Tänään on 22.05.2019 20:24 ja nimipäiviään viettävät: Hemminki, Hemmo ja Hemming. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Väkivaltakirja:

Day 25, Tästä on hyvä jatkaa

Julkaistu: · Päivitetty:

Huhhuh nimittäin. Tänään oli semmoiset zembalot, ettei ole ikinä ollutkaan. Ensimmäisen treenin alussa huomasin olevani yksin. Ei niin, ettäkö valmentajista olisi ollut pulaa. Ei, niitä oli viisin kappalein, mutta olin ainoa valmennettava. No askeleet yksin läpi, ja varjoa tekemään. Varjoeriä sainkin sitten tehdä muistaakseni kolme kappaletta, ja vähän oli semmonen fiilis, että jääköhän tämä nyt rentoiluksi. Ei jäänyt. Varjojen jälkeen säkille, ja siinä kestona kyyläsi mun säkkityöskentelyäni kaksi eri valmentajaa, ja yksi myöhemmällä ajalla treeneihin eksynyt thaikku. Neljä erää hakkasin säkkiä kuin riivattu, joka iskulla/potkulla vähintäänkin tavoitteena tappaa se, kun valmentajat vaan yllyttivät, että "haaadaaa" "liuliuliu" (joka tarkoittaa kutakuinkin "nopeampaa, nopeampaa"). Jokaisen säkkierän jälkeen otin happea kuin mikäkin. Säkkien jälkeen kehään, jossa odottikin se harjoituksiin myöhään ilmestynyt thaikku. Sparria sen kanssa joku kolme erää, ja olin kyllä finaalissa. Lisäksi kuitenkin pääsin hakkaamaan mitsejä vielä muutaman erän verran. Iltatreenit alkoivat jotenkin niin, kuin olisin halunnutkin. Askeleet ja ajattelin, että korvaan varjotyöskentelyn tesmaamalla lyöntejä ja potkusarjoja säkkiin melko höntsysti, niin että vaan taputtelen ja lähinnä kokeilen eri kombinaatioita. No, toisin kävi. Noi-nimeä totteleva treenaaja tuli alta minuutin viereen ja totesi lakonisesti, että "In muay thai punch HARD". No sitä sitten, takaisin riivattu-modeen. Tauko säkkierän jälkeen oli melko pitkä, ja katselin kuinka kehässä sparrailtiin, ja eikös silloin tämä naureskeleva treenaaja huikkaa, että kehään siitä.. ja jalkasuojat mukaan. Kele, treeniä oli jäljellä vielä joku tunti ja vartti, ja nyt jo sparria? No, uusi thaikku uunista ulos. Tämä kaveri oli melkoisen paljon pätevämpi kuin se aamuinen, ja otin muutaman aika muikean hitin keskiruumiiseen ja pari päähän. Omat koukut kuitenkin upposivat melko hyvin, kuten myös muutama korkea potku. Tämän jälkeen sivusta seuraamista erän verran ja hengitys takaisin kuosiin. Kun suojat menivät Pekalle lainaan, niin otin sitten pari-kolme erää mitseillä, jotka kieltämättä ottivat jo koville aamuisten reenien tuntuessa lihaksistossa. Vaan ei tässä vielä kaikki. Eräs tyyppi, joka ilm. on salin valmentaja, vaikkei koskaan pidäkään varsinaista keltaista valmentaja-hihatonta päällään, halusi sparrata allekirjoittaneen kanssa. Tyyppi oli ehkä 20cm lyhyempi ja painoi jotain 70kg luokkaa. Koko ja painoetu siis. Mutta jumalauta, se äijä oli ihan kone. Sillä oli joku sata-miljoonaa-biljardia kertaa enemmän kokemusta, potkut oli nopeita ja se ei ihan hirveesti ottanut niitä iskuja takaisinpäin. Otin pari kunnon etupotkua vatsaan, yhden koukun suoraan vasempaan korvaan ja pari polvea kylkiin. Pitkällä matkalla oli ihan turha tehdä mitään, koska se nappasi jalat kiinni 90% todennäköisyydellä, ja sitten tuli hittiä. Lyönneissä se kävi heti iholle ja rupes paukuttamaan kylkiin. No koukut upposivat tähänkin, ja käytin sitten hyväkseni sitä, mitä on. Brawlingia. Loppuajasta menin vaan heti lähelle, ettei tule potkua, paukutin koukkuja ja kropasta kiinni ja miestä maahan. Ei se kertaakaan kanveeseen mennyt, mutta tiettyä tyydytystä tuli siitäkin kun se lensi jotain neljä metriä taaksepäin. Sanomattakin selvää, että väsymykseni oli tämän sparrauksen jälkeen löytänyt uuden ulottuvuuden, ja kelloa katsottuani totesin, että ehkä tämän päivän treenit olivat sitten tässä. Naureskeleva mies oli toista mieltä. Sain koko komeuden lopuksi ottaa sparrierän vielä sen eilisen tekniikka-treenaajan kanssa, joka on about pituudeltaan minun luokkaani, mutta kiinteässä thaikkukunnossa (mitä sen on nähnyt vetävän salilla, niin ei ole pro-ajasta hirveästi aikaa), eli jotain 70kg. Ihan suoraan sanoen hieman kammotti. No, nopeita potkuja jalkoihin, koska kylkipotkut olisi otettu saletisti kiinni, koukkuja (koska ne toimi aikaisemminkin) ja iholle vaan. Ihan paska idea. Jannu meinaan oli hieman guru miehen heittämisessä maahan. Ok, sain muutaman koukun sisään, ja jalkaa se ei ottanut kiinni kertaakaan, mutta niillä hetkillä kun molemmat jalat eivät olleet maassa yhtä aikaa, niin miestä vietiin. Ensimmäisellä kerralla taisin tulla vaan tönäistyksi taaksepäin -> toinen jalka ilmaan -> jämäkkä potku tukijalan taakse -> maahan ja ilmat pihalle. Sitten happea haukkoen ylös ja homma jatkuu, taas muutama koukku sisälle ja keskiruumiiseen, nopea potku jalkaan... liian hidas, potku jalan taakse -> mies maahan ja pää jää lepäämään kehänaruihin. Ylös ja uudestaan, nyt jonkinmoista yritystä pitää pakki kasassa ja yritän heittää setää. Tosissani yritin, oli ihan ok otekin, mutta ihan turha jonkun muutaman kuukauden kokemuksella lähteä ammattilaisuraa tehneelle kukkoilemaan. Eihän se siitä mihinkään kaatunut vaikka pisti koko kropan voiman taakse. Väännön lopuksi ei ollut enää mitään voimia. Tuskin sain käsiä ylös ja ennen kuin olin kokonaan luovuttamassa erän soi kello erän loppumisen johdoksi. Tämän jälkeen kamat kasaan ja laahustus takaisin kämpille. Nilkkasuojat jäi sinne jonnekin, kun en tajunnut koomatiloissani ottaa mukaan, mutta ehkä ne on siellä huomennakin. En ole suoraan sanoen ikinä ollut yhtä tuhoutunut. " Henki salpaa, keuhkoissa rahisee Makaan hiljaa, kehoni vapisee Valitsin kivun sillä joskus kipukin lakkaa En tahdo pelätä, tahdon rakkautta pyytää" -Mokoma

Avainsanat: treenipäiväkirja thai-boxing tero äijä yrittää yritys yksin voima vartti valmentaja uusi uuni tässä tyyppi turha tunti tuli treeniä treenit treenin tietty thai tekniikka tauko tarkoittaa tappaa tahdo sivu sali rakkaus päähän pää päivä pro potku pitää pelätä paska pari ottaa olin nopea neljä muutama mitä mies metri lähteä luokka laina käsi kuukausi kroppa koukku korkea kone koko kipu keltainen kello kehä kaveri kassa jää jumalauta jatkaa jalka ilmaq ilma idea homma hidas henki heittää guru finaali fiilis alku ainoa aika


blogivirta.fi