Tänään on 20.05.2019 06:55 ja nimipäiviään viettävät: Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina ja Lilian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Vihdoinkin puhutaan seksuaalirikollisuudesta

Julkaistu: · Päivitetty:

"Mikä on ollut järkyttävintä lautamieshommissa?" on kysymys jota minulta kysytään aina silloin tällöin. Vastausta ei ole tarvinnut paljon miettiä: se miten tavallisia seksuaalirikokset ovat. Kun oli ensin tottunut kuulemaan joka puolelta miten seksuaalirikoksista tulee poliisin tietoon vain murto-osa, oli jonkinmoinen järkytys huomata miten paljon niitä kuitenkin vastaan tulee. Jos äkkiseltään pitäisi arvioida, sanoisin että noin neljännes vastaani tulevista rikoksista on huumausainerikoksia, toinen neljännes väkivaltarikoksia, kolmas neljännes seksuaalirikoksia ja viimeiseen neljännekseen mahtuvat loput nimikkeet. Toisin sanoen, tänäkin vuonna vastaani tulee todennäköisesti useampi tapaus. Jos tähän määrään lisätään lievemmät rikosnimikkeet kuin ne mitkä saavat maallikkotuomarit liikkeelle, ne todelliset rikokset jotka ovat tulleet poliisin tietoon mutta joissa syyte on jäänyt syystä tai toisesta nostamatta, ja siihen vielä piilorikollisuus arvioidussa mittakaavassa, ei voi oikein päätellä muuta kuin että seksuaalirikokset voivat hyvinkin olla yhtä yleisiä kuin nakkivarkaudet. Ellet ole itse seksuaalirikoksen uhri tai tekijä etkä elä tynnyrissä, voisin lyödä vetoa sen puolesta että tunnet sekä jonkun uhrin että jonkun tekijän. Todennäköisesti nämä ihmiset eivät ole olleet asian tiimoilta tekemisissä poliisin kanssa, ja on hyvin mahdollista etteivät he edes miellä olleensa asianosaisina seksuaalirikoksessa. Kuitenkin tapahtuneet rikokset seurauksineen ovat osa heidän elämäänsä. Tämä hämmentää minua hiukan nyt Oulun turvapaikanhakijoiden tekemien seksuaalirikoksisten noustua valtakunnalliseksi kriisiksi. Julkisuudessa asiaan on suhtauduttu kuin kyse olisi uudenlaisesta ilmiöstä eikä jostakin mikä on ollut jo aiemmin valtakunnan arkea. Kuin meillä nyt olisi käsissämme puuttumista vaativa epidemia siinä missä ennen vuoden 2015 pakolaisten saapumista seksuaalirikollisuus ei ollut kovin merkittävä ongelma. Minun näkökulmastani ( jolle toki löytyy tukea muualtakin )taas seksuaalirikollisuuden "kriisi" on ollut täällä jo kauan. On hyvä, että tilanteeseen halutaan puuttua tiukasti edes nyt. Ja on hyvä jos maahanmuutosta aletaan nyt käymään sitä perusteellista arvokeskustelua joka tähän asti on ollut paljolti sitä että rasistit öyhöttävät ja muut toivovat että he pitäisivät suunsa kiinni. No, rasistit ovat jälleen innoissaan, mutta meidän muiden täytyy alkaa miettimään maahanmuuttokeskusteluun muutakin sanottavaa kuin "rasistit hiljaa". Pakolaisuus -joka ilmastonmuutoksen seurauksena voi tulevaisuudessa lisääntyä mittoihin joihin verrattuna vuoden 2015 pakolaishuippu oli vain pieni puro- on vastaanottajamaille valtava haaste jos taustalla on kokonaisten valtioiden romahtamisia eikä vain yksittäisiä pieniä ihmisryhmiä. Rajat kiinni-politiikka ei ole nytkään ollut käytännössä mahdollinen vaihtoehto, koska a)kansainväliset sopimukset joihin Suomi on sitoutunut velvoittavat meitä käyttäytymään inhimillisesti hädänalaisia kohtaan ja b) koska useimmille on itseisarvo se että Suomen ja takapajuisimpien valtioiden välillä on merkittävä sivistyksellinen ero. Tulevaisuudessa, pakolaisuuden lisääntyessä ilmastonmuutoksen seurauksena, se on mahdotonta. Voimme varautua tulevaisuuteen parhaiten miettimällä, miten järjestämme yhteiskuntamme sellaiseksi että se kestää pakolaisuutta ja pystyy ottamaan tulijat osaksi yhteiskuntaan siten että heistä tulee olennaisilta osin suomalaisia. Toinen puoli kolikkoa on, että myös suomalaisten olisi hyvä pysyä suomalaisina -enkä tällä tarkoita etnisyyttä, sinisilmäisyyttä tai kristillisyyttä vaan sitä että Suomessa vallitsevat jatkossakin länsimaisen sivistyksen perusarvot kuten vapaus, ihmisoikeudet, sivistys, humanismi ja rauhanomaisuus. Emme voi ylläpitää näitä arvoja omaksumalla rasistisen, epäinhimillisen asenteen tulijoita kohtaan, mutta meidän on onnistuttava ylläpitämään järjestys ja säilyttämään yhteiskuntamme turvallisuus, mieluiten jopa parantamaan sitä, esimerkiksi niin että kaikenlainen seksuaalirikollisuus vähenee.  Ratkaisu? Ongelmavyyhteä on mietittävä yhdessä, ankarasti, johdonmukaisesti ja kunnioittamalla länsimaisia perusarvoja kuten yleisiä ja yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Oulun rikosvyyhtiin palatakseni, on ongelma jos seksuaalirikollisuus tullaan Oulun rikosten maahanmuuttajakytkösten takia toiseuttaneeksi entistä vahvemmin maahanmuuttoon liittyväksi ongelmaksi (ja ei, tämä ei tarkoita että vähättelisin sitä että tietyistä maista tulevat maahanmuuttajat ovat yliedustettuja seksuaalirikostilastoissa). Ne ihmiset joita eniten on syytä varoa eivät valitettavasti erotu kunnon kansalaisista yhtä helposti kuin eksoottiset Lähi-Idän tulokkaat. Edes asenteet eivät välttämättä paljasta, ketä pitäisi varoa: moni seksuaalirikoksesta tuomittu on vielä oikeudessa paheksunut syvästi seksuaalirikoksia ja ollut itse kovasti viemässä rikollisia saunan taakse. Ulkonäkökysymysten tasolla ainoa varmasti toimiva vaihtoehto on yleinen vainoharhaisuus -tai sitten se että ryhdymme ehkäisemään seksuaalirikoksia laajasti. Keinot tähän tiedetään jo: resurssien lisääminen rikosten ennaltaehkäisyyn ja kiinni jäämisen todennäköisyyden kasvattaminen, asennekasvatus sekä tasa-arvon vahvistaminen ja seksismin kitkeminen.  Seksuaalirikolliset ovat nimittäin noin keskimäärin  hyvin tavallisen näköistä sakkia. Kyllä, tilastoisssa tietyistä maista tulevat turvapaikanhakijat ovat yliedustettuja, mutta toivon hartaasti ettei käynnissä oleva keskustelu turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista hämärrä kenenkään mielestä sitä tosiasiaa että ylivoimaisesti todennäköisin seksuaalirikoksesta syytetty on kaikin puolin tavallisen oloinen kantasuomalainen. Tästä päästään toiseen tärkeään asiaan: viranomaisten kyky ja halu ottaa seksuaalirikoksten uhrit vakavasti on parantunut koko ajan ja alkaa olla hyvällä tasolla. Sen sijaan tavallisilla kansalaisilla voi olla vielä petrattavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun seksuaalirikoksen uhrin kertomuksesta tulee esiin, että hän on ensimmäisenä kertonut tapahtuneesta luotettavana pitämälleen ystävälle tai omaiselle -ja saanut vastaansa epäuskoa, vähättelyä ja syyllistämistä. Koska eihän Se nyt sellaista tekisi. Oletko varma ettet nyt vähän liioittele? Koska tehän olitte kännissä. Ehkä tässä on joku väärinkäsitys. Kannattaako siitä numeroa tehdä? Luuletko muka että poliisi ottaa sinut tosissaan? Koska Sillä on muutenkin vaikeat ajat ja se on ottanut tuon teidän eron raskaasti... Ensimmäinen ihminen jolle seksuaalirikoksen kokenut avautuu tapahtuneesta on usein ratkaisevassa roolissa siinä miten asia lähtee etenemään -vai lähteekö lainkaan. Se ihminen voi olla kuka tahansa.  Uhrin puolelle on helppo asettua ja tekijä on helppo tuomita alimpaan helvettiin, jos uhri on viaton neito yksin pimeässä ja tekijä epäilyttävä vieras mies. Vaan entäs kun uhri on vähän vilkkaampi ja tekijä sympaattinen perheenisä tai pitkäaikainen perhetuttu? Rikoksista suurin ei aina vaikuttaisi olevan se mikä laissa rikokseksi määritellään, vaan se että ei ole syystä tai toisesta hyvä tyyppi. Toisaalta hyville tyypeille on moni valmis antamaan anteeksi ihmeen paljon- vakavat rikokset mukaanlukien.  Miten saisimme kansalaistaidoksi seksuaalirikoksen uhrin tehokkaan ohjaamisen avun piiriin? Jotta ongelma ei olisi liian helppo, samalla pitäisi myös toimia sen eteen ettei perättömiä ilmoituksia tehtäisi. Perätön syytös on yhtä raskas kuin rikos, eikä ihmisten luonnollisen hyvyyden varaan kannata laskea liikaa . Niin kauan kuin rikosilmoitus on hyvä tapa saattaa paskamainen ex tai kaduttava yhdenillanjuttu kunnon liemeen, löytyy aina muutama jotka kokevat mahdollisuuden houkuttelevana. On hyvä että poliisin heikkojen resurssien parantamiseen on nyt laajasti poliittista tahtoa. Kiinnijäämistodennäköisyyden kasvattaminen on toimivampi pelote kuin rangaistusten kiristäminen.  Samalla pitäisi muistaa, että poliisin resurssien parantaminen riittää vasta alkuun. Kyllä seksuaalirikosten tutkintaan on tähänkin mennessä panostettu, niin kuin oikein onkin. Kun poliisille vaaditaan lisää resursseja, täytyy muistaa ettei rikosprosessi pääty poliisiin vaan lainvoimaiseen tuomioon. Syyttäjät ovat nykyiselläänkin ylityöllistettyjä ja oikeuslaitos on kärsinyt resurssien niukkuudesta koko kuluvan vuosituhannen. Esimerkiksi, sekä käräjäoikeuksien että istuntopaikkojen määrää vähennettiin juuri tässä vuoden alkajaisiksi. Poliisilta juttu siirtyy syyttäjälle, mutta syyttäjän pitäisi ehtiä laatimaan kunnollinen syyte ja tuomioistuinkäsittelynkin pitäisi järjestyä kohtuullisessa ajassa. Kun vakavasta seksuaalirikoksesta rangaistuksena on ehdotonta vankeutta, tarvitaan myös vankilapaikkoja. Jos, eli usein kun, käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, tarvitaan sinnekin lisää resursseja. Jos rangaistuksia kovennetaan ja jos yhä useammasta jutusta saadaan annettua tuntuva tuomio, se maksaa paljon kaikilla oikeusjärjestelmän tasoilla. Luonnollisesti siinä miten paljon yhteiskunta käyttää resursseja rikosten käsittelemiseen ja torjuntaan on kysymys poliittisista arvovalinnoista. Nykyinen tilanne on sellaisten valintojen tulosta. Siinä on se hyvä puoli että tilannetta voidaan muuttaa jos tahtoa löytyy, ja se huono puoli että muutoksen aikaansaaminen ei ole läheskään niin helposti tehty kuin lisämäärärahojen myöntäminen poliisille. Lopuksi: paras rikos on rikos jota ei koskaan tapahdu koska yhteiskunta on onnistunut ehkäisemään sen. Silloin puhutaankin jo sosiaalipoliittisista onnistumisista laajalla skaalalla, sekä yhteiskunnan yleisestä arvoilmastosta. Sekä tietysti siitä että itse kunkin moraalikäsitykset ovat edes auttavasti päivänvalon kestävällä tasolla.

Avainsanat: tukea toukokuu todellinen tilanne tiimoilta tieto tekijä tavallisen tapaus tapa tahtoa 2015 syyttäjä syyte suomi suomessa suomalainen sopimus sivistys seksuaalirikos sauna rooli rikos rikosilmoitus rikollinen resurssi raskas ero entäs ennaltaehkäisy elämä ehtiä ehdoton asettua arvo arvioida arki ainoa rasisti pysyä puuttua puro puoli politiikka poliittinen poliisi pieni paras parantua parantaminen yhteiskunta ilmiöt turvallisuus femakkolaakso etiikka ystävä ylläpitää yksin voi viranomainen vieras parantaa paljas pakolainen oulu ottaa ongelma tuomita tuomio tulevaisuus oikeuslaitos oikeus näköinen nykyinen numero muuttaa muutos muutama muut murto muka muistaa mittakaava miettiä mies merkittävä maksaa maista mahdollinen maahanmuuttaja maahanmuutto länsimainen lähi lyödä luonnollinen lisääntyä liemi laskea käyttää käynnissä käräjäoikeus kärsiä känni kysyä kysymys kyky kristillisyys kolmas koko keskustelu keino kasvatus järjestys juttu jatko ilmiö ilmastonmuutos ihminen ihmisoikeus ihmisoikeudet itä hän huono huomata humanismi hovioikeus helvetti helppo halu haaste ex esimerkki viaton varoa varma varaa vapaus vankeus valtio valtakunta valmis vaihtoehto vaatia uhri tässä tyyppi turvapaikanhakija


blogivirta.fi