Tänään on 20.08.2019 16:09 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
VaelluksenTie:

ἀγάπη

Julkaistu: · Päivitetty:

Kirjoitan tänään aiheesta, joka tekee kirjoittajansa hyvin epävarmaksi. Kirjoitan tänään rakkaudesta. Mies tai nainen, postikantaja tai dogmatiikan professori, on hyvin tödennäköistä että olet törmännyt tähän ilmiöön jossain vaiheessa elämääsi. Olet ehkä lukenut siitä naistenlehden kansien välistä. Olet ehkä kaivannut sitä elämääsi hetkinä jolloin yksinäisyys saapuu vierellesi. Sanana se voi olla sinulle tabu, voit puhua mieluummin moottoreista ja vanteiden koosta, soteriologiasta tai synoptisesta ongelmasta. Et niin helposti kuitenkaan rakkaudesta. Voi olla, että kaipaat sitä. Voi olla, että pelkäät sitä. Saatat kantaa haavoja siitä, kun olet rakastanut ilman vastarakkautta. Rakkaus kuitenkin on. Oli sinun näkemyksesi siihen mikä tahansa. Haluan nyt tarkastella ihmisten välistä rakkautta sekä sitä rakkautta mikä Jumalalla on meitä kohtaan. Kuin Saaronin lilja, kuin omenapuu Tämä maailma antaa meille mallin miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Sitä mallia meile tarjotaan median kautta. Lehdistä, tv-sarjoista tai elokuvista. Voimme tehdä testejä, jotka tarjoavat meille sitä unielmien kumppania. Ja mikäli testien kumppani ei aina vastaakkaan sitä mitä meidän lihamme haluaa (Gal 5:16-18), voimme aina pistää vanhan vaihtoon ja etsiä uutta. Sitä täydellistä, maailman mukaista mallia. Se malli ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Emme tiedä elämämme käsikirjoitusta etukäteen. Emme voi lausua valmiiksi kirjoitettuja vuorosanoja. Sitä eläämä jota me elämme ei ole kuorrutettu siirapilla. Testien antama unelmien kumppani ei ole täydellinen. Jos jaat elämäsi arjen toisen ihmisen kanssa, on hyvä muistaa että jaat sen "rikkoutuneen paketin" kanssa. Me valitsimme synnin(1. Moos 3:1-6) ja siitä seurasi se, että rakkautemme ihmistä ja Jumalaa kohtaan on vajavaista. Synnin seuraukset ovat raskaat (Hes 18:20, vanhassa 18:19). Synti on turmellut luontomme (Room 3:10-18). Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidän (minun!) on helpompi ajatella itseämme. On helpompi tavoitella sitä mikä on hyväksi minulle, kuin sitä mikä on hyväksi toiselle. On vaikea rakastaa niinä hetkinä, jona toinen ei ymmärrä. Hetkinä joina kumppanisi ei halua sitä mitä sinä tahdot. Me (minä!) osaamme hyvin itsekkyyden harjoittamisen taidon. Lankeemuksesta ja meidän syntisestä luonnosta huolimatta Jumala kuitenkin tahtoo opettaa meitä rakastamaan (Häntä ja toisiamme). Hän tahtoo että kykenemme rakastamaan epäitsekkäästi. Keneltä luulet rakkauden olevan peräisin? Mistä luulet intohimon tunteiden kumpuavan? Ihastuminen, rakkaus, intohimo. Nämä kaikki ovat luonnollisia tunteita ja Jumalan meille suomia siunauksia. Näitä tunteita ei tulisi säikähtää, eikä niitä pitäisi tulkita väärinä. On suuri siunaus jos voit jakaa elämäsi toisen kanssa. Langenneen luontomme tähden (Jer 17:9) voimme kuitenkin helposti särkeä sen rakkauden, jonka Jumala on antanut miehen ja naisen välille. Omien neuvojemme varassa on vaikea oppia rakastamaan kuten efesolaiskirje opettaa (ef 5:25). Meille on kuitenkin annettu ohjeita Sanassa. Raamatussa on yksi kirja, joka käsittelee miehen ja naisen välistä rakkautta (voidaan tulkita myös Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välisenä rakkautena). Kirja löytyy vanhasta testamentista ja se on nimeltään "korkea veisu (uudessa: Laulujen Laulu) " Jos haluat tutustua kirjaan tarkemmin suosittelen, että kuuntelet opetusta kyseisestä kirjasta ( Linkki ). Nämä ohjeet eivät ole sen takia, että Jumala haluaisi kieltää meiltä kaiken "hauskan" ja haudata meidät kuivien käskyjen alle. Ei todellakaan. Voin sanoa sinulle omien virheideni ja epäonnistumisieni kautta, että ne on annettu ainoastaa sinun parhaaksesi. Rakastavan isän ohjeita omalle lapselleen. Jos rakkaus olisi vuodenaika niin mikä se mielestäsi olisi? Korkea Veisu- Puhuu rakkaudesta: Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi. (Laulujen Laulu 2:11-14) Jumala todella on romanttinen Jumala. Asia minkä juron suomalaismiehen on hyvä muistaa. Yhteinen taival kahden kristityn välillä voi olla parhaimmillaan varjo siitä kirkkaudesta mikä on tuleva osaksemme. Arjen keskellä on kuitenkin hyvä muistaa jotain siitä keitä olemme. Me(minä!) emme tule koskaan ymmärtämään kumppaniamme täydellisesti. Emme koskaan voi nähdä maailmaa niin kuin hän näkee. Emme kykene rakastamaan (tunteilla, 1 Joh 3:18) joka hetki. On vain yksi, joka ymmärtää meitä täydellisesti. Yksi, joka tuntee meidät kokonaan. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet "Joo joo, Jeesus rakastaa on kuultu" Saatat sanoa kuullessa puhuttavan Jumalan rakkaudesta. Pysähdy kuitenkin hetkeksi ja lue ajatuksella seuraava kohta Filippiläiskirjeestä. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." (Fil 2:6-11) Luopui omastaan, otti orjan muodon. Kuoli meidän puolesta. Mitä se on? Rakkautta, epäitsekästä rakkautta. Rakkautta, joka kykenee ymmärtämään toisen kivun. Rakkautta joka löytyy ainoastaan Kristuksesta. Hän on todellinen ἀγάπη (rakkaus) . Voit kääntä selkäsi tälle rakkaudelle, voit paeta sitä. Mutta maailma, josta sitä etsit ei kykene sitä antamaan. Mitä enemmän käsitämme Kristuksen rakkautta meitä kohtaan, sitä enemmän häpeämme omaa itsekkyyttämme. Toivo on kuitenkin suuri. Isä tekee työtä lapsissaan. Pyhitystyö, joka tapahtuu Pyhän Hengen kautta muuttaa meidän luontoamme. Uusi on tullut tilalle ja vanha luonto on väistymässä (2 kor 5:17).

Avainsanat: uskon tie ymmärtää yksinäisyys yhteinen vuori vuodenaika voi varjo vanha valita vaikea vaihto vaihe uusi unelma täydellinen tutustua tunne tulkita tuli tuleva toivo todellisuus todellinen tarkoittaa tarkastella tarjota talvi tahtoa tabu synti suuri siunaus sinä seuraus seuraava seinä sarja sade romanttinen rakkaus rakastaa pyhä puhua professori pelko oppia opetus opettaa omenapuu ohje nähdä nousevat nainen muuttaa muoto muistaa mitä mies media me malli maa maailma luonto luonnollinen linkki lilja lehti lausua laulu kyetä kuulla kuorrutus kuolla kuolema kukat kristus korkea kipu kirjoitus kirja kantaa kansi kallio kaivata jumala jeesus jakaa isä intohimo ihminen hän hinta hetki herra henki hedelmä haudata etsiä elämä elokuvista arki antaa anna ajatus ajatella aika aihe


blogivirta.fi