Tänään on 17.02.2019 03:17 ja nimipäiviään viettävät: Väinö, Väinämö, Carita ja Rita. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kylväjä-blogi:

Työmiehiä viinitarhaan

Julkaistu: · Päivitetty:

Sunnuntai 17.2.2019 on Suomen kirkoissa Kylväjän kolehtipyhä, jolloin kolehti kerätään lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen. Sunnuntai on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Septuagesima-sunnuntai. Päivän yleisteema on ansaitsematon armo. Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto pohtii pyhän evankeliumitekstiä: Septuagesima-sunnuntai alkaa kirkkovuodessa paastoon viittaavan jakson. Silloin on perinteisesti alkanut pappien paasto. Nimensä sunnuntai on saanut siitä, että pääsiäiseen on suunnilleen seitsemänkymmentä päivää. Sekä paastonaikaan valmistavat että siihen kuuluvien sunnuntaiden tekstit viittaavat tavalla tai toisella itsensä tutkimiseen, ja valmistavat kristittyä niin pääsiäisen voittoon. Sunnuntain evankeliumi on Matteuksen mukaan. Päivän evankeliumia pohdittaessa on syytä pitää mielessä, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin lähinnä nykyisen Syyrian alueella sijainneille seurakunnille, jotka koostuivat yleensä pelkästään juutalaisista (ks. Ap.t. 11:19). Yksi Matteuksen evankeliumin korostuksista onkin, että Jeesus ja ns. pakanakansojen edustajat ovat alusta saakka kuuluneet yhteen. Koko ajan Matteuksen evankeliumin sivuilla leijuu kysymys: liityttekö perinteiseen juutalaisuuteen vai tahdotteko mennä siihen suuntaan, jonka Jeesus osoitti eli kaikkien kansojen keskuuteen. Ensimmäisen vuosikerran evankeliumiteksti on valittu Matteuksen evankeliumin luvun 20 alusta, mikä saattaa helposti saada aikaan jonkinlaisen näköharhan. Kun evankeliumiteksti alkaa luvun alusta, tulee sellainen tunne, että siitä alkaa myös itse evankeliumikirjassa uusi jakso. Tällä kerralla niin ei kuitenkaan ole, vaan luvun 20 alku liittyy suoraan edellisen luvun loppuun. Sen päätteeksi opetuslapset Pietarin suulla kysyvät, mikä tulee olemaan heidän palkkansa. Vastauksessaan Jeesus avaa opetuslapsien silmien eteen näköalan tulevasta, kirkkauden maailmasta, jossa hän itse istuu valtaistuimella ja ne, jotka ovat hänen vuokseen luopuneet omaisuudesta ja omaisistaan, pääsevät kunniapaikalle, mutta ”monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” Näiden sanojen jälkeen on vuorossa päivän evankeliumin vertaus viinitarhan työntekijöistä, jotka saavat palkkansa ikään kuin väärässä järjestyksessä, niin että viimeksi palkatut ja vähiten työtä tehneet saavat palkan ensimmäisinä, ja ensimmäiset tulevat viimeisiksi. Matt. 20:1–16 Jeesus sanoi:     "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.' Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?' 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'     Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'     Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."  Kun me valkean Pohjalan asukkaat luemme Uuden testamentin sivuilta vertauksia viinitarhasta, ne jäävät meille pakostakin jotenkin etäisiksi. Emme ehkä oikein edes tiedä, millaista työtä viinitarhassa pitää tehdä, emmekä osaa päätellä, kuinka rankkaa se mahdollisesti on. Meille jää vain enemmän tai vähemmän epämääräinen kuva siitä, että jonkinlaista työtä ihmiset siellä epäilemättä ovat tehneet. Helposti meiltä jää myös unohduksiin se yksityiskohta, että Lähi-idässä päivälämpötila saattaa nousta päivisin ajoittain jopa neljäänkymmeneen asteeseen varjossa, puhumattakaan siitä, mitä se on auringonpaisteessa. Itse työnteon yksityiskohtien vierauden lisäksi meiltä jää helposti viinitarhasta puhuttaessa toinenkin näkökohta ulkokohtaiseksi, näin ainakin tunnetasolla. Kun Jeesuksen aikalaiset kuuntelivat hänen opetustaan ja varsinkin hänen useita vertauksiaan viinitarhasta, he ovat epäilemättä höristelleet korviaan tavallistakin enemmän. Viinitarha on näet VT:n voimakkaimpia vertauskuvia Israelin kansasta. Ehkäpä tunnetuin yksittäinen sitä asiaa kuvaava raamatunkohta on Jes. 5:1–7:             Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla. Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja. Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia! Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja? Nyt kerron teille, mitä teen viinitarhalleni. Minä revin aidan sen ympäriltä, ja se jää eläinten laitumeksi, minä hajotan sen muurin, ja se jää kaikkien tallattavaksi. Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta. Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta. Sen lisäksi, että Jesaja tuo ilmi, mitä kaikkea viinitarhassa työskentely voi merkitä, hän voimallista kieltä käyttäen kertoo, että Israelin kansa oli Jumalan rakas viinitarha. Se ei tosin tuottanut sellaista hedelmää, jota Jumala oli siltä odottanut.   Mutta vaikka lopputulos ei hyvä ollutkaan, itse ajatus Israelista viinitarhana on tässä Jesajan laulussa selvästi nähtävillä. Kun siis Jeesuksen aikalaiset ovat kuunnelleet hänen kertomaansa vertausta viinitarhasta, he ovat höristelleet korviaan, sillä puhe viinitarhasta oli israelilaisille jotain aivan erityistä.   VT:n kuvat viinitarhasta kertoivat toisaalta Jumalan armovalinnasta, mutta myös mahdollisuudesta joutua pois Jumalan yhteydestä. Tällä kerralla Jeesus ei kuitenkaan puhu siitä, mitä viinitarhalle tapahtuu, vaan ihmisistä, joita sinne palkataan työhön.   Jeesuksen ajan työvoimatoimistot olivat toreja, jonne työtä tarvitsevat kokoontuivat aamuisin odottamaan mahdollista työtarjousta. Mitä varhemmin työnhakijat saapuivat torille, sitä todennäköisempää oli työn saanti. Vertauksen isäntä toimii tässä vaiheessa niin kuin kuka tahansa viinitarhan omistaja toimi: hän tuli aamulla etsimään työntekijöitä, sopi denaarin päiväpalkasta halukkaiden kanssa ja lähetti nämä töihin. Denaari oli tuon ajan normaali päiväpalkka. Aamuvarhainen viittaa noin klo kuuteen aamulla eli aikaan heti auringon nousun jälkeen. Isännälle ei kuitenkaan riittänyt aamulla palkattu työvoima. Hän tuli noin yhdeksän aikaan aamulla uudelleen torille ja palkkasi silloin paikalla olleet töihin. Samoin hän teki klo 12 ja 15 aikoihin. Tällainen toiminta ei ollut enää tavallista. Klo 15 aikoihin ei juuri enää palkata ketään töihin, kun aurinkokin laskee vajaan kolmen tunnin kuluttua. Mutta sekään ei riittänyt isännälle. Hän menee vielä kerran torille. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?' 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.' (Matt. 20:6–7) Yhdestoista tunti tarkoitti noin klo 17:ä. Valoisaa aikaa ei voinut olla jäljellä juuri tuntia enempää. Se ei kuitenkaan estänyt isäntää palkkaamasta uutta väkeä. Palkanmaksun aika oli noin klo 18, niinpä viimeiseksi tulleet eivät olleet ilmeisesti ehtineet kunnolla alkuunkaan, kun oli jo aika saada palkka. Mekin olisimme epäilemättä pitäneet kohtuullisena, että aamuvarhaisesta saakka pellolla ahertaneet olisivat saaneet palkkansa ainakin ensimmäisinä, mutta niin ei ollut. Heille maksettaisiin viimeiseksi. Ja ehkäpä me olisimme tyytyneet maksamaan viimeksi tulleille vain osan päiväpalkasta, mutta vertauksen isäntä toimi siinäkin kummallisesti. Hän antoi päivän torilla maleksineille miehillekin koko päivän palkan. Ei ole siis ihme, että nurinaa alkoi kuulua niiden ihmisten suusta, jotka olivat tehneet työtä koko helteisen päivän. Olisitko itsekään toiminut toisin? Olisitko jäänyt kiitollisin mielin ihailemaan isännän sydämen avaruutta? Vertauksessa pitkään työtä tehnyt nuriseva työntekijä sai kuitenkin kuulla: ”Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?” Päivän evankeliumista ei varmaankaan kenellekään jäänyt epäselväksi se, että taivasten valtakunnan lainalaisuudet eivät vastaa sitä, mitä me pidämme itsestään selvänä. Jos kuolinvuoteella parannuksen tehnyt taparikollinen saa saman palkan kuin koko ikänsä kiusojen keskellä kilvoitellut kristitty, niin sellainen tuntuu epäreilulta. Kuinka vaikealta tuntuukaan hyväksyä se, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja viimeiset ensimmäisiksi. Laskelmointi, jota tässä maailmassa harrastetaan, ei siinä todellisuudessa päde. Edellä totesinkin, että päivän evankeliumi on otettu Matteuksen evankeliumista. Sen erikoisuuksiin siis kuuluu se, että vaikka se on alun perin kirjoitettu ennen muuta juutalaistaustaisille Jeesukseen uskoville, siinä tavan takaa nostetaan esiin Jeesuksen ja pakanakansoihin kuuluvien ihmisten välinen yhteys. Jo sukuluettelossa kerrotaan Jeesuksen esiäiteihin kuuluneen pakanakansojen edustajia. Idän tietäjät olivat pakanakansojen edustajia. He tulivat Jeesuksen luokse, kansan uskonnolliset johtajat, jotka kyllä hyvin tunsivat Miikan kirjan ennustuksen Messiaan syntymäpaikasta, eivät tulleet Messiasta kumartamaan heidän kanssaan. Kahdesti evankeliumissa myös kehutaan pakanoiden suurta uskoa eli luvussa kahdeksan Kapernaumissa eläneen sadanpäällikön ja luvussa 15 kanaanilaisen naisen uskoa. Sen lisäksi evankeliumikirjassa yhä uudestaan ihmetellään Israelin kansaan kuuluvien ja myös opetuslasten uskon vähyyttä ja jopa suorastaan epäuskoa. Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina syntyi pelkästään juutalaisista koostuvia Jeesukseen uskovia yhteisöjä. Siitä kerrotaan jakeessa Ap.t. 11:19: ”Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille.” On todennäköistä, että Matteuksen evankeliumin yhtenä kärkenä oli saada nämä pelkästään juutalaisia ajatelleet ihmiset ymmärtämään, että evankeliumi on tarkoitettu myös pakanakansojen edustajille. Heitäkin odottaa isännän hyväntahtoisuuden vuoksi sama palkka, vaikka heillä ei olekaan samaa taustaa kuin juutalaisella kansalla. Tämä korostus mielessäni pohdinkin, olisiko myös viinitarhan työntekijävertauksessa kysymys samansuuntaisesta viestistä. Kuinka helppoa onkaan ajatella, että juutalainen kansa on vuosisatojen kuluessa nähnyt suuren vaivan vastaanottaessaan Jumalan ilmoituksen ja koettaessaan ojentaa elämäänsä sen mukaan. Sitten yhtäkkiä evankeliumia aletaankin julistaa ihmisille, jotka ovat olleet täysin joutilaina koko sen ajan, ja heille annetaan aivan sama palkka kuin juutalaiseen kansaankin kuuluville, ja vieläpä ennen heitä. Eikö silloin olekin lähellä katkeroituminen? Eikö silloin ole lähellä ajatus, että viinitarhan omistaja toimii epäoikeudenmukaisesti? Eikö silloin ole lähellä myös se ajatus, että jokin raja sentään Jumalan armollakin täytyy olla? Eihän rikollinen tai joutilas sentään voi saada samaa armoa kuin me kunniallisemmat ihmiset. Jumalan valtakunnan tavoille oppiminen ei todellakaan ole helppoa. Jo jouluyön tapahtumista kävi ilmi tämä sama outo järjestys kuin päivän evankeliumista. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jouluyönä Jumala lähetti enkelinsä ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä ensimmäiseksi ihmisille, jotka eivät tuon ajan yhteiskunnassa nauttineet edes kansalaisluottamusta. Paimenten huono maine johtui siitäkin, että he yön pimeinä tunteina liikkuessaan eivät aina tehneet eroa oman ja naapurin omaisuuden kanssa. Heille Jumala kuitenkin päätti ensimmäisenä kertoa uutisen, jota juutalainen kansa oli odottanut tuhannen vuotta. Jumala ei valinnut niitä, joita pidettiin tuohon aikaan ensimmäisinä, vaan niitä, jotka olivat viimeisiä. Näin jo Jeesuksen syntymästä alkaen maailma sai oppia, että hänessä on tullut keskellemme jotakin aivan uutta ja mullistavaa. Häneen eivät sovellu tässä maailmassa opitut laskelmointitavat. Ehkäpä juuri sen tähden meidänkin on niin tarpeellista palata yhä uudelleen Raamatun äärelle ja opeteltava sen avulla pohtimaan omaakin elämäämme. Pidämmekö yhtä itsestään selvänä kuin päivän evankeliumin työntekijät sitä, kenelle palkka pitää maksaa ensimmäiseksi? Ja käykö meillekin niin kuin heille, että oma arviomme osoittautuu aivan virheelliseksi? Kun katsomme ristiinnaulittua Herraa Jeesusta, voimme nähdä siellä kaikkein ensimmäisen tulleen kaikkein viimeisimmäksi, kuolemaan häpeällisen kuoleman ristillä. Näin Jeesus eli opetuksensa todeksi järkyttävällä tavalla. Mutta tulemalla viimeiseksi hän avasi meillekin oven viinitarhaansa, valtakuntaansa. Viimeiseksi tulemisen opettelussa riittää näin meillekin todellista haastetta. Rukous. Taivaallinen Isämme, sinä yllätät meidät. Sinä valitset valtakuntasi työhön köyhiä ja arvottomia. Auta meitä, ettemme kadehtisi tai hyljeksisi lähimmäisiämme, jotka sinä olet armahtanut. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE

Avainsanat: työntekijä työmies työ tuottaa tunti seurakunta saarna raamattuopetus raamattu kirkko israel yksityiskohta yksittäinen yhteys yhteiskunta voitto voi viimeiseksi varjo valtakunta valta valoisa valittu isäntä valita vaiva vaihe ilta ihminen ihme itä hän me matteus matt maksaa maksa maine maailma lähi lähetti lopputulos laulu laulaa köyhä kysymys kylväjä kuva kuulua kuulla kuolema kristus kristitty korva koko kello kirjoitettu kirja kertoa kansa kahdeksan jää järjestys juutalainen jumala julistaa jukka joutua uutinen uusi uskonnollinen jonne jonkinlainen johtua johtaja jerusalem jeesus jaskon jakso palkka uskoa töihin tässä työvoima palata paimen paasto outo oppiminen oppia opetuslapsi omistaja omaisuus oikeus odottaa nähdä nousu nostaa norvanto normaali nimi naapuri muuri mitä minä mies merkitä tapahtuma syyria sydän suu suomi sunnuntai sivu sinä silmä satama saapua saada rukous rikollinen rankka rakentaa rakas raja pääsiäinen päivä päivälämpötila päivisin pyhä puhdas puhe pohtia pitää pilvi pietari perinne pelto pappi palkattu palkata tunne tuli tuhat tori toiminta testamentti teksti teen tee tapa tausta tarkoittaa tarha hyväksyä huono herra helle heimo hedelmä harrastaa hallitus fi evankeliumi erityinen elämä eläin edustaja avaa aurinko auringonpaiste asukkaat armo alusta alku ajatus ajatella aika aamu


blogivirta.fi