Tänään on 16.01.2019 13:47 ja nimipäiviään viettävät: Ilmari, Ilmo, Gudmund ja Germund. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
teetai:

Studiolevyt osa 96: Stone

Julkaistu: · Päivitetty:

Jouluna lueskelin nipun musakirjoja ja yksi niistä oli Ari Väntäsen kirjoittaman Stone (2018). Nimensä mukaisesti teos kertoo keravalaisen thrash metal -yhtye Stonen tarinan. Sen innoittamana päätin kuunnella yhtyeen studiolevyt läpi. Pari huomiota on kuitenkin paikallaan ennen kuuntelua. Ensiksi itse teos on ihan käypä ja nopealukuinen katsaus yhtyeen uraan, joskin ote on kovin myötäsukainen. Kontroversiaalisista ja elämänmakuisista puolista vaietaan, jos ei oteta lukuun jäsenten muisteluita maaseudun keikkapaikoilta ja huoltamoilta. Ehkä tässä halutaan keskittyä musiikkiin. Tai sitten ratkaisu on tehty yhteistyön varmistamiseksi. Onkin jännää, ettei hepuista saa silti järin sympaattista kuvaa. Mainittakoon kuitenkin, etten tunne heistä ketään henkilökohtaisesti. Toiseksi yläasteella ei voinut välttyä pitkätukkaisilta Stonea kuuntelevilta finninaamoilta, joiden päätä koristi lippa ylös käännetty lakki, pillifarkut, varsilenkkarit ja farkkuliivi, jonka selkään oli kirjoitettu Stonen logo. Tuossa laumassa oli osa parhaista kavereistani, mutta tein selväksi, ettei meidän suosikkibändimme ole sama. Seurasin kyllä thrashin nousua ja innostuin joistain, mutta Stone ei kuulunut niihin. Siksi voi olla, ettei tämänkään kuuntelurupeaman lukeminen viehätä vanhoja faneja. Tai itseäni. No, katsotaan. Stone (1988) on kenties ensimmäinen merkittävä suomalainen thrash metal -levy. Siksi sillä on merkittävä paikka kotimaisen populaarimusiikin historiassa. En ryhdy perkaamaan kriteerejä väitteelle, mutta ainakaan tuon ajan teininä mikään suunnilleen samaan genreen kuulunut ei tuntunut vertaisteni parissa yhtä keskeiseltä. Taisin nauhoittaa levyn c-kasetille, mutta en kuunnellut sitä usein. Kaikkiaan Stone oli treenannut ja valmis bändi musiikillisesti jo debyyttinsä aikaan. Se kopioi onnistuneesti esikuviltaan, erityisesti Metallicalta, eikä tuotosta tarvitse hävetä kansainvälisessä vertailussa. Levyn avaava ”Get Stoned” ja sitä seuraava ”No commands” olivat aikanaan jengin suosikkeja ja varmaan edelleen. Muusta materiaalista nostan esiin ”Brain damagen” ja päätösraita ”Overtaken”. Koko levy on tasavahva genrensä edustaja, mutta omiin korviini hiukan turvallinen ja jopa varovainen. ”Final countdown” -vitsi saattoi upota finninaamoihin, jotka eivät olleet yhtä suosittuja tyttöjen parissa kuin Joey Tempest, mutta sen paikka ei ole levyllä. Muuten kaikki oli bändin omia tuotoksia. No Anaesthesia! (1989) tuli heti seuraavana vuonna ja voi pojat levyn nimen hokemista sai kuulla ikätovereiltaan. Levy sai nimensä Metallican debyytillä julkaistusta Cliff Burtonin kappaleesta ”Anesthesia (Pulling teeth)”. Toisen albumin menestys oli hieman ensimmäistä vaisumpaa, mutta sisältö on hyvin samankaltaista. Alussa on introna Finlandia, mikä ei varmaan ole vittuilua kuten edellisen levyn Europe-viritys. Sinänsä on hienoa, että levyn pisin raita, yli 10-minuuttinen nimibiisi on sijoitettu b-puolen ensimmäiseksi. Se ja sitä seuraava ”Light entertainment” istuvat a-puolta paremmin omaan makuun. Esimerkiksi singlenä julkaistu ”Back to the stone age” ei minulle lähde. Ehkäpä innostun rajummasta kamasta, kuten äskettäin kuuntelemastani, samana vuonna ilmestyneestä Obituaryn Slowly we rot -teoksesta. Nipottaja voisi toki sanoa, että Obituary on deathia ja Stone speediä/thrashia. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun kuuntelin levyn alusta loppuun. Colours (1990) on eri maailmasta. Sen kannen estetiikasta puuttuvat rässirasvat ja finnit. Eikä siinä ole Stonen logoa. Soitinarsenaalissa vilahtavat myös viulu ja sello. Alkuperäiskitaristi Jiri ”Kari Tapion poika” Jalkanen oli vaihtunut Airdashin Markku Niiraseen. Albumin listamenestys oli kuitenkin parempaa kuin edeltäjällään. Ja toisaalta, kun avausraita ”Stone cold soul” pärähtää soimaan, niin onhan siinä tuttu meininki. Tehokas biisi, muuten. Minun korviini tämä on ”kypsä” levy, joka osoittaa bändin kasvaneen ja vanhentuneen. Ehkä se on myös totisempi, mutta nyt kuunneltuna ei ainakaan huonompi. Kirjan perusteella Stonen ura oli tässä vaiheessa umpikujassa, joten odotin ”hukassa” olevaa levyä. Siinä mielessä Colours on myönteinen yllätys, vaikka en varmaankaan tule kuuntelemaan sitä kovin aktiivisesti. Cd-versiolla on bonuksena Led Zeppelin-koveri ”Friends” Emotional Playground (1991) menestyi vaatimattomammin listalla, eikä sen otteessa ole enää samaa raikkautta kuin parilla ensimmäisellä tai myönteistä kypsyneisyyttä kuin edeltäjällään. Tässä vaiheessa pääasiallista lauluntekijä Joutsenniemeä taisi jo kiinnostaa enemmän grunge kuin metalli. Ehkä siksi teos ei ole lintu eikä kala, eikä myöskään onnistunut genrehybridi. Vaikea siitä on sanoa sen kummempaa. Stone olisi voinut menestyä ulkomailla, mutta se olisi vaatinut parempaa organisointia, onnea ja kenties toisenlaista strategiaa (Amerikan sijasta Keski-Eurooppaa, ehkä?). Nyt se päätyi kiertämään suomalaisia teineille suunnattuja keikkapaikkoja niin pitkäksi aikaa, että yleisö lopulta kaikkosi. Ymmärtääkseni basisti-laulaja Janne Joutsenniemen vei grunge, ja hän soittikin Suburban Tribessä heti Stonen jälkeen. Roope Latvala sen sijaan pysyi metallissa ja soitti useissa eri bändeissä. Tunnetuin niistä on Children of Bodom. Henkilökohtaisesti tämä kuuntelu muistutti, että Stone oli alusta pitäen taitavasti soittava ja kaikin puolin osaava yhtye. Se ei kuitenkaan ole minun juttuni. Se on liian tavallista, kun tällä musiikin suunnalla minua viehättää äärimmäisempi meininki (tai vaihtoehtoisesti hevi ajalta ennen thrashiä). Loppuun yksi Stoneen liittyvä muisto: asuinalueeni nuorisotalon pihassa oli suuri harmaa betonirinkula, jota käytettiin ensisijaisesti tuhkakuppina. Joku oli kirjoittanut siihen hopeanvärisellä spraymaalilla Stonen logon. Ei se siitä mihinkään näkynyt, mutta joku muori kommentoi ohi kulkiessaan, että on se kiva, kun täälläkin on tällainen graffiti. Sekös meitä teinejä nauratti.

Avainsanat: nousu musiikki muori muisto metalli metal merkittävä menestys materiaali markku maaseutu maailma lähde lukeminen lukea logo lista lintu levy led laulaja latvala lakki käyttää kuvata kuunnella kuulla kulkea kotimainen koko kirjoitettu kirja kiinnostaa keskittyä katsaus kappale kansainvälinen kansi kala jäsen jännää joulu joey janne innoitus hän historia hevi henkilökohtainen harmaa graffiti finlandia fani europe yleisö yhtye eurooppa esimerkki edustaja colours cold cd bändi bonus bodom biisi ari alusta alku albumi aktiivinen aika yhteistyö voi viulu vitsi vertailu varovainen valmis vaikea vaihe usea ura ulkomailla tässä tyttö tuttu turvallinen tuotto tunne tuli teos tehokas tarvita tarina suuri suosittu suosikki suomalainen strategia stone soida slowly sisältö sijoitettu seuraava roope ratkaisu raita puuttua poika piha pari paras paikka ote osoittaa osaava onnistua kirjat yllätys


blogivirta.fi