Tänään on 16.10.2019 22:31 ja nimipäiviään viettävät: Sirkka, Sirkku, Stella, Vesta ja Diana. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Haluat pois, et silti tiedä missä hyvä ois.:

I made it through the wilderness..somehow I made it through.

Julkaistu: · Päivitetty:

Mehiko mainland. Kuten allaolevista kuvista saatatte nahda, olemme siis ylittaneet rajan takaisin Meksikoon. Matkahan taittui "katevasti" kahdella bussilla ja jokilaivalla ja arvioitu aika; 8 h piti aika hyvin paikkansa. Mita meille ei arvioitu oli se, etta rajalla odotetaan n. 2-3 h ihan muuten vaan jos autokuski Pedron veljenpojat tai ankat tai siat vaikka haluaa lahtea kaupunkiin.. No ei ne halunnut, mutta saatiin kuitenkin minibussillinen paikallisia mamacitoja kyytiin. Tosiaan rajan ylitys meille kuvailtiin matkatoimistossa etta "very big boat you know" ja tuo mahtava laiva oli tollainen kanootti missa oli olkikatto. Ihan hyvin se kulki, suht heilumatta, ja kun rauhassa istuttin niin yli laitojenkaan ei tullut mitaan vetta. Valilla arvelutti, etta onkohan taa se virallinen paikka kun olo oli kun Miamiin banaanilaivalla pyrkivilla kuubalaisilla, mutta oikeanlaiset leimat saatiin ja Mexicoon asti paastiin! Meidan eka pysahtyminen oli Palenque nimisessa pienessa kaupungissa missa vietettiin paiva kierrellen kaupunkia. Aika pieni kylanen oli kyseessa mutta kylla se aika ihan nopeasti saatiin kulumaan. Sielta otettiin illalla klo 22 yobussi Meridaan, takaisin tanne Yucatanin "ylapaahan", lahemmaksi Cancunia. Merida oli oikein mukava meksikolaishenkinen kaupunki, missa oli paljon "mercado"- ja toritunnelmaa, mutta rasittavuuteen asti kauppiaita. Joka paikassa myytiin jotain rannekoruja, voita, riippumattoja tai muuta alytonta kuten puisia paita heiluttavia kanoja pyorealla alustalla..Ei kuitenkaan ostettu juurikaan mitaan, paitsi Lotta tuon riippumaton ja muuten tietty muutamat paikalliset korvikset!! Perjantaina kaytiin n. 30 min paassa Progresossa rannalla. Tulumin ja Belizen jalkeen ranta oli lahinna sama kun Espanjan etelakarjessa tai Kanarialla, mutta kylla siella silti jaksettiin 5h maata, ihan vaan, etta sais sita varia pintaan.. Progresossa syotiin myos lounas mika omalla kohdallani oli ihan ok, mutta lotan salaatti sisalsi puoliksi leikatun kaalin, mika oli kuorrutettu valkoisella homejuustokastikkeella. Henkilokohtaisestihan en moiseen ruokalajiin pystyisi, mutta moniruokaisempi matkakumppani soi sen kummasteluista huolimatta. Progreso on muuten Meksikon tarkein satamakaupunki, mutta kovin kummallisia merimiehia siella ei nakynyt. Sen sijaan siella nakyi hammentavan paljon turistikraasaa ja kauppiaita rannalla (mita ei onneksi ollut Tulumissa eika Belizessa!!) , mutta ei ihan paasty ymmarrykseen keta varten ne siella oli, koska en Progresoa luokittelis Yucatanin turistisimmaksi alueeksi. Noh, jotain pientahan sielta tarttui mukaan.. Perjantai-iltana meidan oli tarkoitus lahtea hyvin syomaan ja unohtamaan paivan lounas seka illalla ehka johonkin diskoon.. Mutta kuinkas sitten kavikaan, erittain kohiva Lotta paatti ottaa paivaunet iltaa varten silla valin kun mina kayn netissa. NOh, tultuani netista paatin itsekin ottaa pienet paivaunet (klo 19.30 illalla) ja seuraavan kerran herattiin varmaan klo 1 yolla ja sita seuraavan kerran pirteana uuteen aamuun klo 7. Etta sellasta, sellanen meksikolainen yo Meridassa. Lauantaina oltiinkin sitten tietenkin pirteita ja kierrettiin markkinoita ja artesania-paikkoja, mitaan sen suurempaa ei loytynyt ja paatettiinkin jattaa suuremmat tuliaiset ja tilpehoorit Cancuniin ostettavaksi. Lauantai-iltana tosin paastiin ulos asti! Merida on siita mukava kaupunki, etta siella on viikonloppuisin aina ihan eritoten jarjestetty kaikkea ohjelmaa, vahan kun pysyva sataman yo (Jyvaaaskylalaiset tietaa.) Kaytiin siis jo aiemmin loistavaksi todetussa ravintolassa syomassa illallista ja maistamassa margaritoja ja jatkettiin yhdelle paakadulle terassille katsomaan kun salsabandi soitti ja paikalliset innostuivat tanssimaan. Tunnelma oli varmaan lahes sama kun Riossa tammikuussa!! ... ehka vaan pienemmassa mittakaavassa. Kaytiin muuten myos karaokessa ja iltasella "salsaamassa" paikallisessa baarissa, missa oli livebandi. Sana salsaamassa sai hakamerkit ymparilleen siksi, etta se meidan salsaaminen naytti paikallisille todennakoisesti vaan sympatiaa herattavalta heilumiselta, mutta oikein mukavaa oli silti! Tanaan herattiinkin sitten ei niin pirteana klo 8 uuteen aamuun. Meillahan oli tanaan edessa Chichen Itza, eli naista maya-raunioista kuuluisin ja yksi uusista maailmaihmeista. Eilisista salsailuista ja margaritoista huolimatta, seka arsyttavan kakkosluokan bussin matkustuksen jalkeen paastiin raunioille ja todettiin taas, etta se meidan kiintio rauniolle on sellanen pikkasen vajaa 3 h. Sen verran jaksaa historian havina innostaa, mutta sen jalkeen alkaa jo miettia et oiskohan taalla rantaa tai baaria. Tehtiin muuten pari todella kovaluokkaista esittelyvideota chichen itzalta, ne luonnollisesti jaossa jonkun median kautta lahiaikoina. Tosiaan kuten ylaalla mainitsin, ei kakkosluokan busseissa matkustaminen ole juhlavaa ollenkaan. Arsyttavaahan niiissa on se, etta ne on aina lattiasta kattoon tayteen pakattuja ja se, etta ne pysahtyy jokaisen talon kohdalla - jos vaikka joku haluais hypata kyytiin. Tan takia paatettiinkin, etta raunioilta jatketaan Cancuniin ihan priimaluokassa, mika oli kylla taynna, mutta ainakin aikataulussa. Matka kesti 3h ja mukavati saatiin majoitus samasta hostellista kun ekana yona, joten so far so good. Pitaa viela mainita, etta taalla Meksikossa ollaan taas paasty ihailemaan ihan avoimesti naita maya-lapsia, kun Guatemalaan mennessa jokainen opaskirja ja muu turisti neuvoi, etta erityisesti lansimaiset naiset eivat saa katsoa guatemalalaisia lapsia eika tietenkaan etenkaan ottaa valokuvia. Syy tahan piilee siina, etta guatemalalaisilla on joku muinainen uskomus, etta lansimaalaiset naiset tulevat guatemalaan kidnappaamaan kaikki lapset tai vahintaan haluavat niilta jotkut sisaelimet myyntiin. Meilta ei maahantullessa kysytty mitaan ammatteja - tallaisena tehotiimina meita ois voitu jopa pitaa epailyttavana? Joopa, tosiaan nyt ollaan Cancunissa ja huomenna mennaan Isla Mujerekseen. Siella pitais nakya pikku haita ja kilpikonnia ja sen sellaista. Rusketustahan tassa viela yritetaan saada pintaan. Muutama paiva super-reissua jaljella, keskiviikko-iltana suuntaan itse kohti Havanaa ja sielta edelleen torstaina Santiagoon ja Lotta lahtee torstaina aamuvarhain New Yorkin kautta Suomen maalle. Lahipaivan rusketusraitoja tietenkin jaossa piakkoin.

Avainsanat: illallinen ilta historia espanja eka bussi boat big baari aikataulu aika aamu jokainen jaksaa it isla kuva kuorrutus kello keskiviikko kaupunki katsoa kaali lounas lotta leima lauantai lattia lapsi york yo matka markkina majoitus meksiko media maya matkustaa matkakumppani ottaa opaskirja onni olo neuvoa nainen muutama muu mukava mittakaava mika puoli puinen pieni perjantai pari paita paikka paikallinen wilderness virallinen viikonloppu valokuva valkoinen vanha uskomus turisti tunnelma tuliainen todeta tietty terassi laiva mainita mahtava maata tarttua tarkoitus syy super suomi somehow siina satama sana salaatti saada ravintola ranta rajan raja pystyä you


blogivirta.fi