Sami Heikkilä - Yhteiskuntakriittisen toisinajatelijan kirjoitu:

Ei "pakkoruotsia", ei "pakkosuomea" - vaan "pakkoenglanti"!

» Lue blogi... Julkaistu: 26.08.2013 22:52 · Päivitetty: 10.02.2019 06:34

On kulunut 150 vuotta siitä, kun ruotsia äidinkielenään puhunut suomalaisuuden esitaistelija, fennomaani J. V. Snellman tunkeutui Suomessa vierailleen tsaari Aleksanteri II:n puheille ja sai keisarin suostumaan siihen, että suomen kieli tulisi suuriruhtinaskunnassa ennen pitkää viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Niin vähitellen kävikin 1800-luvun loppuun mennessä. Itsenäisen Suomen alkuvuosina sitten annettiin vakuutukset siitä, että Suomi on perustuslaillisesti maa, jossa suomen ja ruotsin kielillä on yhtäläiset oikeudet. Pitkään katsottiin, että ruotsin kielen opiskelu oppikoulussa nostaisi suomenkieliset ”sivistyneistön piiriin”. Pelkästään kansakoulun käyneiden ei ollut tarvinnut opiskella toista kotimaista kieltä. Monet tunsivat jääneensä siten toisen luokan kansalaisiksi. Tämä epäkohta korjattiin peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla. Peruskoulussa kaikki saivat oikeuden oppia myös toista kotimaista kieltä. Mutta viime vuosina suomenkielisten peruskoulujen ruotsin kielen opetusta on erityisesti Perussuomalaisten piirissä alettu kutsua ”pakkoruotsiksi”. Hiljattain koottiin eduskunnalle nimilista, jossa vaaditaan ”pakkoruotsin” poistamista peruskoulusta. Tuore mielipidemittaus kertoo, että 63 prosenttia suomalaisista haluaisi luopua pakollisesta ruotsin pänttäämisestä. Kyselyssä selkeimmin ruotsin vapaavalintaisuutta oppiaineena kannattivat Perussuomalaisten äänestäjät (76 prosenttia) ja Sdp:n kannattajat (73 prosenttia). Tämä on varmaan karvas yllätys Sdp:n entiselle pääministerille Paavo Lipposelle, joka on esiintynyt näkyvästi ruotsin kielen puolesta. Sitä paitsi demareilla on huomattava joukko ruotsinkielisiä kannattajia ja edustajia. Monet suomenruotsalaiset ovat lopen kyllästyneitä ruotsin kielen asemasta käytävään keskusteluun. Toimittaja Minna Lindgren ehdotti jo Helsingin Sanomissa 18.8. provokatorisesti, että Suomen viralliseksi kieleksi otettaisiin englanti. Professori Henrik Meinander päätyi Hufvudstadsbladetissa 24.8. kirjoittamaan aivan tosissaan, että englannin valinta olisi pidemmän päälle hyvä ratkaisu Suomelle, jota on uhkaamassa kansainvälisen taloudellisen kilpailukyvyn heikkeneminen. Englannin tekeminen Suomen viralliseksi kieleksi lopettaisi joutavan kiistelyn pakkoruotsista ja ruotsinkielisten pelon oman kielen häviämisestä tästä maasta. Suomi ja ruotsi säilyisivät tietenkin kotikielinä ja ensimmäisinä opetuskielinä. Jos emme virallisemmissa yhteyksissä ymmärtäisi kaikkea kunnolla, voisimme pyytää: ”Olkaa hyvä, same in Finnish.” Englannilla suomalaiset voisivat päästä edullisesti ja tehokkaasti mukaan kansainväliseen kanssakäymiseen ja talouden kehitykseen. Näin myös voisimme houkutella Suomeen lisää eteviä kansainvälisiä kykyjä vauhdittamaan Suomen taloutta ja kulttuurielämää. Tässä olisi vakavan harkinnan paikka. Eräät suomalaiset popbändit ovat muuten jo ryhtyneet esiintymään vain englanniksi. Ovatko ne tulevan kielipolitiikan airuita?