Tänään on 25.06.2019 06:24 ja nimipäiviään viettävät: Uuno ja Uno. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Arde arvioi:

Richard Condon: The Whisper of the Axe

Julkaistu: · Päivitetty:

Richard Condon on itselleni tuttu vain kolmen timanttisen elokuvan taustalla olevien romaanien kirjoittajana. Tunnetuin on tietysti John Frankenheimerin täysosuma The Manchurian Candidate, joka oli pitkään Suomessa sensuurin kynsissä, näin sen ensimmäisen kihelmöivän kerran Pariisissa 1988, pienessä teatterissa lähellä Denfert-Rochereaun metroasemaa. Melkoisen tunnettu on myös John Hustonin toiseksi viimeinen ohjaus Prizzi's Honor, mutta William Richertin Winter Kills on jäänyt pienemmäksi kulttiteokseksi. The Whisper of the Axe on vuodelta 1976, ostin teoksen jostain divarista 90-luvulla, ehkä Kaliforniasta. Siitä asti se on sinnitellyt hyllyssä lukemattomana, mutta nyt päätin hetken mielijohteesta tarttua romaaniin. Axe liikkuu samoilla vesillä kuin Manchurian Candidate, mutta hieman myöhemmässä aikakaudessa. Kiina on taas kaiken pahan valtakunta, se kaappaa Vietnamin sodan aikana amerikkalaisia Kiinan puolelle, aivopesee uhrit ja kouluttaa heistä verenhimoisia terroristeja. Juoni on todella suurisuuntainen ja huipentuma paljastetaan heti alussa: ydinhyökkäykset 30 suurimpaan amerikkalaiseen kaupunkin USA:n 200-vuotisjuhlapäivänä 4.7.1976. Asetelma nykykatsannossa tuntuu kovin epäuskottavalta ja epäilen sen sitä olleen jo 70-luvullakin. Henkilöitä ja aikatasoja on paljon. Tarinaa paljastetaan kuin sipulia kuorimalla, tekniikka ei ole huono, mutta Condonin suoritus ei itseäni vakuuttanut. Henkilöhahmot ovat liian fanaattisia, minkäänlaista jännitettä Condon ei saa rakennettua heidän kauttaan. Yksi päähenkilöistä on Lipan Apache, heitä näköjään esiintyy Condonin tuotannossa useamminkin. Paranoia-tehoja Condon tietysti rakentaa ja ehkä aikalaisten selkäpiihin hän ulottuikin. Condonia pidettiin satiirikkona, mutta tästä en erityisempää huumoria löytänyt. Nyt lukukokemus oli aika tylsä ja pakonoloinenkin, väänsin väkisin loppuun. Selvä pettymys ja mitään uusia tutustumisia Condonin varsin mittavaan tuotantoon tuskin kannattaa suunnitella.

Avainsanat: honor elokuva axe asetelma amerikkalainen alku aika 90 winter william viimeinen vietnam valtakunta usa uhri tuttu tuotanto terroristi tekniikka teatteri tarttua tarina suunnitella suoritus suomessa sota sipuli sensuuri romaani richard rakentaa pettyä pariisi paha ohjaus lukukokemus liikkua kynsi kouluttautua kiina juoni john hän hylly huumori huono vakoilu kirjat elokuvat


blogivirta.fi