Tänään on 17.09.2019 03:43 ja nimipäiviään viettävät: Aili, Aila, Hildegard ja Hildegerd. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
The Curious Case of Bera:

Elämä raiteilla

Julkaistu: · Päivitetty:

Vielä elokuussa olin auringon hellittävänä ympäri Eurooppaa. Pääsin nauttimaan, kun paikalliset saivat kylään kauan odottamansa kesän. Täällä Suomessa varsinainen kesä on ollut ohi jo pidempään, joten oli mukava päästä hetkeksi valonsäteiden syleilyyn. Aurinko osaa olla välillä myös julma. Elättelin hetkellisesti toiveita rusketuksesta, mutta sainkin vain keitettyä rapua muistuvan ulkonäön, jonka kruunasi ylävartalosta irronnut nahkakerros, josta sitten olikin palautuminen tuttuun maidon vaaleaan ulkonäköön. Nyt olen ollut Suomessa jo lähes kaksi kuukautta. Tai vasta kaksi kuukautta, koska tunnen olleeni täällä jo paljon pidempään. Reissumiehen jalka alkaakin jälleen vähän vipattaa. Kaipuu maailmalle alkaa voimistua, mutta kaukomaat saavat toistaiseksi odottaa, koska velvoitteet ja lompakko odottavat täyttämistään. Onneksi olen kuitenkin ehtinyt tekemään yhtä jos toista ollessani täällä kotimaan kamaralla. Viisaudenhampaat on leikattu, poskiontelotulehdukset kärsitty ja paikalliset pubit koettu. Tällä hetkellä nautiskelen kuumeesta ja säätiedotuksesta, joka lupaa orastavia syyspakkasia. Ei auta kuin hypätä hetkeksi muistojen syövereihin ja yrittää kirjoittaa muutama sana menneistä matkakokemuksista. 08.08.2011 Turku - Helsinki Niistän nenääni valehtelematta viidennen sadannen kerran tämän päivän aikana. Turisen kuin norsu ja herätän koko junavaunun huomion. Huomiota saattaa herättää myös lääkitykseni, johon kuuluu - tai kuului - pieni jägermeister pullo ja hieman isompi jaloviinapullo. Tällä kertaa vieläpä ihan kolmen tähden "jallua". Sairastelut ovat jääneet tänä vuonna vähiin, enkä ole maannut sängyn pohjalla kuolemaa tehden kovinkaan usein. Siis ellei krapuloita lasketa. No, tällä kertaa tämä ei ollut omalla käyttäytymisellä aiheutettua. Tällä kertaa syyllistyin ainoastaan välittämiseen, eikä edes tyttöystävällä ollut valitettavaa välittämisen kohteesta, sillä kävin vain oman perheeni luona. Aina välittämisestä ei seuraa hyvää. Joskus kohde voi olla väärä, joskus ajoitus. Tällä kertaa oli kyse jälkimmäisestä ja sainkin tuliaisiksi mojovan flunssan. Kohtalon ivaa. Oireet alkoivat tänään ja tietenkin tänään oli edessä lähtö kauan odotetulle InterRailille. En ole sairastellut koko vuoden aikana, joten flunssan lisäksi olen perisuomalaisen vitutuksen kourissa.  Katselen junan ikkunasta laskevaa aurinkoa. Otan kulauksen kolmen tähden jallua. Aurinko tuo niitylle laskiessaan rauhallisen idyllin. Heinäpaalit, rypsipelto, laiskasti virtaava joki - maisemia, joita en tule näkemään kahteen viikkoon. En tiedä tilalle tulevista maisemista, mutta uskon ja toivon kaiken olevan mahtavaa. Varsova - Ostrava - Bratislava - Wien - Graz - München - Turku. Siinä pitäisi olla seuraavat kaksi viikkoa. Odotan joka hetkeä. Siirrän ikävän syrjään ja valmistaudun tulevaan.  Helsinki - ensimmäinen määränpää saavutettu. Aurinko on laskenut. Jallupullon pohja alkaa näkyä. Otan rinkan kantoon ja suuntaan kohti lentokenttää, etsimään seikkailuja. 09.08.2011 04:00 - Helsinki Matka lentokentälle voi olla pitkä. Ehdin kokea monta nousua, mutta sittemmin olen joutunut kokemaan myös laskuja. Lentokentän alkoholitarjoilu osoitti heikkoutensa ja väsyneet matkaajat vaipuivat hetkelliseen horrokseen. Lentomme ei ole onneksi enää kaukana. Pian nousemme läpi tiheän vesisateen ja unohdamme nykyisyytemme. En ole vielä väsynyt - ihmettelen. Tunnen olevani kuin nuori varsa ikuisella niityllä. Musiikkisoittimestani soiva Schumann piristää minua entisestään odotuksen keskellä. 09.08.2011 Varsova Lensimme perille Varsovaan yhden välilaskun kautta. Kerrankin olin onnellinen välilaskusta. Matka Helsingistä Riikaan oli harvinaisen pomppuinen. Yhtä vuoristorataa koko matka. Tietäähän sen mitä siitä tulee, kun huvipuistoja inhoava krapulainen ja sairas mies joutuu kestämään pomputusta toista tuntia. Oksennuspussille tuli käyttöä. Kivusta päätellen tukkoinen pääni meinasi räjähtää koneen laskiessa, mutta niin vain selvisin. Toinen lento meni kivuttomasti ja nopeasti unten mailla, kuten myös matkakumppaneilla. Latvialainen ilma teki selkeästi ihmeitä.  Varhainen aamu Varsovassa. Hostelli on jo varattuna, mutta huoneen luovuttamiseen on vielä tuntikausia. Rinkat kantoon ja kohti keskustan bussia Aikamme matkustettuamme huomaamme bussin ikkunasta tutun näköisen rakennuksen. Hostellimme löytyi vaivattomasti. Viemme tavarat hostellimme säilytykseen ja lähdemme kaupungille.  Iltapäivään mennessä Varsova ehtii näyttämään puolen, jos toisenkin. Aikamme kierreltyämme ja satunnaisia nähtävyyksiä katseltuamme löysimme vihdoin auki olevan baarin, jossa oli hyvä tappaa aikaa ennen hostelliin pääsyä. Makasimme muutaman tunnin Tyskie-hanojen alla tyytyväinen virne naamalla. Vihdoin pääsimme sisään hostelliin ja vastaanotossa oli tarjolla puolalaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan - ilmaiset oluet sisäänkirjautumislahjaksi. Noin helppo on tie miesten sydämiin! 10.08.2011 - Varsova Vietimme eilistä iltaa hieman pidemmän kaavan mukaan. Ilta alkoi pitkällä illallisessa aika perinteisen oloisessa, tyylikkäässä puolalaisessa ravintolassa. Nautiskelimme ravintolan antimista useamman tunnin ja lopuksi me kaikki pystyimme toteamaan hintatason olevan kotoisaan Suomeen verrattuna lähes naurettavan halpa. Myös syötyjen ruokien taso keräsi raatimme kehut. Ravintolasta ilta jatkui muutaman muun ravintolan kautta kohti suurempia seikkailuja. Onnistuimme saamaan vinkin auki olevasta yökerhosta, jonne päätimme lähteä suunnistamaan. Muutaman paikallisen ystävällisellä avustuksella löysimme vihdoin perille määränpäähän. Tunnelma yökerhossa kohosi tunti tunnilta(luonnollisesti), mutta lopulta toisen matkakumppanin juomat vodkashotit alkoivat potkia päässä siihen malliin, että oli parempi lähteä kohti taksipalveluita. Ehdimme jo narikalle asti, mutta pahaksi onneksemme edellä mainitun matkakumppanin harha-askel aiheutti törmäyksen viattoman sivullisen kanssa. Vain muutama sekunnin murto-osa ja tuo viattomuus oli tipotiessään, tilalla pelkästään raivoa ja olutlammikossa uivia lasinsirpaleita. Onneksemme uusi vihollisemme taisteli sarjassa "mahtuu puun taakse piiloon". Vodka oli kuitenkin sumentanut matkakumppanin aisteja ja vastustajalla oli helppo työ tönäistä hänen uusi vihollisensa kumoon. Tuosta sisuuntuneena matkakumppanin nyrkki oli heilahtaa tuhoisasti, mutta lyönti viuhui täpärästi (muutaman metrin) ohi vastustajasta. Tuomarit vihelsivät nopeasti pelin poikki ja koska emme halunneet jäädä lisäselvittelyihin, maksoin vastustajan hiljaiseksi. Ehdimme jo ulos asti, kun sama tuomari tarttuu minusta kiinni ja käskee odottamaan vielä hetkisen. Hetken päästä hän kiikuttaa minulle takaisin puolet antamistani rahoista. Palvelu pelaa ja rehellisyys on kunnioitettavalla tasolla! Varsova jätti jälkeensä hieman ristiriitaisen vaikutelman. Kaupungissa oli kiva käydä, kuten aina uusissa kaupungeissa, mutten ole aivan varma miten mielelläni haluaisin mennä uusintakierrokselle. Kaupunki oli pääsääntöisesti tylsän harmaa, mutta tietysti joukkoon mahtui myös hienouksia.   Historia on ilmeisesti jättänyt karun jälkensä kaupungin ulkonäön lisäksi myös paikallisten mieliin. Palvelualttius ei ollut aivan huippuluokkaa, eikä ihmisten ystävällisyyskään ollut erityisen korkealla. Osansa lienee tietysti myös paikallisten kielitaidolla, sillä englantia puhuvien osuus vaikutti olevan melko pieni.  Hintataso oli suomalaisen kannalta erittäin hyvä, eikä oluestakaan tarvinnut pulittaa hieman yli euroa enempää. 11.08.2011 - Ostrava Saavumme perille Ostravaan ongelmitta. Junamatka oli kuin mikä tahansa junamatka Suomen sisällä, eikä maan vaihtumista Puolasta Tsekiksi juurikaan huomannut. Juna oli tasokas ja ravintolavaunun antimet olivat hinta-laatusuhteeltaan selkeästi suomalaisia antimia parempia, minkä ei tietenkään pitäisi olla mikään yllätys. Ostravan juna-asema on hieman karun oloinen, vaikkakin kaikki tarvittavat palvelut löytyvät saman katon alta. Aseman ympärillä parveilee muutama satunnainen, harmittoman oloinen juoppo. Katselemme aikamme aseman infotaulusta  karttaa, jotta löytäisimme hotellimme sijainnin. Matka vaikuttaa melko pitkältä taivaltaa kävellen, joten nappaamme viereiseltä taksitolpalta taksin. Kuski on mukavan oloinen ja arvostusta nostaa niskasta roikkuva, jääkiekkokaukaloista käsitteeksi noussut, "tsekkiletti". Pääsemme ongelmitta hotellille saakka, eikä kyydin hintakaan huimaa päätä. Ensihuomioina voi todeta majoitusympäristön olevan aavistuksen erilainen kuin edellisessä majapaikassa. Tällä kertaa majoitumme lähinnä liikematkailuun tarkoitettuun hotelliin, joten taso on viritetty hieman korkeammalle. Varsovan majapaikka oli erinomainen, joten tämä tuntuu jo hieman hienostelulta. Sängystä tosin voisin valittaa, koska lisävuode luonnollisesti lankesi minulle. Painanhan vain saman verran kuin kaksi matkakumppania yhteensä, joten valitukseni kaikuvat kuuroille korville. Keräämme hetken aikaa voimia, jotta jaksaisimme lähteä katselemaan maisemia ja etsimään ruokapaikkaa. Toinen matkakumppaneista aikoo jäädä vielä nukkumaan, koska hän nautti kaikista tuhdeimmat matkaeväät. Lähinnä nestemäisiä eväitä, mutta ravinto kuin ravinto kelvannee. Kävelemme hieman hotellin ympäristössä, jossa näyttää olevan lähinnä liike-elämän keskuksia ja rikkaammalle väelle suunnattuja liikkeitä. Sattumalta matkamme varrelta, Ostravarin olutpanimon vierestä, löytyy mielenkiintoisen oloinen, lähinnä pihalla oleva ravintola. Tontilla on muutama ladon kaltainen rakennus, joissa on ravintolatiloja. Pihalla on paljon pöytiä, joista monissa on ruokailijoita. Päätämme aterioida täällä, koska paikallisten määrästä pääteltynä ravintola ei mahda olla mikään huono. Hieman mutkia matkaan tuo antaumuksella hymyilevä, mutta ainoastaan tsekkiä puhuva tarjoilija. Saamme kuitenkin ongelmitta eteemme ruokalistat ja oluet. On ihan jännittävä kokemus tilata ruokaa listalta, josta ei ymmärrä sanaakaan. Muutama pieni kuva sentään auttaa hahmottamaan onko ruoka nautaa, sikaa vai jotain muuta. Kariseepahan ainakin ennakkoluulot! Päätän tilata erikoisuudet listalta jotakin tuntematonta paikallisherkkua. Tovin, jos toisenkin odoteltuamme tontin perällä olevasta rakennuksesta kannetaan eteemme tuoreet annokset. Saan jonkinlaisen paikallisen version täytetystä letusta, vaikkakin koostumus on aika kaukana tavallisesta letusta. Rapean ja paksun kuoren sisällä on täytteenä ainakin naudanlihaa ja paprikaa. Ruoka on erittäin suolaista sekä rasvaista, eli täydellistä oluen seuraksi! Korkeista suola- ja rasvapitoisuuksista huolimatta, tai niiden ansiosta, ruoka on erittäin herkullista, eikä muutaman euron hinta yhdessä oluen kanssa ole yhtään liian kallis! Hyvän aterian jälkeen palaamme hotellille tyytyväisin mielin katsomaan, josko unten maille jäänyt matkakumppani on jo herännyt ja saanut elimistönsä vireystilan nousuun. Minun elimistöni puolestaan oireilee jälleen ja poden yhä pientä kuumetta. Päivittäin nautitut alkoholiannokset eivät ole, vastoin kaikkia odotuksia, tuhonneet elimistössäni jyllääviä bakteereja. Mieli tekisi lähteä katsomaan Ostravan keskustaa, mutta järki on tällä hetkellä voittamassa. Matkakumppanit lähtevät keskustaan, mutta minä jään nukkumaan. 13.08.2011 Ostrava Viimeinen ilta Ostravassa takana. Joimme oluen, jos toisenkin. Lähes ilmaiseksi. Matkakumppani kuorsaa - tyytyväisyydestä ja pettymyksestä. Lyijykynä on vaihtunut mustekynnään, kuvitelmat ovat tulleet pysyviksi. Vain tämä hetki tuo meille tarvitsemamme hengen.  Lähdimme aamun sarastaessa matkaan, tutustumaan Ostravan tarjoamaan päivään. Päivä vaihtui illaksi, ilta yöksi. Maisema vaihtui, miehet pysyivät. Jollain perverssillä tavalla mieleni ikävöi tätä kaupunkia, vaikka en ole vielä edes lähtenyt. Ihmiset ovat autenttisia, hymyileväisiä ja palvelevaisia,  jopa ilman kielitaitoa.  Valmiina tutustumaan uuteen kulttuuriin, vaikka omassa kulttuurissakin riittää tarinaa.  Ostrava on tylsä kaupunki, mutta muutama hetki paikallisten seurassa voi muuttaa tylsyyden onnen kyyneleiden sateeksi. Pettymys syntyy ainoastaan siitä, että joudut jättämään hienot ihmiset taaksesi. Next stop Bratislava! Ostrava käytännössä jatkoi siitä mihin Varsova meidät jätti. Myös arkkitehtuuri jatkoi aluksi samoilla linjoilla, mutta pian osoittautui, ettei täällä tunneta minkäänlaista arkkitehtuuria - ainakaan kaunista. Ostrava on lähinnä teollisuuskaupunki ja se myös näkyy kaupungin hengessä. Nähtävyyksiä ei ole juuri laisinkaan, eikä tekemistä riitä kovinkaan moneksi päiväksi. Stodolni Streetin, pitkän kadun täynnä baareja, piti olla yksi kaupungin hienoimmista "nähtävyyksistä", mutta sekin osoittautui pettymykseksi. Kadulla oli baareja paljon odotettua vähemmän, eikä meno ollut mitenkään ennen näkemätöntä. Paikallisten kielitaito ei ole kovinkaan hyvä, mutta ihmiset ovat useimmiten äärimmäisen ystävällisiä, vaikkeivät he osaisi sanaakaan englantia. Palvelu pelaa ja uutta tuoppia tulee nenän eteen ennen kuin ensimmäinenkään on tyhjänä. Tapaamiltamme englantia puhuvilta paikallisilta tuli juttua hyvään malliin ja he kyllä tuntuivat viihtyvän omassa kaupungissaan. Valittamisen aiheita ei ainakaan kantautunut korviimme. Ostrava jätti hyviä muistoja, mutta kaupunki ei varsinaisesti ole uusintakäynnin arvoinen pelkässä matkailumielessä. Kuitenkin kokemisen arvoinen kaupunki! 13.08.2011 Bratislava Ostravassa sattui mielenkiintoinen tilanne, kun huomasimme uutisista, että Puolan Katowicessa oli sattunut junaonnettomuus. Matkustimme vuorokausi onnettomuutta aiemmin samaa reittiä ja vieläpä ilmeisesti samalla junalla. Hetkeksi tuli mieleen kuinka kuolema yritti ottaa minua kiinni, mutta tällä kertaa olin nopeampi. Tilanne saattaa olla toinen, kun vapisevat jalkani ovat Suomen kamaralla ja joudun kohtaamaan arjen, ja luultavasti krapulan. Silloin kuoleman jalat voivat kulkea omiani nopeammin. Onnistuneet junamatkat kuitenkin jatkuivat myös Slovakian puolella ja pääsimme turvallisesti perille Bratislavaan. Välillä junamatka tuntui hieman pitkältä, koska junassa ei ollut edes minkäänlaista ravintolavaunua. Bratislava yllätti vehreydellään jo junan ikkunasta katseltuna, mutta Ostravan jälkeen astuminen ulos rautatieasemalta oli kuin olisi astunut paratiisiin. Täällä on oikeasti vehreää ja vihreää pelkkien betonin ja ruosteensävyjen lisäksi! Ostimme raitiovaunuliput aseman automaatista ja hyppäsimme raitiovaunun kyytiin. Raitiovaunu kolisee mukavasti läpi keskustan ja katselemme innoissamme uutta kaupunkia, tutkaillen samalla pysäkkiä, jolla meidän täytyy jäädä pois kyydistä. Ei aikaakaan, kun oikea pysäkki koittaa ja hyppäämme uuden kaupungin syleilyyn. Keskeltä matalia rakennuksia nousee korkea ja ränsistynyt kommunistiajan ylpeys. Kyljessä komeilee iso lakana, jossa lukee Hotel Kyjev. Hotellimme on löytynyt! Keräämme hetkisen voimia ja ihastelemme hotellihuoneemme autenttista retrohenkeä. Mietin jonkin aikaa vain, että tältäkö mummolassa olisi näyttänyt, jos mummo olisi asunut neuvostoliitossa. Huone on kuitenkin ihan viihtyisä ja toimiva, joten ei mitään ongelmaa. Näköalatkin avautuvat korkealla sijaitsevan huoneemme ikkunoista oikein komeina. Vireystaso alkaa jälleen olla kohdallaan ja suuntaamme hotellin alabaariin, joka mainosti yhden euron oluita. Valitettavasti yhden euron hinta olikin vain pienelle oluelle ja iso olut maksaa 1,20€. Tunnemme tulleemme lähes ryövätyiksi maksaessamme tuollaisen sikahinnan, mutta ei auta kuin kärsiä - ja juoda. Nälkä alkaa vähitellen kurnia reissaajien vatsoja, koska emme ole tainneet syödä kuin Bratislavan rautatieasemalla. Sielläkin arvassa sattui käymään vähän heikommin, kun sitkeydestä päätellen sämpylän välissä oli friteerattua siannahkaa ja kastiketta. Noh, avoimin mielin, avoimin mielin. Tällä kertaa arpa osuu Slovak Pubiin, joka osoittautuu todella isoksi ravintolaksi, josta saa slovakialaisia ruokia, kuten ehkä nimestäkin voi nohevampi päätellä. Palvelu on vähän hidasta, mutta hintataso ei vaikuta ollenkaan pahalta. Juomme ja syömme hyvin, varmaankin useamman tunnin ajan. Matkakumppanit tutustuvat slovakialaiseen perinneruokaan,  bryndzové haluškyyn . Itse syön jotain mihin elimistöni on jo tottunut, eli jotain rasvaista ja suolaista. Bratislava 14.08.2011 Vietimme eilisen illan kohtuu rauhallisesti, joten tänään kontollamme ei ole kadonneita muisteja eikä hankittuja syntejä. Olimme varhain aamusta kiinni aamupalapöydän antimissa, nauttimassa runsasta aamupalaa pitkän päivän edellä. Täytyy kyllä uhrata muutama sana majapaikkamme Hotel Kyjevin hehkuttamiseen. Rakennushan on ulkoapäin todella epäilyttävän oloinen ja heikkohermoisempi voisi pelätä lattian katoavan alta, mutta viimeistään aamupala ylitti kaikki odotukset. Budjettimatkaajan hintaan rahalle saa todella hyvän vastineen. Matkailusää on toistaiseksi ollut aavistuksen epävakainen, eivätkä helteet ole hiostaneet liiaksi. Tänään aurinko tuntuu kuitenkin porottavan kohtalaisen lämpimästi ja aavistelen, että ainakin minun kohdalla hiki voi mahdollisesti virrata. Aavistukset kuitenkin syrjään ja pelkäämättömällä otteella Bratislavan nähtävyyksien kimppuun! Otamme suunnaksi vanhan kaupungin, jossa lähes kaikki nähtävyydet tuntuvat sijaitsevan. Vanhakaupunki viehättää heti ensiaskeleesta saakka. Nähtävää riittää joka puolella. Aiempien matkakohteiden betoniarkkitehtuuriin tottuneelle tämä on tuottaa suunnatonta iloa ja sormikin alkaa löytää kameran laukaisimelle samaan tahtiin kuin pahimmallakin japanilaisella. Kiertelemme hetken vanhaakaupunkia ja lopuksi suuntaamme kohti mäen huipulla sijaitsevaa Bratislavan linnaa. Viikon varrella kertyneet kuona-aineet alkavat vihdoin irrota hien muodossa ja helle ei juuri nyt tunnu niin hemmottelevalta. Muutamat vuodatetut hikikarpalot kuitenkin menettävät huipulla merkityksensä. Näköalat avautuvat kauniina ympäri Bratislavaa ja ohi virtaavaa Tonavaa. Bratislava oli ja meni. Historiallinen keskusta yllätti valovoimaisuudellaan. Ostravan jälkeen tunnuin laskeutuneeni paratiisiin. Harmaa betonisaasta vaihtui ylhäitten rakennusten väriloistoon. Ostravan "pitkä" baarikatu vaikutti lähinnä vitsiltä. Tripsadvisorin suositukset olivat lähinnä surkuhupaisia. Kuinka voi suositella jotain noin huonoa ja normaalia? Bratislava oli täynnä baareja, halpaa olutta, kauniita naisia, loistavaa arkkitehtuuria. Bratislava oli ehdottomasti yllätysten kaupunki. Suosittelen kokemaan! Bratislava 15.08.2011 Emme olleet vielä eilen lyöneet lukkoon loppureissumme aikataulua ja mietimme hetken, miten tulemme käyttämään loput matkapäivämme. Yksi vaihtoehdoistamme oli jäädä Bratislavaan ja ottaa hotellistamme huone yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Hienot säät, halvat hinnat ja kauniit naiset houkuttelivat jäämään Slovakian syleilyyn vielä hetkiseksi. Emme kuitenkaan tienneet, mitä tuleman pitää. Tulisimmeko pian kaipaamaan muutaman päivän vieroitushoitoa kaukana paheista? Alpit ovat lähellä ja sieltä voisikin löytyä hyviä kohteita muutaman päivän rentoutumiselle. Päätimme lopulta noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa ja lähteä kohti Wieniä. Tuolloin meille jäisi pelivaraa tehdä vaikka nopea visiitti Alpeille, mikäli niin tahtoisimme. Kulkuyhteydet Bratislavan ja Wienin välillä ovat erinomaiset. Junia kulkee tiheään tahtiin, mutta mainoksista päätellen kaupunkien välillä menee myös pieniä laivoja, joilla pääsee matkustamaan Tonavaa pitkin. Kieltämättä houkutteleva ajatus näin kauniina kesäpäivänä, mutta koska saamme matkustaa InterRail -lipuillamme ilmaiseksi junassa, ei ole syytä muuttaa matkustustapaa. Wien 15.08.2011 Maa jalkojen alla on jälleen vaihtunut. Saavuimme Wieniin paikallisjunalla Bratislavasta ja matka sujui taas ongelmitta. Tämä oli matkan aikana koetuista siirtymistä lyhin, sillä matka-aika oli vain tunnin, ja sekin meni nopeasti lähes tyhjässä vaunussa, uusia maisemia ihastellen. Varasimme hotellin Wienistä vasta eilen illalla, emmekä ajatelleet aivan tarkkaan, mitä hotellin löytäminen tulisi vaatimaan. Olihan meillä sentään kadunnimi ja lähistöllä olevan metroaseman nimi, mutta kävellessämme ympäriinsä vailla tarkkaa suuntaa, jouduimme toteamaan, että myös kartta olisi oiva lisä etsintöihin. Aikamme käveltyämme ja etsittyämme pääsimme sentään oikeille jäljille, kun matkakumppanit onnistuivat löytämään avoimen langattoman verkon ja sitä kautta myös kartan. Hotellimme osoittautuu aika pieneksi, mutta ihan viehättäväksi. Vastaanotossa on ystävällinen palvelu ja meille vinkataankin nopeampi raitiovaunureitti keskustaan. Siistiydymme pikaisesti hotellilla, koska suunnitelmissa on lähteä kaupungille katselemaan uuden kaupungin maisemia. Omalla kohdallani matkaväsymys alkaa jo painaa. Koko matkan kestänyt sairastelu, pitkälle venyneet illat ja matkustaminen ovat vaatineet veronsa. Olo alkaa olla jo aika vetämätön, mutta päätän kuitenkin lähteä mukaan kaupungille. Väsyneet silmäni punottavat kuin narkkarilla, mutten anna sen haitata. Itseäni vartenhan täällä matkalla ollaan. Emme ehdi ihastella kaunista kaupunkia kuin hetken, kunnes tummat pilvet nousevat esiin joka suunnasta. Pieni hetki aiemmin keli oli aurinkoinen, eikä myrskystä ollut tietoakaan. Hetkessä keli muuttui taivaallisesta helvetilliseksi, aivan kuin ilmestyskirjan ratsastajat olisivat hypänneet ratsailleen. Haahuilemme aikamme ympäriinsä kunnes löydämme kivan kuppilan. Ajattelemme istuvamme hetken oluella, mutta keli pakottaa hetken muuttumaan hieman pidemmäksi. Käytämme tilaisuuden hyväksi ja nautimme vähän myös kiinteää ravintoa. Tilaan salaatin paheellisen elämän vastapainoksi, toivoen sydämeni kestävän koti-Suomeen saakka. Valitettavasti salaatissakin on friteerattua vuohenjuustoa ja kinkkua, jonka suolaamisessa ei ole säästelty. Ei auta kuin kärsiä ja ristiä sormet.  Sade ei tunnu hellittävän millään ja ravintola täyttyy muista sadetta pakenevista. Lopulta saman paikan seinät alkavat kyllästyttää meitä ja painelemme ulkoilmaan sadetta uhmaten. Ajelemme hiukan metrolla edestakaisin ja välillä käymme tyydyttämässä toisen matkakumppanin Döner-kebab -himot. Lopulta rohkenemme nousta jälleen maan pinnalle metron uumenista. Menemme tällä kertaa tyylikkäseen kahvilaan herkistämään aistejamme. Tällä kertaa nautimme vain espressoa, Grüner Veltlineriä ja leivoksia kultturellissa ilmapiirissä. Istumme jälleen aikamme, muttei sade näytä vieläkään hellittämisen merkkejä. Hotellille lähtö viivästyy ja koti-ikävä nostaa päätään ja tiedustelemme tarjoilijalta baaria, josta saisi Finlandia-vodkaa. Saamme hyvän vinkin erinomaisen opastuksen kera ja löydämme tiemme perille nopeasti. Joudumme pettymään, sillä Finlandian sijaan tarjolla on vain Absolutia. Toista se oli alkureissulla, mutta ei auta valittaminen. Hyvät oluet korjanneevat tilanteen. Otamme yhdet ja tuumaamme lähtevämme pian takaisin ulkoilmaan. Päädymme kuitenkin ottamaan vielä toiset ja sitten arvioisimme tilanteen uudestaan. Normaalin kaavan mukaisesti toinen vaihtui vielä kolmanneksi, eikä kestä aikaakaan, kun baarimikko on sekoittelemassa meille kannullista long island ice teata. Aika menee taas kuin siivillä rupatellessa keskenään, baarimikon sekä muiden asiakkaiden kanssa. Lopulta ilta alkaa olla taas sen verran pitkällä, että on aika ottaa taksi hotellille. Joudun myöntämään huomisen olevan lepopäiväni ja tunnustamaan, ettei kunto kestä enää täyttä kaupunkipäivää. Niinhän se raamattukin sanoo - pyhitä lepopäivä. Wien 16.08.2011 Kömmin sängystä ylös ilmaiselle hotelliaamiaisille, mutta aamiaisen jälkeen rojahdan väsyneenä takaisin sänkyyn. Matkakumppanit tekevät lähtöä kaupungille, mutta minä aion jäädä vielä nukkumaan. Torkun pitkälle päivään sekavia unia nähden. Lopulta kampean itseni ylös ja lähden kaupunkia kohden. Tapaan matkakumppanit ja lyöttäydyn mukaan heidän turistikierroksen viimeisille etapeille. Kuuntelen heidän juttujaan ja harmittelen hieman, kun olen jättänyt näkemättä niin monta hienoa nähtävyyttä. Oli kuitenkin hyväksyttävä tosiasiat ja todettava, etten olisi jaksanut mukana täyttä päivää. Lisäksi on todettava Wienin näyttävän niin hienolta kaupungilta, että haluan ehdottomasti tulla tänne vielä uudestaan. Näkemättä jääneet nähtävyydet jääköön siis toiseen kertaan. Hyppäämme jälleen metron kyytiin ja lähdemme matkustamaan kohti Donau Cityä, jossa sijaitsee Donauturmin näköalatorni. Löydämme helposti perille, mutta pilvenpiirtäjien takaa pilkottava torni ei näytä kovinkaan korkealta. Jatkamme kävelyä tornia kohden läpi Donauparkin valtavaa puistoa. Torni tuntuu saaneen aivan uudet mittasuhteet, kun edessä ei ole enää muita korkeita rakennuksia. En ole mikään korkeiden paikkojen ystävä, tai paremminkin pelkään korkeita paikkoja, mutta näköalatornissa käyntiä en sentään ajatellut jättäväni väliin. Matkustamme huipulle turvallisesti suomalaisella laatutyöllä, KONE-hissillä, eikä matka kestä montaakaan sekuntia. Tiirailemme aikamme tornin huipulta avautuvia komeita maisemia ympäri Wieniä ja Tonavaa. Huipulla on myös pyörivä kahvila, josta näkee vuorollaan kaikkialle ympäri tornia. Hieno kokemus ja komeat maisemat. Haahuilemme vielä hetken kaupungilla, mutta palaamme hotellille kuitenkin suht varhain illasta. Meidän on vielä puntaroitava eri vaihtoehtoja ja mietittävä mihin suuntaan tulisimme jatkamaan reissua. Tarkoituksenamme on ollut jatkaa huomenna Wienistä eteenpäin. Mahdollisesti Alpeille, taikka Kroatiaan, mutta minä väläyttelen  ideaa myös Sloveniasta. Yksi vaihtoehto on myös ettemme jatkaisi vielä mihinkään. Wienissä riittäisi nähtävää ja hotellissamme oli vielä eilen huoneita vapaata edulliseen hintaan. Emme pääse neuvotteluissamme eteenpäin, koska intresseissä on vähän eroavaisuuksia. Ilta etenee pitkälle ja kaikkien silmäluomia alkaa jo painaa, joten homma pitäisi lyödä pian lukkoon. Kaiken lisäksi hotellissa oleva julkinen tietokone tuntuu olevan sen verran kovassa käytössä, ettemme pääse internetin ääreen. Lopulta kyllästymme jahkailuun ja päätämme kysyä vastaanotosta, josko hotellissa olisi vielä vapaita huoneita, jotta saisimme edes lisää mietintäaikaa. Kaikki vapaat huoneet ovat kuitenkin menneet, joten olemme jälleen lähtöpisteessä. Aikamme odoteltua pääsemme vihdoin tietokoneen ja internetin ääreen. Katselemme kartalta eri vaihtoehtoja, tutkailemme matka-aikoja ja muita detaileja. Lopulta mietimme Salzburgiin matkaamista, koska Zagreb ja Ljubljana toisivat reitille vähän turhan suuren mutkan, olemmehan kuitenkin jo varanneet paluulennot Münchenistä. Katsaus Salzburgin majoitustarjontaan tuo kuitenkin taas yhden uuden mutkan. Hinnat ovat päätähuimaavat, eikä vapaata hostellitarjontaakaan tunnu löytyvän. Emme kuitenkaan ole niin kokeilunhaluisia matkaajia, jotta lähtisimme kaupunkiin ilman majoitusta. Suunnitelmat menevät jälleen uusiksi. Seuraavaksi katselemme mukavia Alppikohteita Salzburgin lähistöltä, mutta matkassa on taas yksi mutka, kun monet kohteet edellyttäisivät omalla autolla matkustamista. Katselemme taas karttaa ja tutkailemme potentiaalista kohdetta, kunnes se vihdoin löytyykin - Linz! Välimatkat ja junayhteydet ovat juuri sopivat, eikä majoituksista tarvitse pulittaa juuri mitään. Löydämme samalta istumalta edullisen majoituksen myös Müncheniin, joten saamme loppumatkan ohjelman kertaheitolla lukkoon. Wieniltä en odottanut lähinnä kuin Keski-Eurooppalaisen pienen kaupungin idylliä, mutta odotukset osoittautuivat vääriksi heti alkujaansa. Hintataso liikkui suomalaisen kannalta halvoissa lukemissa ja ajatus pienestä kaupungista osoittautui harhaisen mielen kuvitelmiksi. Wienin arkkitehtuuri lumosi lähes ensi hetkestä saakka. En ole vielä nähnyt juuri mitään, mutta tonnen voivani viettää täällä ikuisuuden. Paikallisten palvelualttius ei aivan yllä vastaamaan tämän reissun aiempia kohteita, mutta palvelu pelaa kuitenkin rutkasti kotoista Suomea paremmin.  Wien oli äärimmäisen hieno kaupunki, jossa riittää tekemistä pitkäksi aikaa. Nähtävyyksiä löytyy joka lähtöön ja vilkas kulttuurielämä tarjoaisi varmasti monenlaisia elämyksiä. Kaupungista löytyy myös hyvää urheilutarjontaa jääkiekon ja jalkapallon parissa. Hintataso oli yllättävän matalalla eli pääsääntöisesti päästiin alle Suomen hintojen. Uudelleenkokemisen arvoinen kaupunki! Wien 17.08.2011 Wienistä lähteminen osoittautuu odotettua mielenkiintoisemmaksi kokemukseksi. Heti rautatieasemalla pystyy huomaamaan, ettei tämä ole Itävallassa mikään aivan normaali arkipäivä. Asemalla vaeltaa kymmenittäin, jos ei sadottain, nuorisoa reppujen, makuualustojen, sekä muiden retkeiluvarusteiden kanssa. Valitettavasti nuoriso on meitä rutkasti nuorempaa ja meteli tuo mieleen pahimmat, Suomesta tutut, kaupungilla riekkuvat teinilaumat. Emme ehdi astua edes junaan, kun mustan pörssin lippukauppias tulee kyselemään meiltä, että mihin festareille olemme suuntaamassa. Lippuja löytyisi kuulemma minne tahansa, mutta kieltäydymme kohteliaasti. Juna osoittautuu aivan täydeksi, mutta onneksi meillä on paikkaliput hankittuina. Saamme kuluttaa hetken meidän paikoilla istuvien matkustajien hätistelyyn, mutta lopulta yhteisymmärrys löytyy ja saamme paikkamme. Enää ei huoleta kuin asemalla notkuvat teinilaumat - kunpa eivät sattuisi meidän vaunuun! Linz 17.08.2011 Rukoukset kaikuivat kuuroille korville ja saimme kuin saimmekin seuraksemme äänekkäänpuoleisen teinilauman. Selvisimme kuitenkin perille Linziin ilman riekaleisia hermoja tai pysyviä traumoja. Katselemme asemalla hetken karttaa ja etsimme reittiä majapaikkaamme. Reitti vaikuttaa suhteellisen lyhyeltä ja helpolta, joten otamme taas rinkat kantoon ja lähdemme etsimään majapaikkaa päähän tallennetun kartan turvin. Taivallamme aikamme helteisessä säässä, mutta onneksi löydämme hostellin melko helposti. Tämänkertainen majapaikka ei tarjoa suuria hienouksia ja sijaintikin on hieman ydinkeskustaa kauempana. Hinta on kuitenkin taas kohdallaan, eli yksi tärkeimmistä kriteereistä on täytettynä. Asettaudumme aloilleen, mutta pian lähdemme tutkailemaan hotellin lähimaastoja. Alue vaikuttaa aika tylsältä, eikä mitään hienouksia ole tarjolla. Käymme vain kaupasta hieman välipalaa ja palaamme takaisin hotellille. Vähän lepoa, ruokaa ja siistiymistä ja virkeystila alkaa jälleen kohota. Toinen matkakumppaneista päätti jopa yrittää hankkia muutaman päivän lisää elinaikaa käymällä pienellä lenkillä. Minä pidin hänen touhujaan vähän liian rajuina, enkä nähnyt syytä ottaa lenkkikenkiä esiin rinkan uumenista. Aiemmalla lähialuekierroksella huomasimme raitiovaunun keskustaan menevän hostellimme lähistöltä, joten ajattelemme pyörähtää vielä ihan oikeassa keskustassa. Täällä kauempana keskustasta on vaikea saada juuri mitään käsitystä kaupungista. Kävelemme pysäkille, ostamme liput ja hyppäämme raitiovaunun kyytiin. Kymmenessä minuutissa olemme jo alueella, joka näyttää oikealta keskustalta. Kävelykatuja, hienoja rakennuksia ja kauppoja. Wieniin verrattuna täällä ei näy turisteja juuri nimeksikään, eikä se haittaa meitä tippaakaan. Tyypilliseen paikalliseen tapaan, ihmiset ovat sankoin joukoin nauttimassa kauniista kesäillasta. Kiertelemme hetkisen, mutta pian istumme terassille katselemaan paikallista menoa. Yhdet juomat juotuamme, on aika lähteä takaisin hostellille. Kaupunki jää tällä matkalla lähes kokonaan näkemättä, mutta ilta alkaa olla jo vähän turhan pitkällä tarkempaan kaupunkikierrokseen. Huomenna puolestaan on aika jatkaa matkaa Saksan puolelle. 19.08.2011 München Saavuimme eilen Müncheniin junalla Linzistä. Matka meni todella mukavasti tasokkaalla ja nopealla Railjet-luokan junalla. Maisematkin olivat lähes vertaansa vailla. Alpit, jylhät vuoret ja vehreät niityt loistivat junan ikkunoista erittäin komeasti. Hotellivalintamme jatkoi jälleen aiempien majapaikkojen kanssa koettua positiivisten yllätysten sarjaa. Hotelliksi sattui viihtyisä perheomisteinen hotelli, äärimmäisen ystävällisellä henkilökunnalla höystettynä. Myös sijainti metroaseman lähistöllä oli meille omiaan. Eilen kävimme tutkailemassa Münchenin keskustaa. Minulle kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta molemmat matkakumppanit ovat täällä jo toista kertaa, joten suurempi ihmettely jäi ainoastaan minun harteilleni. Kiertelimme kaupungilla ja katselimme. Välillä istuuduimme alas syömään perinteisiä saksalaisia herkkuja ja juomaan maukkaita oluita. Kaikki oli oikeastaan muuten sellaista, mitä saatoin etukäteen kuvitella, mutta ulkonäöllisesti kaupunki oli kuitenkin aavistuksen odotuksia tyylikkäämpi ja kotoisampi. Kaikkialla oli mukavaa ja ihmiset olivat ystävällisiä. Rakennukset olivat yhtä tyylikkäitä kuin saattoi odottaa ja kulttuurin pystyi aistimaan kaikkialla, mihin sattuikaan kävelemään. Biergartenissa saattoi katsoa kuinka paikalliset olivat tulleet viettämään rauhallista iltaa ystäviensä ja rakkaimpiensa kanssa. Kerrassaan rennolta vaikuttavaa elämää. 19.08.2011 München Perjantai. Matka kuitenkin lienee onnistunut, sillä Suomesta tuttu perjantaitunne on tipo tiessään. Luultavasti ihan ymmärrettävää, sillä täällä matkalla perjantai tuntuu olleen lähes jokainen päivä, emmekä ole juurikaan välittäneet viikonpäivistä. Kunhan vain ei ole sattunut olemaan pyhäpäivä, kuten yhtenä Wienissä viettynä päivänä sattui käymään. Tänään meillä on vähän normaalista poikkeavat perjantaisuunnitelmat, sillä tarkoituksena on suunnata Hellabrunnin eläintarhaan. Meistä kukaan ei ole viime aikoina käynyt eläintarhassa, joten on ihan kiva käydä katsomassa näyttävätkö häkkeihin suljetut eläimet vielä yhtä viehättäviltä kuin lapsena. Lähdemme liikenteeseen heti nautittuamme maukkaan hotelliaamiaisen. Päivä on vasta aluillaan, mutta aurinko alkaa lämmittää skandinaavisen kalpeaa ihoa heti aamusta. Kävelemme eläintarhaan, sillä hotellimme sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä. Kiertelemme eläintarhassa rauhallisesti, sillä nähtävää riittää yllättävän paljon. Lämpötila alkaa olla jo aika korkealla, mutta onneksi varjopaikkoja riittää myös meille häkkien ulkopuolella vaeltaville. Väenpaljous on vielä ihan inhimillinen vaikka uusia vieraita tuleekin jatkuvalla syötöllä. Kiittelen hyvästä ideasta tulla eläintarhaan jo perjantaina, sillä viikonloppuna täällä olisi varmasti täysi kaaos kaikkine lapsiperheineen. Eläimiä löytyy laidasta laitaan ja voin vain keskittyä arvailemaan eri lajien nimiä. En varmasti tunnistaisi kaikkia lajeja, vaikka nimet olisivat suomeksi, mutta latinalaiset, saksalaiset ja englantilaiset nimet tuottavat todella päänvaivaa. Muutamat eläimet tunnistan sentään ulkonäöltä, vaikkeivät kirahvit, norsut sun muut olekaan aivan kotoisilta kotieläintiloilta repäistyjä. Joudun myöntämään, ettei eläintarhassa ole aivan samaa hohtoa kuin lapsena. Lasin takana masentuneena norkoilevat gorillat tai helteessä makoilevat jääkarhut ovat hieman surullinen näky. Altaassa loiskivat mursut sentään tuntuvat hieman nauttivan elämästään loiskimalla vettä näytösluontoisesti. Eläintarhakierroksen jälkeen suuntaamme vielä kaupungille auringon jatkaessa hellimistään. Kokeneina Münchenin kävijöijä matkakumppanit ovat hehkuttaneet minulle Englischer Gartenia, joka ei kerro nimenä juurikaan mitään. Yksi mainospuheista koski yläosattomia auringonottajia, mutta se yhdessä Englantiin viittaavan nimen kanssa ei aiheuta juurikaan positiivisia värinöitä. Eihän se kuitenkaan tässä vaiheessa reissua ole enää niin tarkkaa, joten kyllähän minä vanhana puskarunkkarina olin täysin myyty idealle. Kävellessämme Englischer Garteniin käymme tietenkin mukaamme asiaan kuuluvat puistojuomat. Pienen lähipuodin hyllyt ovat kaunis näky ja pulloja on vieri vieressä, toinen toistaan maukkaammin sisällöin. Ostamme kullekin vain muutamat olutpullot, sillä täällä ei kuulemma harrasteta piknikejä 24-tölkin pakkauksen kera. Kumma maa! Paljaiden tissien lisäksi olin kuullut hehkutusta myös surffauspaikasta Englischer Gartenin uumenissa, joten suuntaamme ensitöiksi sinne. Joen kuohunta ja ihmisten ilakointi kuuluu jo kaukaa, eikä perille ole kovinkaan vaikea suunnistaa. Isar-joen molemmin puolin on kymmeniä surffaajia odottamassa vuoroaan päästä aalloille. Kaaduttuaan surffaajat valuvat hetken voimakasta virtaa pitkin, jonka jälkeen he nousevat rannalle ja menevät odottamaan vuoroaan uusintayritykseen. Surffaajien esitykset kiinnostavat myös yleisöä ja ympärillä piisaakin monia ihmettelijöitä. Meno vaikuttaa todella siistiltä ja hyppäisin varmasti itsekin aaltojen syövereihin, jos vain olisi sattunut lauta mukaan - niin ja osaisin surffata sekä olisin 50 kiloa kevyempi. Surffaamiset on katsottu ja vaellamme yhä syvemmälle Englischer Gartenin uumeniin. Isar joki vaeltaa varjoisan puiston siimenissä voimakkaasti virraten ja jotkut makoilevat virran vietävissä. Lopulta saavumme isolle puistoaukiolle, joka on ilmeisen suosittu alue kaupunkilaisten keskuudessa. Etsimme itsellemme mukavat paikat joen lähistöltä ja yritämme saavuttaa kiireettömän saksalaisen mielenlaadun. Piakkoin alamme juuri ja juuri olla tavoitteessamme, mutta säiden jumalattaret lyövät kapuloita rattaisiin. Vesisade alkaa tihkuta sen verran voimakkaasti, että joudumme suuntaamaan sisätiloihin. Onneksemme lähistöllä oleva kuppila tarjoaa sateensuojan inhimilliseen hintaan. 20.08.2011 München Eilinen oli hauska päivä ja pääsimme jo hieman lähemmäksi tavoittelemaamme saksalaista sielunmaisemaa. Vielä emme ole aivan homman ytimessä, mutta opimme lisää askel askeleelta. Ilmeisesti tänään kuitenkin käy niin, että askeleet muuttuvat tanssiksi ja tässä tapauksessa suomalaisten miesten tanssi vaatinee promilleja. Matkakumppanit ovat puhuneet minulle jo kauan mystisestä paikasta nimeltään Kultfabriken . En tarkalleen ottaen tiedä, mitä pitäisi odottaa, mutta ainakin he ovat odottaneet tätä päivää kuin lapset karkkipäivää. Karkkien vuoro on kuitenkin vasta illalla. Lähdemme jälleen varhain liikenteeseen. Päivän suunnitelmat ovat vielä vähän avoinna ja suuntaamme aluksi vain kohti keskustaa. Heti päärautatieasemalla huomaa, ettei tänään ole aivan mikä tahansa päivä müncheniläisille. Rautatieasemalla parveilee poliiseja pystyttämässä metalliaitoja pitämään väkijoukot aisoissa ja yläparvella on kaksi poliisia kuvaamassa ihmismassaa. Tänään on Bayern Münchenin kotipeli, jota olisimme ehdottomasti halunneet lähteä katsomaan Allianz-areenalle, mutta valitettavasti jäimme ilman lippuja. Joudumme siis kärvistelemään sivustakatsojina paikallisessa jalkapallohuumassa. Istumme hetken aikaa kahvilla miettien päivän suunnitelmia. Lopulta päätämme lähteä Olympiapuistoon. Hyppäämme metron kyytiin ja matkustamme sujuvasti määränpäähän. Heti aseman vieressä loistaa vaikuttavan näköinen BMW Weltin rakennus. Jatkamme kävelyä kohti puiston sydäntä, jossa vaikuttaa olevan jokin tapahtuma. Monet ihmiset näyttävät olevan nauttimassa eräänlaisesta karnevaalitunnelmasta heti aamusta. Myynti- ja ruokakojuja löytyy pitkä liuta, häämöttääpä kauempana myös jonkin sortin tivoli. Istumme alas nauttimaan saksalaista lounasta - jonkin sortin wurstia ja olutta. Taas vaihteeksi aurinko paahtaa sen verran lämpimästi, ettei minun tarvitse ottaa askeltakaan hikoillakseni. Pelkkä istuminen riittää. Lounaat on nautittu ja jatkamme kierrosta. Heti lähistöltä löytyy Münchenin olympiastadion, jossa näyttää myös olevan jokin tapahtuma. Stadionin reunalta reunalle on vedetty jonkin sortin köysirata. Stadion kieltämättä näyttää pienemmältä kuin kuvittelin, mutta pistän sen hellepäivän aistiharhan piikkiin. Jatkamme jälleen kierrosta kunnes lähdemme metroasemalle. Suuntaamme opasteiden mukaan, mutta matka ei tunnu lyhenevän, eikä metroasemaa löydy. Lopulta löydämme raitiovaunupysäkin, jossa otamme pienen spurtin ohikiitävän raitiovaunun kyytiin. Kovin urheilusuoritus muutamaan viikkoon laittaa hikeni virtaamaan ja pääsen ilahduttamaan kanssa matkustajia polttavan kuumassa raitiovaunussa. Bayern Münchenin ottelu alkaa lähestyä, eikä kukaan ole vieläkään lyönyt meille lippuja kouraan. On turvauduttava B-suunnitelmaan ja lähdettävä etsimään baaria, joka näyttäisi kyseisen ottelun. Luulisi ettei tehtävä ole kovin vaikea, sillä tämä kansa tuntuu syntyvän ja kuolevan jalkapallo verisuonissaan. Pyörimme aikamme Marienplatzilla keskellä pahinta turistihälinää ja harhailemme sinne tänne. Välillä bongaamme urheiluvälinekaupan, joka mainostaa ikkunassaan Sky Sportsia, urheilubaaria ja Bayern Münchenin pelejä. Menemme ylimpään kerrokseen, jossa urheilubaarin pitäisi olla. Löydämme vaateosaston perimmäisestä nurkasta 20 tuumaisen television ja kaksi jakkaraa. Emme ole hyvin vaativia, mutta tämä ei aivan taida täyttää kriteerejämme. Jatkamme etsintöjämme tuloksetta ja käymme muutamassa baarissa pettyäksemme uudelleen. Lopulta langaton verkko koituu jälleen pelastavaksi enkeliksi ja löydämme jonkin urheilubaarin osoitteen. Sijainti on melko kaukana keskustasta, mutta hyppäämme kuitenkin jälleen metron uumeniin. Asemalta ei onneksi tarvitse kävellä kauaa'kaan, kun löydämme määränpään. Marriott-hotelli, jonka edessä on parkissa ne kaikista kalleimmat taksit, täyttää kriteerimme vähän liiankin hyvin. Astumme kuitenkin sisään hotellin pääsisäänkäynnin vieressä sijaitsevaan sporttibaariin ja tunnen jo kävellessä lompakkoni kutistuvan entisestään. Sisällä odottaa pieni yllätys, kun paikka ei olekaan täynnä pukumiehiä siemailemassa 20 euron drinkkiään, samalla kun nurkassa olevasta pienestä televisiosta näkyy jalkapalloa, ison screenin näyttäessä golf-uusintoja. Baari on täynnä väkeä Bayern Münchenin pelipaidat päällä, miehiä ja naisia lähestulkoon tasapuolisesti. Etsimme täpötäydestä baarista pienen nurkan, johon mahdumme juuri ja juuri seisomaan. Valtaosa pelistä on jo pelattu ja taululla komeilee useamman maalin johto kotijoukkueen hyväksi. Vinkkaamme kuitenkin tarjoilijaa tuomaan kaikille huurteiset, jotta saamme edes hetken nauttia tunnelmasta. Kotijoukkue tekee vielä muutaman maalin ja koko baari hurraa. Hieno matsi on päätöksessään. Liukenemme paikalta käytyämme ensin Marriottin vessassa kokeilemassa, miltä tuntuisi olla rikas ja komea. Jälkimmäisestä en vieläkään tiedä, mutta vessan perusteella ainakin rikkaana oleminen olisi hienoa. Makaan hotellilla uupuneena rankasta päivästä tissutellen markettiviiniä ja lämmintä olutta. Matkakumppaneiden karkkipäivä alkaa olla käsillä ja fiilikset sen mukaiset. Minä hieman emmin Kultfabrikeniin lähtöä, mutta matkakumppaneiden juotettua minut mukavaksi, olen aika helppo ylipuhuttava. Ei kestä kauaa'kaan, kun olemme jo metroasemalla matkalla sykkeen keskukseen. "Vihdoin Kultfabrikenissa" - on luettavissa molempien matkakumppaneiden kasvoilta. Minä olen vielä liikenteessä hieman tarkkailevalla asenteella, mutta muutama drinkki myöhemmin tarkkaileva asenne alkaa olla unholassa. Käymme muutamissa eri baareissa ja monet paikat tuntuvat olevan ääriään myöten täynnä. Joissain baareissa englantia puhuvia ei tunnuta arvostavan ja sisäänpääsy tyssää siihen, kun kieli vaihtuu saksasta englanniksi. Onneksi alueella on kuitenkin useita baareja, joissa vierailla. Ehdimme käydä niistä muutamissa, kunnes yö alkaa olla sen verran pitkällä, että on parempi suunnata takaisin hotellille. 21.08.2011 München Matkamme alkaa olla vähitellen päätöksessään, sillä tänään on viimeinen kokonainen päivämme Münchenissä. Huomenna on vuorossa kotimatka takaisin Suomeen, jossa syksy alkaa kuulopuheiden perusteella olla jo vahvasti tuloillaan. Toista se on täällä eteläisessä Saksassa. Tänään on yksi kesän kuumimmista päivistä ja elohopean pitäisi kivuta pitkälti yli 30 celciusasteeseen. Matkakumppanit ponkaisivat sängystä jo heti aamusta, mutta minut väsymys selätti jälleen. Omalla kohdallani ikä painaa ilmeisesti normaalia enemmän, sillä sen verran kovat verot juhliminen vaatii. Tai sitten se on ihan vain se krooninen väsymys. Päivä alkaa olla kuumimmillaan, kun matkakumppanit saapuvat hotellille hakemaan uimavarustuksiaan. Olimme aiempina päivinä bonganneet eläintarhan lähistöllä olevan joen varrelta suositun oloisen uimakohteen ja nyt olemme kuulemma suuntaamassa sinne. Nousen sängystä laiskanoloisesti ja lähden mukaan laahustamaan kohti rantaa. Käymme matkalla pienessä ruokakojussa nauttimassa hieman aamupalaa. Minä tilaan aina yhtä herkullista currywurstia, mutta matkakumppanit ovat siirtyneet jo hellejuomiin. Mietiskelen, että tästä päivästä voisi tulla ihan täysin alkoholiton päivä, vaikka eihän pari olutta pahaakaan tekisi. Rannalla vaikuttaa olevan täysi kuhina jo heti aamusta ja aurinkokin on täydessä terässään. Vieressä oleva joki vaikuttaa luokseenkutsuvalta ja vilvoittavalta, mutta tietenkin jätin uimashortsit rinkan uumeniin. Kukapas nyt rannalle menisi uimaan! Varustautumisesta päätellen saksalaiset ovat sisäistäneet rantaelämän hienosti. Joka toisesta seurueesta tuntuu löytyvän grilli sekä tietenkin grillattavaa ja juotavaa. Ihailtavaa! Oma varustus hieman kalpenee, mutta en anna sen haitata. Makaan aurinkoa ottaen samalla, kun matkakumppanit pulahtelevat veteen tuon tuosta. Nenään leijailevan bratwurstin tuoksun lomasta tunnen oman nahkani käryn, mutten anna sen haitata. Ehkäpä tästä kerrasta tulisi ensimmäinen kerta, kun en polta itseäni auringossa. Käymme hotellilla vaihtamassa vaatteet ja alan huomata, ettei tästä kerrasta tainnut tulla se ensimmäinen kerta, kun selviän auringosta ehjin nahoin. Kirjaimellisesti. Orastavasta punotuksesta huolimatta kiskon uuden vaatekerran irvistellen niskaani. Suuntaamme kohti keskustaa ja mietimme "missähän kävisimme tänään". Ajelemme metrolla minne sattuu ja nousemme satunnaisilla asemilla ylös. Mikäli jostain asemilta näyttää löytyvän jotain kivaa, niin käymme tiedusteluretkellä. Muutama tyhjä arpa ja yksi kahvila myöhemmin, löytyy metroasema, jossa pysähdymme ruokailemaan. Vehnäolut kutsuu luokseen kuin seireeni, joten sain tänäänkin oluen maun huulilleni. Ruoaksi saan tällä kertaa perisaksalaisen annoksen eli hapankaalia ja bratwurstia - sekä kuivaa leipää. Aterian esteettisyys ei ole huippuluokkaa ja täytyy todeta, ettei sitä ole myöskään maku. Muutama bratwursti kilon hapankaalikasan päällä, kuivan leivän kanssa tarjoiltuna ei ole sieltä herkullisimmasta päästä. Se on kuitenkin sanottava, ettei Saksassa kai osata tehdä huonoa makkaraa - tai olutta! Jatkamme kierrosta Marienplatzin tuntumassa ja koitamme muistaa Hoffbräuhausin sijainnin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tyydymme jälleen B-vaihtoehtoon ja menemme valtavan kokoiseen saksalaiseen oluttupaan, joka on tarjoilijan asuista lähtien niin perinteinen paikka kuin vain voi kuvitella. Nautimme vielä muutamat oluet, jonka jälkeen siirrymme vähitellen kohti metroa ja kohti hotellia. München oli hieno huipennus reissulle. Saavuin kaupunkiin kohtuu pienin odotuksin, enkä tiennyt kovin hyvin mitä odottaa. Ei siinä kuitenkaan kestänyt kauaa, kun München otti ja vei sydämeni. Pikaisen kokemuksen perusteella baijerilainen elämäntyyli on aika lähellä omaa sydäntäni. Itse kaupunki on erittäin hieno ja tekemistä riittää päiväkausiksi. Lähialueilta löytyisi vielä rutkasti lisää nähtävää, mutta ne jäävät koettaviksi joku toinen kerta. Münchenissa on mahdollista pärjätä myös aika pienellä rahalla, koska tarjolla on useita pieniä kojuja, joista saa maukasta ruokaa. Eihän tätä kaupunkia voi kuin suositella! 22.08.2011 München Tänään on edessä vain siirtyminen lentokentälle, jonka jälkeen alkaa kotimatka. Takana on ollut mahtava reissu ja mukaan on mahtunut toinen toistaan upeampia hetkiä. Matkan varrella on ollut monta hienoa kaupunkia ja monta upeaa paikkaa, joissa kaikissa on ollut omat viehätyksensä. Olemme onnistuneet välttymään kaikilta kommelluksilta, eikä matkan varrelle ole sattunut juuri mitään ongelmia. Emme ole toikkaroineet humalassa pitkin Eurooppaa, ainakaan niin paljon kuin matkakertomuksen perusteella voisi ehkä päätellä. Myöskään matkaporukan sisäinen rauha ei ole järkkynyt, eikä kenenkään ole tarvinnut olla toistensa kurkuissa kiinni. Parempaa reissua ei oikein olisi osannut toivoakaan!

Avainsanat: matkailu elämä hellepäivä anna pörssi olin riika kävelymatka räjähdys tontti bmw kesä tivoli vanhakaupunki kroatia laiva hostelli englanti sämpylä rinkka bayern nurkka suunnistus syntyä mittasuhde reissu baari hylly vesisade matkustaja seikkailu aamupala döner saksalainen münchen bussi lentokenttä laji allas niitty ulkonäkö drinkki ruoka huone hotelli kartta rakennus vaeltaa wien pullo maali lauta ilmapiiri esitys alppi arpa murto areena ratsastaja aurinko matkustaa olut itävalta kunto ottelu pöytä palautuminen vehnäolut kasvo suomalainen vero nuoriso aalto perhe ravinto kruunata tuli kauppa uhraus krooninen emmi loma hiki majoitus matkakumppani tuliainen voi paikallinen sika korva tarjoilija vastine linna sisätila liikenne suositus puist varsova hintataso kebab asema rautatieasema kaupunkilainen siivilä torni nähtävyys sää arkkitehtuuri sydän vuohenjuusto matka kahvila hermo keskusta peli arkipäivä vuori tuomari uutinen virta ateria espresso lasku vapaa kaupunki suunnitelma tyylikäs tuottaa lyödä todeta sijainti katua kahvi lompakko kaunis lattia ikävä annos perinteinen pakkaus saksa muistaa löytyä alkuperäinen ikkuna maisema jalka ravintola vierailla tumma hauska nousu herättää pysäkki helsinki hinta kulttuuri oppia juoma vinkki elämys inhimillinen positiivinen tunnelma suolainen kierros kerros lakana rauhallinen toive muisto kaaos sänky mieli paahtaa maito kokea maksaa kävely eläin oiva jännittävä suunta sana hetki eurooppalainen helppo nostaa herätä kohde festari jalkapallo huippu bratislava jolla turisti lippu ihastella vaikuttaa terassi lähestyä lounas nauttia kuvata lasi kävellä miettiä reitti maailma varsinainen myynti ottaa päästä löytää tarvita valtaosa televisio nähtävä vastata ympäristö katsaus väsynyt eurooppa aamiainen kysyä avoin kestävä näyttää historiallinen suosittu asenne käsitys kohtalo myyty väärä vessa minuutti sijaitsee vaihtoehto tuntua maukas poliisi juna keskittyä verkko onnellinen raha tuttu rikas lähteä kova varma kinkku kuume flunssa niska hypätä sormi juoda pelata selvitä pitää kotimaa painaa meno paprika golf kaipuu aika kokemus rauha kulkea upea iso kuski mahtava näkyä hankkia auttaa mukava humala pakottaa me ostaa pari muuttaa tänne erilainen palvelu aamu asua huono odottava pää odottaa asiakas kärsiä saapua satunnainen pettyä hän kieli ympäri liike pystyä saavutus katu homma monenlainen johto jokainen tässä sattua kastike sisäinen kuvitella tyhjä nimi uusi paikka seisoa baarimikko jatkaa taksi erinomainen muut päättää alue keli katsoa kaava jää korkea yllätys joki minä onko taso tehtävä ilta internet leipä kuolema koostumus koski varustus onni kilon mainostaa nousevat loistavaa ytimessä neuvostoliitossa junalla suurempia askel väsymys mieleni lämmittää surullinen onnistuneet nenän huomata silmä oire ystävällinen saada odotus julma näyttänyt mitä kävellessä kokonainen päähän vaikuta iho pelejä näköinen tuore kylä normaali uni noudattaa kotimatka finlandia ongelma koko lento vaatteet puu julkinen lähtö arki harmaa seinä ice tietokone salaatti island sairas tappaa vuorokausi tuoksu pilvi syödä piikki voima syksy ystävä mies perjantai ajatus kirjoittaa ikä mummo lapsi pieni kirjaimellisesti korkealla tilanne halpa ranta herkullinen pohjalla sarja hieno suositella stop nopea musti pelätä jokiu henki olo ulkopuolella hidas päivä englanniksi laittaa sekunti komea vuoro pohja sky tarina maku grilli nälkä lyijykynä makkara sade elokuu järki viettää aurinkolasi vieras tapahtuma auto kone tanssi kansa koti ilma suola viimeinen vaikea tarjota työ yrittää tunti ihminen viikonloppu käydä vaihe muutama kuva turku puola jääkiekko suomi euro suomessa nainen historia tie helle lämpötila maa tilata aine suomeksi jonne vanhemmat ohjelma vesi nuori juttu mielenkiintoinen seura


blogivirta.fi