Tänään on 23.09.2019 10:02 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Luonnonvihreää - Kati Vierikko:

Uusi metsälaki, tuhohyönteislaki ja metsäluonnon monimuotoisuus

Julkaistu: · Päivitetty:

                                                  Terveleppäkorpi Santahaminassa Osallistuin eilen (9.10.2012) kansanedustaja Pertti Salolaisen (kok) järjestämään" Turvaako uusi metsälaki luonnon monimuotoisuuden ?" keskustelutilaisuuteen Eduskunnan kansalaisinfossa. Hän oli saanut ajatuksen tilaisuuden järjestämisestä Ympäristöakatemian syyskuisessa metsätapahtumassa, johon osallistuin järjestäjän roolissa. Metsälakiuudistuksen tavoitteena on lisätä metsänomistajan vapautta ja vastuuta sekä parantaa metsätalouden taloudellista kannattavuutta turvaten samalla metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen. Nämä tavoitteet toteutetaan muun muassa sallimalla yläharvennushakkuut eli jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmät, poistamalla uudistamisvelvoite karuilta ja metsätaloudellisesti kannattamattomilta ojitetuilta suoalueilta ja sallimalla päätehakkuut kaikenikäisille metsille. jolloin puustoa ei tarvitse enää kasvattaa lain puitteissa"uudistamiskypsäksi". Metsälain 10 § erityisen tärkeisiin elinympäristöihin lisättiin uusiksi biotoopeiksi metsäkorte-, muurain- ja lähdekorvet sekä Lapin letot. Samalla elinympäristöjen määritelmää tiukennettiin ja pienialaisuus asetettiin metsälakikohteiden korostetuksi ominaisuudeksi, jolloin kookkaat ja yhtenäiset metsäbiotoopit jäävät metsälain ulkopuolelle. Uusi tulkinta ei antaisi lain suomaa turvaa jyrkänteille, jotka eivät täytä 10 metrin korkeutta ja yli 0,5 ha kokoiset metsälammet eivät kuuluisi enää lain piiriin. Ehdotetussa metsälaissa sallittaisiin myös elinympäristön ominaispiirteitä säilyttävät hakkuutoimenpiteet.   Edistävätkö uudet lait metsäluonnon monimuotoisuutta? Eduskunnan keskustelutilaisuus avarsi erittäin hyvin uuden metsälakiehdotuksen, metsätuholakiehdotuksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen väliset kytkökset. Vedän tässä yhteen eiliset esitykset ja puheenvuorot. Nyt on korkea aika testata tätä väitettä, sillä ehdotukset viedään Eduskunnan käsiteltäväksi kevään 2013 istuntokaudella. Maa- ja metsätalousministeriössä, MTK:ssa ja Metsäteollisuus ry:ssä uskotaan vahvasti, että uusi metsälaki lisää automaattisesti metsäluonnon monimuotoisuutta laajoilla pinta-aloilla. Heidän esityksissään punaisena lankana oli usko, että nykyistä sallivampi metsälaki lisää automaattisesti monimuotoisuutta metsissä. Heidän vahva uskonsa lain hyvyyteen on mielenkiintoinen. Mielestäni ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että toiminnan vapauttaminen lisää monimuotoisuuselementtejä (kuten lahopuun määrää, säästöpuita, erirakenteisuutta, vanhoja metsiä) talousmetsissä. Laki toisaalta sallii myös nykyistä intensiivisemmän metsänkäsittelyn. Metsänhoidon vapautuminen voi edistää luonnon monimuotoisuutta metsämaisema ja metsän rakennetasolla. Lehtipuuston määrä voi kasvaa ja erirakenteisuus lisääntyä, joka suosii yksittäisiä metsälajeja. Toisaalta tulevaisuudessa, jos uusi metsälaki astuu voimaan metsienhoidon ja metsiensuojelun "mielikuvamarkkinoilla" tulee olemaan vahva asema erityisesti niiden metsänomistajien keskuudessa, joille metsätulot ovat toissijaista ja joille metsienkäyttö on lähtökohdiltaan moniarvoista. Jotta "Monimuotoisuusmarkkinat" eli vapaaehtoisuuteen perustuvat monimuotoisuutta tukevat suojelu- ja hoitotoimenpiteet ovat kilpailukykyinen vaihtoehtoinen "puutalousmarkkninoille" on luotava omistajia palvelevat ja toimivat käytännöt sekä valtion toimesta riittävä rahoituspohja. Luonnonhoidon ohjauksella ja sertifioinnilla tulee olemaan entistä tärkeämpi rooli siinä lisääntyykö säästöpuiden ja lahopuun määrä tai erirakenteisuutta tukevat metsienhakkuumenetelmät. Metsälain salliva ja mahdollisuuksien ilmapiiri ei kuitenkaan ulottunut metsäisten elinympäristöjen tasolle. Uudet tiukennukset elinympäristöjen määritykseen heikentävät mahdollisuuksia turvata paikallista, elinympäristöihin sidottuja monimuotoisuusarvoja metsälain turvin. Ympäristöministeriö ja luontojärjestöt (Luontoliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi) jättivät metsälakityöryhmän esitykseen eriävät mielipiteet, koska valmisteluvaiheessa ei tehty perusteellista vaikutusten arviointia ja metsälakiehdotus muun muassa selkeästi kaventaa ja tiukentaa metsälain mukaisesti suojeltujen metsäisten elinympäristöjen suojelua. Toivottavasti joulukuussa valmistuva ympäristövaikutusten arviointi uusista lakiehdotuksista otetaan eduskuntakäsittelyssä vakavasti ja täydellä painoarvolla huomioon. Metsälakiuudistuksen rinnalla on toteutettu metsätuholain uudistamistyö. Suurin muutos kohdistuu tuoreen kaatuneen puuston korjuuvelvollisuuteen. Nykyisin laki velvoittaa omistajaa korjaamaan kaatunutta puustoa, kun sen osuus on yli 10 % runkoluvusta tai puurunkoja on ryhmässä yli 20 kappaletta. Uudistuksessa tuoretta kuollutta puustoa sallittaisiin vain 10 m2 hehtaaria kohden ja sen ylittävä osuus olisi korjattava pois. Velvoite koskee kaikkia puulajeja. Pelko hyönteistuhojen lisääntymisestä ilmastonmuutoksen myötä lienee ollut yhtenä suurena motivaationa uudistamistyölle. Jyväskylän yliopiston professori Atte Komonen piti terävän puheenvuoron metsätuholaista ja hyönteistuhoriskeistä. Hänen esityksen jälkeen jäin miettimään hyödynnetäänkö poliittisissa valmisteluissa lainkaan nykyistä tutkimustietoa. Tutkijoita kuunnellaan, mutta onko heidän tutkimuksillaan oikeasti mitään painoarvoa? Komonen esitteli muun muassa nykyisten bioottisten (myyrät, hirvet, hyönteiset, sienet) tuhojen osuutta suhteessa ihmisperäisiin (puuston korjausvauriot) tuhoihin. Kesäkauden ja turvamaiden hakkuut ilmenevät ennen kaikkea ihmisperäisten vaurioiden kaksinkertaistumisella ja niiden määrä on huomattavasti suurempi kuin kaikkien bioottisten tuhojen yhteensä. Taloudellisten haitallisten hyönteistuhojen osuus muista eläin- tai sieniperäisistä vaurioista on vähäinen ja männyllä todella alhainen. Ainoastaan kirjanpainaja ja ytimennävertäjät pystyvät hyödyntämään tuoretta, edellisenä talvena kuollutta puumassaa ja aiheuttamaan taloudellista menetystä. Miksi siis rajoittaa lahopuun syntymistä tiukalla metsätuholailla, jos sillä ei saavuteta haettuja hyötyjä, mutta vähennetään metsäluonnon tärkeimmän ominaispiirteen – lahopuun – muodostumista ja aiheutetaan metsänomistajille lisäkustannuksia korjuuvelvoitteiden kautta? Ympäristöministeriö, luontojärjestöt, Metsähallituksen luontopalvelut ja Jyväskylän yliopiston tutkijat olivat kaikki samaa mieltä, että metsätuholaissa olisi sallittava isompi määrä kuollutta puustoa, rajoitus pitäisi koskea ainoastaan kuusta ja 10 § kohteilla lahopuustoa pitäisi antaa vapaasti muodostua. 

Avainsanat: yliopisto wwf voima voi viedä vetää vapaus vaihtoehtoinen vahva uusi usko ulkopuolella tässä tutkimustieto tutkijat turva tuore tulkinta tukea toteutus testata tavoite tarvita talvi taloudellinen suomi suojelu ryhmä rooli riittävä punainen professori pinta piiri pertti pelko parantaa osallistua onko omistaa nykyinen muutos muodostua mtk mielipide mielenkiintoinen metsätalous metsä metri mahdollisuus maa luonnonsuojeluliitto lisääntyä lisätä lappi lanka laki kuusi koski korkea korjata kilpailukyky kevät kesäkausi kasvatus kasvattaa kasvaa kansanedustaja jyväskylä joulukuussa ilmastonmuutos ilmapiiri hän hehtaari esitys eläin eduskunta automaattinen atte astua asema arviointi antaa ajatus aika 2013 kokoomus


blogivirta.fi