Tänään on 22.01.2019 19:31 ja nimipäiviään viettävät: Visa ja Fridolf. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Lupiini:

Hyväuskoisuus vs kyynisyys

Julkaistu: · Päivitetty:

Tämä asia jaksaa aina askarruttaa. Että missä kulkee hyväuskoisuuden suhteen se raja, jonka toisella puolella on terve luottavaisuus ja toisella puolella haitallinen naivius? Olen miettinyt tätä monelta kantilta, esimerkiksi sitä kautta, että tunnen aika paljon ihmisiä ja aika paljon vähän hörhöyteen kallellaan olevia ihmisiä. Ammennan positiivisesta maailmankatsomuksesta voimaa. Joskus taas pyörittelen silmiäni ja mietin, miten vietävissä jotkut voivat olla. Ja miten vietävissä oleminen pahimmillaan täräyttää naamaan niin isolla kartulla, että entisestä enkelin silmin maailmaa katselleesta tulee pahimman luokan kyynikko. Minulla on muutama tuttu, jotka nuorempana rakastuivat aika usein esoteerisiin mulkkuihin. Esoteerisella mulkulla tarkoitan itserakasta, itsekästä ja itsekeskeistä, yleensä komeaa ja karismaattista tai ainakin karismaattista miestä, jolla on omasta mielestään joku kosketus ylempiin voimiin, kolmas silmä tai muita henkisiä tai hengellisiä ominaisuuksia. Yksi tällainen esoteerinen mulkku moitti ystävääni epänaiselliseksi ja epäseksuaaliseksi ja pyysi tätä aina väliin poistumaan omasta kodistaan, että ”saisi olla karmansa kanssa kahden”. Toinen väitti näkevänsä naisten katseesta, onko heille tehty abortti. Kolmas sai narrattua naisen naimisiin ja äidiksi asti ja laiminlyö nyt perhettään parhaansa mukaan, koska oman itsen kehittäminen ja henkisyys on tärkeämpää. Eräälle huorissakäyminen oli osa henkistä kehitystä. Vaikka olen monessa mielessä keskeneräinen, höhlä ja keski-ikäiseksi naiseksi näemmä vieläkin toistaiseksi aika vaiheessa monen oman minuuden rakentumiseen liittyvän jutun suhteen, tässä kohtaa olen aina ollut aika varmoilla vesillä. Iskunkestävä paskanilmaisimeni on aina hälyttänyt samantien, kun olen kohdannut esoteerisen mulkun. Itserakas, hengellislähtöinen karisma ei ole uponnut minuun koskaan piirun vertaa, ja minun on ollut hyvin vaikeaa samaistua naisiin, jotka rakastuvat tällaisiin miehiin. Eikä tarvitse olla edes hengellinen tyyppi kyseessä. Taannoin seurailin vähän sivummalta, kun muuan nahkahousuinen runoilija niitti naisia kuin Jim Morrison konsanaan. Minusta runoilija oli semialkoholisoituneelta vaikuttava, tympeyksiä mumiseva naisvihaaja, jonka charmille olin täysin immuuni. Onnittelen itseäni aina muistaessani, että juuri tässä kohtaa satun olemaan aika ehjä ja kokonainen - en ole koskaan rakastunut renttuihin (paitsi nuorena ihastunut) vaan aina enemmänkin sellaisiin turvallisiin potentiaalinen isä -miehiin.  Joo, niin. Hyväuskoisuus vs kyynisyys? Tässä kohtaa olen yrittänyt itse ottaa askeleita takaisin hyväuskoisuuden suuntaan. Olen nimittäin usein ihan turhankin skeptinen ja huomaan, että luonnontiedeuskovaisuus on uskovaisuutta sekin, eikä Hesarin tiedesivuilla aina kerrota totuutta, vaikka siellä onkin otettu linjaksi ampua alas kaikki hörhöltä kalskahtavat ravitsemus- jne teoriat. Uskonhan itsekin nimittäin toisaalta moniin valtavirrasta poikkeaviin käytänteisiin, kuten vaikka pitkään imetykseen, siihen, ettei lapsia tarvitse erityisesti kouluttaa nukkumaan yksin ja öö… kaikki ei-valtavirtanäkemykseni taitavat pääosin liittyä lapsiin. Kasvissyöntikin on niin yleistä nykyään, ettei siitä taida kovin radikaaliksi identiteettijutuksi olla. No, huomaan kuitenkin, että ahdistun myös sellaisessa skepsiläisessä ”pilkataan kaikkien pyhiä juttuja ja nauretaan niiden suunnattomalle tyhmyydelle” assburger-ilmapiirissä, etenkin kun siihen liittyy hyvin herkästi tietyntyyppinen naisvihamielisyys. Okei, inhoan rokotevastaisuutta enkä kestä mitään ”soija on ihmisravinnoksi kelpaamatonta” -kohkaamista, mutta en myöskään jaksa, että FB-uutisvirrassani jatkuvasti keskitytään pilkkaamaan väärässä olevia ihmisiä. Tämän takia erosin Skepsiksen FB-ryhmästä. Erosin muuten myös feministiryhmästä… kaikki ryhmässä olleet varmaan ovat huomanneet, että siellä on aika, hmmm, tiukat kriteerit.  Joo, eksyin taas sivuraiteelle, enkä enää ihan tarkkaan muista, mikä alkuperäinen punainen lankani oli. Kuopus kärttää toista aamiaista ja esikoinen melskaa muutenvaan. Menen siis jatkamaan kesälomaa lasten kanssa, moro! 

Avainsanat: suhde silmä hengellinen fb esimerkki esikoinen enkeli ampua alkuperäinen aika ahdistus aamiainen hesari herkkä henkisyys henkinen muutama mulkku morrison liittyä lapsi kuopus kouluttautua kosketus kolmas kokonainen kesäloma kehitys kehittää karisma jolla jim jaksaa isä inho ilmapiiri nainen naimisiin ryhmä runoilija ravitsemus rakastua raja punainen ottaa onko ominaisuus olin näemmä nuorena niitti äiti yksin voima vaikuttava vaihe tässä tyyppi tuttu totuus terve teoria tarvita tarkoittaa


blogivirta.fi