Tänään on 20.02.2019 06:03 ja nimipäiviään viettävät: Heli, Helinä, Heljä, Hely ja Ragnborg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Älyn väläyksiä:

Orkesterissa

Julkaistu: · Päivitetty:

Saksofonin soiton opiskeluuni kuuluu tällä hetkellä kahdessa oppilasorkesterissa soittaminen. Toinen on klassisen linjan orkesteri ja toinen pop/jazz linjan big band -tyylinen kokoonpano. Soittaminen orkestereissa on enimmäkseen hauskaa, mutta yksi asia sielläkin harmittaa aika ajoin: oppilaat (etenkin klassisen puolen) ovat enimmäkseen lapsia, ja joukossa on aina joitain, jotka keskittyvät enemmän epämääräiseen mölinöintiin kuin varsinaisiin harjoituksiin. Aikaa kuluu paljon hukkaan eikä orkesteri kehity sillä vauhdilla kuin olisi edellytyksiä. Jos lisäksi harjoituksenalla olevat kappaleet ovat vähänkin tylsiä, etenkin se oma stemma, tulee väistämättä tunne, ettei harjoituksissa saada mitään järkevää aikaan. Se on tosin lapsioppilaiden ansioksi luettava, että he oppivat halutessaan nopeasti. Avainsana tosin on halutessaan. Aina on niitäkin, joita ei kiinnosta. Sekin on koko orkesterin kannalta ikävää katseltavaa, ja etenkin kuunneltavaa, kun ykkösaltto röhnöttää tuolillaan kännykkäänsä selaillen, herää omaan vuoroonsa puoli tahtia myöhässä ja foni soi kihisevästi valittaen vähän sinne päin. En tiedä, pitääkö arvio paikkaansa, mutta orkesteria kuunnellessa tulee vaikutelma, että vaskipuhaltimet ovat vaikeampia soittaa kuin muut soittimet. Ainakin pääsääntöisesti. Trumpetistit onnistuvat melko hyvin muuten, mutta usein soundin kanssa on ongelmia. Matalat vasket ovat hieman samoissa ongelmissa. Pasuunoiden tuuttaukset ovat yllättävän usein aivan puuta heinää, se on ihmetyttänyt aina. Ainakin osasyyn on ilmeisesti oltava soittimen vaikeudessa eikä pelkästään soittajien laiskuudessa. Toisaalta on puupuhaltajillakin omat hankaluutensa. Oboet soittavat pääsääntöisesti epävireessä, klarinetit (joita on runsaasti) muuten vaan onnettomasti ja fagotit epätasaisesti. Jostain syystä huilut sen sijaan hoitavat hommansa hienosti. En tiedä onko huilu helpompi jollain tavalla, mutta hyvin harvoin huilisteilla on tuossa orkesterissa mitään ongelmia. Soittoläksyjä on runsaasti, mutta niin pitääkin olla. Harjoittelen asteikkoja (kuinkas muuten), sointuarpeggioita ja sooloilua. Sain myös työstettäväksi Charlie Parkerin Au Privaven (http://www.youtube.com/watch?v=sgamk2Ng0oI), jossa minulle kyllä riittää tekemistä hitaassakin tempossa. Oppiminen on kivaa.

Avainsanat: vauhti tyyli tunne tahti soittaa saada puu puoli paikka orkesteri oppia oppiminen youtube oppilas onko muut linja koko klassinen kappale hukkaan hoitaa heinä haluta charlie big bang avainsana au arvio aika


blogivirta.fi