Tänään on 19.04.2019 19:29 ja nimipäiviään viettävät: Pilvi, Pälvi, Bernhard ja Bernt. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

Tieteiden yöstä

Julkaistu: · Päivitetty:

Aloitin eilisen Tieteiden yön SKS:n juhlasalissa, jossa teemana olivat liikkuvat kuvat. Ensimmäiseksi katsottiin Turska pakkasesta. Lyhytelokuva kirjallisuuden kriittisten editioiden tarpeellisuudesta eli viimeisin SKS:n Metropolialla teettämistä videopätkistä. Toisin kuin edelliset, joita olen nähnyt YouTubessa, tämä oli hyvä, hauska ja informatiivinen. Opin ainakin, että oravien haukkuminen tarkoittaa ruoskimisrangaistusta. Kuva vuoden 1922 Kihlauksesta. Elonet Outi Hupaniittu kertoi SKS:n omimista Aleksis Kiven tekijänoikeuksista ja siitä, miten nämä linkittyivät Kihlaus-näytelmän vuoden 1922 filmatisointiin. Kyseisen filmin esitysversiota ei ole säilynyt, mutta lopuksi katsoimme äskettäin tehdyn version, jolla pyrittiin alkuperäiseen henkeen. Todennäköisesti mainion elävän musiikin ansiosta kokemus ei ollut ollenkaan niin kamala kuin Hupaniitun siteeraamat aikalaisarviot antoivat odottaa. Koska en ole nähnyt enkä lukenut Kiven näytelmää, filmi oli ihan samaa tasoa kuin suurin osa suomalaisesta elokuvatuotannosta: käsittämätöntä käytöstä ja ylinäyttelemistä. Sitten kipitin kulman taakse ensivierailulle (upea porraskäytävä!) Kulttuurikeskus Studium Catholicumiin, jossa Anita Geritz kertoi Alsassiin vuonna 1492 iskeytyneen meteoriitin herättämistä ajatuksista vuosisatojen varrella. Kivi itsessään oli pitkään esillä paikallisessa kirkossa, vaikka siihen ei jumalallisuutta liitetty. Paitsi tietenkin tulkittiin tuoreeltaan enteeksi. Minulle tuli mieleen Sofia Gustafssonin kirjaesittely Järtecken på 1500-talet . Aiemmin paikalla puhuneelle Osmo Pekoselle puolestaan Bembölen meteoriitti, joka vuonna 1899 muokattiin Suomessa osaksi sortovuosien vastustusta ja jopa roudatiin Pariisin maailmannäyttelyyn Suomen osastolla. (Enkö ole aiemmin kuullut moisesta? Olisinko voinut unohtaa?) Sitten Tieteiden talolle oli kaikenlaista. Tieteellisten yhdistysten pisteiden toiminnallisuus osoittautui kirjalliseksi. Suomen Historiallisen Seuran ständillä olisi voinut veikata Vuoden historiateosta, kuolemantutkimuksen ständillä kirjoittaa kysymyksiä. Minulle uudella entiteetillä, mutta kuulemma jo 50 vuotta toimineella ICOMOSin Suomen osastolla, oli tietokilpailu maailmanperintökohteista. Poppoo menetti kredibiliteettinsä oitis, sillä esittelijä selitti Sammallahdenmäen kivikautiseksi. (Muistan edelleen jotain Suomen arkeologian kurssilta!) Asiallisempaa tietoa arkeologiasta oli tarjolla yläkerrassa, johon osuin sopivasti kun Ninni Närväinen arvuutteli maalaiskohteen kaivaukselta löytynyttä esinettä ja paljasti sen 1700-luvun lopun hammasharjan jämiksi. Mahdollisesti olin sen FB-sivulla Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi  tuoreeltaan nähnyt, mutta oli unohtunut. Närväisen mukaan hammasharjat ovat harvinaisia löytöjä ja myös kirjalliset maininnat olemattomia. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa käsittelin 1700-luvun viimeisten vuosien tilikirjoja (joista blogipostaus aikanaan), mutta ei ollut kyllä niissäkään puhetta hammasharjoista. Sen sijaan sitä, miten puinen hammasharja on tehty, ei tarvitse ihmetellä. Sillä internet: Pig Hair Toothbrush, Sand, and Hooves: Teeth Cleaning from Scratch .

Avainsanat: olin odottaa näytelmä ninni musiikki muisto löytö kuva kulttuurikeskus kokemus kivi kirkko kirjoittaa kirjallisuus kirjaesittely kansalliskirjasto kamala jolla internet ihmetellä historiallinen hauska harvinainen filmi fb esittelijä elonet blogipostaus anita alkuperäinen aleksis pariisi pakkanen outi osmo osasto tarkoittaa tarjota tarina talo säilyä suomessa suomi suomalainen sofia seura puinen puhe piste youtube yläkerta veikata tuli toukokuu tiede teema taso tarvita


blogivirta.fi