Tänään on 24.05.2019 06:42 ja nimipäiviään viettävät: Tuukka, Touko ja Alarik. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Minä olen nuori äiti. Miltä se tuntuu?

Julkaistu: · Päivitetty:

Olen 25-vuotias kolmen lapsen äiti. Kun esikoisemme ilmoitti tulostaan olin vasta 19-vuotias. Usein ihmiset hämmästelevät lapsilukuani ja aika avoimesti yleensä kerronkin, että ensimmäinen oli iloinen yllätys ja siitä se ajatus sitten lähti. En ole edes ensisynnyttäjien keski-iässä ja täältä löytyy jo pieni katras.Ikä on vain numeroita, mutta miten minä olen kokenut "nuori äiti" tittelin? Jos mietin aikaa tästä taaksepäin, vertaan lasteni odotusaikoja ja vauvavuosia, niin kyllä oman iän ja kokemuksen karttumisen huomaa. On niin paljon asioista joita olen tehnyt eri tavalla ensimmäisen ja viimeisen lapsemme kohdalla ja on niin paljon erilaisia toimintatapoja. Iän ja kokemuksen karttuessa olen oppinut olemaan rennompi niin itseäni kuin muitakin kohtaan. En ole enää yhtään niin mustavalkoinen mielipiteideni kanssa, kun mitä olin esikoiseni ollessa pieni. Mutta eikö sitä sanotakin, että lapsia osaa kasvattaa parhaiten lapsettomat? Ehkä myös kokemuksen karttuessa olen oppinut luottamaan siihen, että kyllä minä osaan. Nuoresta iästäni huolimatta. Suurimmat paineet olen luultavasti luonut itse itselleni, mutta välillä on tullut olo, että minun pitää todistella enemmän olevani hyvä äiti, koska olen nuori. Johtuen ehkä siitä, että sanat teini-äitiys ja nuoriäiti ilmenee aika usein negatiivisessa muodossa. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole koskaan saanut kuulla iästäni mitään negatiivista, ainakaan face to face. Onhan täällä netin puolella saanut kuulla joitakin ikäviä asioita. On muuten jännä, miten meidän nuorten äitien kohdalla asioita lokeroidaan sen iän perusteella. Toimit noin, koska olet nuori. Et tekisi noin jos olisit hankkinut lapset vanhemmalla iällä. Joskus tämä toki voi pitää paikkaansa, mutta koskakohan äitimaailmassa hyväksytään se, että ehkä me kaikki vaan olemme erilaisia ja toimimme eri tavalla? Eniten iästäni olen saanut kuulla, kun olen viettänyt omaa aikaa erossa lapsistani. Koska jos olisin hankkinut lapset myöhemmin, olisin kuulemma juhlani ehtinyt juhlia ja osaisin keskittyä lapsiini. Vanhemmitenhan sitä ei varmaan kaipaa omaa aikaa tai ystäviä...Olisiko tässäkin kuitenkin kyse luonteesta eikä iästä? Positiivista asioista täytyy mainita se aina esiin tuleva nuorena jaksaa paremmin fraasi. Ehkä minun pitää hankkia se iltatähti kymmenen vuoden päästä ja kertoa pitääkö tämä paikkaansa? Uskon, että ainakin univelasta, synnytyksestä ja raskaudesta palautuminen on nopeampaa mitä nuorempi on. Samalla kaavalla kuin krapula ja yön juhlimisesta palautuminen: vuosi vuodelta palautumisaika pitenee. Nuoren ikäni huomaa myös siinä, että usein olen se porukan nuorin äiti. Kerhoissa, muskareissa ja vanhempainilloissa. Nyt kolmannen lapsemme vauvavuotena olen yhä useammin törmännyt vähän nuorempiin, minun ikäisiini äiteihin, erona se että heille lapsi on ensimmäinen ja minulle kolmas. Kaveripiirissäni on ikäisiäni äitejä, mutta uudet tuttavuudet ovat lähes poikkeuksetta vanhempia. Olin 20-vuotias, kun esikoisemme syntyi. Vaikka olin nuori, oli elämäntilanteeni erilainen mitä ehkä olisi voinut kuvitella. Minulla oli ammatti, vakituinen työpaikka ja oma-asunto. Vaikka parisuhde oli tuore, oli minulla aika hyvät lähtökohdat selviytyä "yllätyksestä" kunniakkaasti. Olen saanut hyvän kasvatuksen, minulla oli ja on edelleen loistava lähipiiri enkä ollut kaveripiirini ensimmäinen äiti. Vaikka olin nuori ja osasin olla vastuuton, osasin myös aina ottaa vastuuta ja osasin elää myös aikuisten elämää. Ja täytyy todeta, että se mitä en osannut niin lapsi hyvin nopeasti opetti. Välillä olen miettinyt olisinko kasvanut tällaiseksi aikuiseksi jos en olisi tullut nuorena äidiksi? Äitiys ja vanhemmuus kuitenkin lähes poikkeuksetta muuttaa ihmistä ja elämäntilannetta. Vaikka raskaus olisi miten haluttu ja suunniteltu, niin eihän tähän kaikkeen osaa varautua. Kolmesta lapsestani jokainen on muuttanut minua. En koe, että ikäni olisi koskaan ollut ongelma tai painolasti minulle. Päinvastoin olen ylpeä ja onnellinen siitä, että näin nuorena minulle on suotu kolme aivan mahtavaa tyttöä. Minä olen nuori. Minä olen äiti. Ja hyvä sellainen. Ikä on vain numeroita ja eihän meistä naisista kukaan enää 25 vuoden jälkeen vanhene eihän? Onko siellä muita nuoria äitejä? Kenties jopa teini-äitejä? Millaisia ennakkoluuloja ja odotuksia olette kokeneet vai oletteko?

Avainsanat: lapsi kuvitella kuulla krapula kolmas kokemus koe keskittyä kertoa kasvatus kasvattaa kaava juhlia jokainen jaksaa iässä ikä iltatähti iloinen ilmoittaa ikävä henkilökohtainen hankkia fraasi face erilainen ennakkoluulo elämä asunto ammatti ajatus aikuinen aika äitiys vanhemmuus parisuhde & perhe oma elämä minä tuore tuleva toimintatapa todeta teini synnytys suuri selviytyä raskaus päästä positiivinen porukka odotus nuori nuorena pitää pieni netti nainen muuttaa mustavalkoinen mitä me mainita luoda parisuhde palautuminen paikka ottaa opettaa onnellinen onko ongelma olo olin mielipide lapset äiti ystävä ylpeä yllätys vuotias vuosi voi vanhempi työpaikka tyttö


blogivirta.fi