Tänään on 16.06.2019 14:16 ja nimipäiviään viettävät: Päivi, Päivikki, Päivä, Eugen ja Eugenia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kuinkas sitten kävikään?:

Aa bee cee, kissa kävelee

Julkaistu: · Päivitetty:

Housupyykki on hieman parempaan päin, ainakin joka toinen on jo tässä viikon sisällä osunut sinne, minne piti. Muuten 2,5 vuotta tuntuu olevan kovin raskas ikä, vinkumisesta ja kiukuttelusta päätellen. Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun herra räyhää itkupotkuissaan, että MAMMA MÄ EN TIEDÄ MITÄ MÄ HALUAN!!!!! Olen ihan unohtanut, mitä isoveli teki samanikäisenä. Kai se oli kiukkuinen ja uhmakas sekin? Vaikka onkin muuten temperamentiltaan kuopusta rauhallisempi. Ainakin pikkuveli on kunnostautunut palapeleissä. Isoveljen kolmevuotislahjaksi saama 25 palan McQueen-peli onnistuu kuin vettä vaan. Ehkä olisi toki onnistunut isoveljeltäkin, jos se olisi saanut mahdollisuuden tehdä moisia pelejä. Ei vaan tullut aikaisemmin mieleen. Myös kynäotteen pikkuveli on hanskannut huomattavasti isoveljeään paremmin. Isoveli ei oikein innostu mistään piirtelystä vieläkään. Kerran se on piirtänyt tunnistettavan kummituksen ja kerran E-kirjaimen, lisäksi tunnistettavia hahmoja ovat lähinnä banaanit. Ei puhettakaan mistään pääjalkaisista vieläkään. Oman nimen kirjoittaminen kiinnostaa kovasti, mutta siihen tarvitaan vielä malli. Kirjaimet ja numerot ovat muutenkin nelivuotiaalle tosi pop. Lapsi suoriutuu yksinkertaisista yhteenlaskuista (vaikka lisää yhden tai kaksi johonkin lukuun) oikeastaan tiedostamatta, että kyse on laskusta. Tänään laskettiin sormin muitakin simppeleitä laskuja, tyyppiä 3+1 tai 4+4. Esikoinen tunnisti kaikki kirjaimet ennen kuin täytti kolme, mutta sitten homma jäi jotenkin vähemmälle huomiolle. Nyt lapsi maistelee koko ajan sanoja ja pohtii, millä kirjaimella ne alkavat. Useimmiten ensimmäisen konsonantin tunnistamiseen tarvitaan liioitellun selkeää artikulaatiota, mutta ensimmäinen vokaali löytyy jo aika helposti. Usein myös luemme yhdessä sanoja vaikka lehden kannesta tai milloin mistäkin. Lukemista rakastavan mutsin mieltä lämmittää, kun toinen on niin tohkeissaan. Itse opin samanikäisenä jo lukemaan, mikä tuntuu jotenkin ihan hassulta. On tosi omituista kuvitella, että mun ensimmäinen vauva lukisi itse jo nyt. Pitäisi ehkä ottaa selvää, miten lukuinnostusta voisi tukea. Ainakin Lolan ABC-juhlat -niminen appsi on tosi suosittu. Suomenkielisiä, hyviä lasten appseja tulee kyllä vastaan aivan liian harvoin - vinkkejä saa mielellään antaa, jos tiedätte hyviä pelejä, joissa on mieluusti joku pedagoginenkin ajatus taustalla! Muutenkin olisi hauska kuulla, oletteko tukeneet lapsen lukemaan opettelua jotenkin ja jos, miten ja minkä ikäisenä? En halua pakottaa tai ahdistaa lasta liialla tuputtamisella, mutta toisaalta on harmi, jos kiinnostus menee ohi. Olisi kiva tehdä yhdessä jotain leikinomaista, joka vahvistaisi lukemaan oppimisen valmiuksia. Vaikka kai nykyään melkein kaikki lapset oppivat jo ennen koulua lukemaan, vai olenkohan ihan väärässä? Jotenkin olen siinä käsityksessä, että useimmat oppivat viimeistään esikoulussa.

Avainsanat: vinkki vauva tässä tukea suosittu sormi raskas pop pikkuveli peli pelejä pakottaa ottaa osua oppia oppiminen opetella omituinen numero nauraa mutsi mitä mcqueen mamma malli lämmittää lasta lasku lapsi kävellä kuvitella kuulla koko kissa kirjoittaminen kiinnostaa juhla itkeä isoveli ikä homma herra hauska hahmo esikoinen antaa ajatus aika ahdistaa abc


blogivirta.fi