Tänään on 18.08.2019 14:13 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Jouni Vilkka on philosophy and games:

Vinoumia uskonnon oppikirjan sisällössä

Julkaistu: · Päivitetty:

Noviisi 7-9 , Otavan Kirjapaino Oy, 2012. Ensivaikutelma Saadessani tämän oppikirjan käsiini, ensimmäinen mielikuvani oli hyvin positiivinen: yksi kovakantinen kirja, joka on tarkoitettu kattamaan koko yläkoulun uskonnon opetuksen tarpeet. Painotyö vaikuttaa laadukkaalta ja kirjan voi odottaa säilyvän hyvin kouluajan jälkeenkin. Tämä ei myöskään ole vain kolme kirjaa yksissä kansissa, kuten voisi odottaa, vaan yksi ainoa kirja, joiden käsittelyjärjestyksen opettaja voi valita mielensä mukaan. Sisältö on jaettu kymmeneen päälukuun: - Johdanto - Aasian uskonnot - Välimeren uskonnot - Kirkon historia ja kehitys - Uskonto Suomessa - Kristinusko nykyään - Hyvä elämä - Näkökulmia etiikkaan - Kristinusko ja etiikka - Eettiset valinnat Uskonnottomuutta ei käsitellä Jo tässä vaiheessa paljastuu vakava puute kirjan sisällössä : oppiaineen nimen mukaisesti kirjassa on keskitytty uskontoihin. Uskonnottomat katsomukset jäävät täysin kirjan ulkopuolelle. Aasian uskontojen yhteydessä käsitellään kyllä myös tavallaan jumalattomia uskontoja, mutta esimerkiksi taolaisuuteen ja konfutselaisuuteen verrattava dogmaattinen kommunismi ei esiinny kirjassa kertaakaan. Myöskään New Age -liikkeestä tai okkultimista ei kerrota, vaikka ne ovatkin kasvattaneet suosiotaan internetin avulla. Edes vaarallisia "kuoleman kultteja" ei ole mainittu kirjassa, vaikka niihin selvästi hurahtaa paljon nuoria vuosittain ja aina silloin tällöin hurahtamisen seurauksena on omaisuuden menetyksen lisäksi myös elämän menetys. Jo 21 % suomalaisista on uskontokuntiin kuulumattomia. Luulisi, että katsomusaineen opetuksessa jo viimein ymmärrettäisiin ottaa tämä huomioon. Eri arvioiden mukaan selvästi yli 10 % maailman kaikista ihmisistä on uskonnottomia (tämän oppikirjan mukaan 15 % on uskontokuntiin kuulumattomia). Ekplisiittisesti ateistejakin lienee yllättävän suuri osa näistä, mutta on myös valtavan paljon ihmisiä, joita uskonto ei vain liikuta eikä kiinnosta. Suomessa kuitenkin katsomusopetusta tarjotaan kaikille koululaisille. On selvää, että monet uskonnon opetukseen joutuvat ovat tosiasiassa uskonnottomia ja niinpä jo heidän takiaan uskontotunneilla pitäisi käsitellä myös uskonnottomuutta. Toki myös uskonnollisten olisi syytä kuulla uskonnottomista muutakin kuin kiihkouskovaisten valheellista propagandaa. Niinpä uskonnon opetuksessa pitäisi kertoa paitsi erilaisista suurista uskonnoista, myös ainakin sekulaarista humanismista. Tähän Noviisi 7-9 ei kuitenkaan anna minkäänlaisia eväitä. Itse asiassa kirjan johdanto aloitetaan väitteellä, jonka mukaan "Ihminen on uskonnollinen olento". Kirjassa kyllä myöhemmin mainitaan uskonnottomiakin olevan olemassa, mutta jo alusta alkaen on ilmeistä, millä tavalla vinoutunutta sen sisältö on. Aivan kirjan lopussa puhutaan uskontojen kohtaamisesta, mutta ei halaistua sanaa uskonnottomien kohtaamisesta, sekularisaatiosta ja tunnustuksettomuuden vaatimuksesta tai monikulttuurisen yhteiskunnan uskontoihin liittyvistä ongelmista, kuten maallistuneeseen Eurooppaan muuttaneiden muslimien sopeutumisongelmista. Näiden kysymysten käsittely voisi antaa tilaisuuden myös syvempään etiikkaan perehtymiseen, joka nyt jää varsin heppoiseksi. Jeesuksen historiallisuus Näiden vähäisempien ongelmakohtien jälkeen onkin aika esitellä yksi kirjan pahimmista virheistä . Jeesuksen historiallisuus opetetaan oppikirjassa kiistattomana totuutena , eikä hänestä kertovien lähteiden ongelmallisuutta juuri ollenkaan paljasteta: s. 72: "Jeesus Nasaretilainen eli Palestiinassa 2 000 vuotta sitten." s. 73: "Roomalaiset sotilaat teloittivat Jeesuksen Jerusalemissa noin vuonna 30 jKr." s. 77: "Tärkeimmät Jeesuksesta kertovat historialliset lähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Jeesuksesta on myös mainintoja muutamissa ensimmäisen vuosisadan historiankirjoissa. Niistä tärkeimmät ovat roomalaisten historioitsijoiden Tacituksen ja Suetoniuksen sekä juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen kirjoittamat." s. 79: "Pelkästään Raamatun ulkopuolisten läheiden perusteella voidaan jo pitää varmana, että Kristukseksi kutsuttu Jeesus on todellinen historian henkilö." s. 79: "Uuden testamentin kirjat kirjoittettiin noin vuosina 50-150 jKr. Teoksen vanhimmat osat ovat Paavalin kirjoittamat kirjeet. Paavali kirjoitti ne 50-luvulla, siis parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen." Käsittääkseni on aika yleisesti hyväksytty, että Paavali ei ole kirjoittanut läheskään kaikkia hänen nimiinsä pantuja kirjeitä. Autenttisissa kirjeissä hän puhuu Kristuksesta, ei Jeesuksesta. Nykyinen kristitty ei ehkä tässä helposti huomaa ongelmaa, koska Kristus melkeinpä mielletään Jeesuksen sukunimeksi. Kyseessä on kuitenkin uskonnollinen käsite; kristinuskon keskeinen väite on, että Jeesus oli (tai on) Kristus. Jos halutaan selvittää Jeesuksen historiallisuutta, tällaisiin asioihin on syytä kiinnittää huomiota. Tacitus ei myöskään kirjoita Jeesuksesta, vaan Kristuksesta, sikäli kuin ylipäätään kyseinen kohta on autenttinen, eikä myöhempi interpolaatio, kun käsittääkseni aika monet eksegeetikot nykyään uskovat. Joka tapauksessa hänen kirjoituksensa voisi parhaimmillaankin osoittaa vain, että kristittyjen kultti oli olemassa jo hänen aikanaan, Jeesuksen historiallisuudesta se ei kerro oikeastaan mitään. Michael Martin kirjoittaa teoksessaan The Case Against Christianity (Temple University Press, 1991, s. 52), että monien tutkijoiden mukaan Suetonius ei edes kirjoittanut Kristuksesta, vaan kyseessä on yleisen nimen sekoittaminen voideltua tarkoittavaan sanaan. Samaisessa teoksessa on lyhyesti esitetty muitakin vahvoja argumentteja Jeesuksen historiallisuutta vastaan, eikä se ole suinkaan ainoa kirja, jossa sellaisia esitetään. On siis vähintään kyseenalaista väittää, että "Pelkästään Raamatun ulkopuolisten läheiden perusteella voidaan jo pitää varmana, että Kristukseksi kutsuttu Jeesus on todellinen historian henkilö". Epäilemättä useimmat eksegeetikot pitävät Jeesuksen historiallisuutta hyvin todennäköisenä, mutta toisaalta useimmat eksegeetikot ovatkin jo alalle lähtiessään todennäköisesti olleet poikkeuksellisen vahvasti kristilliseen uskoon sidoksissa. Niinpä heidän keskuudessaan yleisestikin hyväksyttyjä käsityksiä tämänkaltaisista asioista täytyy arvioida jonkinasteisella kriittisyydellä. Vuoden kierron juhlat Kolmas kirjan pahoista virheistä liittyy vuodenkierron juhliin ja kalenteriin. Sivulla 85 väitetään, että jos Raamattua ei olisi, niin "Sunnuntai olisi tavallinen arkipäivä, tai ehkä jaottelisimme päivät jollakin muulla tavalla kuin seitsemän päivän viikoiksi. Joulukuun 24. ja 25. olisivat aivan tavallisia päiviä, sillä emme viettäisi joulua. Vuoden juhlakalenterista puuttuisivat myös pääsiäinen ja juhannus." Vieläpä samalla sivulla kehdataan väittää, että "Tämän Johanneksen [Johannes Kastajan] syntymäpäivä on suomalaistenkin juhannus" ja että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla (vasta sivulla 123 kerrotaan hieman joulujuhlan oikeasta historiasta). Sivulla 87 väitetään seitsenpäiväisen viikon perustuvan Raamattuun, eikä kerrota mistä se Raamattuun otettiin. Yritän tulkita kirjaa mahdollisimman myönteisesti, joten kai tässä vain yritetään tuoda esiin, kuinka kristinusko näkyy nykymaailmassa. Se vain tehdään huonosti. Onhan aivan selvää, että vuodenkiertoa ja etenkin päivän pituuden vaihtelua on juhlittu jo kauan ennen kristinuskoa (vuodenkierron juhlista ja niiden historioista on kirjoitettu esimerkiksi Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/2012 ). Etenkin Johannes Kastajan yhdistäminen juhannukseen on lähinnä naurettavaa. Myös lepäämisen merkitys on varmaankin ymmärretty jotakuinkin aina, joten ei kristillinen "pyhä" sunnuntai niin erityinen ole. Vähäisempiä ongelmia Noviisi 7-9 sisällössä on toki muitakin ongelmakohtia, kuten tämä ajanlaskuun liittyvä virhe: Kirjan alkupuolella mainitaan aika "ennen ajanlaskumme alkua", mutta jostain syystä kuitenkin vuosiluvuissa myöhemmin käytetään ilmaisua eKr. eikä jaa., joka olisi neutraalimpi. Lyhenteet eKr. ja jKr. sisältävät kuitenkin uskonnollisia väitteitä. Näiden käytöstä ollaan muuallakin selvästi jo siirtymässä neutraalimpiin ilmaisuihin eaa. ja jaa., joten voisi niitä uskonnon oppikirjoissakin käyttää. Uskonnolliset väitteet on kirjassa pääosin melko hyvin esitetty nimenomaan kyseisen uskonnon käsityksinä. Välillä on kuitenkin vaikeampi päätellä, miten kirjoittaja on tekstinsä tarkoitettu ymmärrettävän. Sivulla 53 sanotaan näin: Juutalainen usko perustuu Jumalan ja hänen valitun kansansa Israelin suhteeseen. Yli 3 500 vuotta sitten Jumala puhutteli esi-isä Abrahamia Babyloniassa. Jumalan lupauksen varassa Abraham muutti perheineen Babyloniasta länteen Kanaanin maahan. Me tunnemme tämän seudun Paestiinana. Siellä Jumala teki lupauksen liiton Abrahamin kanssa. Ilmeisesti kirjoittaja on olettanut, että tämä ymmärretään juutalaisen (ja kristillisen) maailmankuvan käsitykseksi, mutta kun on kyse 13-vuotiaan käsiin annettavasta kirjasta, olisi mielestäni parempi tuoda tämä selvästi esiin. Nyt lapsi voi lukea tuon kohdan yksinkertaisesti totuutena. Näin kirja voi siis näyttää tunnustukselliselta, vaikka ei kai olekaan sellaiseksi tarkoitettu. En juurikaan voi kommentoida eri uskontojen oppeja koskevia väitteitä, joita Noviisi 7-9 esittää, mutta sivun 93 käännös sanalle islam tuntuu väärältä. Kirjan mukaan se tarkoittaa uskollisuutta Jumalalle, mutta eikös se yleensä käännetä alistumiseksi Jumalalle? Ehkäpä kirjoittajat ovat ajatelleet hieman pehmentää merkitystä, mutta voi kysyä miksi? Sivuilla 172 - 173 kerrotaan piispa Henrikin murha sta Suomessa totena, vaikkakaan ei aivan yhtä naivisti kuin alakoulun kirjoissa. Ilmeisesti tarinan millekään osalle ei kuitenkaan oikein ole historiallista todistusaineistoa ja kyseessä voi hyvinkin olla pelkkä legenda. Jos aihe kiinnostaa, Wikipediasta voi vaikka aluksi etsiä kirjallisuusviitteitä. Myös seksuaalisuutta käsitellään tässä oppikirjassa, onneksi varsin asiallisesti ja nykyajan valtavirran käsitysten mukaan. Yksi kappale sivulla 338 kuitenkin kiinnitti huomioni: Pornossa seksuaalisuus ja seksi erotetaan toisistaan, seksi näytetään pelkkänä yhdyntänä. Porno hämärtää seksin ja seksuaalisuuden inhimilliset puolet ja antaa kieron kuvan seksuaalisuudesta, koska se paljastaa sellaista, mikä ei ole muiden silmille tarkoitettua. Kahden rakastavaisen yhdyntä kuuluu niihin intiimeihin asioihin, joita ei ole tarkoitettu muiden katseltavaksi. Tämä kohta on ymmärrettävästi hyvin konventionaalinen. Tämä lienee nykyisen seksuaalimoraalin mukainen käsitys. Se on edelleen normatiivinen antaessaan ymmärtää, että porno, ekshibitionismi ja muut kuin kahden henkilön keskiset parittelut ovat jotenkin "vääriä". Kenen "tarkoituksesta" siinä puhutaan, jää arvailujen varaan. Liberaalimman näkemyksen mukaan mainituissakaan seksuaalisuuden ilmentymissä ei kuitenkaan ole mitään väärää. Olisi ollut parempi vain jättää tuo kappale kirjasta pois. Vielä viimeisenä melko vähäpätöinen asia: Kirjan mukaan " kannustinloukuksi kutsutaan myös sellaista tilannetta, että työttömän ei kannata ottaa hänelle tarjottua työtä vastaan, koska sosiaaliturva tarjoaa hänelle muutenkin kelvollisen toimeentulon". Paremminkin kyse on siitä, että työn vastaanottaminen ei parantaisi tällaisessa tilanteessa työttömän tilannetta, oli hänen toimeentulonsa sitten kelvollista tai ei. Yhteenveto Yleisesti ottaen Noviisi 7-9 on parempi kuin uskonnon oppikirjoilta voi odottaa, mutta edellä mainitut kolme vakavaa puutetta tai ongelmakohtaa olisi kyllä syytä korjata:  (1) Erityisen tärkeää olisi ottaa käsittelyyn myös uskonnottomat katsomukset ja ajattelutavat, ainakin sekulaari humanismi. (2) Vuodenkierron juhlien historia ja (niidenkin kautta) uskontojen historiat ja yhteydet toisiinsa tulisi esittää paremmin (käyttäen vuosiluvuissa neutraaleja lyhenteitä eaa. ja jaa.). (3) Jeesuksen historiaa ei saa esittää tunnustuksellisella tavalla kiistattomana historiallisena totuutena, kuten tässä oppikirjassa. Tämä liittyy myös edellisessä kohdassa mainittuun uskontojen historiallisen kehittymisen parempaan esittelyyn.

Avainsanat: uskonto uskonnon opetus oppikirja yrittää ymmärtää yläkoulu yhteiskunta wikipedia väärä välimeri vuotias vuosisata voi virhe varaa vapaa valita vakava vaikuttaa vaihe vahva silmä seutu selvittää seksuaalisuus ulkopuolella tässä työtön tutkija tuoda vaarallinen kolmas koko kohdassa kirkko kirjoittaja kirjoittaa kirjoitettu kirj kirje uskoa usko tulkita todistusaineisto toukokuu todellinen testamentti teos tavallinen tarkoittaa tarina syntymäpäivä suuri suomessa suomalainen uskonnoton uskoton kirja kirjapaino kiinnostaa sunnuntai suhde sotilas sosiaaliturva sivu sisältö uskonnollinen keskeinen kertoa kehitys kappale kalenteri jää jättää jälkeenkin juutalainen jumala opetus opettaja opettaa onni ongelma omaisuus odottaa näyttää nykymaailma nykyinen nykyaika nuori muut muualla muslimi murha mieli michael merkitys me maailmankuva länsi lähde lupaus lukea liitto liike lehti legenda lapsi käännös käyttää käsitys käsittely islam internet ilmaisu university hän hyväksyä huomio humanismi historia historiallinen henrik henkilö eurooppa etsiä etiikka esittää esitellä esimerkki erityinen erilainen elämä eettinen eaa christianity käsitellä käsi käsiin kysyä case arvio arvioida arkipäivä antaa anna alusta ala ajattelija ainoa aika aihe against abraham aasia jouluku kuva kuulla kuolema kultti kristus kristitty kristinusko kristillinen joulu johannes jeesus korjata kommunismi kommentoida seksi raamattu pääsiäinen päivä puute propaganda press positiivinen porno pitää piispa perhe paavali oy ottaa otava osoittaa oppi jakaa isä israel juhla juhannus joutua


blogivirta.fi