Tänään on 26.06.2019 22:53 ja nimipäiviään viettävät: Jorma, Jarmo, Jarkko, Jarno, Jere, Jeremias ja Viveka. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
PROperuskoulu2007:

SDP/PROperuskoulu2007ehdokkaita

Julkaistu: · Päivitetty:

.................................................................................................................................... Jutta Urpilainen: LUOKKAKOOT KURIIN LAILLA TASA-ARVOINEN perusopetus on Suomen menestyksen perusta. Tähän tarvitaan erityisopetusta, opetuksen tukitoimia sekä ammattitaitoisia pedagogeja niin varhaiskasvatukseen kuin perusopetukseen. Perusedellytyksenä koulutuksen perusturvalle ovat kuitenkin riittävän pienet opetusryhmät. Me opettajina toimineet tiedämme, että oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen kärsii suuressa ryhmässä. Tiedämme myös, kuinka ylisuuret luokkakoot lisäävät opettajien työtaakkaa ja heikentävät työssäjaksamista. TILASTOJEN valossa keskimääräinen opetusryhmän koko ei ole viime vuosina suurentunut. Pikemminkin keskimääräinen oppilas/opettaja -suhde on hieman parantunut. Valtionosuuksien tason nousu on siis tukenut keskimääräisen ryhmäkoon säilymistä ja jopa pienentymistä. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä todelliseen ongelmaan, joka on ryhmäkokojen suuri vaihtelu. Olen saanut eri puolilta palautetta siitä, että ryhmäkokojen ylärajat ovat nousseet paikoin kohtuuttomiksi. Nyt olisi tärkeää pohtia, kuinka tähän löydetään ratkaisu tilanteessa, jossa kunnilla on päätösvalta perusopetuksen järjestämisestä. KOULUT tekevät päätöksiä opetusryhmien koon vaihtelusta oppiaineittain. Koulutuksen arviointineuvoston (10.8.2005) mukaan pienin opetusryhmä oli vuonna 2004 keskimäärin 13,3 ja suurin keskimäärin 22,4. Osa opetuksesta annetaan siis isoissa luokissa ja osa pienemmissä ryhmissä. Osin tämä on pedagogisesti perusteltua, mutta joidenkin aineiden opetus ja opettajat ovat joutuneet kärsimään ylisuurista ryhmistä. Suurin haaste on ryhmäkokojen vaihtelu koulujen ja alueiden välillä. Opetusryhmien keskikoko vaihtelee merkittävästi koulun koon mukaan, mikä heijastuu myös alueellisina eroina. Kun opetusryhmän keskikoko oli Ahvenanmaalla 14, Etelä-Suomessa se oli 19,4. Kunta- ja koulukohtaiset erot ovat tietenkin vielä suurempia. Yli 30 oppilaan luokkia on edelleen. Ryhmäkokojen ylärajan vaihtelu on saattanut oppilaat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan. KESKIMÄÄRÄINEN luokkakoko ei siis kerro koko totuutta, kuten OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemikin muistutti viime elokuussa. Vallitsevassa tilanteessa on perusteltua selvittää edellytykset valtionohjauksen lisäämiseen. Itse olen sillä kannalla, että opetusryhmien enimmäismäärät tulisi kirjata lakiin niin alkuopetuksen kuin muunkin perusopetuksen osalta. Ennen lakiesitystä tai lakialoitetta monia asioita on syytä perusteellisesti selvittää, koska valtionohjauksen tiivistäminen ei ole ongelmatonta. Kuinka kouluille turvataan pedagogisesti perusteltu joustavuus eli opetusryhmien kokojen vaihtelu eri oppiaineissa. Myös taloudelliset vaikutukset valtiolle ja kuntatalouteen on selvitettävä ennen lain säätämistä. Koulutusalan sosiaalidemokraattien (KSY) puheenjohtajana olenkin laatinut valtioneuvostolle selvityksestä toimenpidealoitteen. Sen ovat allekirjoittaneet myös muut sdp:n sivistysvaliokuntaryhmän jäsenet sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja Maija Rask (sd). Selvityksessä saadun tiedon perusteella myös eri puolueet voivat muodostaa asiaan kantansa. Näin seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiin päättää sopivasta mallista ohjata luokkakokojen kehitystä kunnissa. Jutta Urpilainen Kansanedustaja (sd), Sivistysvaliokunnan jäsen, Kokkola ................................................................................................................................................................ Mia Hahtala-Koponen: MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVO PERUSKOULUMME on kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa. Opetuksen tasoon ja opettajien koulutukseen on maassamme panostettu ja nämä panostukset ovat tuottaneet tulosta. Maamme on kilpailukykyinen, uutta teknologiaa kehittävä hyvinvointiyhteiskunta. Lahjakkaille lapsille käy koulumaailmassa yleensä hyvin. Mutta mitkä ovatkaan heikompiosaisten, enemmän tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet? Valtakunnassamme keskustellaan kuntien talouden tasapainottamisen tiimoilta luokkakokojen kasvattamisesta. Mitä tämä tekee sille pienelle koululaiselle, joka ei omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan pysy opetuksen kelkassa? Miten hän oppii suuressa luokassa etenkin kun kouluavustajia palkataan useissa kunnissa entistä vähemmän? Mielestäni peruskoulun eräänä tärkeänä tehtävänä on luoda oppimisympäristö, jossa jokaisella niin pienellä kuin isommallakin koululaisella on mahdollisuus oman kehitystasonsa mukaiseen oppimiseen. Oppimisvaikeuksia ja erilaisia ongelmia perheissä on yhä useammalla koululaisella. Siitä valitettavana todisteena ovat huostaanottojen lisääntymiset ja kuntien kasvavat lastensuojelumenot. Lastensuojelunäkökulmiin tulisi entistä enemmän puuttua myös koulumaailmassa. Erityistä tukea antamalla vaikeuksista kärsiville pienokaisille pystyttäisiin mahdollistamaan mielekäs oppimisen ilo niin heille kuin muillekin lapsille. TUKEA tarvitsevien koululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi kunnissa on kiinnitettävä huomiota eri sektoreiden väliseen yhteistyöhön ja sen joustavuuteen. Opettajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat, opot, sosiaalityöntekijät ja muut lasten hyvinvoinnista vastaavat toimijat tekevät hyvää työtä tahoillaan. Mutta miten yhdessä? Mielestäni lapsen ja hänen perheensä edun mukaista olisi se, että kaikki toimijat toimisivat tiiviimmässä yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä asioissa. Konkreettisesti koulun tiloissa tulisi toimia koulukuraattori ja terveydenhoitaja. Näin on isoissa kouluissa, mutta pienten maaseutukoulujen lapset ovat eriarvoisessa asemassa tässä asiassa. Palvelu- ja hoitoketjun tulisi olla saumaton. Lasten ja heidän perheidensä tulisi tietää, mistä saa apua ja työntekijöiden tulisi pystyä avoimeen keskusteluun raja-aitoja ylittämällä. Tavoitteena kuitenkin on aina oltava lapsen etu. Mia Hahtala-Koponen terveydenhuollon opettaja, TtM, sh kansanedustajaehdokas (SDP) Pohjois-Savo ........................................................................... Arto Bryggare PERUSKOULUN TULEVAISUUS PERUSKOULU on ollut yksi keskeisimmistä instituutioista, millä hyvinvointiyhteiskuntaa Suomessa on luotu ja ylläpidetty. 1960-luvulla Suomi oli vielä köyhä maa, eikä koulutus ja kouluttautuminen ollut itsestäänselvyys. Sosialidemokraatit ajoivat peruskoulua määrätietoisesti, oikeiston vastustaessa uudistusta yhtä ponnekkaasti. Demarit näkivät peruskoulun tienä aidosti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Tänä päivänä kaikki puolueet puolustavat peruskoulua yhteen ääneen ja muualta tullaan hakemaan mallia huippukoulutuksesta. Periaatteessahan järjestelmä voi olla millainen tahansa, sillä kaiken ytimessä ovat osaavat ja innostavat opettajat. Tulevaisuudessakin on pidettävä huoli siitä, että opettajilla on mahdollisuus jatkuvasti kouluttautua ja kehittää taitojaan. Takavuosien pakkolomat olivat vastenmielinen ilmiö. Nykyään valtion budjetista tulevat rahat eivät ole enää korvamerkittyjä, joten kunnat voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä varojen käytöstä. Tämä on johtanut siihen, että kunnat käyttävät opetustoimeen tarkoitettuja varoja muihin tarkoituksiin. Olisi luotava järjestelmä, millä varmistettaisiin, että kuntien laskennallinen tuki opetustoimeen todella myös ohjautuisi sinne. Näin vältyttäisiin ainakin pahimmilta ylilyönneiltä Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa opetus ja koulujen tulevaisuus on terveydenhoidon ohella keskeisessä roolissa. Kuntien väestöpohja on saatava sellaiseksi, että palvelurakenne pystytään turvaamaan. Ei ole mitään järkeä ylläpitää kalliita seiniä hinnalla millä hyvänsä, vaan on keskityttävä riittävän tasokkaan opetuksen turvaamiseen toimintakykyisissä kouluyksiköissä. Jos Suomessa olisi nimettävä yksittäinen asia, mistä voimme olla ylpeitä, on se ehdottomasti peruskoulu ja sen opettajat. Arto Bryggare .................................................................... Kimmo Kiljunen: PIENTEN KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA Kello on vähän yli puolen päivän. Koulussa loppuivat tunnit. Kouluun ei voi enää jäädä. Kotiinkaan ei huvittaisi mennä. Kukaan ei ole kotona. Äiti ja isä tulevat ehkä viideltä, jos hyvin käy. No, onhan kotona videot ja tietokone... Ehkä soitan naapurin Valtterille. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on ollut tapetilla viime vuosina. Ympäri maata on ryhdytty eri keinoin aktivoimaan koululaisten pitkää iltapäivää. Lasten yksinäisyyttä ja turvattomuutta halutaan lievittää. Nykyisten iltapäiväkerhojen laatu ja kattavuus on monenkirjavaa. Toiminta perustuu järjestöjen ja vapaaehtoisten aktiivisuuteen, työllistämistukiin ja vaihtuviin, usein nuoriin ohjaajiin. Lakisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta vähentäisi lasten yksinoloa ja siitä johtuvia ongelmia. Se takaisi pienelle koululaiselle turvallisen ja ohjatun iltapäivän ja olisi luonteva jatko hyvin järjestetylle päivähoitojärjestelmälle. Virikkeellinen aamu- ja iltapäivätoiminta antaa lapselle harrastuksia ja suojaa häntä epäsosiaa-liselta kehitykseltä. Harrastus ja sen piirissä saadut onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsekunnioitusta ja kunnioitusta myös toisen ihmisen taitoja kohtaan. Perusopetuslaki on ollut voimassa reilut seitsemän vuotta. Laissa säädetään perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Koulujen kasvatusvastuusta ei laissa sanota mitään. Se on selkeä epäkohta. Suomalaisella koululaisella ei ole lakisääteistä oikeutta valvottuun ja ohjattuun aamu- ja iltapäivätoimintaan. Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen sisältyy hallituksen ohjelmaan. Kyse on pitkälti suosituksista, eivätkä ne velvoita kuntia. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta pitäisi järjestää kattavasti ja perheiden tarpeita vastaavasti kaikissa kunnissa. Olen tehnyt eduskunnassa lakialoitteen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämises-tä. Aloitteessa esitettiin perusopetuslakia muutettavaksi niin, että koulujen kasvatusvastuuta vahvistetaan ja kunta velvoitetaan järjestämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alle 12-vuotiaan koululaisen huolenpito ja ohjattu kerhotoiminta aamu- ja iltapäivisin koulupäivinä. Harrastuspainotteinen aamu- ja iltapäivätoiminta tulee järjestää pitkäjänteisesti ja laadukkaasti niin, että lapsen koulupäivästä muodostuu oppitunteja ja kerhotoimintaa yhdistelemällä eheä kokonaisuus. Monien vanhempien toive on, että harrastustoimintaa ja läksyjen tekoa järjestettäisiin koulupäi-vien puitteissa. Näin jäisi iltaisin enemmän aikaa perhe-elämälle ja perheen yhteisille harrastuk-sille. Näinhän asian pitäisi olla. Kimmo Kiljunen kansanedustaja ........................................................................ Susanna Iivonen-Pekesen YHTEISKUNTA JA LAPSET Olen toiminut koulukuraattorina yhteensä yli viiden vuoden ajan, kahteen eri otteeseen. Olen läheltä nähnyt sen, miten lapsiperheiden tilanne heijastuu koulumaailmaan. Kävin äskettäin opetushallituksen ja Helsingin yliopiston järjestämässä koulutuksessa. Kurssin nimi oli "Suunnitelmallisuus oppilashuollossa" ja siellä käytiin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa opettajien, rehtorien ja oppilashuoltohenkilöstön kesken. Kouluttaja totesi, että aivan kaikki, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, vaikuttaa myös kouluun. Lainsäädäntö, yleinen yhteiskunnallinen mieliala, talouden notkahdukset: kaikki tämä näkyy koulussa. Luokallesi voi saapua lapsi vaikkapa maahanmuuttajaperheestä, sateenkaariperheestä, yksinhuoltajaperheestä, päihdeperheestä tai perinteisestä työssä käyvästä kahden huoltajan perheestä. Elämän yllätyksellisyys voi näkyä siten, että avioero, sairastuminen tai työttömyys koskettaa yhä useampaa opettamaasi lasta. Tämä vaatii opettajalta paljon empatiaa ja jaksamista. On jaksettava uskoa parempaan huomiseen, sillä lapset ovat ikuisia optimisteja. Ja elleivät sitä jonain päivänä ole, hälytyskellojen on soitava. Masentunut lapsi ei opi. Uskotaan siis tulevaisuuteen ja parannetaan sinnikkäästi maailmaa, myös eduskunnan avulla! Susanna Iivonen-Pekesen (sd) YTM, koulukuraattori Lahti Hämeen vaalipiiri http://www.iivonenpekesen.net ...................................................................................................................... Johanna Autio JOKAINEN KOULULAINEN ON TÄRKEÄ Kaikille koululaisille on turvattava laadukas opetus sekä pedagogisesti että toiminnallisesti hyvässä ympäristössä. Kunnille pitää luoda mahdollisuudet saavuttaa tämä tavoite taloudelliset tosiasiat huomioon ottaen, mutta ensisijainen kriteeri päätöksien taustalla ei saa olla raha, vaan kaikkien koululaisten hyvinvointi. Peruskoulussa luodaan pohja lapsen tulevaisuudelle. Kannustava ja tukea tarjoava sekä käden taitoja korostava oppimisympäristö innostaa oppimiseen. Oikean kokoista opetusta Pienellä lapsella on oikeus saada opetusta turvallisessa ympäristössä, mahdollisimman lähellä kotia. Silti mielestäni pienimmässäkin koulussa pitäisi olla vähintään 40 oppilasta ja kolme opettajaa. Vähintään tämän kokoinen koulu on niin oppilaiden ja opettajien kuin vanhempien, kylän ja maksajankin näkökulmasta katsoen toimiva. Oppilaalla on useampi oman ikäinen luokkatoveri. Kavereita riittää ja lapsi voi verrata omaa osaamistaan ikäisiinsä. Opettajalla on vastuullaan kaksi vuosiluokkaa, mikä taas on opetuksen näkökulmasta mahdollista hallita hyvin. Kylälle sopivan kokoinen kyläkoulu on aidosti vetovoimatekijä. Ikäluokkien pienentyessä ei ole oikein, että kunta pitää väkisin pystyssä seiniä ja samalla rahapulassaan kurjistaa kunnan muuta opetusta. Lisää liikuntaa ja kädentaitoja Taito- ja taideaineiden osuus opetuksessa on pienentynyt vuosien saatossa. Lapset ovat entistä rauhattomampia. Meidän pitää löytää keinoja nostaa taito- ja taideaineiden osuutta koululaisen päivässä. Tapahtuuko se opetuksen yhteydessä, kerhoissa vai kokopäiväkoulussa, valmista mallia ei ole. Pääasia on, että liikunnan ja tekemisen riemua ei sammuteta. Lapsena luodaan pohja läpi elämän jatkuvalle tavalle liikkua ja huolehtia omasta terveydestä. Lapsi juoksee, hyppii, maalaa ja vasaroi mielellään, koululle pitää antaa keinoja pitää yllä tuo aktiivisuus. Tekemistä pitää arvostaa. Tekijöitä tarvitaan myös työelämässä. Meillä on huutava pula hitsareista, rakentajista, putkiasentajista, eri alojen osaavista tekijöistä. Arvostamalla kaikkea osaamista tasapuolisesti jo opetussuunnitelmassa, voisimme auttaa lapsia ehkä myös tulevaisuuden ammatinvalinnassa. Johanna Autio SDP:N puoluevaltuuston 2. vpj Seutukoordinaattori, VTM Kansanedustajaehdokas (SDP) Satakunta www.johannaautio.fi .................................................................................................................................. Hanna Kuntsi KOLMANNEN SUKUPOLVEN KOULUPÄIVÄ Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia. Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat. Sipoolla olisi nyt tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Etelä-Sipoon koululla on loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama. Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita. Hanna Kuntsi SDP:n eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiri ................................................................................................................................. Heli Puura ERITYISOPPILAILLE RIITTÄVÄ JA VARHAINEN TUKI MAKSUTON, laadukas perusopetus on asia, josta suurimmassa osassa maailmaa voidaan vain uneksia. Peruskoululaistemme hyvät Pisa –tulokset ovat ihmetyttäneet kansainvälisesti vuodesta toiseen. Vaikka kaikki ei ole suomalaisessakaan peruskoulussa auvoista, monessa asiassa olemme onnistuneet. Perheemme koululaiset menevät mielellään kouluun. Vaikkakin läksyjä on kuulemma turhan paljon. Pääsin osallistumaan heidän uuden koulunsa johtokunnan työskentelyyn ensimmäisten vuosien aikana. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka koulu on muuttunut sitten omien oppivuosien. Valmistelimme hyvässä yhteistyössä mm. opetus- ja toimintasuunnitelmaa, hyväksyimme koulun säännöt ja arviointiperiaatteet sekä tuimme kannustavan koulukulttuurin syntymistä. Koulun ja kotien yhteistyö, vanhempien toiminta on koulussamme vilkasta. Kasvatuskumppanuus toimii arjessa, pienten koululaisten hyväksi. Myös yhteistyö esiopetuksen kanssa toimii. Koulun hengen luovat opettajat, omalla ammattitaidollaan ja innostuksellaan. Keskeinen suomalaisen peruskoulun menestystekijä onkin korkeasti koulutetut, työhönsä sitoutuneet opettajat. Myös muu koulun henkilöstö on tärkeä osa hyvin toimivaa koulua. Valtion ja kuntien on tärkeää luoda hyvät toimintaedellytykset kouluille. Vaativaa työtä on syytä arvostaa. Olen viimeiset kaksi vuotta ollut kaupunginhallituksen seuraajajäsen Helsingin opetuslautakunnassa. Sosialidemokraatit ovat Helsingissä olleet aloitteellisia tuntikehyssäästöjen purkamiseksi. Säästöt on purettu 1-2 luokilta ja ensi vuonna säästöt puretaan kuudenteen luokkaan saakka. Tämä tarkoittaa käytännössä tarpeellisia lisäresursseja opetukseen ja pienempiä opetusryhmiä. Tuntikehyssäätöjen purkamista on syytä jatkaa myös ylemmillä luokka-asteilla. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja maahanmuuttajalasten määrä kasvaa, ja useinmiten he ovat integroituna tavallisissa luokissa. Tämä on tärkeää huomioida opetusryhmien koossa ja opettajien osaamisen kehittämisessä. Pätevistä erityisopettajista on pulaa, ja asiaan on syytä saada korjaus. Oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon voimavarat ovat monin paikoin riittämättömät, ja myös lain velvoitteet ovat turhan löyhiä. Näin ei voida jatkaa. Koulunkäyntiavustaja voi olla elintärkeä apu erityistä tukea tarvitsevalle koululaiselle. Koulunkäyntiavustajan työehdot tulee järjestää niin, että työllä voi tulla toimeen. Opettajat eivät voi toimia sairaanhoitajina ja lääkäreinä, onkin tärkeää, että sairastunut lapsi tai nuori saa ajoissa tarvitsemansa avun terveydenhuollosta/tukipalveluista. Koulujen työskentelyoloista on syytä pitää huolta. Huono sisäilma on ongelma monissa kouluissa. Suurien opetusryhmien sullominen liian pieneen luokkahuoneisiin pahentaa tilannetta. Lasten ja aikuisten keskittyminen kärsii, ja myös flunssat leviävät vauhdilla. Myös koulukirjat ja –materiaalit sekä tietotekniikka vaativat kasvavia panostuksia. Meillä on oltava varaa huolehtia hyvän koulupäivän edellytyksistä. Ystävällisin terveisin, Heli Puura kansanedustajaehdokas (SDP) valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen Helsinki ..................................................................................................... Hannele Rämö KOULURAKENNUKSET EIVÄT SAA SAIRASTUTTAA OPPILAITA EIVÄTKÄ OPETTAJIA Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot ovat merkittävä riski opettajien terveydelle, ilmenee Riitta-Liisa Patovirran väitöskirjatutkimuksesta. Puolet Suomen koulurakennuksista kärsii merkittävästä homeongelmasta. Maassamme on kuntia, joissa ei ole yhtään kosteusvauriotonta koulua. Patovirran tutkimuksessa opettajilla todettiin runsaasti hengitystietulehduksia, kuten poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, silmätulehduksia sekä yleisoireita, kuten väsymystä ja päänsärkyä. Yhdessä tutkimuksen piirissä olleesta homekoulusta todettiin joka neljännen opettajan sairastavan astmaa. Parhaidenkin opetussuunnitelmien toteutuminen vaikeutuu, jos opettajat ja oppilaat ovat jatkuvassa infektio- tai sairastelukierteessä. On hämmästyttävää, että tällaisissa olosuhteissa peruskoulumme on yltänyt kansainvälisesti huipputuloksiin. Se on monien opettajien osalta epäilemättä vaatinut suuria henkilökohtaisia uhrauksia ja ponnisteluja. Kosteus- ja homevaurio-ongelma aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä kärsimyksiä, jotka vaikuttavat myös oppilaiden oppimistuloksiin, ongelma on myös kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti huolestuttava. Kansanterveyslaitos on laskenut, että yksi estettävissä oleva lapsen homeperäinen astma säästäisi yhteiskunnan terveydenhoitokuluja 434.000 euroa ja aikuisen astma 200.000 euroa (KTL julkaisu B5/2002). Koulujen korjausinvestointien säästöt ovat täysin järjettömiä. Se, mikä koulurakennusten kunnossapidossa ja huollossa laiminlyödään sekä kuntien talousarvioissa korjausinvestointien osalta kuvitellaan säästettävän, kostautuu moninkertaisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Myös itse korjaamisen kustannukset kasvavat sitä mukaa, kun vauriot ja niiden seuraukset saavat edetä. Tämä absurdi toiminta köyhdyttää huomattavasti kuntia, jolloin rahaa varsinaisen peruskoulutoiminnan kehittämiseen on yhä vaikeampi löytää. Kunnissa ja kuntayhtymissä on mahdollisuus laiminlyödä koulurakennusten välttämättömät kunnossapito-, huolto- ja korjaustoimet puutteellisen lainsäädäntömme takia. Myös vastuutahoja on vaikea löytää. Opettajien ja oppilaiden oireilu voidaan vuosikausia kuitata kuvitteluksi tai hysteriaksi. Kyseenalaisilla tutkimuksilla - yksittäisillä vaatimattomilla sisäilmamittauksilla tai kosteuskartoituksilla - yritetään todistaa, että mitään ongelmaa ei löydy. Tilanteissa, joissa vauriota ei voida enää kieltää, korjaukset tehdään pintapuolisesti. Toimin Asumisterveysliitto AsTe ry:n toiminnanjohtajana, peruskoulutukseltani olen rakennusalan ammattilainen sekä lisäksi VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija. Eduskunnassa ei tähän mennessä ole ollut lainkaan tämän alan asiantuntemusta ja epäilemättä se on osasyynä myös siihen, että alan lainsäädäntö vastuukysymyksineen on jäänyt kauaksi todellisuudesta. Tarkoitukseni on panna erityisosaamiseni voimallisesti likoon eduskunnassa. Toimin sen puolesta, että kiinteistöjen kunnossapitoon saadaan velvoittavat määräykset ja -ohjeet. Hannele Rämö (sd) Toiminnanjohtaja VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija Hämeen vaalipiiri hannele.ramo@phnet.fi Piakkoin avautuva nettisivu www.hanneleramo.fi ................................................................................................................ Tuula Petäkoski-Hult LAADUKAS PERUSKOULU TARJOAA HYVÄT TYÖOLOSUHTEET JA HYVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN Suomalaiset lapset saavat kansainvälisesti tunnustettua, korkealaatuista opetusta. Lapsemme menestyvät hyvin PISA- tutkimusten valossa. Peruskoulun luokanopettajat ovat olleet avainasemassa opetuksen toteuttamisessa ja päättäjät ovat olleet vastuussa taloudellisten ja fyysisten puitteiden toteuttamisesta. Ennen kaikkea oppilaat ovat oppineet ja siten saaneet hyvän tuloksen. Menestys on saavutettu opettajien ja oppilaiden hyvällä yhteistyöllä. Tähän ovat auttaneet motivaatio opettaa ja oppia. Tulevaisuudessakin on pidettävä huolta siitä, että kouluissa on riittävät aineelliset ja henkiset resurssit laadukkaan opetuksen toteuttamiseksi. Kouluissa tulee olla myös hyvä yhteistyön henki niin opettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa. Yhteiskunnan muuttuessa myös koulu työympäristönä muuttuu ja kehittyy. Elämän tahti on nykyisin kiireisempi kuin aikaisemmin. Tämä näkyy myös opettajien työssä. Vanhemmat ovat siirtäneet jopa huomaamattaan osan kasvatusvastuustaan kouluille, vaikka vanhemmat ovat ensisijaisia lasten kasvattajia. Tämä suuntaus on huolestuttava ja tulisikin pohtia keinoja tilanteen muuttamiseksi. Nykyinen peruskoululainsäädäntö ottaa hyvin huomioon vammaisten lasten mahdollisuudet opiskella samassa koulussa, missä muutkin lapset käyvät koulua. Tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut monen vaikeavammaisen lapsen ja nuorten opiskelun aina ammattiin saakka. Omassa asuinkunnassani Lempäälässä on pyritty kehittämään erityisopetuksen järjestämismuotoja yhdessä normaaliopetuksen kanssa ja tulokset näyttävät hyvältä. Kaikilla kunnassa asuvilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua omassa kunnassa ja pääperiaatteena on opetuksen järjestäminen lähikoulussa, vaikka EHA2 –oppilaille onkin perustettu oma ryhmänsä yhden peruskoulun yhteyteen. Valitettavasti on todettava, että lapset ovat eri kunnissa keskenään erilaisessa asemassa, koska kuntatalouden tilanne on vaihteleva. Isommissa kaupungeissa on käytettävissä monipuolisemmat ja suuremmat resurssit kuin pienissä, väestökadosta kärsivissä kunnissa. Isoissa kunnissa on ollut mahdollisuus hankkia enemmän vaikkapa tietokoneita kuin pienissä kunnissa. Valtion voimin olisikin turvattava sekä opettajille että oppilaille riittävät opetuksessa tarvittavat resurssit. Nämä ovat osa hyviä työolosuhteita ja hyvää oppimisympäristöä. Hyvässä koulussa on otettu huomioon niin opettajien kuin oppilaiden ja muun henkilöstön työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Tuula Petäkoski-Hult (sd.) Fil.tri, ft, erikoistutkija, Pirkanmaa .......................................................................................................... Jorma Kallio: PERUSKOULUSSA ON KANSAKUNNAN TULEVAISUUDEN PERUSTA Suomi ja suomalainen koulutus on saanut paistatella päivää kansainvälisten Pisa-tutkimusten lämpimässä auringonvalossa. Olemme saaneet poimia 70-luvulla tehtyjen kauaskantoisten koulutuspoliittisten ja koulutusrakennetta uudistaneiden päätösten hedelmiä. Yliopistojen laadukas opettajakoulutus, peruskoulun erinomaiset opetussuunnitelmat, valtion ja kuntien merkittävä panostus peruskoulutukseen 80-luvulla, korkeatasoinen oppimateriaali, kouluruokailu sekä tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, ovat mahdollistaneet ilmiön, mitä arvostetaan ympäri maailmaa. Maamme kouluissa vierailevat ulkomaalaiset delegaatiot ja tutkijat eivät välttämättä näe tämän pisa-ilmiön taustalla vaikuttavaa kokonaisuutta. Toisin kuin suuret kansakunnat ja väkirikkaat valtiot, pieni Suomi ei ole voinut haaskata eikä jättää hyödyntämättä yhtäkään potentiaalista oppijaa kansakuntamme henkisenä voimavarana. Meille on ollut tärkeää, että mahdollisimman moni tyttö ja poika, perheen varallisuudesta riippumatta, on voinut saada mahdollisimman hyvän koulutuksen. Peruskoulun tasa-arvoinen, sivistyksellinen ja humaani lähtökohta ei ole tuottanut vain hyviä kansainvälisiä testituloksia, vaan on myös luonut pohjan suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän kasvulle. Uusia innovaatioita edellyttäneet paperi-, metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuuden kehittämishankkeet sekä palveluyhteiskunnan uudet tuotantomuodot ovat saaneet monipuolisesti ja laajasti oppineita osaajia ja aktiivisia kansalaisia. Suomalaisessa demokratiassa on arvostettu eurooppalaisia humanistisia arvoja, miesten ja naisten tasa-arvoa, yhteiskunnan terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottamaa perusturvaa sekä hyvää elämää. Me suomalaiset olemme pitäneet peruskoulua itsestään selvänä asiana ja kaikille tarjolla oleva ilmainen opetus on rahoitettu yhteisesti verovaroin. Korkeatasoisten yhteiskunnallisten palvelujen rahoittaminen on ollut mahdollista 70-luvulla luodun progressiivisesti tuloeroja tasaavan verotuksen sekä tehokkaan ja vahvan demokraattisen päätöksenteon pohjalta. Kansakuntamme historia ja koetut vastoinkäymiset ovat opettaneet meitä pitämään yhteisöllisyyden voimaa tärkeänä. Itsekkyys ja ahneus ovat 2000-luvulla alkaneet nakertaa pohjaa kansakuntamme saavutuksilta. Epäterve kilpailuajattelu ylikorostaa yksilön henkilökohtaista menestymistä koko yhteisön menestymisen kustannuksella. Kovien arvojen kannattajat heikentävät toimillaan suomalaisen tasa-arvon, terveyden ja sivistyksen pohjaa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ja silti peruskoulu on 2000-luvulla pantu toimimaan alati pienenevien tuntikehysten puitteissa ja riittävien resurssien puutteessa. Vuosikymmenten saatossa peruskouluun luotua hyvän oppimisen kulttuuria ollaan murentamassa. Jatkuvien veroalennusten ja yhteiskunnan niukkenevien resurssien sijasta olisi pitkästä aikaa arvioitava uudelleen yhteiskunnan verotusta ja palvelutuotantoa. Suomi on mittavien uudistusten ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen edessä. Onko tulevaisuuden suuntana koviin arvoihin perustuva angloamerikkalainen uusliberalistinen talousajattelu, Aasian tarjoama yksilöä väheksyvä epädemokraattinen yritysveroparatiisi vai Euroopan ja Suomen tavoin humanismia korostava luovuuden yhteiskunta. Luovuus syntyy vain turvallisesta ja yksilöä arvostavasta yhteisöllisyydestä. Välittävä, kannustava ja luova Suomi ei pärjää optiomiljonäärien itsekkäillä opeilla. Jorma Kallio, kulttuurisihteeri/ kulttuurituottaja AMK kansanedustajaehdokas Kymen vaalipiiri (SDP) jorma.kallio@cab.inet.fi www.jormakallio.fi ......................................................................................................................... Esa Suominen: TOIMIVA PERUSKOULU TASA-ARVON JA MENESTYKSEN EDELLYTYS Suomalainen peruskoulu on yksittäisistä palveluista tärkein suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliselle koheesiolle, tasa-arvoisuudelle ja tulevaisuuden menestykselle. Yhtenäistä, lähikouluperiaatteeseen ja alueelliseen tasa-arvoon nojaavaa järjestelmäämme tullaan ihailemaan eri puolilta maailmaa. Kehittämisen varaakin kuitenkin luonnollisesti on. Peruskoulun syntyvaiheessa vallitsi ajatus, jonka mukaan kaikille tarkoitetut julkiset palvelut, myös koulut, olivat paitsi tehokkaampia, myos tasa-arvoistavia. Vanhan sääty- ja sittemmin luokkayhteiskunnan eriytynyt koulu, jossa köyhät kävivät huonompaa koulua tai jaivat kokonaan opetusta vaille, oli pitkälti vastuussa sosiaalisen liikkuvuuden vähäisyydestä ja jäykän luokkarakenteen uusintamisesta. Kun kahden kerroksen koulut poistettiin peruskoulu-uudistuksen myötä, avattiin tie myös heikommista lähtokohdista tulevien lasten menestymiselle ja yhteisen kansalaisuuden syntymiselle. Viime vuosina kovin muodikkaaksi tullut valinnaisuuden korostaminen kuulostaa alkuun hyvältä. Vanhemmat voivat valita lapselleen sopivan koulun, jonka ei tarvitse sijaita omalla alueella ja yhä aikaisemmassa vaiheessa lapset voivat tehda valintoja, jotka määrittelevät heidän jatkomahdollisuuksiaan. Lopputulokset tällaisesta järjestelmästa voivat kuitenkin olla vähemman mairittelevia. Yutkijat varoittavat tosiasiallisen valinnan mahdollisuuden jäävän huono-osaisista lähtökohdista tuleville hyvin suppeiksi. Seurauksena on lähikouluperiaatteen rapautuminen ja tasa-arvoperiaatteen murtuminen. Syntyy "hyviä kouluja" ja "huonoja kouluja". Pitemmallä aikavalillä tämä uhkaa koko yhteiskuntamalliamme, joka perustuu yhteiseen kokemusmaailmaan ja vertaisuuteen. Kansainväliset tutkimukset kertovat omaa kieltään siitä, miten yhtenäinen koulu paitsi tasa-arvoistaa, tuottaa erinomaisia lopputuloksia. Tasapäistävyydestä puhuminen on monella tapaa perusteetonta. Civic-tutkimukset ovat puolestaan vähemmän mairittelevia. Suomalaisnuoria ei kiinnosta yhteiskunnallinen toiminta tai oma roolinsa siinä. Tässä osasyy saattaa olla tuntikehyksen korostunut suuntautuminen luonnontieteisiin ja kieliin. Lapsistamme emme voi säästää. Emme myös heidän kanssaan työtä tekevistä. Ennen 1990-luvun lamavuosia peruskoulun yhteydessä toimi varsin mittavaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Tämä toiminta ulottui aina ykkösluokkalaisista yläastelaisiin. Aamu- ja iltapäiväkerhojen ideana oli siis turvata sitä tarvitseville koululaisille virikkeellistä ja ohjattua toimintaa koulupäivän ulkopuolella ja täten estää nuorten turvaton yksinolo vanhempien työpäivän aikana. Tähän tulee suunnata resursseja yhdessä opettajien työolojen ja palkkatason parantamisen kanssa. Esa Suominen kansanedustajaehdokas (SDP) Varsinais-Suomi ............................................................................... Anna Mäenpää ONNEA PERUSKOULU! Nyt vuoden 2007 kevättalvella on erinomainen hetki pysähtyä miettimään suomalaisen sivistyksen perustaa ja kasvualustaa. Meille niin tärkeä peruskoulu täyttää 30 vuotta, vaikka iän mittaaminen tässä tapauksessa on hankalaa. Peruskoulu-uudistus laitettiin alkuun vasemmiston vaalivoiton seurauksena jo vuonna 1966, ja reilut 10 vuotta myöhemmin homma oli paketissa. Viimeisenä alueena yhtenäiseen peruskouluun siirtyi Helsinki, siis vasta vuonna 1978. Koko ikäluokan kattava laadukas peruskoulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme kaikkein perustavin lähtökohta. Se luo yhteiskuntaan koheesiota, turvallisuutta ja sivistystä. Unohtaa ei tietenkään pidä näiden kautta syntyvää hyvinvointia ja vaurautta. Peruskoulun voinnista ja kyvystä täyttää sille asetetut tavoitteet onkin pidettävä huolta jatkuvasti. Ei-toivottuihin kehityssuuntiin pitää havahtua ajoissa. Helsinkiläinen kaupunkitutkija ja jatko-opiskelija Venla Bernelius on sekä gradutyössään että jatko-opinnoissaan törmännyt koulutuksen alueellisen eriytymisen voimistumiseen Helsingissä. Hänen havaintojensa mukaan koulutukseen liittyvät erot varallisuustasossa ja asumispreferensseissä ohjaavat asukkaita kaupungin eri osiin, ja syntyneet erot alueiden hyvinvoinnissa ja koulutusasenteissa heijastuvat puolestaan nuorten oppimiseen eri alueilla. Näin koulutus on sekä alueellisen eriytymisen lähtökohta että sen lopputulos. Hänen mukaan oppimistuloksiltaan sekä Suomen paras että heikoin koulu löytyvät juuri Helsingistä. Bernelius on osoittanut, että oppimistulokset ovat hyvin voimakkaasti riippuvaisia alueellistuneesta hyvä- tai huono-osaisuudesta: muutaman keskeisen kaupunkirakennetta kuvaavan muuttujan avulla on mahdollista selittää noin 70 % Helsingin ala-asteiden oppimistulosten vaihtelusta. Tällöin tapahtuu käytännössä niin, että koulutuksellisesti eriytynyt kaupunki uusintaa itsensä lasten ja nuorten oppimisen kautta. Tutkija Venla Berneliuksen löytämät tulokset ovat hätkähdyttäviä ja erittäin huolestuttavia. Tähän asti Suomessa ja Helsingissä on lähdetty siitä, että eri sosioekonomiset luokat eivät eriytä alue- tai koulutusrakenteita kovin voimakkaasti, vaan kehitys on tasapainoista ja alueellisesti monimuotoista. Nyt näyttää siltä, että nämä tavoitteet vaativat uusia, voimakkaita toimenpiteitä toteutuakseen. Peruskoulujen eriytyminen ja tasoerojen kasvu on pysäytettävä alkuunsa. Ellei tähän pystytä, koulutusmallimme on muuttumassa epätasa-arvoisemmaksi ja seurauksista kärsii pitkällä aikavälillä koko muu yhteiskunta. Ei ole siis mitään syytä tuudittautua hyviin, keskiarvoihin perustuviin Pisa-vertailuihin. On toki enemmän positiivista kuin negatiivista se, että suomalaiset lapset ja nuoret lukevat paremmin, ymmärtävät lukemansa paremmin, osaavat matematiikkaa paremmin ja tietävät enemmän mm. biologiasta kuin samanikäiset muissa maissa. Mutta ellei silmiä pidetä, auki tasoerot pääsevät kasvamaan eri koulujen kesken Suomessa. Koulutuspoliittiset tavoitteemme eivät täyty, vaikka parhaimmat koulut tuottaisivat millaisia huippuoppilaita, jos samanaikaisesti joissakin toisissa kouluissa oppimistulokset jäävät merkittävästi huonommiksi. Haluan olla kaikin tavoin ennaltaehkäisemässä peruskoulujen eriytymistä ja taistelemassa riittävien resurssien puolesta suomalaiselle tasokkaalle koululaitokselle. Koulutuksessa peruskoulusta ammattikouluihin ja korkeakouluihin on suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avain. Anna Mäenpää Viestinnän suunnittelija SDP .................................................................................................. Armas Lahoniitty: KOULUTUS ON YKSILÖN JA KANSAKUNNAN MENESTYKSEN TAE Koulutus on ollut keskeisin tekijä Suomen menestykselle. Koulutus, joka on tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Seitsemänkymmentäluvulla toteutettu peruskoulu on ollut suurimpia suomalaisia innovaatioita. Peruskoulun rakentaminen ei ollut itsestäänselvyys. Sillä oli paljon sekä ammatillisia että aatteellisia vastustajia. Mutta viimeistään nyt kun kansainvälistä kiitosta tulvii monelta suunnalta on kiitettävä menneiden sukupolvien työtä. Tällä hetkellä ikäluokat ovat pienentyneet, mutta samalla uudet haasteet näyttävät nousseen esille. Yhdeksänkymmentäluvun lama jätti jälkensä ja uusi kiireinen elämäntapa on tuonut ongelmia lasten elämään. Monikulttuurisuus on suuri haaste koulujärjestelmälle mutta samalla mahdollisuus Suomelle. Esiopetus on ollut tärkeä uudistus alle kouluikäisille lapsille. Se on ikään kuin valmennusta varsinaiseen opetukseen ja koulunkäyntiin. Esiopetus on saatava kattamaan koko maa ja kaikki lapset. Peruskoulu on lapsen oppimisen ja kasvamisen kannalta ehkä tärkein elämänvaihe. Lasten kotitaustat antavat erilaiset lähtökohdat ja mm. näiden erojen tasoittaminen on suuri haaste. Tutkimukset osoittavat että tässä ei peruskoulukaan ole hyvistä tuloksista huolimatta onnistunut kaikkien kohdalla. Ponnistuksia on jatkettava. Ryhmien tulee olla riittävän pieniä, jotta mahdollisimman yksilöllinen opetus olisi mahdollista. Tämä on välttämätöntä, jotta liiallista erityisopetukseen siirtämistä voitaisiin välttää Suomen peruskoulun yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on ollut korkealaatuinen opettajakoulutus, joka on yliopistojen vastuulla ja suorassa yhteydessä yliopistolliseen tutkimukseen. Peruskoulun tehtävä ei ole vain saada oppimaan vaan myös kasvattaa ja saada kasvamaan. Monikulttuurisuus ja oppilaiden levottomuuden lisääntyminen vaativat entistä parempaa koulutusta opettajilta. Se vaatii myös erikoishenkilöstön kuten psykologien, kouluterveydenhuollon ja kuraattorien palveluja. Perusvastuu on kuitenkin opettajilla ja heidän ammattitaidollaan. Siitä on huolehdittava. Tämä on yhteinen tehtävä valtiolle ja kunnille Monilla paikkakunnilla käydään kiivasta keskustelua koulujen lakkauttamisesta vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Ratkaisuissa on syytä ensisijaisesti pitää kriteerinä sitä mikä on paras ratkaisu oppilaan oppimisen ja tulevaisuuden kannalta. Muut seikat tulevat tämän jälkeen. Koulu ei saa olla niin pieni, että valinnanmahdollisuuksia ei ole tai että ryhmässä on liian monta vuosiluokkaa. Mutta koulu ei myöskään saa olla liian suuri, tällöin ongelmia ei pystytä hallitsemaan. Jotta saadaan pätevää henkilöstöä ja ryhmäkoot kohtuullisiksi on peruskoulun rahoituksen oltava kunnossa. Koko ikäluokan pieneneminen antaa hiukan liikkumavaraa, joka olisi käytettävä nimenomaan opetuksen kehittämiseen. Nyt ei ole syytä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä määrärahojen siirrosta muiden sektoreiden käyttöön. On tärkeätä että opetus pidetään ilmaisena ja että se on yhtä pätevää koko maassa. Alussa sanoin, että koulutus on sekä yksilön että kansakunnan tulevaisuuden perusta niin hyvä peruskoulu on koulutuksen perusta. Meidän on pidettävä siitä huolta, sen toimintaedellytykset on turvattava. Siksi ei myöskään veroja voida kohtuuttomasti alentaa. Lapsilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen. Armas Lahoniitty, kaupunkineuvos Turku kansanedustajaehdokas (SDP) ........................................................................................................ Pekka Posti: HYVÄ KOULU ANTAA PARHAAT EVÄÄT ELÄMÄLLE Suomalainen koulu on kansainvälisesti mitattuna korkeatasoinen. Se ei ole sattuma, vaan kovan työn tulos. Kansainvälistä menestystämme samoin kuin oppilaiden tietoja ja taitoja mitataan kansainvälisellä PISA-tutkimuksella. Toistaiseksi olemme pärjänneet hyvin. Entä jatkossa? Edellytyksiin menestyä tulevaisuudessa on meidän huolehdittava myös seuraavista oppimisen ja opettamisen peruslähtökohdista. Opetusta ja siihen liittyvää suunnittelua on jatkuvasti kehitettävä. Ylisuuria luokkia on karsittava. Erityisopetusta on tarjottava kaikille, jotka sitä suinkin tarvitsevat. Vanhoissa koulurakennuksissa ilmenevät terveyshaitat on tutkittava ja välittömästi korjattava. Koulun sisäinen rauha on erityisen tärkeä niin opiskelun kuin oppilaitten kannalta. Koulun on annettava nuorelle sellaiset arvot ja asenteet, joitten pohjalta on hyvä rakentaa omaa elämäänsä. Koulukiusaamisen seuraamukset ovat kiusatulle hyvin kohtalokkaat, siksi henkilökunnan on aina ja heti puututtava näihin ilmiöihin. Turvallinen koulupäivä on hyvinvointimme yksi kulmakivistä. Yksi koulutuksemme perusta on myös meidän korkealaatuinen opettajakoulutuksemme. Sen tasoa ei saa millään tavalla heikentää, koska kärsijöinä ovat ensisijaisesti meidän lapsemme ja nuoremme ja lopulta koko suomalainen yhteiskunta. Pekka Posti rehtori, LUO SDP Kotka pekkaposti.net ............................................................................................ Eeva-Johanna Eloranta PERUSKOULUN SAAVUTTAMASTA KOULUTUKSEN TASA-ARVOSTA PIDETTÄVÄ KIINNI Peruskoulu on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusta. Jokaiselle lapselle pitää antaa mahdollisuus samaan hyvään koulutukseen, sillä jokaisessa lapsessa piilee mahdollisuudet vaikka mihin. Lahjakkuudesta ei saa tehdä kilpailulajia, muuten voidaan saada aikaan psyykkisiä ongelmia. Suurin uhka peruskoululle on, että se rapautetaan pilalle kiristämällä sen rahoitusta äärimmilleen. Tämä on suuri uhka lähivuosina, kun kuntien tulojen ja menojen epäsuhta kasvaa mm. ikääntymisen myötä. Valtion on kannettava kuntien lisäksi vastuunsa opetuksen rahoituksesta. Muussa tapauksessa lasten opetuksen määrä ja laatu on liian riippuvainen kunkin kunnan taloudellisesta tilanteesta ja siten mahdollisuudet saada opetusta eivät ole yhteneväiset eri puolilla Suomea. Pitäisi vakavasti harkita jonkinlaisten luokkakokomaksimien määrittelyä lainsäädännöllä samaan tapaan kuin päivähoidossakin on määritelty hoitajien määrä tiettyä lapsimäärää kohden. Esi- ja alkuopetuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä ne luovat pohjan koko tulevalle koulu-uralle. Jos lapsi jo heti ensi vaiheessa putoaa kelkasta, joudutaan usein turvautumaan erityisiin tukitoimiin. Monta kertaa tilanne, varsinkin pienissä kunnissa on se, että näitä tukitoimia ei ole riittävästi tarjolla. Kaikkien ulottuvilla ei ole koulukuraattoreita eikä –psykologeja. Pitäisikö näistä tukitoimista tehdä subjektiivinen oikeus? Oppivelvollisuus voisi alkaa nykyistä varhemmin ja päättyä vasta täysi-ikäisyyteen. Näin estettäisiin monen nuoren kohdalla syrjäytyminen jatkokoulutuksesta heti peruskoulun jälkeen. Koulurakennusten ylläpitoon tulee kiinnittää lisää huomiota suuressa osissa kuntia. Liian monessa suomalaisessa koulussa on vakavia kosteusongelmia. Oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä ei saa vaarantaa homeiden vuoksi. Siksi on tärkeää, että koulurakennusten kunnosta pidetään hyvää huolta ja että valtio edelleen jatkaa peruskorjausten tukemista. Kouluja on lakkautettu viime vuosina runsaasti. Näin tulee oppilasmäärien pienentyessä jatkossakin tapahtumaan. Perusopetuksen alakoulut tulee kuitenkin aina nähdä sellaisena lähipalveluna, että koulu on lapsen kannalta turvallisen ja lyhyen koulumatkan päässä. Muutaman sadan metrin välein emme kouluja tarvitse, mutta pitkät koulumatkat eivät saa muodostua peruskoululaiselle kohtuuttomaksi. Valintatilanteessa on kuitenkin parempi että niukat verovarat laitetaan mieluummin opetuksen tasoon, sopivan kokoisiin luokkakokoihin, riittäviin tukipalveluihin kuin tyhjien luokkatilojen ylläpitoon. Taito- ja taideaineiden tuntimääriä tulee kiireesti lisätä, sillä ilman luovuutta ei tulevaisuuden työelämässä pärjää. Taito- ja taideaineet antavat onnistumisen kokemuksia ja auttavat lapsia jaksamaan tässä niin kovin suorituskeskeisessä maailmassa. Eeva-Johanna Eloranta Kahden koululaisen ja kahden päivähoitoikäisen äiti FM, VTM, Lastensuojelujärjestön aluesihteeri Raisiolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja SDP:n kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta www.eeva-johanna.net ............................................................................................. Jacob Söderman OPETUKSEN JA KASVATUKSEN HAASTEET Suomalaiset opettajat ovat luultavasti maailman parhaita. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja monet jatkavat opintojaan tavoitteenaan elinikäinen oppiminen. Koulun arjessa on monta haastetta, johon koko kouluyhteisön on vastattava. Erityisopetuksen tarve on valitettavasti nousussa. Siihen on vastattu mm. perustamalla erityisopettajien virkoja. Kouluissa tarvitaan lisää koulukuraattoreja sekä psykologeja. Nämä eivät yksin ratkaise tilanteita. Opettajat tunnistavat opetustyössään oppilaiden ongelmat, etsivät ratkaisuja niihin heidän ja kuraattoreiden kanssa. Erilaiset oppilaat pyritään sijoittamaan normaaliin koululuokkaan, mikäli lapsi ei ole erityisluokan tai erityiskoulun tarpeessa. Tässä tehtävässä opettajat tarvitsevat muun henkilökunnan ja vanhempien tukea. Peruskoulu on perinteisesti taannut jokaiselle oppilaalle tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen. Valtion ja kunnan toimet ovat viimeaikoina vaarantaneet peruskoulun tasa-arvon periaatteen toteutumisen. Kunnissa säästetään ja erityisesti kouluja suljetaan vedoten taloudellisiin resursseihin. Jäljelle jäävien koulujen kapasiteetti asetetaan äärimmilleen oppilasmäärien suhteen. Tämän seurauksena luokkien oppilasmäärät kasvavat, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opettajan mahdollisuus seurata jokaisen oppilaan edistymistä ja edistää hänen oppimista, vähenee. Opettajalla saattaa olla luokalla samanaikaisesti erityisoppilaita tai muuten vaikeimpia lapsia, jotka vaativat opettajan ajasta ja huomiosta suurimman osa. Onko tällainen opetus enää tasa-arvoista? Kouluille tulee antaa riittävät taloudelliset resurssit. Jokainen lapsiin ja nuorisoon sijoitettu euro on sijoitus tulevaisuuteen. Opettajilla tulee olla aikaa jokaiselle oppilaalle, jolloin hän tunnistaa heti mahdolliset oppimisen esteet. Oppilasryhmät on pidettävä kooltaan kohtuullisina. Liian isot oppilasryhmät tekevät opettajan tuloksellisen työn mahdottomaksi. Peruskoulussa on kehitettävä erilaisia vaihtoehtoja erityisesti kielienopetuksen suhteen niin että oppilaat purkavat energiansa hyödylliseen oppimiseen. Kodin ja koulun yhteistyöhön tulee löytää uusia muotoja, jotta lapsen etu turvattaisiin kaikissa tilanteissa. Koululle tulee taata mahdollisuudet joustavaan ja toimivaan yhteystyöhön kotien kanssa ja tarvittaessa sosiaaliviranomaisten kanssa. Suomalaiset opettajat ovat saaneet paljon kansainvälistä tunnustusta ja kiitosta.Tämän tunnustuksen ja kasvava työmäärä tulee myös näkyä palkkauksessa.Heidän työtään lastemme ja nuorisomme hyväksi tulee arvostaa ja kunnioittaa. Jacob Söderman Oikeustieteen lisensiaatti, Helsinki, SDP .................................................................................................................. Päivi Lipponen: TULEVAISUUS TEHDÄÄN LUOKKAHUONEISSA Peruskoulu oli 70-luvulla suuri koulutuspoliittinen reformi. Se oli osa hyvinvointivaltion rakentamistyötä. Koulusta tuli koko kansan koulu. Tavoite oli vähentää oppilaan sosiaalisen taustan vaikutusta hänen kouluvalintoihinsa ja antaa kaikille oppilaille jatko-opintokelpoisuus kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa. Nyt koulutuksen arvioinnit osoittavat, että peruskoulun käyneiden alempien sosiaaliryhmien lapset hakeutuvat entistä useammin jatkokoulutukseen. Peruskoulu on avannut todellisia jatkokoulutusmahdollisuuksia yhä suuremmalle osalle ikäluokasta samalla kun jatkokoulutuspaikkoja on lisätty. Me olemme siis onnistuneet! Kansainväliset tutkimukset ylistävät suomalaista peruskoulua ja opettajia maailman parhaimmiksi. The Programme for International Student Assessment (PISA) ja World Economic Forumin kilpailukykyraportti 2006 – 2007 kertovat selkokieltä. Maailman kilpailukykyraportin mukaan Suomi oli ensimmäisellä sijalla koulutuksessa ja matematiikan ja luonnontieteiden opetus oli suomessa toiseksi parhainta maailmassa. Yksi PISA - tulosten selittäjä on se, että suomalaiset opettajat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Peruskoulu on nostanut lahjakkuusreservit esille. Sen uusi haaste on tukea yksilöllisemmin oppilaan tarpeita ja lahjakkuutta. Luki- ja kirjoitushäiriön omaavat oppijat tarvitsevat erityistukea. Arviolta jopa kaksikymmentä prosenttia väestöstä kärsii oppimisen vaikeudesta. Maailmankuulu arkkitehti Alvar Aalto kärsi lukihäiriöstä. Opetuksen suuri haaste on myös tunnistaa ja huomioida lasten erilainen ja erityinen lahjakkuus. Lahjakkuuden muotoja tai lajeja on kymmenittäin. Jokaisella lapsella on oikeus kokea onnistumista koulussa. Kansainvälistyvässä maailmassa suomalaisen koulujärjestelmän suuri haaste on kasvattaa nuorista kansalaisia. Maahaanmuuttaja lasten kohdalla koulu vastaanottaa erilaisen kulttuurin. Nuorelle maahanmuuttajalle on synnytettävä vahva ylpeys omasta taustastaan ja suomalainen identiteetti. Tehtävä ei ole vähäinen. Koulutuspolitiikkaa on tarkasteltava suurena kokonaisuutena. Suomen tulevaisuus on kyvyssä tuottaa innovaatioita. Koulutus ja tutkimus ovat tärkeät tekijät, kun maan pitää pärjätä globalisaatiossa. Me suomalaiset opettajat ja oppilaat olemme nyt huipulla. Siellä pysyminen onnistuu vain jatkuvalla kehitystyöllä. Koulua on kehitettävä pedagogisista lähtökohdista. Koulutuspolitiikan haasteena on nostaa esiopetuksen ja peruskoulun ansiot näkyviksi myös jatkokoulutuksen tuloksissa, kuten korkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimuksessa. Tämä kaikki edellyttää resursseja. Valtion pitää investoida koulutukseen, opettajien jatkokouluttamiseen ja tutkimukseen. Koulutusosaamisesta voidaan rakentaa jopa Suomen vientituote, kuten paperikoneet olivat aikoinaan. Delegaatiot ympäri maailmaa tulevat Suomen koululaitosta ihastelemaan. Suomalaisella koulutuksella on vaalittavanaan arvokas perintö - demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kunnioittava yhteiskunta. Meidän opettajien on syytä tuntea ylpeyttä ammatistamme ja osaamisestamme. Päivi Lipponen kansanedustajaehdokas Helsinki .............................................................................................................. Ulla Appelroth PERUSKOULUSSA KASVATETAAN JA KASVETAAN IHMISIKSI Luokanopettajaopiskelijana suomalainen peruskoulu ja sen tulevaisuus merkitsevät minulle paljon. Koulutus on asia, josta meillä jokaisella on varmasti oma mielipide. Itse olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua peruskoulun maailmaan myös toisesta näkökulmasta. Luokanopettajaopiskelijana on ollut mahdollisuus, ja pakkokin, syventää omaa ajattelua ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Seuraavassa valotan lyhyesti näkemyksiäni suomalaisesta peruskoulusta ja sen tulevaisuudesta. Olen ylpeä siitä, että meillä on maksuton peruskoulujärjestelmä. Se, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, on ensimmäinen edellytys tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Opettajat suomalaisissa kouluissa tekevät ansiokasta työtä lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tärkeää on ymmärtää se, ettei kouluissa opita tai opeteta pelkästään tiedollisia valmiuksia, vaan nimenomaan kasvetaan ja kasvatetaan ihmisiksi. Oppilaiden kasvattaminen osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi on nyky-yhteiskunnassa erityisen tärkeää. Muitakin haasteita peruskoulullamme on. Erilaiset oppijat tuovat väriä koulunkäynnin arkeen. Yhä useammat oppilaat tarvitsevat erityisopetusratkaisuja ja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia. Toisaalta oppimisvaikeuksiin ei ole koskaan ennen ollut yhtä suurta mahdollisuutta puuttua kuin tänä päivänä. Valitettavaa on, että perheiden ongelmat näkyvät myös koulun arjessa lasten lisääntyneenä pahoinvointina. Koulukiusaaminen on asia, johon yhdelläkään koulumaailmassa työskentelevällä aikuisella tai lapsen vanhemmalla ei ole varaa olla puuttumatta. Koulukiusaamisessa on pyrittävä nollatoleranssiin. Koulukiusaamiseen on mahdollisuus puuttua. Se on meidän aikuisten velvollisuus. Koulukiusaamisen jättämät jäljet näkyvät kiusatussa vielä vuosia kiusaamisen jälkeen. Pienten koulujen lakkauttaminen on ollut viime vuosina kovassa huudossa. Valitettavasti sama kehitys näyttää jatkuvan tulevaisuudessa. Oppilasmäärien vähetessä koulujen lakkauttaminen on joskus perusteltuakin, mutta toisaalta juuri nyt olisi mahdollisuus tämän varjolla pienentää luokkakokoja. Oppimisen ja lapsen kasvun kannalta on suuri ero sillä onko luokassa 20 vai 30 oppilasta. Tulevaisuudessa emme voi myöskään tuudittautua Pisa-tulosten aikaan saamaan illuusioon suomalaisen peruskoulun ylivertaisuudesta. Pisa-tutkimus ei mittaa kaikkea sitä, mitä koulussa opitaan ja opetetaan. Huipulla suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysy, ellei sen eteen tehdä jatkuvaa ja sinnikästä työtä. Laadukas suomalainen luokanopettajakoulutus on keskeinen tekijä Pisa-ihmeen säilyttämisessä. Koulutus tulee säilyttää yliopistollisena, mutta sen kehittämiseen on panostettava. Ulla Appelroth luokanopettajaopiskelija SDP/ Häme ................................................................................................................................. Anu Rajajärvi PAREMPI PERUSKOULU Suomalainen peruskoulu on maailman paras. Jotta pysymme kärkipaikalla myös tulevaisuudessa, on peruskoulua kehitettävä edelleen aktiivisesti. Eheytetty koulupäivä, jossa varsinainen opetus nivoutuu joustavasti aamu- ja iltapäivätoiminnan keskelle, antaa mahdollisuuden koulutyön uuteen tarkasteluun. Jyväskylän yliopistossa tehty Mukava-tutkimus osoitti että järjestely lisäsi kouluviihtyvyyttä. Mahdollisuus kiireettömään taide- tai liikuntaharrastukseen koulupäivän päätteeksi lisää perheen yhteistä aikaa arki-iltoina. Monelle perheelle on helpotus kun ei tarvitse kiirehtiä kuljettamaan perheen pienimpiä harrastuksiin heti työpäivän päätyttyä. Yhtenäinen koulupäivä ei myöskään sulje pois iltaharrastuksia. Mielestäni kaikki harrastustoiminta lisää lasten sosiaalisia taitoja ja ehkäisee syrjäytymistä. Kokonaiskoulupäivässä on lisäksi se etu, että myös ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa tai eivät muuten halua tai jaksa tukea lasten harrastustoimintaa, saavat mahdollisuuden. Taloudellisesta näkökulmasta eheytetty koulupäivä tuo tehokkuutta. Kalliit koulutilat saadaan laajempaan käyttöön myös iltapäivisin ja kouluavustajien pätkätyöt voidaan muuttaa kokopäiväisiksi. Esitys kokonaiskoulupäivästä on kokenut muutosvastarintaa. Tätä ”tautia” voidaan lääkitä tiedolla ja laajalla keskustelulla. Toimiakseen uudistus vaatii ehdottomasti nykyistä enemmän rahaa. On myös hyvä muistaa että pienelläkin satsauksella voidaan saada paljon aikaan. Uudistuksella ei haluta pidentää lapsen koulupäivää vaan tarjota heille mahdollisuus yksinolon sijaan virikkeelliseen ja turvalliseen ympäristöön aikuisten seurassa. Sillä on todellisuutta että vanhempien työpäivät ovat pitkiä ja isovanhemmat asuvat usein toisella paikkakunnalla. Kouluviihtyvyyttäkin tärkeämpää on oppiminen. Peruskoulun tason säilyttämiseksi on pidettävä huolta siitä että koulutyölle on parhaat mahdolliset puitteet; terveet tilat sekä ammattitaitoiset ja motivoituneet aikuiset ohjaamassa oppimista. Enimmäisryhmäkoko on määriteltävä, mutta siitä ei saa tehdä keppihevosta. Tapauskohtaisesti 25 oppilaan ryhmä voi olla parempi oppimisympäristö kuin 15 lapsen ryhmä. Joustavuus on arjessa tärkeää. Koulussa kuten muuallakin kannustan varhaiseen ongelmiin puuttumiseen. Koulussa tarvitaan toimiva verkosto kodin, erityisopetuksen ja terveydenhoidon välillä, jotta vaikeudet saadaan hallintaa ja korjatuiksi jo varhaisessa vaiheessa. Meillä Suomessa on vara panostaa koulutukseen. Valtion ja kuntien yhteistyöllä ja poliittisilla päätöksillä on mahdollista rakentaa opettajille ja muulle kasvatushenkilöstölle hyvät puitteet onnistua työssään, sillä ammattitaitoahan opettajilla on. Anu Rajajärvi Lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Kansanedustajaehdokas, SDP, Uusimaa ............................................................................................................ Mirka Oksa ERITYISOPPILAIDEN MÄÄRÄ LASKUUN INNOVATIIVISUUDELLA Erityisoppilaiden määrän arvioidaan nousevan lähivuosina jopa kymmeneen prosenttiin kaikista oppilaista. Etenkin kielellisten vaikeuksien ja tarkkaavaisuusongelmien määrä on kasvanut. Helsingissä ollaankin tilanteessa, jossa viimeistään nyt on pakko miettiä keinoja erityisoppilaiden määrän kasvun pysäyttämiseksi. Kasvun pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun on käytettävä kaikki jo olemassa olevat resurssit. Lisäksi on kehitettävä uusia toimintatapoja, yksistään vanhoilla emme enää pärjää. Koulujen luokkakokojen pienentäminen on hyvä keino ennalta ehkäistä ongelmien kasvua, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös eri hallintokunnat – ainakin sosiaali- ja opetusviraston- ylittävää yhteistyötä ja muita keinoja. Tässä asiassa ihmiset eivät saa jäädä byrokratian väliin ilman tarvitsemaansa apua, vaan organisaatioiden on vastattava ihmisten tarpeisiin moniammatillisella yhteistyöllä. Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on se, että kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi. Koulusosionomin työnkuva on jo olemassa Stadian Koulua elämää varten - hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. Koulusosionomit toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa. Uuden vuosituhannen haasteiden edessä tarvitsemme ennen kaikkea innovatiivisuutta. Keskustelu ei voi pyöriä pelkän euroköydenvedon ympärillä, vaan tarvitsemme konkreettisia keinoja ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. Ihminen tulee nimittäin aina ensin. Mirka Oksa Kansanedustajaehdokas (SDP) Helsinki ......................................................................................................... Harry Wallin ELÄKÖÖN MAKSUTON KORKEATASOINEN OPETUS OECD:n järjestämä kansainvälinen oppimistulosten arviointitutkimus PISA on saanut runsaasti huomiota ympäri maailmaa. Kahdessa tähän mennessä julkaistussa tutkimuksessa (lukutaito ja matematiikka) suo-malaiset koululaiset ovat saaneet ykköstilan. Suomalainen koulutusjärjestelmä on siis vankka ja voi hy-vin. Sen perustana ovat maksuton opetus kaikkialla maassa, jokaisen lapsen ja nuoren oikeus ja velvolli-suus opiskelemiseen ja oppimiseen. Yli sadan vuoden ajan kansakouluopetuksemme kehittäjien keskuudessa eli unelma koko ikäluokan käsit-tävästä pohjakoulusta. Edellytykset unelman toteuttamiselle syntyivät kuitenkin vasta 1960-luvulla. So-dan jälkeisen nopean taloudellisen kasvun ohella nousi poliittiseksi keskeiseksi tavoitteeksi yhteiskunnal-linen tasa-arvo. 1960-luvun puolivälissä sai vasemmisto tuekseen keskustan ja näin syntyi tarvittava po-liittinen voima yhtenäisen peruskoulun toteuttamiseksi. Vuonna 1968 eduskunta hyväksyi lain, jonka mu-kaan jokaiselle lapselle ja nuorelle turvataan korkeatasoinen yhdeksänvuotinen peruskoulutus riippumatta hänen asuinpaikastaan tai vanhempiensa varallisuudesta. Huomattavaa on myös, että koulutusjärjestelmän uudistaminen edellytti myös opettajankoulutuksen uudistamista. On hyvä muistaa, että vastuu peruskoulun toteuttamisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä on Suomessa yksiselitteisesti kunnilla. Se korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä peruspalveluna. Viime aikoina ei ole riittävästi huomioitu, että peruskoulutus on koko korkeatasoisen koulutusjärjestelmämme lippulaiva. Kaikki me tiedämme, että perustuksen pitää olla kunnossa mille rakentaa. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen 1990-luvun alussa oli alueellemme äärimmäisen tärkeä han-ke. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli korkeatasoisen koulutuksen tarjoaminen työelämän muuttuviin ja kansainvälistyviin tarpeisiin. Toiminnan alkuvaiheesta asti on korostunut yhteistyö alueen elinkei-noelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen tehtäväkenttä laajentui siirryttäessä 2000-luvulle. Mukaan tulivat koulutustehtävän lisäksi tutkimus- ja kehitystyö sekä elinikäistä oppimista edistävien toimintamuo-tojen kehittäminen. Tällä hetkellä Seinäjoen ammattikorkeakoulu on laaja-alainen maakunnallinen kor-keakoulu, joka tarjoaa koulutusta sekä tutkimus- ja kehityspalveluja seitsemällä koulutusalalla ja kuudella paikkakunnalla. On kiistatta selvää, että maakunnallisella ammattikorkeakoululla yhdessä työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja maakuntaliiton kanssa oli ratkaiseva vaikutus alueemme nopealle nousulle laman jälkeen. Viimeisten vuosien aikana on vihdoinkin ryhdytty arvostamaan ammatillista koulutusta, sillä takavuosina ei riittävästi yhteiskunnassamme arvostettu kätten taitoja. Muutos on kuitenkin tapahtunut, siitä kertovat kasvavat hakijamäärät. Mielestäni ratkaisevassa asemassa ovat käsitykset työelämästä sekä ammatillisen koulutuksen tarjoamat näköalat tulevalle ammattiuralle. Hyvää imagotyötä on myös tehty jokavuotisilla taitajakisoilla. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan puolet alan yrityksistä näkee ammattilaispulan kasvavana esteenä. Esimerkiksi rakennusalalla on huutava pula kirvesmiehistä ja muurareista. Lisäksi työntekijäpula vaivaa yllättävän paljon myös palvelualoja. Kaupanalalle kaivattaisiin lähivuosina tuhansia uusia perusammattilaisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen koulutusjärjestelmä on korkea-tasoinen, tasa-arvoinen ja vastaa hyvin tulevaisuuden haasteisiin. Harry Wallin sd. kansanedustaja ........................................................................................... Anna-Kristiina Mikkonen POHJA HUIPPUOSAAMISELLE Kaikille peruskoululaisille on pystyttävä takaamaan jatkossa alueellisesti tasa-arvoiset mahdollisuudet laadukkaaseen perusopetukseen. Opetuksen laadun ja opiskelumahdollisuuksien takaaminen edellyttää valtiovallalta toimia kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi. Opetusryhmien kokoja ei tule kasvattaa niin, että opetuksen laatu kärsii. Oppilaiden yksilöllisiä tarpeita on pystyttävä ottamaan huomioon opetuksessa. Oppilaiden aamu- ja iltapäivätoimintaan tulee panostaa ja sitä tulee kehittää oppilaiden ja perheiden tarpeet huomioiden. Tietotekniikan käyttö opetuksen apuvälineenä on huomattvasti lisääntynyt ja tulee jatkossakin lisääntymään. On tärkeää, että perähikiän peruskouluista sekä pääkaupunkiseudun peruskouluista saa tasa-arvoiset lähtökohdat jatkokoulutukseen ja työelämään. Opetusohjelmassa tulisi entistä enemmän panostaa kansainvälisyys- ja moni

Avainsanat: peruskoulu anna amk tutkimus gäller innovaatio pihapiiri rautainen lehtonen kasvatus työväline luokka kiinteistö yhteiskunta hyvinvointi terveys hoitaja ammatti nainen yhteisö ehdokas opettaja inhimillinen perhe sipoo palkka oireilu diabetes oppimisympäristö kilpailukyky budjetti demokratia kunta voimavara koulu läsnäolo oikeudenmukaisuus opetus elinkeinoelämä työehto työpäivä perusopetus yhteisöllisyys kotikunta äidinkieli kansakoulu innovatiivisuus rakennusala koulutus huolto harrastus voi eura varkaus ex hannele työelämä v mäenpää tietokone palvelu alvar lapsi päänsärky henkilökohtainen kevättalvi persoonallinen kävely sisäilma ammattilainen parantaa työ tietotekniikka sydän koti yläaste paikkakunta julkaisu kansainvälinen erno suunnittelija seinäjoki seuraamus byrokratia koululainen rahoitus eettinen päätöksenteko paasilinna menestys hoiva kokkola laatuaika ohjaus haaste torni yritys tilasto kylä osku opiskelu suomalainen avioero oppilaitos demokraattinen nakki asu mieliala autio lama ilmapiiri kyme tuottaja kotka ammattikorkeakoulu kiljunen toimintatapa aikuinen matematiikka kehittyä henkilöstö harjoitus sosiaalinen opettaa lohja yhteistyö kunto oecd aikuisuus jäsen isovanhempi nettisivu kuisma kouluttaja rooli syrjäytyä identiteetti itsenäinen arvio sukupolvi oppia valiokunta lehtori maalata koulukiusaaminen verotus laki järjestää taloudellinen lasta perinne toimija nuori riippuvainen tuli tulos helsingfors helsinkiläinen maa luovuus lämmin uhka seuraus tulvia tunti vanhemmat julkinen uskonnollinen kiusata puhelu itsenäisyyspäivä rakentaa korjaus kouluttautua ilmiö ympäristö lisääntyä laadukas henkilökunta arvostus ero hallinta tekijä lika maksuton parantua väsymys iltapäivä elintasosairaus aktiivinen sivu vara ilta asukas kalevala näytelmä vertailu vanha asiantuntija tuottaa perintö turvallinen kosteus luettelo aamu kasvattaa tila oppilas perusasia vaatimus pääosa muutos alue aito finland puolustaa kehitys masentunut elämäntapa malli venla suora sijoitettu puheenjohtaja etu väestö äiti seinä opiskella kannustaa valtio kokonaisuus jalka resurssi olosuhde päättäjä arvostaa ryhmä menneisyys eurooppalainen vaalivoitto kunnia meikki hoito yhteiskunnallinen muistaa mitata vero arkkitehti ikä jatkaa video vuosikymmen kokemus kirj järjestö väki valinta muokata pappi kerätä jacob huomioida muoto tulevaisuus leikki elämys kasvava etiikka teknologia päättyä kieli luoda eväs luonto sosialidemokraatti vuorovaikutus pääoma taito vaikutus kokea globalisaatio tarkastella tehokas kansakunta pula osaaminen tahti kattava yhteinen kustannus kansalainen jumala osallistua puhe tarve sisältö kehittää herätä yksittäinen tukea aiheuttaa toteuttaa edellytys arki tehtävä reformi laatu sivistys aine merkittävä todellisuus hetki hyvinvointivaltio tuoda teollisuus laji suominen rehtori helppo pisa tutkija nostaa tarkoittaa perustaa kalle perustuva piiri huippu itä panna sanonta arvo peltonen jolla pepi ihastella vaikuttaa millainen sektori katsoa pieni aasia valmistaa keskustelu taso työttömyys talous luonteva poistaa varsinainen teoria ottaa kaupunki valtuusto ymmärtää tarvita toiminnanjohtaja tietty antaa arvioida vata hyväksyä perusteellinen työntekijä syntyä konkreettinen varsinais kannattaja ketju vasemmisto käsittely koko ohjattu uni neljä tuleva näyttää vahva puita kansallinen thomas todellinen käsitys suoja juosta perustettu kantaa silmä ala tulo kallis sijaitsee savo päätös luku asua kasvaa todeta terveydenhuolto tuotto ohjata hallita ek koskettaa ahneus onnellinen mia verkosto köyhä lastensuojelu metalli tietää laaja polttaa suuri epätasa asema muodostaa arvokas lisätä lainsäädäntö velvollisuus uudenmaan lähi lukio 1960 hanke vaalipiiri ylläpitää nousu http uskonto riitta kosketus kantapää motivaatio markku apu ulla unohtaa tuula toivoa luova ongelma pitää raja taho tarina maata voima student ilmainen ihmisarvo työvoima elämä näkemys hoitaa tyhjä esittää iloinen muodostua voida kärsiä panostaa tutustua uudistus saada ohjelma poikkeus hymy oppiminen erityinen jättää rauha tuhat kiireinen lopputulos riittävä vastuu teko seurata näkyä vakava ajatella mahdollisuus hankkia puhelin auttaa mukava keskeinen selvittää yhteys me matka pirkanmaa muuttaa yliopisto seikka todistaa erilainen puuttua huono miettiä käyttää harkita ihminen viestintä kolmas tilanne saapua hän esimerkki vammainen vaimo ympäri pystyä saavutus varaa esa keino homma löytää pyrkiä lähtökohta toteutus usea haluta oksa normaali huoli puoliväli vähentää jokainen tässä tiimoilta paras sisäinen valita liikunta kasvu muu nimi nähdä nykyinen uusi paikka kertoa kysymys idea muut tavoite päättää vet jää korkea ainoa oikeisto pyöriä puhua saarinen kaupunginhallitus jatko minä onko totuus dan helsinki programme periaate joonas kuusi mitt kulttuuri tarja kurssi säästää anu häntä valtuutettu seurakunta taide economic global säännöt eeva marko palaute kiltti heli fm järjestelmä yhteistyötä ulkomailta erilaisiin ytimessä monin suurempia bli askel hedelmiä suomelle onnistuneet tutkijat auttavat tuki joutua kristiina korostaa mitä heikko klassinen pienempi mahdolliset tarjota kotona paketti tosiasia tarkistaa yht hanna esitys mielipide lause jäljet opiskelija kouluts vuotias osaava arto samppa johanna kansanedustaja elävä lipponen harri tunnustus suihku pohja posti avain mot poimia avaimet hela kerros toive kallio tieto käynnissä säilyttää aalto tapahtuma pääkaupunkiseutu andra oikeus inet espoo jyväskylä sininen väkivalta maailma häme tuomioja erkki riski vieras problem vauhti teema maija urpilainen lapsuus yksiöä savonlinna käsi tuntea pohtia hinta halpa liikkua asiakas linkki ylpeä vapaus etelä unelma palata järki veli henki seuraava service idag ulkopuolella erinomainen päivi sinä onnistua positiivinen vaiva raha tuhansia harry näkökulma risto sataa lintu kirjailija rakkaus liisa taivas elokuu suo paperi nalle jutta aurinkolasi metsä rakentaminen metri hallinto susanna net mies lahti eduskunta historia tie tapa antti suomi naapuri vuosi aihe toiminta energia kimmo valmis ratkaisu keskusta www aste ohje uskoa seura hallitus poika isä blogspot apua maksaa pekka ystävä yo vapaa matti ajatus men yksin vaikea suhde alku tyttö fi kirja world käydä kello kuva vaihe muutama päivä it turku saksa ulkoministeri espanja ranska ruotsi venäjä euro eduskuntavaalit wallin demarit kiina satakunta suomessa sdp kansalaisuus poliisi eurooppa eu


blogivirta.fi