Tänään on 16.06.2019 13:55 ja nimipäiviään viettävät: Päivi, Päivikki, Päivä, Eugen ja Eugenia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tarinattaren tarinatupa:

Neuvokas Rushda ja pako Pariisiin

Julkaistu: · Päivitetty:

Rushda oli juuri täyttänyt 18v. Hän oli nuori syyrialaisnainen, joka toivoi parempaa tulevaisuutta toisessa maassa täysin vapaana mutta tunsi ettei vieläkään ollut täysin oma itsensä. Rushda oli muuttanut Suomeen jo 6 vuotiaana ja siitä lähtien hän ei enää kovinkaan hyvin muistanut vanhaa kotimaataan. Pikkuhiljaa viimeisimmätkin muistonrippeet alkoivat haaleta ja unohtua, muistoissa oli silti yhä muun muassa Rushdan isoäiti joka teki erityisen hyvää ruokaa ja perheen suuret juhlat. Luonteeltaan hän oli ujo, itsepäinen, herkkä ja rohkea. Hänen äitinsä sanoi hänelle usein ettei itsepäisyys ollut hieno piirre naisissa, sillä Allah arvosti suuresti naisia jotka olisivat nöyriä eivätkä pokkuroisi. Rushda ei tuntenut oloaan kotoisaksi koska hän ei ollut enää varma mitä hän halusi ja hän ei ollut varma tunsiko hän itseään siksi kuka hän aidosti halusi olla. Rushdan uskonto oli päätetty jo aikoja sitten. Hän ei edes tiennyt että kukaan voisi koskaan noin vain valita uskontoa, ei tätä hän ei tiennyt ennen kuin tutustui samassa koulussa olleeseen tyttöön joka päätti vaihtaa uskontonsa islamiin erään somalimiehen takia. Hän ei tiennyt huvittiko vai itkettikö häntä ajatus, häntä vain kummastutti suomalaisten vapaus valita ja tehdä mitä vain. Ilman että suku tuomitsisi rankalla otteella ja jopa ikuisella välien rikkoutumisella ja rumilla sanoilla! Sen takia Rushda peitti kasvonsa huivin taakse ja kätki surunsa, aina jos hänellä oli paha mieli hän saattoi vetää huivia syvemmälle niin ettei kukaan saisi koskaan tietää hänen aidoista tunteistaan ja mielipahasta. Hänen oli liiankin helppo kätkeä ajatuksensa ja kääntyä pois. Hän ei vain voinut elää ja tehdä niin kuin muut. Hän arvosti vapautta ja piti sitä yhtenä suurimmista lahjoista ja hän oli valmis tekemään lähes mitä tahansa saavuttaakseen aidon vapauden myös itselleen. Mielipaha tuli erityisesti siitä ettei Rushda kokenut voivansa päättää omista asioistaan, kaikki oli liikaa suunniteltu häntä varten kuin näytelmä. Koko aikuisuuden elämä oli kuin valmiiksi suunniteltua näytelmää josta hänen ei sopisi poiketa tai hän ajautuisi sivuraiteille koko suvun vihattavaksi. Ensin oli suunniteltu uskonto sääntöinen häntä varten, sen jälkeen tietty ala jolle Rushdan perhe toivoi hänen valmistuvan, sen jälkeen jo kaavailtiin yhtä perhetuttavamiestä hänen aviomiehekseen ilman että hän edes tunsi miestä. Seurustelua ei toki sallittaisi, vaan hänen olisi määrä tavata perhetuttumies Omar vain kaksi tai kolme kertaa ja sitten olisi päätettävä häiden päivämäärä. Toki myös lapsia toivottiin, sillä Rushdan äiti toivoi että hänestä tulisi ainakin kuuden lapsen äiti, kahdeksankaan ei olisi pahitteeksi. Rushda oli asiasta eri mieltä, mutta hän ei uskaltanut sanoa sitä. Mikään pakko ei tietenkään ollut, ei toki, niin isäkin Rushdalle aina muisti sanoa. Mutta jos hän kieltäytyisi noudattamasta tiettyä kaavaa, kaikki menisi pieleen ja kaatuisi niskaan kovempaa kuin koskaan. Silloin hän olisi häpäissyt sukunsa ja siitä ei hyvää seuraisi. Hän ei myöskään tiennyt kestäisikö hän ikuista yksinäisyyttä ja nöyryystä jos hänen sukunsa katkaisisi välit lopullisesti häneen ja vihaisi häntä loputtomiin asti ja sekin olisi kamalaa jos hän jäisi täysin yksin. Hänellä oli suuri paino hartioillaan ja sydämellään, hänen oli valittava joko hyvät lämpimät välit sukuunsa noudattaen toisten tahtoa luopuen täysin vapaudestaan ja omista haaveistaan. Antaen tuulen viedä paremman tulevaisuuden mukanaan. Hän ei vain halunnut niin käyvän. Uskonnossa oli korostettu omista mielihaluista luopumista, joten Rushda ei aina tiennyt tekikö hän väärin jos hän haaveili omien haaveiden toteuttamisesta ja oman tahtonsa noudattamisesta sääntöjen ja määräysten sijaan. Hänen olisi oltava nöyrä ja kuuliainen musliminainen joka pitäisi Allahin sanomaa tärkeänä ja noudattaisi kaikkea, pysytellen itse sivussa ja noudattaen muiden määräyksiä. Sitten hän ajatteli syvemmin ja mietti voisiko se tosiaan nykyaikana ja vielä Suomessa olla väärin, jos hän haluaisi elää eri elämää kuin hänelle suunniteltua näytelmää jossa hän tuntisi olevansa kuin eksynyt pikkulapsi suuressa teatterissa. Rushda katsoi kaukaisuuteen aina iltaisin hän katseli tähtiä ja mietti miten toteuttaisi haaveensa ja uskaltaisiko hän vai vihaisiko suku häntä ikuisesti. Joskus hän haaveili vain karkaavansa, pakkaavansa pienen nyytin ja lähtevänsä. Se ei tietenkään ollut mahdollista, koska hänellä ei ollut sellaiseen varaa sillä hän oli opiskelija. Hänen suurimpiin haaveisiinsa kuului vapaampi elämä jossa ei tarvitsei jatkuvasti käyttää huivia ja noudattaa tiukasti uskontoa, vaan hän saisi pukeutua kuten muutkin nuoret. Hän oli joskus hieman kateellinen opiskelutovereilleen jotka bilettivät ja saivat seurustella, tosin hän vain ajatteli että jonain päivänä hänkin alkaisi käyttäytymään samalla tavalla jos hän saisi vapauden lahjan edes hetkeksi. Hän halusi myös matkustaa ja asumaan Ranskaan ainakin vuodeksi, se ei olisi mahdollista jos hän suostuisi menemään naimisiin perhetutun kanssa. Hän haluaisi myös seurustella ja nähdä minkälainen olisi hänelle sopiva ja hyvä kumppani. Hän oli viisas ja tiesi ettei hän voisi koskaan valita hetkessä miehekseen jotain isän perhetuttua joka olisi rikas. Hän ei halunnut miestä vain rahan takia, hän halusi tuntea ja kokea aidon rakkauden mutta myös sitä ennen vapaudn. Hän myös tunsi että hänelle kaavailtu koulutus valuisi hukkaan jos hän opiskelisi mutta naisi perhetutun ja jäisi suurperheen äidiksi. Rushda myös haluaisi oman ikäisen kumppanin, eikä itseään kymmentä vuotta vanhempaa kumppania, koska hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi eikä rennoksi vanhempien miesten seurassa. Hän tiesi ettei ikäero ollut maailmanloppu kuten Rushdan äiti tuppasi sanoa ja hän myös tiesi ettei ikäero haitannut kaikkia suhteessa olevia. Silti häntä kuvotti ja pelotti ajatus. Hän tiesi kuinka monien nuorten elämä valui hukkaan väärien valintojen seurauksena, ne valinnat voivat olla mitä tahansa uskonnon orjallisesta noudattamisesta huumeisiin tai lähes mihin tahansa pakonomaiseen. Hän ei vain halunnut samaa kohtaloa itselleen, hän ei haluaisi pakkomiellettä mihinkään asiaan. Hän halusi vain elää elämää omana itsenään hiukan vapaammin niin kauan kuin se olisi mahdollista, jos olisi koskaan. Rushdan nimeä usein ihmeteltiin niin koulussa kuin muuallakin. Hänen nimensä tarkoitti tietämystä ja Rushda oli kiitollinen nimestään, siitäkin huolimatta vaikka se oli lähes tulkoon liiankin erikoinen ja erikoisuutta korostava nimi toisessa maassa. Hän oli välillä hieman taikauskoinen ja ajatteli nimen olevan enne ja toivon mukaan enne paremmasta, vapaudesta. Sitten eräänä päivänä hän löysi täysin etsimänsä, hän oli koko päivän aurinkoisen onnellinen mutta hän ei paljastanut syytä perheelleen. Rushda uskalsi vihjata haaveestaan vain varovasti koulussa. Rushdan isä ajatteli että hän vihdoin suostuisi naimaan perhetuttavamiehen, siitä täytyi olla kyse! Kyse oli oikeasti siitä että Rushda oli vihdoin löytänyt au pair paikan Ranskasta, jonne hänet oli jopa hyväksytty. Hän oli käyttänyt luvattoman paljon salaa aikaa kirjaston netissä paikan etsimiseen ja vihdoin onnisti. Kotonaan hän ei tietenkään voinut mitään tietoa etsiä vanhempien valvovien silmien alla. Alunperin hän oli keksinyt idean ystävältään, joka oli kääntynyt islamiin somalikihlattunsa takia, ko. nainen oli ollut vuoden au pairina Espanjassa ja hän oli kertonut että se oli ollut loistava tilaisuus. Rushdan oli tartuttava tilaisuuteen, tai ainakin kokeiltava onneaan ja nähtävä jos hänet valittaisiin myös. Hänellä oli voittajafiilis, vaikka hän ajattelikin ettei edes toteuttaisi ideaa, koska hän ei kumminkaan uskaltaisi eikä voisi. Yhtenä iltana hän oli aivan liian väsynyt kotiaskareista, aterian valmistamisesta ramadanin päättymisen kunniaksi ja opiskelusta. Hän unohti puhelimensa päälle ja nukahti. Sitten Rushdan isä vilkaisi hänen puhelintaan, jossa oli ystävälle lähetettyjä viestejä liittyen haaveeseen Pariisiin lähdöstä. Isä raivostui, mutta ei kumminkaan sanonut mitään sillä hän päätti että asia käsiteltäisiin vasta illallisjuhlan jälkeen, jos hän vain suinkin pystyisi hillitsemään itsensä ja olemaan katsomatta Rushdaan koska se tekisi hänet entistä vihaisemmaksi! Miksi hänellä oli tytär joka salasi asioita, sitä isä ei voinut ymmärtää. Rushda oli perheen musta lammas joka salaisi asioita ja nyt hän sai sen selville. Milloin se oli alkanut, sitä isä ei edes tiennyt. Hän vihasi ajatusta. Itsepäisestä nuoresta naisesta oli pian kasvamassa valehtelija jolla oli ties mitä kaikkia salaisuuksia, isä ei voinut hyväksyä ajatusta. Juhlissa riitti kovaa ääntä, hyvää ruokaa, iloa ja kovaa musiikkia. Seuraavana päivänä isä otti Pariisin lähtöön liittyvät viestit puheeksi Rushdan kanssa. "Mitä meinaat tällä? luuletko että saat luvan lähteä noin vain? etkö enää välitä perheestäsi? oletko lähdössä pysyvästi vaiko vain lomalle! luuletko että saat luvan" isä kajautti asian ilmoille. "Minä vain... en tiedä mitä ajattelin, ei se ollut tahallista, se oli vain turha keskustelu opiskelutoverin kanssa, ei mitään pahaa" Rushda selitti. "Väitätkö että opiskelutoverisi kannustaa sinua tekemään näin? jos asia on kuten väität et enää pidä yhteyttä siihen ystävääsi! hän haluaa johdattaa sinut huonoille teille! kohti kaikenlaista länsimaista irstailua jolloin et enää itsekään voi hyvin!" isä raivosi Rushdalle pää punaisena. Sen jälkeen Rushda ei voinut enää mitään muuta kuin kääntyä pois aina nähdessään ystävänsä, joka koitti kysellä hänen kuulumisiaan. Kerta toisensa jälkeen ystävä näytti entistä huolestuneemmalta kun Rushda veti kasvonsa huivin taa ja kääntyi pois surusta vihainen ilme kasvoillaan. Hän ei vain voisi, hän ei vain voisi päättää omista asioistaan yksin. Hän ei vain voisi saavuttaa vapautta, mitä se edes olisi tekisikö vapaus hänestä todellakin huonovointisen. Olisiko vapaus todella tyhjyyttä ja yksinäisyyttä kuten perhe hänelle väitti. Tekisikö hän todella väärin jos valitsisi vapauden. Hän ei vain voisi valita ystäviään itse, hän ei saisi ajautua pahoille teille, hän ei saisi erkaantua uskonnostaan ja perheestään. Hän ei saisi muuttua pahaksi naiseksi, ei hän edes halunnut olla sellainen ihminen. Mutta voisiko hän olla vapaa ja itsenäinen olematta paha, huonovointinen ja tyhjä? siinä hänellä riitti mietittävää. Hän ei vain saisi lähteä. Hän ei vain saisi olla kuka hän halusi olla, koska hän ei voisi koska hän ei saisi ja koska oletettiin ettei hän pystyisi eikä pärjäisi. Lopulta kaikki alkoi ahdistaa häntä niin paljon että Rushda kävi salaa terapeutilla, eräänä viikonloppuna kun perhe oli ystäväperheen luona ja Rushda väitti haluavansa rentoutua yksin kotona. Terapeutti kuunteli Rushdaa hyvin surullisena ja pettyneenä. Hän kannusti Rushdaa tekemään omat elämänvalinnat, juuri ne valinnat joita hän itse halusi eikä sitä mitä joku toinen halusi! Kukaan toinen ei voisi eikä saisi elää pilalle mennyttä elämäänsä hänen kauttaan, määräten ja kaataen hänen niskaansa kaikki murheet ja syytökset. Eikä hän ollut mikään nukke joka laitettaisiin tanssimaan tiettyä näytelmää toisten mielen mukaan. Kukaan ei saisi vangita Rushdaa syyttömänä mielipahan vankilaan kuin pieni lintu häkkiin josta ei ollut toivoa pois kun vapaus odotti ja aurinko paistoi toivottaen parempaa tulevaisuutta. Sitten hän alkoi toteuttamaan suunnitelmaansa. Ensin hän tarvitsi rahaa lähtöön. Hän alkoi toimia siivoojana lähikahvilassa. Tämän perhe jopa salli koska perhe ajatteli että nyt Rushda säästää jo fiksuna naisena rahaa tulevaa suurperhettään varten! että Rushda tekisi oikein kovasti töitä ja sitten hänellä olisi varaa ruokkia kaikki tulevat kuusi tai kahdeksan lastaan, eikä rahasta olisi koskaan pulaa koska Rushda olisi ollut niin ahkera jo nuorempana ennen naimisiin menoa. Hän ei kieltänyt mitään, hän ei voinut kuin myhäillä että sai olla työpaikassaan, ettei perhe kieltäisi sitäkin. Sen ajan elämä sujui oikein mallikkaasti ja perhe jopa kävi kahvilassa, jossa Rushda toimi siivoojana. Tosin hän itse epäili että perhe kävi siellä hieman kuin salaa tarkistamassa, oliko hän oikeasti töissä eikä jollain pahoilla teillä vain. Joskus hän sai palkkioksi myymättä jääneitä pullia ja sekin piristi raskasta työpäivää. Hän kyllä tiesi että tekisi kaiken tämän työn ja vaivan salaisten unelmiensa tähden. Sitten koitti yksi hänen elämänsä omituisimmista päivistä. Sellainen jota hän ei todellakaan osannut eikä halunnut odottaa. Erään työillan päätteeksi hän oli kuurannut lattioita, hän oli todella väsynyt ja valmistautui lähtemään kotiinsa veljensä kyydillä. Aluksi hän luuli että veli hakisi hänet kuten ennenkin. Kahvilan ovelle ilmestyi kumminkin vanhempi pitkä tumma mies. Rushda kääntyi pois ja yritti juosta takahuoneeseen, hän ei halunnut puhua vieraille miehille sitä paitsi kahvila oli jo kiinni! Rushda tunsi kuin hiki nousi otsalle ja häntä pelotti hiukan. Ulkomaalainen mies lähestyi häntä kohti hitaasti iloinen hymy kasvoillaan. Mies sanoi ettei hänen tarvitsisi pelätä, hän oli hyvällä asialla ja ilmoitti että hän tuli tapaamaan Rushdaa perheen pyynnöstä. Nyt Rushda ymmärsi että kyse oli siis perhetuttumiehestä Omarista, josta kaavailtiin hänelle aviomiestä. Miehellä oli mukanaan kallis lahja. Se oli kultaketju jonka hän pujotti Rushdan ranteeseen mitään sanomatta. Mies tuli aivan liian lähelle ja kuiskasi sitten hänen korvaansa että koru on suoraan Qatarista ja vain hänelle suunniteltu uniikki kappale hänen nimikirjaimillaan. Rushdan mielestä koru oli kaunis ja hänestä tuntui pahalta olla hyväksymättä niin kaunista lahjaa. Omar lupasi että lahjoja tulisi pian lisää, aina sitä mukaa kun he tapaisivat hän saisi joka kerta lahjan. Siihen asti että he olisivat naimisissa, jolloin olisi Rushdan aika antaa hänelle suurin lahja. Tällä mies tarkoitti että Rushdasta tulisi hänen lastensa äiti sitten myöhemmin. Omar hymyili ja poistui. Rushdalle jäi tapahtumasta sekavat tunteet. Hän ei tiennyt mitä hänen tulisi ajatella. Hän vain koki ettei hän ollut valmis sellaiseen, ei vielä jos koskaan eikä tämän miehen kanssa. Omar oli pitkä puolikalju mies, noin nelikymppinen. Hän oli luonteeltaan sosiaalinen, ystävällinen, helposti innostuva ja houkutuksille altis. Omarin olisi jo aika löytää itselleen vaimo ja hän tiesi sen itsekin. Omarilla oli omia bisneksiä ja hän oli rikas. Rushdan isän mielestä juuri sopiva mies Rushdalle. Rikas ja mainio mies, isä tuumasi. Kului viikko ja isä kysyi tykkäsikö Rushda lahjasta. Rushda myönsi hiljaa kyllä. Sitten kului muutama päivä ja perhetuttumies kutsuttiin viikonloppupäivälliselle. Tällä kertaa Omar toi Rushdalle lahjaksi ruusukimpun ja kultakorvakout. Omar oli yhtä hymyä koko ajan, aivan kuin hän olisi kuvitellut Rushdan jo rakastuneen häneen palavasti. Asia ei ollut niin. sillä hän ei tuntenut mitään kuumia tunteita eikä sydämen läpätystä. Hän tunsi vain jonkinlaista myötätuntoa ja normaalia ystävyyttä miestä kohtaan, ei sen kummempaa jos sitäkään. Rushdan äiti jaksoi muistuttaa että tunteet tulisivat sitten myöhemmin, että rakkaus olisi vain sellaista että rakkaus kasvaisi vasta ajan kanssa eikä ilmestyisi silmän räpäyksessä. Mutta Rushda ei ollut suinkaan varma asian oikeasta laidasta, sitä paitsi hänellä oli omat haaveensa vielä toteuttamatta tai aika ja haaveet menisivät hukkaan. Mistä voi tietää mitä on rakkaus, jos ei ole koskaan kokenut sellaista? hän ei edes ollut varma tulisiko hän koskaan kokemaan mitään rakkautta, vai olisiko hänen vain elettävä rakkaudetonta näytelmäelämää. Rushda kuurasi laittoita ja mietti siivotessaan kuinka paljon hänellä olisi vielä aikaa karata ulkomaille, ennen kuin hänet pakkonaitettaisiin perhetuttavalle. Mutta mitä jos mies eräänä päivänä vain ilmestyisi hänen kotiinsa sormusten kanssa. Hän ajatteli ettei niin kävisi. Pian se kumminkin muuttui todeksi ja Omar saapui hänen kotiinsa päivälliselle mukanaan kalliit timanttisormukset. Rushda pakotettiin vastaanottamaan sormus, vaikka hän yritti aluksi epäröidä perheenkin nähden. Hänen oli vain pakko, tai hän olisi huono ja hän ei halunnut olla huono ja paha ihminen. Hän tiesi kuinka helppoa olisi saada ihmishirviön leima otsaansa. Sitä paitsi hänen suvussaan oli yksi eno johon hänen isänsä oli katkaissut välit aivan liian pienen syyn takia ja se syy oli se että eno nai väärän naisen Rushdan isän mielestä. Omar vietti hetken aikaa kaksistaan Rushdan kanssa ja mies sanoi että pian Rushda olisi yksin hänen ja täysin hänen. Myöhemmin yksin ollessaan Rushda purskahti itkuun, hän tiesi mitä se tarkoitti ja tiesi ettei ollut valmis äidiksi. Eikä sellaiseen näytelmä-elämään, johon häntä oltiin johdattamassa väärän miehen kanssa jota hän ei edes tuntenut ja jota hän ei edes rakastanut. Hän ei enää kestänyt ja sillä hetkellä hän päätti ottaa yhteyttä jo unohdettuun ystäväänsä. Onnekseen ystävä vastasi ja otti hänet avomielin vastaan tukien häntä. Rushda kertoi kuinka hänen oli ollut pakko katkaista välit suomalaisiin ystäviinsä koska isä pelkäsi että Rushda muuttuisi liikaa heidän seurassaan, eikä noudattaisi perheen tahtoa. Hän myös kertoi kuinka surullinen hän oli siitä että hänen täytyisi pian ryhtyä väärän vanhemman miehen vaimoksi ja suurperheen äidiksi. Hän myös kertoi olleensa siivoojana säästääkseen rahaa lentolippuihin, mutta mietti nyt että hänen täytyisi alistua kohtaloonsa ja hylätä haaveensa koska niin oli vain pakko tehdä. Kaikki olettivat hänen suostuvan. Ystävä ei antanut niin tapahtua, ei vaikka mikä olisi! ystävä päätti että Rushdan täytyisi aikaistaa lähtöä ja hän auttaisi Rushdaa lähdössä ja saattaisi hänet lentokentälle. Ystävä tekisi minkä voisi. Rushda oli onnellinen viimeisenä työpäivänään, vaikka häntä kauhistuttikin lähtö suinpäin maailmalle. Hänen oli määrä majoittua viikoksi edulliseen B&B majoitukseen, jonka jälkeen hän pääsisi ranskalaisen perheen luo au pairiksi. Kaikki oli valmiiksi suunniteltua. Kaikki ei kumminkaan sujunut kuten piti, sillä Rushdan isä löysi hänen käsilaukustaan lentolipun ja siitä koitui todellinen ongelma ja suuri äänekäs riita johon osallistui koko perhe meuhkaten ja huitoen käsillä ilmaa. Taisipa muutama lasikin rikkoontua. Hän koitti selittää että lentolippu oli vain hänen ystävälleen, ei häntä varten ostettu ja että se oli unohtunut hänen laukkuunsa väärällä nimellä. Se ei kumminkaan auttanut. Hän selitti että matka oli vain kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen Rushda oli kotiarestissa pitkään ja haaveet valuivat viemäristä alas kyynelien mukana. Viikko kului ja lentolippurahatkin menivät hukkaan. Isä takavarikoi hänen säästönsä ja kaikki oli taas täysin pielessä. Kunnes pelastaja osui kohdalle, täysin yllättäen ja täysin yllättävä henkilö. Rushdan isä oli valittanut kovaan ääneen Rushdan temppuilusta Omarille, Rushdan tulevalle aviomiehelle, joka kuunteli asiaa enemmänkin tuntien myötätuntoa Rushdaa kohtaan. Omar halusi auttaa Rushdaa ja tukea häntä, koska hän tiesi että vain siten hän voisi yrittää löytää tiensä naisen sydämeen, ei määräämällä ja olemalla kovanaama. Nuori ja niin surullinen nainen, joka selvästi kaipasi vain pois. Omar oli jo huomannut tietynlaisen kaukokaipuun Rushdan silmissä ja ankaran kurin joka toi surun naisen silmiin. Omar selitti suunnitelmiaan ja Rushdan isä hyväksyi ne täysin. Pian kaikki muuttuisi täysin. Seuraavana päivänä Omar saapui Rushdan luo ja ilmoitti aikeistaan. He lähtisivät yhdessä Pariisiin viikoksi ja menisivät sen jälkeen Suomessa naimisiin, mikäli Rushda suostuisi. Rushda saisi sekä aviomiehen että unelmaloman, mutta ensin lomansa. Kaikkien muiden mielestä suunnitelma kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Rushda peitti jälleen tunteet huivinsa kätköihin ja oli suostuvinaan, ainakin hän pääsisi hetkeksi toisiin maisemiin ilman ankaraa perhettä. Ei hän voinut edes muuta kuin suostua, koska hänen tulisi noudattaa tulevan miehensä tahtoa ja olla nöyrä, muuten hän olisi paha. Rushda ajatteli että ehkä hän voisi vielä jollain konstilla estää häät palattuaan Suomeen. Lentokone lähti ja Rushda istui koneessa tulevan miehensä vieressä, tuntevansa ettei hän vieläkään kuulunut yhtään minnekään. Tuntevansa ettei hän tuntenut mitään. Eikä hän ollut edes rakastunut. Silti Rushda katsoi koneesta ulos salaa hymyillen. Omar yritti tarttua hänen käteensä mutta Rushda vetäytyi kauemmaksi ollen hiljaa. Kun Omar halusi jutella Rushda jutteli vain aiheista jotka eivät liittyneet häneen kuten säästä, ruuasta, lennosta ja Pariisista. He ottivat taksin Pariisin keskustaan. Rushda luuli pääsevänsä korkeintaan hostelliin, mutta Omar olikin varannut hänelle 5 tähden loistohotellin jossa oli kultakoristeet ja punainen matto. Rushda astui ulos taksista silmät pyöreinä ihmetyksestä, tuohonko hän todella pääsisi voisko hän olla niin onnekas. Kunnes vastaanotossa selvisi että heille oli varattu sama huone yhteisellä sängyllä oikea sviitti, vaikka he eivät olleet edes naimisissa! Rushdaa kauhistutti ajatus ja hän huomasi Omarin hymyilevän kuin kirottu. Rushda ei ollut enää edes varma aikoiko mies edes naimisiin hänen kanssaan, vai oliko tämä ollut vain jokin kurja temppu! Sängyssä oli punainen peitto ja se oli koristeltu ruusunlehdillä. Rushda ehti juosta ulos huoneesta ja paiskasi oven perässään niin että oven paiskonta kuului ulos asti. Hän ei kyennyt pidättelemään tunteitaan ja hän itki salaa hotellin käytävän nurkassa. Sitten Omar katsoi häntä ja vaati että heidän olisi saatava erilliset huoneet, sitten Rushda vasta rentoutui. Kaikki oli tapahtunut aivan liian pian ja yllätys ei ollut Rushdalle mieleinen. Myöhemmin illalla Omar kohtasi Rushdan hotellin käytävän läheisellä parvekkeelta. Rushda oli jälleen katsomassa tähtiä ja haaveilemassa paremmasta elämästä ja vapaudesta, jota hän ei ehkä koskaan saisi syynä vain se ettei hän saisi. Omar kosketti hänen kättään kevyesti hipaisten, Rushda vetäytyi heti kauemmaksi. Pian Omar tuli lähemmäksi ja hymyili. Rushda yritti väistää katsomasta miestä silmiin. Sitten Omar kumartui ja suuteli häntä otsalle. Rushda tunsi voimakkaan parfyymin ja sikarin hajun. Omar yritti vielä suudella häntä huulille mutta Rushda karkasi tilanteesta huoneeseensa ilmoittamalla olevansa väsynyt ja ettei se sopisi. Rushda soitti illalla äidilleen ja kertoi tapahtumasta, mutta hänen äitinsä ei uskonut asiaa todeksi ja väitti että kyseessä oli väärinkäsitys vain ja ettei mies aikonut mitään ennen kuin he olisivat laillisesti naimisissa Suomessa. Rushdan äiti muistutti häntä siitä että hänen olisi oltava nöyrä ja kuuliainen vaimo. Pian huoneen oveen koputettiin ja Rushda jähmettyi kauhusta paikoilleen, hän ajatteli että Omar pyrkisi hänen huoneeseensa nyt. Ovella oli kumminkin huonepalvelu ja pian huonepalvelu avasi oven omilla avaimillaan, Hänen ollessa kauhuissaan toisessa päässä huonetta. Huonepalvelu toi Rushdalle ilmaisen alkoholittoman juoman, suklaalla kuorrutetut mansikat, kultaisen painavan kaulakorun, ruusukimpun ja kakkupalan. Huonepalvelu ilmoitti että lahjat olivat mr. Omarilta, Rushdan tulevalta puolisolta ja että lisää lahjoja oli tulossa kuten yksityinen spa iltama. Hän katsoi kaulakorua ja siinä oli hänen nimikirjaimensa, mukana oli myös kirje jossa oli arabialainen rakkausruno hänelle. Huonepalvelu oli jo lähtemässä kunnes Rushda meni heidän peräänsä kysymään koska hääpäivämäärä oli ja olisiko se todella tällä viikolla tässä hotellissa. Huonepalvelun henkilö ilmoitti että häät tosiaan pidettäisiin samalla viikolla samassa hotellissa ja että Rushdan perhekin saapuisi paikalle torstaina. Huonepalvelun henkilö oli hämmästyneen näköinen. Se oli suuri järkytys koska hänelle ei oltu kerrottu asiasta mitään! hänen säästönsä oli otettu ja hän oli luullut että hänellä olisi kuukausia aikaa ennen kuin hän joutuisi naimisiin Suomessa vieraan miehen kanssa, mutta kaikki oli tehty häneltä salassa. Hänet tuotiin Pariisiin siksi että hän menisi siellä naimisiin Omarin kanssa! ja kaiken lisäksi hänen koko sukunsa tulisi Pariisiin katsomaan hänen kärsimystään. Unelmaloma alkoi muuttua suureksi painajaiseksi. Rushda laittoi kellon aikaisin soimaan, jo aamuyöllä. Hän ei haluaisi törmätä aamupalalla tähän omituiseen mieheen, joka kustansi hänelle loman ja liikaa lahjoja vain naimisiin menoa varten ilman että hän tiesi asiasta etukäteen. Hän ei todellakaan tiennyt miten välttyisi tältä kaikelta, mutta jotain hänen oli tehtävä ja häntä ahdisti niin paljon että pois olisi jo päästävä, keinolla millä hyvänsä. Hänen olisi karattava ilman sen kummempia suunnitelmia ja heti huomenna. Rushda nukkui levottomasti koko ajan peläten että Omar tulisi hänen ovelleen, niin ei kumminkaan vielä käynyt. Hän näki painajaisia hääjuhlista. Aamulla hän heräisi erittäin aikaisin ja suunnitelma oli selvä. Hän oli nähnyt myös unta neljästä Omarilta saadusta kultakorusta. Sitten hän keksi että hän menisi myymään kultakorut että hän saisi rahaa. Hän oli jo edellisiltana ottanut yhteyttä au pair paikkaansa, hänen täytyisi vain vielä kolme päivää majoittua muualle ennen kuin voisi aloittaa au pair työnsä! Salainen suunnitelma oli valmis, hänen ainoa pelkonsa ja tehtävänsä oli pitää perhe loitolla ja pysytellä piilossa Omarilta. Joten hän ei voinut enää majoittua tähän kauniiseen, kalliiseen hotelliin joka oli etukäteen maksettu hänelle. Nyt koko hotelli muistutti häntä vain hänen tulevista hääjuhlista ja vapauden menetyksestä, johon hän ei ollut valmis. Perhe ajatteli että Rushda ensin rentoutuisi luksushotellissa lahjojen ja span avulla, kunnes sitten perhe ilmestyisi yllättäen juhlimaan Rushdan häitä Pariisiin ja vasta sitten Rushda saisi tietää että nyt olisikin jo häät. Kaikki vaikutti niin kauniilta ja hyvältä suunnitelmalta, perheen mielestä. Mikään ei voinut mennä pieleen, Rushdan isä ajatteli ja oli varma asiasta. Seuraavana aamuna Rushda oli juuri lähdössä ulos kunnes Omar huomasi hänet hotellin ovella juuri ennen kuin Rushda ehti karata. Myös Omar oli nukkunut levottomasti ja miettinyt koko yön miten hän tekisi parhaan vaikutuksen Rushdaan, ilman että nainen pelkäisi häntä. Omar tarttui Rushdaa kädestä ja hymyili. Hän jähmettyi kauhusta paikoilleen, nyt häntä vietiin! Pois unelmien toteuttamisesta kohti lintuhäkkiä ja näytelämä-elämää! Kohti onnetonta teeskentelyä rakkaudettomaan avioelämään. Rushda valehteli että hän oli ajatellut vain mennä hieman jaloittelemaan ja ihailemaan Pariisia hotellin lähelle, ei minnekään kauas ja Omar uskoi. Silti Omar ihmetteli asiaa miksi yksin vieraassa kaupungissa, miksi ei hänen kanssaan, miksei tulevan aviomiehen seura kelpaisi. Sitten Omar ilmoitti että he kävelisivät yhdessä Pariisin kaduilla kuin vanha pariskunta ikään. Hän puristi huulet yhteen ja otti kasvoilleen tympeän ilmeen. Sellaisen pakkoilmeen että nyt oli tehtävä se mikä on pakko halusi tai ei kun oli pakko. He kävelivät Eiffel-tornin luona ja ihailivat maisemia. Hän ei pystynyt nauttimaan mistään. Omar huomasi heti vaivautuneen tunnelman ja pistävän hiljaisuuden, josta hän ei pitänyt. Omar jos kuka oli mies joka ei ollut hiljaisten hetkien ystävä, aina jonkun oli oltava äänessä ja yleensä hänen itsensä. Nyt hän oli vain pysytellyt hiljaa siksi ettei hän säikäyttäisi liikaa tätä herkkää nuorta naista, joka ei selvästikään viihtynyt. Omar kaivoi laukustaan kameran ja hän halusi napata kuvia Rushdasta erään suihkulähteen edessä. Omar kehui häntä ja räpsi kuvia minkä ehti. Rushda kumminkin käänsi päänsä pois sillä hän ei halunnut tulla muistetuksi mistään lomasta Omarin kanssa. Sitten Omar keksi uuden idean. Rushda pyöritti silmiään ja pelkäsi mitä seuraavaksi koituisi. Omar soitti lyhyehkön puhelun ja pian Rushdan eteen ilmestyi suuri valkoinen limusiini. Omar käski häntä istumaan limusiinin kyytiin hänen kanssaan. Yhdessä he ajoivat ympäri Pariisia ihaillen nähtävyyksiä. Pian Rushda näki suuren kahvilan ja ilmoitti olevansa nälkäinen, hän kun ei ollut edes aamupalalle kerennyt kun oli yrittänyt paeta. Omar lupasi että hän ostaisi Rushdalle ihan mitä tahansa tästä kahvilasta, jos se tekisi hänet vihdoin onnelliseksi. He istuivat yhdessä pöydässä ja Rushda oli pyytänyt miestä tilaamaan kaikenlaisia kakkuja ja pikkuleipiä joiden syömiseen kuluisi runsaasti aikaa. Niin paljon aikaa että hän ehtisi keksiä jotakin. Omar tuoksui voimakkaalta hajuvedeltä jälleen. Omar kysyi rakastiko Rushda häntä ja siitä syntyi vaivaannuttava hiljaisuus. Pian Omar meni tupakalle ja hän mietti miten pääsisi karkaamaan, se ei vain ollut mahdollista koska Omar oli kahvilan ovella ja näki hänet koko ajan, ovia oli vain yksi. He istuivat ja söivät ainakin tunnin ajan, kunnes Omar ilmoitti menevänsä vessaan ja jätti puhelimensa kahvilan pöytään Rushdan vahdittavaksi. Silloin hän sai viimeisen tilaisuuden karata, se oli vipoviimeinen tilaisuus! Heti kun Omar oli mennyt vessaan Rushda liikkui hitaasti sivulle ja oven luona hän ryntäsi vapauteen kuin lintu lintuhäkistään. Sillä välin varas nappasi Omarin puhelimen tyhjältä kahvilan pöydältä. Rushda juoksi kovaa ja moni luuli häntä varmaankin varkaaksi. Hänellä oli elämänsä pahin kiire. Kiire vapauteen. Pois kaikesta! täältä tulee oma elämä, hän ajatteli. Hän ei voisi mitenkään jäädä samalle alueelle, kauniille keskusalueelle tai hän törmäisi pian Omariin ja perheeseensä. Onnekseen hän oli opiskellut koulussa pari vuotta ranskaa ja osasi kieltä. Hänen oli myytävä korut ja löydettävä piilopaikka. Hän kyseli ihmisiltä ja löysi kuin löysikin pian muutaman kultakoruja ostavan kaupan, joihin hän myi nopeasti Omarilta lahjaksi saadut kultakorut. Kun Omar tuli vessasta hän käveli pöydän luo ja huomasi että Rushda oli karannut, samassa hän unohti täysin puhelimensa ja muisti vain karkurin. Pian Omar meni vihaisena tarkistamaan myös naisten vessan, mikäli Rushda piileskelisi siellä! eihän nainen noin vain voinut karata ja vielä niin mukavalta mieheltä kuin hän. Omar ei ymmärtänyt tilannetta, hän lähti takaisin hotelliin tarkistamaan josko Rushda olisi huoneessaan. Omar huomasi heti hotellissa että Rushda oli karannut ja hän ilmoitti asiasta melkein heti Rushdan perheelle, jotka pettyivät pahasti. Omar tunsi olonsa pettyneeksi ja toivottomaksi, hän oli kumminkin varma että joku löytäisi pian Rushdan ja sitten he voisivat mennä naimisiin, halusi Rushda tai ei. Ilta kului ja Rushdan löytäminen ei tuottanut tulosta ja se tuntui toivottomalta. Sitä paitsi Omar olisi halunnut niin paljon enemmän jo pian, häntä harmitti ettei Rushda ollut suostunut edes suuteluun edellisiltana. Odottaminen tuntui hänestä vaikealta, lähettyvillä oli muitakin houtuksia. Omar suuntasi hotellin baariin, josko sieltä löytäisi edes hetkeksi naisseuraa yhdeksi yöksi. Omar jutteli amerikkalaisille naisille iskien silmää, miksi hän ei flirttailisi muille kun Rushdakin oli karannut ties minne ja ties kenen matkaan. Rushdan perheelle Omar ei tietenkään kertonut omista tekemisistään, eikä se edes kiinnostanut heitä. Rushda pelkäsi koko ajan että Omar tai hänen perheensä ilmestyisivät jonkun nurkan takaa kuljettamaan häntä kohti pakkoavioliittoa ja näytelmä-elämää. Hän kumminkin ehti kuin ehtikin myydä korut. Sitten hän otti metron toiselle puolen Pariisia, josta hän löysi kaikkein halvimman B&Bn ja onnistui vielä saamaan alennustakin kertomalla olevansa nyt köyhä. Metrossa Rushda vetäytyi sivuun mutta myös tarkkaili asemia ettei Omaria näkyisi ja aina kun hän huomasi jonkun saman näköisen miehen hänen sydämensä pomppasi kurkkuun pelosta. Rushda kaivoi laukustaan muutaman kakkupalan ja muffinsin, hän oli heittänyt ne laukkuunsa sillä välin kun Omar oli käynyt tupakalla ja Omar oli luullut että Rushda söi hetkessä kuusi kakkupalaa kahvilassa. Laukku oli täynnä murusia mutta oli se sen arvoista. Rushda istui metrossa ja tunsi vapauden kutsun kohti parempaa elämää, itsenäisyyttä ja vapautta ilman rajoja. Rushdan äiti soitti yön aikana Omarille kysyäkseen joko Rushda oli löytynyt. Äiti alkoi todenteolla huolestua löytyisikö hänen tytärtään ikinä ja mitä oli oikein käynyt, eihän Rushda voisi noin vain kadota kesken hääjuhlien alun! Rushdan äiti soitti Omarille ja puhelin tuuttasi. Sitten puhelimesta kuului vierasmaalaisten naisten naurua, aivan kuin Omar olisi ollut baarissa tai jossakin juhlissa. Se jätti hieman kumman tunteen Rushdan äidille ja hän otti asian myöhemmin puheeksi myös Rushdan isän kanssa, mutta Rushdan isän mielestä Omar vietti aivan tavallista sinkkumiehen elämää, koska hän ei ollut vielä edes naimisissa. Sitä paitsi Omar oli rikas mies ja sen vuoksi loistava mies Rushdalle, isä tuumasi. Rushda oli vain itsepäinen nuori mutta se muuttuisi ajan kanssa, hän ajatteli. Vihdoin Rushda tunsi että hän voisi levätä ja nukkua kunnolla, ellei joku löytäisi häntä. Hän oli jopa pyytänyt ettei hänen olinpaikkaansa kerrottaisi kenellekään jos joku eksyisi juuri siihen B&Bsen kysymään häntä. Hän oli päässyt myös ilmoittamaan tulostaan au pair perheelle ja kaikki alkoi olla valmista uuden elämän kannalta, ellei joku löytäisi häntä. Hänen facebook täyttyi perheeltä huolestuneista viesteistä joissa kyseltiin hänen menojaan ja olinpaikkaa, silloin hän päätti tehdä toisen tunnuksen ja lopettaa vanhan. Hän avasi uuden profiilin vain ystävilleen, ei enää perheelle joka oli pettänyt hänet ja päättänyt pakkonaittaa hänet heti 18 vuotiaana! hän mietti myös huiveistaan luopumista, huiveista hänet tunnistaisi aivan liian helposti. Hänen olisi ostettava toisen värinen huivi, sellainen väri jota hän ei yleensä käyttänyt tai luovuttava huivista koska nyt voisi. Hiuksetkin hän aikoi ehkä värjätä ja ehkä aloittaa meikkaamisen koska nyt siihen oli lupa, oma lupa. Hänestä tuntui oudon jännältä vihdoin saada lupa tehdä mitä halusi, sellaista lupaa hänellä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut ja vapaus tuntui kutkuttavalta. Etsintä alkoi ja seuraavina päivinä Omar kiersi ympäri Pariisia etsien Rushdaa. Omar ei vain tiennyt mistä Rushda piti, niinpä hän etsi naista nähtävyyksiltä ja kahviloista täysin vailla tulosta. Pian Rushdan isä saapui myös etsintöihin mukaan, muun perheen jäädessä Suomeen odottamaan tulosta. Omar oli löytänyt satunnaisen naisystävän hotellin baarista, mutta Omar ei tiennyt minne hän oli hävittänyt puhelimensa, Joten kaiken sekasorron keskellä hänen oli vielä ehdittävä suunnata puhelinkaupoillekin. Omar valehteli mennessään puhelinkauppaan että hän menee etsimään Rushdaa. Rushdan isä kiersi ympäri Pariisia, hän ajatteli kyllä tietävänsä mistä tyttö piti. Kumma kyllä tyttöä ei näkynyt kahviloissa, kaupoissa eikä puistoissa. Pian he koittivat Omarin kanssa museota, mutta siellä riitti niin paljon taideteoksia että he lähes unohtivat Rushdan etsimisen. Virkavaltaan Rushdan isä ei ottanut yhteyttä, koska hän tiesi että silloin tulisi myös ilmi hänen pakkoavioliitto aikeensa. Rushda oli elänyt jo kaksi päivää pelkästään B&Bssä ollen, käymättä ulkona. Hän oli syönyt paljon aamupalalla ja elänyt aamupalaruualla kaksi päivää. Hän ei tiennyt miten hän uskaltaisi mennä ulos, ehkäpä taksin avulla. Hän suuntasi taksin luo kunnes taksikuski katsoi häntä epäilevästi ja kysyi hänen nimeään. Ilmeisesti Rushdasta oli tehty ilmoituksia jolloin hän ei uskaltanutkaan mennä taksiin. Hän palasi takaisin B&Bseen mutta ennen kuin hän astui omaan huoneeseensa hän huomasi vieraan naisen joka tuijotti häntä. Aluksi hän meinasi kauhistua ja juosta pois, mutta sitten nainen hymyili ja tuli hänen luokseen. Nainen kertoi olevansa Tunisiasta ja kyseli häneltä kuulumisia ja lomakokemuksia tavalliseen sävyyn. Pian hän pyysi mikäli nainen voisi ostaa hänelle jotain syötävää, hän kyllä maksaisi. Nainen oli aluksi hieman kummastunut pyynnöstä mutta meni pian kauppaan Rushdan puolesta ja toi hänelle kaikkea hyvää. Heistä tuli ystävät. Kolmas päivä alkoi ja Omarin toivo alkoi haaleta. Rushdan löytäminen vaikutti toivottomalta, eikä kukaan edes tiennyt oliko Rushda jo palannut Suomeen. Vai oliko Rushda löytänyt Ranskasta toisen aviomiehen salaa selän takana? ajatus ärsytti Omaria, sitä paitsi hänen kalliit kultakorunsa menivät nyt hukkaan. Omar alkoi jo miettiä miten vaatisi Rushdan isää maksamaan korut ja loman, koska hän ei saanutkaan toivomaansa vaimoa! mutta sitten Omar ymmärsi että hän oli rikkaampi ja aiheesta koituisi vain ikuinen riita, joten hän antaisi asian olla mutta vain tämän kerran. Hän antaisi asian olla, jos Rushda kumminkin löytyisi jonain päivänä ja suostuisi hänen vaimokseen. Toivossa oli hyvä elää. Sitten Omarin puhelin soi ja hän unohti hetkessä Rushdan sillä hänen tunteensä menivät aivan sekaisin. Soittaja oli nuori nätti amerikkalaisnainen joka pyysi Omaria mukaansa biljardi-iltaan, kasinolle ja iltapalalle. Ainoa vika oli se ettei nainen johon Omar iski silmänsä ollut samaa kulttuuria edustava ja hänen olisi hyvin vaikeaa muuttaa toista ihmistä tahtomansalaiseksi, sen takia hän piti yhä toivoa yllä ja halusi löytää Rushdan vakiokumppanikseen. Nyt on jo kolmas päivä! Rushda mietti kiireisenä. Hänen olisi pakko lähteä tänään ulos ja osattava suunnata sekavassa metrossa oikealle reitille au pair perheen luokse. Häntä myös jännitti minkälainen perhe olisi vastassa. Mitä jos koko perhe söisi pelkästään sikaruokia, joita hän ei ollut koskaan saanut syödä eikä maistaa. Mitä jos hän ei tykkäisi niistä ruuista. Mitä jos häneen suhtauduttaisiin kuin ulkoavaruuden muukalaiseen. Hän ei antanut pelolle valtaa ja lähti menemään, nyt tai ei koskaan. Hän toivoi että hänen oma perheensä ja Omar olisivat jo lähteneet Pariisista. Omar suuntasi metroasemalle. Hän oli valvonut ja juhlinut koko yön. Siitä huolimatta hän ei voisi eikä saisi nukkua, hänen tehtävänään oli löytää Rushda. Perhe alkoi olla jo todella painostava Omaria kohtaan: Rushda oli löydettävä heti. Perhe ei tiennyt mille teille tyttö oli lähtenyt, he pelkäsivät jos Rushdasta tulisi vaikka prostituoitu Pariisin kadulle tai jos hän ottaisi toista uskontoa edustavan poikaystävän joka olisi tietysti renttu, mites nyt muutenkaan. Omar koki että hän olisi oikea sankari jos pelastaisi Rushdan sellaiselta kohtalolta ja Omar toivoi että Rushda jonain päivänä kiittäisi häntä siitä että hän vaivautui etsimään ja yrittämään. Siitäkin huolimatta että Rushda alkoi vaikuttamaan aivan liian itsepäiseltä naiselta. Omar tarkkaili asemaa sen minkä väsymykseltään pystyi. Yhtäkkiä Rushda oli metrossa ja huomasi Omarin asemalla pälyilemässä metroon. Hän veti huivinsa niin ettei siitä näkynyt kuin vain silmät ja toivoi enemmän kuin mitään ettei Omar tunnistaisi häntä. Hänen teki jopa mieli tarttua vieresä istuvan miehen käteen siksi aikaa että Omar luulisi hänen olevan naimisissa toisen kanssa. Mitä vain, kunhan Omar häipyisi! mitä vain kunhan hän saisi vapautensa. Omar katsoi metroon päin, siellä näytti istuvan huivipäinen nainen jonkun miehen kanssa käsi kädessä. Omar tuumasi ettei nainen voinut olla Rushda. Pian Omarin puhelin soi ja amerikkalainen turistinainen soitti. Omar meni jälleen täysin pois tolaltaan ja hän pelkäsi että ihmiset kuulisivat hänen kaikki ajatuksensa, vaikka hänen piti olla etsimässä tulevaa vaimoaan hän ei enää kyennyt olemaan miettimättä amerikkalaisnaista. Hän oli myös aivan liian väsynyt ja houkutuksia oli liikaa. Niinpä hän lähti takaisin hotellille, häntä kaivattiin sinne. Miksi hän etsisi naista joka ei aidosti kaivannut häntä. Rushda tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi tuhatta ja miljoonaa, onneksi Omar ei tunnistanut häntä! tosin hänestä tuntui edelleen nololta se että hän oli niin vain hädissään tarttunut vieressä istuvan miehen käteen esittääkseen pariskuntaa. Mies oli kiinalaismies ja mies oli myöhemmin katsonut häntä kuin jotain hullua. Tietenkään hän ei ollut sanonut sanaakaan ja hän häpesi myöhemmin tekoaan tuntien itsensä hulluksi, hulluksi pelosta. Hän luuli että Omar sai asemalla puhelun hänen isältään, vaikka puhelu oli tullut Omarin lomaromanssinaiselta. Oli aika uudelle alulle. Rushda suuntasi vanhan kerrostalon luo kapeaan rappukäytävään. Ovi narisi. Oven avasi keski-ikäinen nainen joka hymyili hänelle valkoiset hampaat välkkyen. Pian nainen esitteli koko perheensä hänelle ja tietysti myös huoneen jossa hän tulisi viettämään ainakin vuoden. Perheeseen kuuluivat ranskalainen äiti sekä hänen ranskalainen mies, jonka isovanhemmat olivat alunperin muuttaneet Marokosta Ranskaan ja kaksi lasta. Lapset olivat 13 vuotias tyttö ja 18 vuotias poika, Rushdan ikäinen. Perhe vaikutti iloiselta ja ystävälliseltä. Omar vaihtoi yhteystietoja amerikkalaisnaisen kanssa ja lupasi tapaavansa naisen uudelleen. Nainen vain nauroi ja lähti. Omar tiesi ettei suhteesta kumminkaan tulisi mitään, mutta ainahan kannattaa yrittää. Kun kolme viikkoa kului Omar luopui toivosta Rushdan löytymisen suhteen ja lähti Pariisista sekavin tuntein. Rushda oli onnellinen että kaikki vihdoin onnistui, mutkien kautta vapauteen! ja mikä parasta vapaus tuntui ihanalta, parhaammalta kuin mikään asia koskaan. Hän ei tuntenut itseään pahaksi, kuten hänelle oli uhiteltu että hänestä tulisi vain paha ihminen itsenäisenä. Toki hän teki myös työtä, hän ei ollut vain lomalla. Hänen au pair töihinsä kuului siivoaminen, kokkaaminen ja juttuseuran pitäminen perheen 13v tytölle. Joskus hän vei tyttöä myös ystäviensä luo, jotka asuivat toisella puolen Pariisia. Perheen poika Gratien vietti paljon aikaa ystäviensä luona ja Rushda tuskin ehti nähdä häntä. Sitten eräänä päivänä Rushda oli huoneessaan yksi kunnes Gratien koputti oveen ja halusi jutella hänen kanssaan jostakin asiasta. Gratien pyysi Rushdaa mukaansa discoon, juuri sellaiseen meluisaan ranskalaisdiscoon jonkalaiseen Rushda ei saisi omasta kodistaan ikinä lupaa mennä. Hän epäröi aluksi mutta hän suostui, vain siksi hän suostui koska oli nyt vapaa tekemään niin. Hän mietti ajatusta että jos kaikki olisi mennyt toisin hän voisi olla Omarin kotivaimona, mutta hän ei ollut! Vapaus kutsui häntä. Discoilta koitti ja Rushda oli jättänyt huivinsa kotiin. Hän oli löytänyt muutamia edullisia länsimaisia vaatteita discoa ja uutta elämää varten. Nyt hän ostaisi mitä hän itse halusi eikä miettisi niin kovasti näkyikö olkapäät ja polvet. Nuoret tanssivat ja huusivat innoissaan musiikin tahtiin. Gratien hymyili ja tanssi hänen kanssaan. Sitten Rushda luopui kaikista peloistaan ja estoistaan. Hän tanssi täysin selvin päin ja täysin omana itsenään läpi koko yön. Alizeen musiikki ja uudet hittibiisit soivat kovaa. Hän tanssi kovaa kuin unohtaakseen kaiken kokemansa. Hän tanssi vapautensa kunniaksi. Sitten tapahtui jotain mitä hän ei osannut ollenkaan odottaa. Gratien tarttui häneen ja suuteli häntä. Rushda ei tiennyt oliko Gratien selvinpäin edes. Kukaan ei ollut koskaan suudellut häntä, paitsi tietysti Omar oli yrittänyt mutta hän oli aina onnistunut kääntymään pois. Gratien ei tuoksunut sikarilta kuten Omar. Rushda ei työntänyt Gratienia pois vaan jatkoi tanssimista kunnes yö muuttui aamuksi. Seuraavana päivänä hän oli väsynyt mutta onnellinen, hän oli tehnyt juuri niin kuin hän itse halusi ilman rajoituksia ja ilman seinät kaatavia sääntöjä. Hän mietti oliko hän nyt paha nainen, mutta hän ei tuntenut itseään millään tavoin pahaksi eikä likaiseksi. Mutta hän jäi kyllä miettimään suuteliko Gratien kaikkia naisia discossa sillä tavoin? oliko hän ollut vain yksi monista naisista? oliko kaikki ollut vain yhden discoillan taikaa? Gratien jäi miettimään edellisyötä, mikä häneen oli oikein mennyt hän ei tiennyt. Hän oli kuin päätä pahkaa ihastunut Rushdaan, arjen huivipäiseen naiseen joka vaikutti niin uskonnolliselta mutta tanssi kuin villikissa viikonlopun discossa. Hän myös mietti miksi hän ihastui juuri naiseen joka olisi vain vuoden Pariisissa, miksi hän ei osannut ihastua kehenkään naiseen joka asui jo maassa pysyvästi. Mutta hän ei voinut tunteilleen mitään, sillä hän tunsi ihastusta ja kunnioitusta tätä naista kohtaan. Omar sai pyynnön lähteä Amerikkaan, hänen lomaromanssinaisensa oli palavasti ihastunut häneen. Tosin Omar ei vieläkään ollut varma koituisiko kulttuurierot ja uskonnot jonain päivänä heidän erokseen, mutta aina kannattaisi yrittää. Kilpailuissakaan ei voinut voittaa jos ei edes osallistunut. Sitä paitsi Rushdaa ei ollut löytynyt. Omar toivoi että Rushda olisi kunnossa, mutta hän myös toivoi ettei Rushda löytäisi koskaan ketään miestä, koska hän ei ollut kelvannut Rushdalle. Rushdan perhe oli erittäin vihainen Rushdan temppuilusta ja he päättivät etteivät antaisi koskaan anteeksi Rushdalle, Rushda oli nyt perheestä erotettu hyljätty musta lammas. Rushda ei osannut keskustella suhdeasioista. Hänellä ei ollut ikinä ollut poikaystäviä, eikä hän ollut saanut käydä treffeillä. Hän ei vain tiennyt miten hänen pitäisi olla ja mitä sanoa. Hänen ainoat treffinsä olivat olleet kaameat tapailut Omarin kanssa, jotka olivat täynnä teeskenneltyä puhetta ja korulahjoja. Niinpä hän koki parhaaksi vain vältellä Gratienia, koska hän ei tiennyt mitä piti tehdä ja mitä pitäisi sanoa. Gratien ihmetteli miksei Rushda voinut rentoutua ja miksi hän oli niin vaikea. Rushda kieltäytyi seuraavasta viikonlopun discoillasta, sillä hänen olisi keskityttävä johonkin järkevämpään nyt. Hän myös pelkäsi mitä jos se olisi totta että hän ajautuisi väärille teille ja muuttuisi pahaksi. Hän alkoi salaa epäillä itseään, tunteitaan ja tekojaan. Sitten hän luki muutaman koraanin lauseen ja sitten hän itki, oliko hän todellakin nyt paha ja syntinen kun ei suostunut Omarin, väärän miehen vaimoksi. Sitten hän päätti laittaa kirjan lukittuun rasiaan, koska nyt hän sai tehdä niin. Gratien meni discoon kuten lähes joka viikonloppu mutta se ei tuntunutkaan samalta. Vaikka hyvä musiikki soi ja ystäviä riitti, silti Gratien tunsi kuinka jotain puuttui eikä hän ollut yhtä iloinen kuin aikaisemmin. Hän haluaisi vain tanssia Rushdan kanssa, hän tunsi olevansa ihastunut ja kaipaavansa Rushdaa. Seuraavana päivänä Gratien sopi treffit Rushdan kanssa Versaillesin puutarhaan. Tällä kertaa Rushda voi paremmin ja suostui. Paikka tuntui sitä paitsi paljon sopivammalta kuin meluisa disco, jossa ei oikein voinut jutella. He juttelivat ja kiersivät yhdessä puutarhaa. Rushda kertoi koko elämäntarinansa Gratienille, joka tunsi syvää myötätuntoa. Gratien oli myös salaa iloinen siitä etteivät hänen omat vanhempansa olleet uskonnollisia, jolloin hänen koko elämänsä oli ollut paljon vapaampaa ja hän oli saanut viihottaa aina omia menojaan vailla huolen häivää. Yhtäkkiä Rushda näytti pelosta lamaantuvalta ja katosi jonnekin. Gratien ei ehtinyt huomata miksi ja minne. Ohi käveli pitkä puolikalju mies kaakattavan amerikkalaisturistinaisen kanssa. Omar oli saapunut uudelleen Pariisiin, ei vain Rushdaa etsimään vaan nauttimaan kesästä hänen amerikkalaisrakkaansa kanssa. Heiltä oli viimeksi jäänyt väliin Versaillesiin tutustuminen ja siksi Omar oli halunnut palata Pariisiin. Hän ei ollut voinut uskoa silmiään. Nyt oli kulunut vasta neljä kuukautta ja jo tuona aikana Omar oli löytänyt vierelleen nuoren amerikkalaisnaisen. Kaiken lisäksi kaikkien sääntöjen ja puheiden mukaan hänen olisi pitänyt juuri nyt olla Omarin vaimo, kuten oli suunniteltu. Rushda tunsi syvää helpotusta siitä ettei mikään ollut mennyt hänen perheensä suunnitelmien mukaan ja hän oli vapaa tekemään toisin. Hän myös hartaasti toivoi ettei Omar olisi huomannut häntä. Hän ei muistanut enää mitään muuta kuin pakenemisen, niinpä hän soitti taksin ja lähti takaisin au pair perheensä kotiin. Gratien oli vihainen Rushdan katoamistempusta, mutta Rushda selitti syyn kaikelle myöhemmin. Silloin vasta Gratien ymmärsi miten vakava asia oli ja ettei asiasta sopinut edes vitsailla. Rushda myös kertoi ettei hän voinut enää palata kotiinsa ja että hänen olisi au pair vuoden aikana löydettävä myös uusi työ, tai hän olisi mennyttä ja joutuisi pakotetuksi Omarin vaimoksi vastoin tahtoaan! hän kertoi olevansa valmis mihin tahansa työhön, myös siivous sujuisi ja kävisi. Joskus hän itki ja kaipasi siskoaan ja veljeään, mutta hän tiesi liiankin hyvin että paluu olisi mahdotonta, tai perhe pakottaisi hänet naimisiin Omarin kanssa ja sitten hän olisi loppuelämänsä onneton. Hänen elämänsä oli kaikesta huolimatta yhä keskeneräistä ja täynnä haikeutta, mutta nyt hänellä oli sentään vapautensa ja oma päätösvaltansa. Hän löysi kuin löysikin myös toisen työn au pair työnsä lisäksi ja hänelle luvattiin myös jatkoa uudelle työlle. Hänen työnsä oli kahvilassa ja hän sai laittaa leivoksia esille ja siivota. Hänen päivänsä täyttyivät kummastakin työstä ja juuri muulle ei jäänytkään aikaa. Gratien opiskeli vielä, mutta häntä ihastutti Rushdan reippaus ja itsenäisyys. Rushda jatkoi työntekoa ja pian hän huomasikin saaneensa vakituisen työpaikan. Hän pystyi vihdoin huokaisemaan helpotuksesta, sillä elämä alkoi sujua joten kuten paremmin ilman suurta pelkoa huomisesta. Yhtenä päivänä kun muu perhe oli viikonlopun vietossa huvipuistossa niin Gratien istui sohvalle Rushdan viereen ja kaivoi esiin yllätyksen. Rushda ilahtui ja ajatteli saavansa kukkia, mutta Gratien kaivoikin esiin kaksi sormusta kysyen "mitä jos menisimme nyt kihloihin?" Rushda oli yllättänyt mutta myös ilahtunut pyynnöstä, suhde oli askel askeleelta kehittynyt pysyvämpään suuntaan. Tätä hän oli toivonut, mutta hän ei osannut odottaa mitään sen enempää. Hän oli alusta pitäen ajatellut Gratienia bilenuoreksi, joka ei haluaisi vakiintua kovin nuorena mutta toisin kävi. Kului pari viikkoa ja Gratien huomasi ettei haluaisi päästää Rushdaa menemään, hän kosi ja he päättivät hääpäivän. Gratien tiesi että aikaa oli kulunut aivan liian vähän, vain kahdeksan kuukautta tutustumisesta, mutta hän ei haluaisi että Rushda joutuisi palaamaan perheensä luo ja pakkonaimisiin toisen miehen kanssa. Gratien ei kestäisi ajatusta. Hän halusi että Rushda jäisi Pariisiin ja että he vuokraisivat asunnon sivummalta Pariisista. Silloin Rushda rohkeni vihdoin ja ilmoitti häistään omalle perheelleen. Perheen vastaanotto oli tympeä mutta vihdoinkin hyväksyvä, sillä he eivät voineet asialle mitään. Sitä paitsi Omar oli löytänyt jo uuden naisen itselleen amerikkalaisesta, Omar oli menossa naimisiin amerikkalaisen kanssa ja muuttamassa Amerikkaan. Rushda oli onnellinen myös siitä että hän oli uskaltanut tehdä omat elämänvalintansa ja saavuttanut vapauden, hän oli päässyt vaikeuksien kautta voittoon. Jos haluat tarinalle jatkoa niin kommentoi.

Avainsanat: romanttiset tarinat parisuhdetarinat monikulttuuriset tarinat draama ääni viikonloppu viikko vihainen viettää viesti viedä vetää vessa uskonto uskoa uniikki suunnitelma suru surullinen suomessa suomi veli vastaanotto varovainen varma varattu varas varata varaa vapaus yllätys yksityinen yksin väsynyt värinen väri välitä vuotias vuosi voitto voittaa voimakas voi viisas viikoloppu ystävä suomalainen suku syötävä syödä syy ystävällinen ystävyys yrittää ympäri ymmärtää äiti sydän unelma ulkomaa ulkomaalainen törmätä työ tässä tähti työstä työpaikka tyttö tytär tuuli turha tupakka tuottaa tuoksu tuntua tunti tunne tuntea tunnelma tunisia tumma tuli tulevaisuus tukea treffi vanhempi vanha valta valmis valkoinen valita vakava rakastaa raja raha pöytä päättää pää päivä päivämäärä pysyä pystyä sormus sopia soida suuri omilla omar olkapää odottaa nöyrä näytelmä näköinen nähtävä nähdä nurkka nuori nuorena palata pako paino painajainen paikka toteuttaa torni toivoa toivo todellinen tilanne tilaisuus nukkunut nukkua paha ovi ottaa ostaa osallistua osallistui opiskelu opiskella opiskelija onnellinen onni onnekas ongelma tilata tietää tietty terapeutti tehtävä teatteri tavata tarvita tarttua tarkoittaa tapahtuma tapahtua tanssi taksi taksikuski tahtoa säästää sääntöjä sohvalle sivu silmä siivous siivota seura selkä sekaisin seinä sanoma sankari salaisuus salainen saavutus saada ruoka rushdan rushda ruokkia rohkea rikas riita rentoutua vaiva vaimo vaikuttaa vaiko vaikea vaihtaa vaate uusi vapaa vankila sääntö sävy sänky puuttua puutarha punainen pulla pukeutua puisto puhua puhe puhelu puhelin profiili polvi poika pitää pikkuleipä piilo pieni pettää perhe pelätä raskas ranska ranskalainen rakkaus rakastua suklaa sujua suhde spa sosiaalinen pelko peitto parveke pariskunta pariisi pari parhaaksi palkkio nukke noudattaa niska nimi netti neljä napata nainen naimisiin määräys myötätunto kävisi lahja köyhä käyttää käydä lentokenttä lento leima lause laukku lattia myydä muuttua muuttaa muutama muut muu musta musiikki museo mukava matka muisti mr mitä miettiä mies mieli metro matto matkustaa mansikka maksaa maistaa maisema maailmanloppu maailma löytää lämpimät lähtö lähteä lapsi lasta lammas laittaa keksiä keksi kehui kehittyä kaupunki koko kauppa kaunis kokea kirje kirjasto kultainen kukkia koulutus kotona käsi lupa loputon lopettaa loma lintu lentokone kuusi kuunnella kutsu kurkku kulunut kulttuuri kirja kiitollinen koti koru koristelu koraani kone kolmas hiljaisuus hiki hieno herkkä isä isoäiti isovanhempi islami ilta iloinen ilmoittaa juosta juoma juhla ilme ilmainen ilma ikä ikäero ikuisesti ikuinen ihminen ihastua kahvila katkaista kasvo kappale jonne kahdeksan katu kadota kaava jännittää jutella kesä keskustelu keskustella keskusta kerrottu kerrostalo kello kannustaa kallis kakku kaivaa kaivata idea häät häntä hän hyväksyä aika aihe aito ahkera ahdistua epäillä eno elämä eiffel edustava disco hymyillä hymy huuli huono huone huomata hukkaan huivi hotelli jonkinlainen jolla itsenäisyys itsenäinen baari b&b auttaa aurinko au ateria asua askel asema arvo arki ahdistaa aamuyö arabialainen antaa ankara amerikkalainen amerikka alusta allah alkaisi ala ajatus ajatella ainoa henkilö helppo hammas haju facebook etsiä espanja erikoinen


blogivirta.fi