Tänään on 21.01.2019 17:31 ja nimipäiviään viettävät: Aune, Oona, Netta, Auni, Agnes ja Agneta. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kukkapilli:

Riemukas loppiainen Las Vegasissa

Julkaistu: · Päivitetty:

Täällä oli loppiainen vasta maanantaina 7. päivä, mikä johtui kolumbialaisesta tavasta siirtää lomapäiviä: jos pyhäpäivä osuu viikonlopulle tai keskelle viikkoa, se siirretään maanantaiksi. Ei siis ole ihmekään, että vuoden 2019 kahdeksastatoista pyhäpäivästä peräti kahdeksaa juhlitaan maanantaina. Kolumbiassa on muuten pyhäpäiviä neljänneksi eniten maailmassa Kamputsean (huikeat 28 kappaletta), Sri Lankan (25) ja Intian (21) jälkeen. Pitkä viikonloppu olisi tarjonnut hyvän mahdollisuuden pieneen matkaan, ja suunnittelimmekin ukkelin kanssa auton vuokrausta. Onneksi emme kuitenkaan toteuttaneet suunnitelmaa, sillä selkäni kipeytyi lauantaina salilla todella pahasti. Koko alaselkäni oli niin kipeä, että ainostaan seisominen ja käveleminen oli suhteellisen kivutonta (paitsi että maanantaina kävelykin oli jo suhteellisen kivuliasta). Kaikkein kamalimmat tuskat tuotti eteenpäin kumartuminen, jota en voinut tehdä ollenkaan. Jos piti nostaa jostain lattialta ylös, piti tehdä ensin suunnitelma, miten laskeutuisin maahan, jotta pääsisisin sieltä vielä ylöskin. Eilen iltapäivällä ukkeli kyllästyi ja sanoi, että nyt lähdetään lääkäriin. Minä en lähde selkäkivun takia lääkäriin, ennen kuin viimeisessä hädässä (joka ei ollut ilmeisesti vielä tullut), koska lääkärit eivät kumminkaan pysty tekemään selkäkivuille mitään. Päätin kuitenkin ukkelin mieliksi suostua, mutta googletin netistä sellaisen sairaalaan, jolla oli myös hyvät englanninkieliset sivut ja joka tuntui olevan muutenkin ulkomaalaismyönteinen. Pärjäisin toki espanjallakin, mutta terveysasioissa olisi kiva pelata varman päälle ja tulla ymmärretyksi sataprosenttisesti, puolin ja toisin. Niinpä sitten lähdimme klinikalle, jonka nimi oli Las Vegas. Medellínin Las Vegas. Onko täällä niitä peliautomaatteja?   No kuinkas sitten kävikään? Kukaan ei osannut tietenkään sanaakaan englantia! En tiedä, johtuiko se pyhäpäivästä, kun suurin osa lääkäreistä oli ehkä lomalla, mutta espanja oli Las Vegasin ainoa kieli. Pärjäsin espanjalla kuitenkin ihan hyvin, vaikka jokin asia saattoi toki mennä ohi, mutta asiat tulivat pääpiirteissään selviksi. Mietin vain niitä ulkomaalaisia, jotka eivät puhu espanjaa, että heille Las Vegas ei ole ehkä ihan paras mahdollinen paikka. En ole koskaan nähnyt niin unkeellista sairaalaa kuin tämä oli. En tiedä, ovatko kaikki kolumbialaiset sairaalat samanlaisia, vai oliko tämä jotenkin poikkeus (ja sairaanahan kaikki ylimääräinen säätäminen on erityisen mukavaa). Ensinnäkin sairaalaan ei käveltykään noin vain, sillä ovet olivat visusti lukossa. Oven vieressä oli vartijan tiski, ja vartijan piti tulla avaamaan ovi, jotta pääsi edes odotustilaan. Sitä ennen piti kuitenkin ottaa ulkoa vuoronumero, jolla pääsi jonottamaan vastaanottoluukulle. Siinäkin oli pieni selvitteleminen, että mikä vuoronumero meidän piti ottaa, kunnes selvisi, että maksaisimme lääkärikäynnin itse. Oikea lappu tuli siis painamalla nappulaa, jossa luki 'particular'. Odotustilan istuimet oli upottavia nahkatuoleja, jotka ovat pahimpia mahdollisia istuimia selkävaivaiselle. Onneksi yksi vähän kovempi tuoli vapautui pian, ja pääsin töröttämään sen reunalle. Kun vuoroni tuli, tiskillä piti täyttää henkilötietolappu ja maksaa ennakkomaksu (eräänlainen pantti), josta sitten poislähtiessä vähennettäisiin todellinen sairaalamaksu, jos se olisi pienempi kuin ennakkomaksu. Ennakkomaksu oli niin suuri (800 000 pesoa eli noin 220 euroa), että minun piti kysyä kahteen kertaan, että anteeksi kuinka paljon. Sairaalasta poislähtiessä piti ensin mitätöidä ennakkomaksu ja sen jälkeen maksaa todellinen loppusumma. Sitten tiskiltä sai tositteeksi lapun siitä, että maksu oli suoritettu ja että kaikki oli ok. Ulospääsy lukitun oven takaa oli yhtä vaikeaa kuin sisääntulokin, mutta vartija tuli avaamaan oven koputtamalla. Tiskiltä saatu tositelappu annettiin vartijalle, ja vihdoinkin olimme vapaudessa. Apteekki ja kahvila ovat sivurakennuksessa, ja niihin pääsee sentään kulkemaan vapaasti.   Kun minulta oli otettu saavuttuani verenpaineet ja syke jonkinlaisen sairaanhoitajan huoneessa, sain ranteeseeni huvipuistorannekkeen, ja toinen sairaanhoitaja lähti viemään meitä läpi sokkeloisen sairaalaan ylempiin kerroksiin jonkinlaiseen päivähuoneeseen. Sitä ollaan näköjään Premium-asiakkaita. Huonekin oli ovessa olevan lapun mukaan Premium-huone, eikä huoneessa ollutkaan muuta valittamista kuin se, että tuolit olivat taas liian pehmeitä ja upottavia.

Avainsanat: apteekki antaa amerikka allas ala ainoa aika asunto asua asiakkaita espanja kuuma kuukausi kulunut kulkea kroppa kotona koko kipu kipeä kieli keksi kannabis kamera kaipuu kahvila jännittää juhla jonkinlainen jolla johtua intia ihmeellinen hän huone harrastus euro käsilaukku kysyä kuva kuvaaja kuu * terveys * kolumbia yksin värikäs voide viimeisessä viikonloppu viikko vegas vesi varvas vartija vaihde ulkomaalainen ukkonen ukkeli uimaan täydellinen tässä tyyny tuottaa tuoli tuntua tunti tuli todellinen tiski teuvo syke suuri suunnitelma suomessa sunnuntai sri sivu selkä seisoa sali salama sairaala sade päästä päivä pystyä premium polvi poikkeus pieni pienempi pelata pehmeä pari paras palata paikka ovi ottaa ostaa onni onko omistaja olin nostaa nimi netti nappula myyjä myydä mitä minä mies matto matka maksu maksaa mahdollinen lääkäri lääke lämpö lähde lukko loppiainen loma liikunta liikkua leipomo las lappu lankan laji käydä kävely


blogivirta.fi