Al-Qaida -sivusto julkaisi lopulta pari sataa valheellista agenttitarinaa minua vastaan. Suomen poliisi kieltäytyi järjestelmällisesti tutkinnasta asian tiimoilta.  Salaliittoteorioita "villitsevä", ärsyttävä piirteeni syntyi pääsääntöisesti ja ilmeisesti kokonaan arkisesta elämästäni ja siinä havaitsemisesta. Kun kävelin lokakuussa 2008 Pietarissa ruokakaupassa, niin tuli suunnaton tarve ottaa valokuva kaupassa myytävistä elävistä ravuista. Lisäksi ruokakaupassa myytiin myös shampanjaa ja punaviiniä, joita ei saa Suomessa ruokakaupasta. Niin kirjoitin pilkallisesti suomalaisia keltaisen lehdistön uutisia vastaan, että venäläisten pitäisi auttaa meitä suomalaisia, joilla on suuri pula ruokatarjonnasta. http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/blog-post_23.html Tietysti tuollainen arjesta noussut kritiikki Suomessa ilmaistua propagandaa vastaan villitsi jälleen joitakin ihmisiä, kun nämä elivät paranoidisessa kuplassaan ja vanhuutensa tylsistymisessä. Heidän mukaansa kirjoittaisin siis muka Kremlistä ohjeistettuna! Todellisuudessa olin "äänekäs" kyläpappi yksityisessä blogissani, koska omilla silmillä näin todellisuuden pietarilaisessa arkielämässä erilaiseksi kuin mitä Suomessa julkaistu propaganda väitti. Sitä samaa korjausliikettä harjoitti sittemmin MV-lehti , koska valtamedia oli harhainen ja täynnä disinformaatiota.  Lokakuussa 2008 julkaistiin Suomessa mediassa perätön tekstiviestikohu Inkerin kirkon ja monien kirkkojen lakkauttamisesta Venäjällä. Blogissani kommentoin jo tuolloin kohua. Suomi-Venäjä -seuran tilaisuudessa kävin 3. marraskuuta 2008 kertomassa Venäjän uskonnollisesta tilanteesta. Tarkistin tilaisuudessa näkemyksiä mainittua tekstiviestikohua vastaan, Amnesty internationalin virittämää kampanjaa Venäjän uskontotilannetta vastaan sekä Tshetshenian uskontotilanteesta. Liityin Inkerin kirkon asiassakin piispa Kuukaupin antamaan vastaukseen Suomen median villitsemää kohua vastaan. Nämä kaikki esitykseni vaikuttivat ehkä joidenkin, suomalaisen keltaisen lehdistön kuplassa elänneiden ihmisten mielikuvituksessa "Venäjän puolustapuhumisena", mutta kyse oli tosiasioiden korjaamisesta niiden havaintojen perusteella, joita itse tein. Kukaan ei maksanut palkkaa eikä valtuuttanut minua puhumaan. http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/uskonnot-nyky-venjll.html Vainoharhaiset vaativat kirkon selvitystä  Minua vastaan villinnyttä tuolloista salaliittoteorian muodostusta voimisti sekin, että en ollut tyytynyt teologian opintoihin ja väitöskirjatyöhön sekä akateemisiin suhteisiin Venäjälle, vaan olin erikoistunut tradenomian opinnoissa Venäjään (ja opiskellut Venäjällä) ja toisissa tradenomian opinnoissa kirjoitin informaatioteknologiasta, osittain siinäkin Venäjään liittyen. http://juhamolari.blogspot.com/2008/11/millainen-on-informaatioteknologian-atk.html Lopulta salaliittoteoreetikot päästivät vainoharhaisuutensa niin harhaiseksi, että pyysivät kirkolta selvitystä, koska luulivat minun tunkeutuneen ja vakoilevan heidän kotitietojansa seurakunnan tietojärjestelmistä! Vaimoni on usein muistuttanut, että olisin saanut säilyttää hyväpalkkaisen virkani, jos menettelisin niin kuin muutkin: vaikenen ja myhäilen hiljaa. Puolustusvoimien terve ja sairas henki Uudenmaan Aluetoimiston päällikkö komentaja Veijo Auvinen kutsui minut ja muita kutsuvieraita Itsenäisyyspäivän ylennystilaisuuteen 5.12.2008 Upseerikerholle Dragsvikiin. http://juhamolari.blogspot.com/2008/12/itsenisyyspivn-ylennystilaisuus.html Kerroin jälkikäteen, että koen hyväksi toimivat instituutiot. Puolustusvoimat on myös tärkeä instituutio. Kerroin kahvipöytäkeskustelusta, jossa eversti ja sosiaalitietelijä juttelivat Puolustusvoimien saaneen yhä enemmän perinteisiä perheen ja koulun funktioita, kansalaiskasvattajan tehtäviä. Pointtini oli, että ” puolustusvoimien isänmaallinen koulutus antaa arvoa tasapainoiselle, sovinnolliselle, määrätietoiselle henkilölle, joka ei suinkaan ole pelottavan kiivasmielinen ”. Juuri tuo silloin kirjoittamani pointti on käynyt valitettavasti sittemmin yhä ”haasteellisemmaksi” kaikenlaisten Torsti Sirénin ja vastaavien vihaisten tunteenpurkausten tähden: armeijan imago on muuttunut epäterveen kiivasmieliseksi. En kertonut julki vielä heti, että jo Dragsvikissa kohtasin erään henkilön, jolle oman perheensä sotilaalliset natsisuhteet olivat ylevä perinne. Olin selvästi eri joukossa mainitussa asiassa. Arkisuus ja sattuma ohjaa, Kreml ei komenna Olin uudenvuoden 2008-2009 kunniaksi kylässä Pietarin Musorskin oopperan, Marinskin teatterin, Pietarin Filharmonian, Pietarin komediateatterin, Inkerin Pyhän Marian kirkon kuoron ja eräiden muiden kuorojen solistitähtien luona. Kyseessä oli lähes kiertoajelu: ensin Venäjälle, sitten 1.1.2009 Pietarista Pohjaan jumalanpalvelukseen, sitten 2.1.2009 väitöskirjan nouto kirjapainosta ja sitten 3.1.2009 autolla Ylläkselle tunturipapiksi. Tällainen ”matkalaisuus” aiheutti voimakasta epäluuloa lojaalisuudestani Suomea kohtaan. Olin aivan liian outo ihminen. Jotain hämärää piti olla! http://juhamolari.blogspot.com/2009/01/mahtava-uusivuosi-pietarissa.html Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ja piispa Mikko Heikka sai kantelun parilta tamperelaiselta henkilöltä, jotka eivät ole koskaan käyneet silloisessa seurakunnassani. Piispa esitti vaatimuksia, joiden mukaan minun pitäisi pyytää häneltä lupaa, mikäli aion käydä Venäjällä. Piispa Heikan vaatimukseen en ilmoittanut suostuvani, vaan katsoin riittäväksi noudattaa tuomiokapitulin hyväksymiä loma- ja vapaapäiväpäätöksiä sekä matkustaa Venäjälle silloin, kun itselläni on Venäjän valtion hyväksymä viisumi. Venäläisten huippusolistien kanssa syntynyt tuttavuus kehittyi arkisella tavalla ilman valtasuhteita. Nämä olivat lähettäneet kymmeniin seurakuntiin sähköpostilla tarjouksen konsertista. Sähköposti oli mennyt roskapostiin, mutta luin sen. Kyselin mielipidettä kanttorilta, joka oli Pohjassa kuitenkin tapansa mukaan erittäin nyrpeä kaikkia muita esiintyjiä kuin itseään kohtaan. Seurakuntaneuvosto piti asiaa kiinnostavana. Niin vastasin viestiin ja kysyin lisää infoa. Sain tarjouksen konsertista ja päätin vaimoni kanssa käydä Pietarissa kuuntelemassa, millaisia esiintyjiä he olisivat. Sikaa ei voi ostaa säkissä! Pietarissa yksityiskodissa kohtasin nämä erittäin sympaattiset lähimmäiset, oopperatähdet. Suomessa seurakunnallamme oli kuitenkin vaikeuksia järjestää majoitusta oopperatähdille. Niin päätin vaimoni kanssa kysyä, että kelpaisiko laulajille majoittua kotiimme, niin saamme kustannukset mataliksi. Nämä olivat tosi ystävällisiä, vaikka kotimme oli hiukan ahdas. Vaimoni oli tapansa mukaan vieraanvarainen ja ystävystyi erityisen hyvin erään laulajan kanssa, jonka hyvä ystävätär paljastui sittemmin meille tutuksi pianistiksi, jonka siskon poika oli poikamme kanssa samalla luokalla. Tämä laulaja otti puolestaan ystävällisesti meidät vastaan Pietarissa sittemmin ja myöhemmin tutustuimme hänen isäänsä, joka oli professori Venäjän presidentin alaisessa valtiohallinnon akatemiassa. Sittemmin tämän isän järjestämänä osallistuin kahteen konferenssiin ja kahteen kirjahankkeeseen mainitussa akatemiassa.  Mistään ”valtakoneiston” verkostosta ja administraatiosta ei ollut kyse, vaan pienten ihmisten välisestä ystävyydestä. Tuo akatemia on niin merkittävä taho, että sen henkilönimien julkistaminen villitsisi jopa turpo-asiantuntijoita yhä edelleen. Kun kävin Tehtaankadulla Venäjän suurlähettilään luona Jussi Parviaisen kanssa, niin myös siellä tiedettiin hyvin kyseisen akatemian arvo.  Lopulta kävi niinkin yllättävästi, että menin Ylläkselle tunturipapiksi ja yksi oopperalaulajista oli tunturilla lomallaan perheensä kanssa. Niin tuttavuus syventyi edelleen. Tällä kertaa laskettelu voimisti tuttavuutta. Kukaan ei tätä suunnitellut. En pitänyt yhteyttä vain oopperalaulajiin, vaan otin yhteyttä myös venäläiseen kuumaan musiikkiryhmään Viagraan ja tein heistäkin lehtijutun. http://juhamolari.blogspot.com/2009/01/venlinen-kuuma-musiikkiryhm-papin.html Yhteydenotto oli menestyksellinen. Avoimmuus tuottaa yleensä hyvää, vaikka joidenkin, kuplissaan elävien sielussa jäytää epäluulo yhä pahemmin. Vedin Pohjan suomalaisen seurakunnan ja rovastikunnan retkeä Venäjälle Inkerin kirkkoon 23.-26.4.2009. Julkaisin vanhan kuvankin, jossa olin aiemmin toimittamassa papiksi vihkimistä ja kirkkoherran virkaan siunaamista inkeriläisessä seurakunnassa. Seisoin piispan viereässä. http://juhamolari.blogspot.com/2008/12/inkerin-kirkkoon-232642009.html "Panen pääni pantiksi"  Vuosien 2008 ja 2009 aikana salaliittoteoriat muodostuivat minua vastaan erityisen julkisiksi. Oobio kirjoitti 5.1.20009 kello 23:36: ” Panen pääni pantiksi – ja koska te, Molari, olette töissä FSB:ssä, niin varmaan pääni myös menee ”. http://juhamolari.blogspot.com/2009/01/lhdetnk-krjille.html Tuollaisia perättömiä ja loukkaavia solvauksia julkaistiin netissä satoja, mutta poliisi ei suostunut aloittaa tutkimusta yhdenkään perättömän julkaisun johdosta. Nimellä ja salanimellä henkilöt väittivät havainneensa rikoksen, että Suomen kansalaisena tekisin työtä vieraan valtion tiedustelupalvelulle. Itse vastasin, että ihmisillä on lupa olla eri mieltä kuin vallitseva rakkikoiramainen Venäjän vastainen räksyttäminen: ”Uskallan nostaa terveen itsetunnon tavoin pääni ylös pensaasta, tulen ulos kaapista niin kuin väitöskirjani kansikuva ennakoi, sillä tässä tapauksessa Venäjässä ei ole mitään hävettävää suomalaiselle. Jos terve itsetuntoni aiheuttaa syytöksiä fsb-palkkalistalle kuulumisesta, se osoittaa syyttävän suomalaisen ihmisen harkintakyvyn pettämistä.” Baltian infosota Minua vastaan leimaaminen ja mielikuvitukselliset salaliittoteoriat saivat voimaa myös sen johdosta, että en vaiennut Baltiasta informaatiopsykologisen sodankäynnin kohteena ja välineenä. Läntisessä infosodankäynnissä vedottiin kauhukuviin Stalinista. Moskovalaisen professorin sanoja käyttäen kirjoitin:  ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ”myynninedistämistä”: tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!” http://juhamolari.blogspot.com/2009/03/viro-liettua-ja-latvia-hyokkaavat.html MTV3 :n toimittaja kuvasi tarkasti Jaguar-autoani, kun kävin vastaanottamassa Virosta tulevia edustajia Viking-terminaalin luona. Vanha autoni, joka oli kiiltävä ja ehkä näyttävä, loi jännitystä televisiossa! Itse olin hiljainen autokuski, en pitänyt puheita, otin valokuvia. Sittemmin Länsi-Uusimaa - lehti tarinoi Lexus-autostani. Autoilla on symbolinen ja viestinnällinen erityismerkitys suomalaisessa journalismissa. Jaguar-kyydissäni kulki Virosta saapunut muutama Naši-järjestön edustaja. Kirkollinen media halusi haastatella minua kauhistusten kanssa, mutta kerroin, että Naši-järjestö on rauhan asialla.  Toistin yhä enemmän, että olen yksinkertainen rukoileva kyläpappi, jota vain käy aina sääliksi ihminen, jota sorretaan – missä tahansa. Tämä Sanoma-talon tapahtuma poiki jälleen kanteluita ja savustukseni kirkkoherran virasta oli lyöty tämän jälkeen lukkoon.  Näin konkreettisesti, että mielenosoitusta järjestelleet Hietanen ja Bäckman eivät halunneet järjestää mitään demonstraatiota venäläisestä invaasiosta tai joukkovoimasta Helsinkiin. Sitä vastoin Kapo, Pertti Salolainen ja suomalainen lehdistö loivat tunnelmia uusinnasta hävitylle jatkosodalle!  http://juhamolari.blogspot.com/2009/03/kapo-pelon-takana-ja-pertti-salolainen.html Käsitykseni suomalaisesta mediasta disinformaation työvälineenä vahvistui oman kokemukseni johdosta. Abdullah Tammen kanssa tein ensituttavuuden mielenosoituksessa Sanoma-talon luona. http://juhamolari.blogspot.com/2009/03/mielenosoitusraportti-2332009.html En tiennyt hänestä yhtään mitään tätä ennen, vaikka hänestä oli varmaan ollut ohjelmia ja uutisia, mutta tuskin koskaan katson televisiota. Kampanja kiihtyi Kantelijoiden joukko minua vastaan kasvoi suoranaiseksi kampanjaksi sen jälkeen, kun Mikael Storsjö ja Jukka Mallinen pääsivät vauhtiin. Tuomiokapituli hoiti kaveruutta Al-Qaidan kanssa ja kantelijoiden keskuudessa, mutta lähetti minulle ainoastaan kaikki vainoharhaiset kantelutkin virallisesti vastattavaksi. Mallinen piti kunnianloukkauksena sitä, että rinnastin hänet Sokrateen kanssa. Poliisi otti minun sormenjäljet, mutta syyttäjä ei löytänyt syytä syyttää. Mallinen oli itse asiassa yhdessä Kerkko Paanasen, Wille Ropposen ja Mikael Storsjön kanssa julkaissut aiemmin vetoomuksen suomalaiselle yhteiskunnalle, jotta minut ja muut "Kremlin kärpäset" tulisi vaientaa. Nyt he eivät olisi hyväksyneet, että tuota solvausta en hyväksy! Mallinen yritti niin kuin myös  Heidi Hautala ja Eva Biaudet rikosilmoituksen avulla saattaa minut osattomaksi. Nämä rikostutkinnat eivät johtaneet käräjille saakka. Syyttäjä vastasi Malliselle, että itse aloitit. Jukka Mallinen selitti tämän jälkeen Kokoomuksen lehdelle, että olisin osa ” Venäjän vaikuttaja-agenttien ” verkostoa. Tuota valheellista ja loukkaavaa väitettä Saara Jantunen käytti sittemmin kirjassaan Infosota . Mielikuvituksellinen teorianmuodostus valloitti myös valtaapitävien tajunnan: Heidi Hautala pyysi Euroopan parlamentin puhemiestä lähettää vetoomus Venäjän duuman puhemiehelle ja valtakunnansyyttäjänvirasto Suomesta saattoi tietooni Hautalan vetoomukset. Hautala syytti ulkoministeriön tiedotustilaisuudessa, että olisin suorastaan hänelle ” arkkivihollinen ”. Samanaikaisesti pääministerin toimistossa surffattiin blogiini ja katsottiin  mitä sanon Hautalasta.  Pian olin pidätetty virantoimituksesta kirkkoherran virasta, mikä tarkoitti palkattomuuteen siirtämistä ja loukkasi minua moraalisesti, joten lähdin koko evankelisluterilaisen ”kirkon” jäsenyydestä. Olin muutoinkin jo nähnyt, miten etääntyneitä piispa ja monet kirkolliset päättäjät ovat Jumalan sanasta ja evankeliumista. Käytän mielellään ilmaisua "mädätys"  tuosta yhteisöstä enkä kutsu sitä "kirkoksi". Salaliittoteoriat eivät heti kadonneet kirkkoherranvirasta luopumisen jälkeen. Vapaan ihmisen omia mielipiteitä RT-kanavalle Venäjän RT-kanava oli kiinnostunut tapauksestani, jossa ei saanut arvostella Al-Qaidan resurssiksi YK:n sanktioissa nimettyä Kavkaz Centeriä . Kun RT-kanavan toimittaja saapui tekemään juttua tapauksestani, niin annoin hänelle lapun ja kysyin, että voisinko kirjoittaa heille RT-kanavalle satunnaisesti kolumneja, kun nyt ei ole mitään muutakaan tekemistä työttömäksi jouduttua. Niin RT-kanava vastasi kuukauden kuluttua, että sehän sopii.  RT-kanavaan syntynyt yhteys tapahtui siis Helsingissä Bulevardilla, jossa juttelin RT-kanavan kanssa Helsingistä käsin johdetun terroristikanavan toiminnasta. Storsjön haastattelua he eivät tahtoneet, koska RT-kanava katsoo sopimattomaksi haastatella terroristeja. Missään vaiheessa RT-kanava ei ohjeistanut, mitä ja miten pitäisi kirjoittaa. Kirjoitin omia mielipiteitäni, ehkä joskus paremmin ja joskus huonommin. Kun keväällä 2012 oli selvää, että RT-kanavan painopiste siirtyisi enemmän Yhdysvaltojen tilanteeseen, niin Suomi jäi pienemmälle painolle ja minun kolumnit päättyivät. Tietysti tämän vuoden aikana kävin useana päivänä viikossa moninaista vuoropuhelua RT-kanavan toimituksen kanssa ja minulle muodostui näkemys toiminnasta. Lisäksi kirjoitin joitakin juttuja muualle Venäjän mediaan, jonne lähetin ne julkaistavaksi. Yleensä nämä jutut julkaistiin.  Kyse oli entisen kyläpapin jäätyä työttömäksi suomalaisen miehen mielipiteistä, jonka hyväksi käytin vapauttani (vapaa-aikaani) ja oikeuttani kirjoittaa. Jälleen ”suhde” jäi syntymättä: minä lähetin tekstin, nämä julkaisivat, mutta verkostoa ja systeemiä ei syntynyt. Myös yhä edelleen voisi olla samoin, että lähettäisin tekstin ja se julkaistaisiin, mutta nykyään en vain ”jaksa” kirjoitella mediaan, ei innosta niin paljon MV-lehden jälkeen. Sotilastiedustelun vastavakoiluun selvityspyyntö  Vainoharhaisuus ja salaliittoteoriat ovat johtaneet siihen jopa suomalaisia asiantuntijoita, että Puolustusvoimista saapui Suomen sotilastiedustelun vastavakoilulle ja KRP:lle pyyntö selvittää minun suhteitani – joita ei siis ole olemassa eikä nämä koskaan sellaisia löytäneet. Kysyin asiasta myös sotilastiedustelun varajohtajalta eversti Martti Karilta , mutta hän ei myöntänyt eikä kieltänyt asiaa, vaan sanoi, että ehkä keskustelu ei johtanut mihinkään toimintaan. Martti Karin paimentamaan sotilastiedustelua läheiseksi muodostunut Hesarin toimittaja Laura Halminen – sai sotilastiedustelun jonkun henkilön avustuksella salaista aineistoa käyttöönsä ja hysteerisesti vasaroi sittemmin tietokoneensa – on kirjoittanut hyvin tietoisena, että Molari ei ole mitään, ei ole mitään suhteita eikä mitään vaikutusverkostoa. Halminen mukaan olen syrjään jäämisestä jopa epätoivoinen ja yritän päästä julki miten tahansa. Laura Halminen on täysin oikeassa siinä, mitä useat eivät ole tähän saakka salaliittoteoriassaan voineet tunnustaa: ensin kyläpappina ja sitten työttömänä olen todella ilman valtaverkostoja, olen Venäjän systeemin ulkopuolella yksityisihminen, jolla on yksityisluontoisia kohtaamisia ja omia mielipiteitä. Laura Halminen saa rahaa mielipiteidensä julkistamisesta ja hänen on tämän vuoksi mahdotonta kuitenkin ymmärtää, että jotkut ihmiset ilmaisevat mielipiteensä perusoikeutensa mukaisesti vapaina ihmisinä. Torsti Sirén ja hänen heimonsa on aivan oma lukunsa, jonka määrittäminen on hyvin vaikeaa. Siihen tarvitsisi pitkää psykoanalyysiä.   Saara Jantunen liittyi salaliittoteorioihin Infosota-kirjassaan, mutta osoitti teksteillään, että hänellä ei ole käytössään mitään sotilastiedustelun dataa. Sellainen data ei olisi tuonut ilmi mitään salaista valtaverkostoa tai Kremlin administraatiota, mutta olisi kuitenkin tuonut kiinnostavempaa tarinointia salaliittoteorian tueksi.  Jantusen tarinat ovat lähes kopioita siitä villistä jutustelusta, jota everstiluutnantti Torsti Sirén kävi joitakin aikoja sitten lähes kokopäiväisesti pitkät ajat minun ja eräiden muiden ihmisten ”verkostoista” tai ”mitättömyydestä” - yleensä kumpaakin toistaen! Bäckmanin "systeemissä"?  Salaliittoteorioita villitsevä nimi on tietysti Johan Bäckman , jonka tuntemiseen minut liitetään jopa tarpeettoman voimakkaasti. Tietysti tunnen hänet  mutta toinen seikka on se, mitä "tunteminen" sisältää ja miten säännöllistä yhteydenpito olisi. Ensi kerralla sain tuntea häneen liittyvän fobian Pohjassa kirkkoherrana, kun Bäckman olisi tullut alustamaan erään tilaisuuden yhteyteen Mannerheimistä. Paikallinen sotatohtori hirmustui ajatuksesta. Suomessa on eräs fobioiden systeemi: henkilö, joka voidaan jotenkin liittää Bäckmanin nimeen, niin tämä katsotaan "oikeudeksi" nimetä myös osaksi Kremlin systeemejä! Niin ovat itse syyttäjä ja käräjäoikeus menetelleet katalasti  MV-lehden ja Ilja Janitskinin tapauksessa. Kun suhteellisen irralliset tapaukset liitetään samoille käräjille, niin infosodan viestiksi tulee, että nämä olisivat siis yhtä Kremlin johdettua infosotaa - ikään kuin Bäckman kävisi "Kremlin sotaa" Jessikka Aroa vastaan, jota äskettäin jälleen kerran luonnehdittiin lehdistössä " Putinin pahimmaksi painajaiseksi ". Itse tohdin epäillä, että Aro ei olisi aivan noin merkittävä, mutta kenties erehdyn. Mielestäni ihmisillä on vapaasti omatoimisesti ja oman ajattelun seurauksena mielipiteitä, olematta sen enempään Kremlin administraation alaisia kuin Kremlin "resonaattoreita", jotka värähtelisivät muka Kremlin torvien mukaan (ehkä tietämättään edes omaa asemaansa). Älyttömyyksiä ihmiset osaavat arvostella itsenäisesti ilman mitään tietämystä Kremlin torvien jyrähdyksistä, jos siellä edes lainkaan mikään torvi on jyrähtänyt asiassa. En ole ainakaan itse havainnut yhtään mitään. Syksyllä 2003 menin Pietarin finanssi- ja ekonomiylipiston suomalaisten ja saksalaisten opiskelijoiden kanssa Pietarissa julkiseen saunaan. Siellä näin ensimmäisen kerran Johan Bäckmanin, mutta lähdin kiireesti pois, koska en halunnut tutustua. Sen jälkeen hän soitti väitöskirjaansa liittyen ja suostuin aterialle hänen kanssaan. Tämän jälkeen menikin toista vuotta, kunnes näin hänet väitöstilaisuudessa ja karonkassa. Tämän jälkeen olen tavannut useamman kerran pitkän vuosikymmenen aikana, mutta en mitenkään usein.  On turha kysyä minulta, missä Bäckman on tällä hetkellä, sillä ”yhteys” on vain satunnainen – jos kerran vuodessa saattaa onnistaa, että näen jossain tilanteessa, kun Suomi on pieni eikä Venäjäkään niin valtava ole kooltaan. Joskus on mennyt toista vuotta ilman mitään viestiä tai yhteyttä.  Mahdoton on arvioida, missä määrin Bäckman olisi Venäjän systeemin ”sisällä”, sillä hänelläkin on kiinnostavia mielipiteitä, joita hän ilmaisee ja Venäjän media julkaisee näitä mielipiteitä. On kuitenkin oikein todeta, että Bäckman on enemmän "sisällä" median systeemeissä, hänellä on verkosto, kun taas itselläni ei ole lainkaan verkostoa ja olen kokonaan systeemin ulkopuolinen yksinäinen ihminen. En kuulu myöskään mihinkään venäläisiin järjestöihin tai vaalitarkkailijaryhmiin tms. Mitaleita ja kunniamerkkejä ei ole annettu enkä ole saamassa. Näen edelleen Bäckmanin lähinnä mielipidevapauden käyttäjänä. Kiinnostavat mielipiteet ovat aina kiinnostavia.  Aktiiviset ihmiset saavat enemmän aikaan kuin omaan kuplaansa sulkeutuneet nyhveröt. Mikään Kremlin koneisto ei järjestänyt mitään Minä olen käynyt Venäjällä hääjuhlissa. Vaimoni koulutoverin tytär meni naimisiin. Tämän koulutoverin veli oli paikalla työtoverinsa kanssa. Neljän vuosikymmenen aikana he olivat kasvaneet aikuisiksi ja saaneet uransa. Niin juttelin näiden kanssa. Illan kuluessa kävi ilmi, että samalle kesämökille majoittuneet veli ja tämän työtoveri olivat Venäjän armeijan korkeita upseereita. Toinen oli laskuvarjojoukkojen komentaja ja toinen oli jo Neuvostoliitossa KGB:ssa kenraali. Lapset olivat asuneet samassa talossa ja kasvoivat sitten aikuisiksi – kukin omalla tiellään. Mitään Kremlin johtamaa administraatiota ei siitä kuitenkaan ikinä syntynyt minulle ja perheeni suhteen. Mitään systeemiin sitoutumista ei myöskään seurannut. Kun poikani kävi venäläisen olympiamitalistin ohjauksessa uintivalmennuksessa, niin paikalla oli iso joukko muitakin venäläisiä. Niin eräs venäläinen mies näki kahviossa, että luin Iltalehden kauhutarinaa venäläisistä sotajoukoista. Hän istui lähellä ja kertoi, että käynyt noissa paikoissa. Oli entinen sotilasasiamies. Sitten juttelimme vielä toisellakin kertaa ja tämä soitti minulle demarien kansanedustajien takia kysyen analyysiäni heistä. Mikään koneisto ei järjestänyt mitään, vaan ihmiset istuivat kahvipöydässä ja näkivät skandaaliuutiset, josta kävivät juttelemaan. Reaaliteettien taju ja vallankäyttö  Tämän lyhyen selonteon avulla esitän, miten huonolaatuisia ovat valtaosin suomalaiset turpo-asiantuntijoiden ja ”aktivistien” salaliittoteoriat (joita he saattavat kutsua jopa "tutkimuksiksi"!), joissa suomalaisia yksityisihmisiä luokitellaan johonkin ”venäläiseen systeemiin”. Kun arkiset reaaliteetit – reaaliteettien taju – on yksinkertaisesti kadonnut, niin sellainen tajun hukkaaminen luokitellaan pahimmissa tapauksissa jopa skitsofrenian ja paranoian tuntomerkiksi!  Pahinta salaliittoteoreetikkojen paranoidisuudessa on silloin  kun nuo teoriat ovat vääristyneen vallankäytön ja suoranaisen syrjinnän työvälineitä.  Keväällä 2012 sain ainutkertaisesti onnistumisen työhaastatteluun operaattorin tehtävään, mutta tämän jälkeisestä Supon turvallisuusselvityksestä sain ilmeisen negatiivista palautetta, koska yritys ei sen jälkeen ikinä millään tavalla vastannut mihinkään tiedusteluun ja tehtävään etsitään yhä edelleen puolen vuosikymmenen kuluttuakin henkilöitä. Yritys korosti juuri "suomalaisen luotettavuuden" merkittävyyttä. Supon edustaja kommentoi pian tapahtuman jälkeen televisiossa, että he onnistuivat aivan loppusuoralla estää erään "venäläisen agentin" rekrytoinnin korkeanteknologian yritykseen, jollaisena mainittua firmaa luonnehdittiin. Arkisuuden sijalle kehitellään toinen suuri maailma, joka on kuitenkin fantasiaa. Muistan juttelut jopa Jussi Parviaisen kanssa asiasta, sillä hänkin olisi halunnut ilmeisesti psykologisesti itsensä ehostuksen tarpeista minun selittävän liian suurilla sanoilla arkista elämääni, joka ei todellisuudessa ollut mitenkään erityinen. Kun itse halusin kertoa, että olen osa-aikainen siivooja, dramaturgi Parviainen melkein kiivastui tuollaista vähäpätöistä ilmaisuani. Todellisuus ei ole suinkaan suuressa systeemissä, vaan pieni arkisuus voi olla aivan mahtavaa. Nykyään Suomessa on perustavasti outo tilanne: minun täytyy epäileväisenä kysellä, että pidetäänkö sitä rikoksena, jos kysyn oman kirjani kohdehenkilöiltä kommenttia ennen kirjani julkaisemista. Rikoksellisen vainoamisen riskistä huolimatta aion kysyä ja kuunnella, jos nuo Suposta alkaen lausuvat jotain käsikirjoituksesta. Juha Molari, D.Th, BBA. GSM +358 40 684 1172 Blog  http://juhamolari.blogspot.com/  ja VKontakte  http://vk.com/id157941374   EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @) Twitter:  https://twitter.com/molarijuha LinkedIN-profiili:  http://fi.linkedin.com/pub/juha-molari/99/160/a4 Molari in Russian media:  http://juhamolari.blogspot.fi/2010/01/blog-post_23.html

Avainsanat: heikka heidi hautala harvinaista akatemia hahmo haastattelu gmail fsb federaatio eversti eva eurooppa espoo esittää esiintyä erityinen epäillä entinen email elämä akateeminen ajatella ainoa aineisto aiheuttaa aihe 2009 juhamolari eläke edustaja edustaa eduskunta disinformaatio demari data daniel cia bäckman blogspot blogi kata kasvaa karjala kari kansanedustaja blogger kansalainen kanava kampanja kahvipöytä kadonnut kadota kaappi järjestö järjestää järjestelmä jännity jännittävä leena blog biaudet baltia auttaa auto atk asiantuntija arvostella arvo arvioida arto artikkeli aro armeija arkinen arki apua antti antaa anssi andrei alku html historia hiippakunta hietanen hesari herätti henkilö henki helsinki jonne jolla johtaa jessikka jantunen janitskin jalka itsetunto itsenäisyyspäivä itsenäinen isä iso instituutio inkeri infosota imago iltalehti iloinen ilmoittaa ilmaisu ihminen hän https http juttu jutella jussi jumala julkisuus julkaisu julkaista jukka jouko joukko laura laulaja latvia lapsi köyhä käärme käydä kävisi käsittää käräjäoikeus käräjä kysyä kysymys kyky kuvata kuva kuunnella kuuma kuukausi kutsu kustannus kupla kuoro kritiikki kremli koulutus koti korruptio konkreettinen koneisto kommentti komentaja kokoomus koko kokemus kirkko kirkkoherra kirjoitus kirjoittaa kirjoittaja kirj kirje kirja kiinnostava kgb keskustelu kertoa kerrottu kerkko kenraali keltainen kello kauppa loma pyytää pystyä lokakuu linkedin liittää liettua lehti pyhä puu putin puolustusvoimat puolustus punaviini pula puhe psykologia propaganda profiili professori presidentti potku politiikka poliittinen poliisi pointti poika pohja piispa pietari pieni pertti perinteinen perinne perhe pelko pekka pauli parvinainen parviainen parlamentti pari pappi mielipide mielikuvitus mies palkka palaute paikallinen outo ottaa ostaa osoittaa osallistua lehdistö maailma löytää länsimaa länsimainen länsi lännessä lähetti lähetin luukkanen lupa luokka merkittävä sokea suomalainen media matkustaa matkailu martti marraskuu maria manipulointi maksaa suhde status sotilaallinen osaava opiskella opiskelija opinto ooppera ongelma omilla olin ohjelma ohjata näkemys noudattaa nostaa nimi neuvostoliitossa neuvostoliitto netti nato naimisiin mv muuttaa muutama muut muuri muu muodostua muka tutustua tutkimus tarve tarkoittaa tarjous tarina snowden sivusto sisältää sisältö tapaus tapahtuman tapahtuma tapahtua sisko silmä sika siivooja seuraus seura seurakunta selvittää selitys seisoa seikkailu seikka sauna satunnainen sataa sanoma sana saksalainen sairas saarinen saara russia ruokakauppa risto rikos reino rauha raportti rakentaminen raha qaidan qaida päättäjä päästä pää majoitus mahtava mahdoton pääministeri päällikkö musti mtv3 moraali molari mitä minä mikko mikael talo taho säilyttää sähköposti syyttää syyttäjä systeemi syrjintä syntyä symboli syksy suurlähettiläs suuri tutkija turvallisuus turha tuottaa tuomiokapituli tuntua tunne tuntea tunnustaa tunnelma tulkita tuli tuleva toimitus toimittaja toimisto venäjä virallinen viking viesti toiminta todeta todellisuus tila tilata tilanne tilaisuus tiimoilta tietää tieteellinen terve terroristi terrorismi teoria teologia teos televisio teksti surullinen supo suomi sosiaalinen sopia sokrate vetoomus verkosto venäläinen yhteys yhteydenotto yhteiskunta yhdysvallat välttämätön väitöskirja vuosikymmenen vuoropuhelu vuosi voima voi viro virka vira veli veijo vetää vauhti vapaa vanha valtamedia valtakunnansyyttäjänvirasto valokuva vallankäyttö valita vaimo vaikuttaa vaihe vahva vaatimus vaarallinen uusivuosi uusi suomessa suomeksi uudenmaan ura ulkopuolella uhri työ tässä tehtävä työtoveri tytär twitter teatteri tavata tavallinen tarvita ärsyttävä ystävällinen ystävyys yrittää yritys ymmärtää yliopisto yksityiskohta yksinäinen yksinkertainen yksilö yk


blogivirta.fi