Tänään on 18.02.2019 16:51 ja nimipäiviään viettävät: Kaino ja Tyra. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Lahden takana:

Äwwän kiewwän ympäw owwen

Julkaistu: · Päivitetty:

Meillä on viime ajat ollut tapana laulaa lasten kanssa viimeisenä iltalauluna Suljen ihanan soittorasian -laulua, joka on monille lapsiperheille ja muskarikävijöille varmasti tuttu.  Kahden säkeistön jälkeen kolmas säkeistö lauletaan lallatellen, ilman sanoja.  Meidän K:mme, 3,5 vuotta, ei vielä osaa lausua L-äännettä. Se tulee hänen suustaan W:nä. Kun R-äännekään ei vielä luonnu, niin Kirkan (vai oliko se Sammy?) hittiä veivataan "Wawwewwa wiwwan, wawwewwa wiwwan, siewwä puutkin kewwastuu, wawwewwa wiwwan". Eräänä iltana Soittorasia-laulua laulaessamme K hiljeni täysin kolmannen säkeistön alkaessa. Kysyin, miksi hän ei lallattele tai hyräile mukana, edes omalla tavallaan.  K totesi vähän hämillään, että "mä en osaa tota". Tyttö oli sitä ennen hoilannut sanoin kaksi säkeistöä täysin reippaasti.  Se oli kovin liikuttavaa. Tytär tajusi itse, että ällän sanominen on vaikeaa eikä hän siksi halunnut tai kehdannut laulaa.  Eilen illalla liikuttumismittari kuitenkin nousi tappiin, kun kahden säkeistön jälkeen K yhtyikin lallatukseen. Näin, kuinka katse nousi laulukirjasta, tyttö tuijotti tiukasti seinään ja nosti sormensa suunpieleen, selvästi näyttääkseen kielelle, että nyt pitäisi mennä sinne ylähampaiden taakse. Ja sitten hän lauloi, aivan koko lallatussäkeistön. Ei se vielä ihan L ollut, mutta oikeaan suuntaan. Ja ponteva, vakavan keskittynyt yritys oli sydämen sulattava. 

Avainsanat: musiikki lapset k arki yritys w tytär tyttö tuttu tajuta sydän sormi seinä lausua laulu laulaa lapsiperhe kolmas koko kieli katse ilta hän


blogivirta.fi