Tänään on 18.06.2019 07:44 ja nimipäiviään viettävät: Tapio ja Ingolf. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Runojen maailma:

Aleksis Kivi, Suomen kansalliskirjailija

Julkaistu: · Päivitetty:

Lauantai 10.10.09 Tänään Aleksis Kiven päivänä on aika päivittää tätä blogia. Aleksis Kiven syntymästä on nyt 175 vuotta. Aleksis Kiven runot ovat aivan lapsesta saakka olleet suuri rakkauteni. Löysin hänet konkreettisesti kotini kirjahyllystä. Äitini oli kirjallisuuden ystävä ja hänen hankkimiensa kirjojen kautta pääsin sisälle sanojen maailmaan ja opin tuntemaan Aleksis Kiven runoja.. Yksi näistä jo koulunkäyntini ensimmäisinä vuosina löytämistäni runoilijoista oli Aleksis Kivi. Vaikka Aleksis Kiven runotuotanto ei olekaan valtavan laaja, niin hyvin hieno kokonaisuus se kaikenkaikkiaan on. Ei siis ole ihme, että hän on kansalliskirjailijamme. Häntä on myös ns. suomenkielisen kirjallisuuden isä. Minulle Kiven runoista tärkeimpiä ovat olleet Keinu, Oravan laulu, Sydämeni laulu, Onnelliset, Kaukametsä ja Metsämiehen laulu. Voimakkaimmin minua ovat puhutelleet nämä runot ja juuri tässä järjestyksessä. Oravan laulu viehätti minua jo lapsena. Metsämiehen laulu on ryhdikäs ja omalla tavallaan hieno. Laulettuna siinä on jotain vaikuttavan mahtipontista. Aleksis Kivi , oikealta nimeltään ALEXIS STENVALL syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä ja kuoli 31.12.1872 Tuusulassa. Nimensä hän kirjoitti aina x:llä, Alexis. Kivi oli hänen taiteilijanimensä. Hän kuoli varsin nuorena, vasta 38-vuotiaana. Hän lähti 12-vuotiaana vuonna 1846 opintielle Helsinkiin. Siis pois kodistaan sen ajan köyhiin oloihin vieraaseen ympäristöön. Ajatellaanpa nykyisiä 12-vuotiaita. Miten kokisivat nykyiset 12-vuotiaat samassa tilanteessa! Miten paljon lapsuusympäristön jättäminen niin nuorena vaikutti hänen kehitykseensä!? Aikuisena Kivi asui Helsingissä ja Siuntiossa. Ensirakkaus Albiina Palmqvistiin kaatui Kiven köyhyyteen. Kirjeenvaihdossa hän sittemmin oli ainakin Aurora Hemmilän kanssa. Kivi ei ehtinyt lyhyeksi jääneen elämänsä aikana avioitua. Kuitenkin Charlotta Lönnqvist, joka oli 19 vuotta Kiveä vanhempi, auttoi Kiveä monin henkilökohtaisin uhrauksin. August Ahlqvistin nimi tulee esille aina Aleksis Kiven yhteydessä, sillä Ahlgvist oli kansallisromantikko eikä hyväksynyt Kiven tapaa kirjoittaa suomalaisista. Hän moitti Kiveä jatkuvasti ja vaikutti asemallaan suomen kielen professorina ilmeisesti Kiven lopullisen murtumisen. Nälkävuodet koettelivat Suomea, Kiven terveys oli heikko. Muita vastustavia taustavoimia olivat Fredrik Cygnaus ja Kaarlo Bergbom, jotka eivät myöskään ymmärtäneet Aleksis Kiven kieltä. Myös Julius Krohn halusi korjailla Kiven tekstejä. Kiven pääteos on romaani " Seitsemän veljestä " (1870), mutta suorasanaisuudestaan huolimatta tuon romaanin kieli on monissa kohdin runoa. Kiven ainoa varsinainen runokokoelma on " Kanervala ". Muut runot on julkaistu romaaneissa tai näytelmissä tai aikakauslehdissä. KEINU Nyt kanssani keinuhun käy, mun impeni, valkeal liinal; kuin morsian kauniina seisoovi luonto iltana helluntain. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. On allamme viherjä maa ja päällämme sininen taivas ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa lintujen laulaes. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Kun väikyn mä ylhäällä tääl, tää1 tuulien viileäs helmas, niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan paisteessa iltasen. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Kuin Onnelan kaukainen maa niin kimmeltää ihana kunnas; ja sinnepä lentäisin impeni kanssa siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Siel lehtinen kauhtana ain on hartioil unisen koivun ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy Helluntain vainiot. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Siel laaksossa vainion all on keväinen, viherjä niittu, mi ainiaan herttaises hämäräs siintää kukkasil keltaisill. Heilahda korkeelle, keinu ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Siel suutelee ehtoo ja koi ja siel ijankaikkinen aika pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran himmeään Unholaan. Seisahda, heiluva keinu, jo kelmenee impeni poski illalla lempeäl. ORAVAN LAULU (Romaanista Seitsemän veljestä ) Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan. Kammiostaan korkeasta katselee hän mailman piirii, taisteloa allans' monta; havu-oksan rauhan-viiri päällänsä liepoittaa. Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnas! Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äitinrinnas: Metsolan kantele soi! Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla pienoisella, linnut laulain taivaan alla saattaa hänen iltasella unien Kultalaan. SYDÄMENI LAULU (Seisemästä veljeksestä) Tuonen lehto, öinen lehto, siell' on hieno hietakehto, sinnepä lapseni saatan. Siell' on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla kaitsea Tuonelan karjaa. Siell' on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, kultakehdoss' kellahdella, kuullella kehrääjälintuu. Tuonen viita, rauhan viita! kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma. KAUKAMETSÄ Alas kalliolta lapsi riensi, äitins luoksi riensi hän, lausui loistavalla katsannolla: "Nähnyt olen taivaan maan." "Mitä haastelet, mun pienoiseni, mitä taivaan kaukamaast'? missä näit sä autuitten mailman? Sano, kulta-omenain." "Vuoren harjanteella kauan seisoin, katsahdellen koilliseen, siellä näin mä nummen sinertävän, honkametsän kaukasen. Puitten kärjil näin mä kunnaan kauniin, armas päivä paistoi siel, ylös kunnaan kiirehelle juoksi kultasannotettu tie. Tämän näin ja sydämeni riutui, kyynel juoksi poskellein, enkä ymmärtänyt miksi itkin, mutta näinhän taivaan maan." "Ei, mun lapsein; sineydes ylhääl taivaan korkee sali on, siellä lamput, kultakruunut loistaa, siel on istuin jumalan." "Ei, vaan siellä, missä ilmanrannal Kaukametsä haamottaa, siellä ompi onnellisten mailma, siellä autuitten maa." ONNELLISET Jo valkenee kaukanen ranta ja koillisest aurinko nousee ja auteret kiirehtii pois, kosk Pohjolan palkeet käyvät, kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee. Mä kiireelle korkean vuoren nyt astelen raikkaassa tuules; mun toivoni aamusen koin, mun kultani kohtaan siellä, kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee. Mut kauniimpi koittoa päivän ja lempeempi auringon laskuu hän hymyten luokseni käy, mä syliini kierron immen, kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee. Mun sydämmein autuudest sykkyy ja taivaana otsani loistaa, kosk seison täs impeni kans, täs vuorella sammaleisel kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee. Täss seison mä impeni kanssa, ja kiharamm tuulessa liehuu ja laaksoen hyminä soi kuin ijäisen lemmen ääni, kosk mennyt on yö, kosk kimmeltää kesänen aamu ja linnut ne laulelee. METSÄMIEHEN LAULU ( Alunperin teoksessa Seitsemän veljestä) Terve, metsä, terve, vuori, terve, metsän ruhtinas! Täs on poikas uljas, nuori; esiin käy hän, voimaa täys, kuin tuima tunturin tuuli. Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja mailma Unholaan jääköön. Viherjäisel laattialla, mis ei seinät hämmennä, tähtiteltin korkeen alla käyskelen ja laulelen ja kaiku ympäri kiirii. Kenen ääni kiirii siellä? Metsän immen lempeän; liehtarina miehen tiellä hienohelma hyppelee ja kultakiharat liehuu. Ihana on täällä rauha, urhea on taistelo: myrsky käy ja metsä pauhaa, tulta iskee pitkäinen ja kuusi ryskyen kaatuu. Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön ja mailma Unholaan jääköön. LAPSI Kaukokotihinsa kulkee pitkin tietä pieni laps ja lähestyvi ehtoo tyyni, lempeesti loistavat korkuuden tähdet. Nukkuvi hän väsyneenä pimeen kuusen kohinaan ja sinikorkeuden tähti on hänen vartians hämäräs yösen. Koska aamu hymyilevi, tielle lähtee lapsi taas ja kotomäki viimein siintää, siintää sen riippuva-oksaset koivut. Niin hän ehtii kototuvan: äiti leipoo pöydän pääss ja kultakirkas uuni leimuu, heleesti aurinko akkunast paistaa. Paistehessa aurinkoisen kehto seisoo laattial ja lapsi helmas kehtoon istuu äiti jo aukasee povensa aarteet. Koivistosta Kotomäen sisar tulee vihdastost ja tuomisia Metsolasta lapselle äitins rinnoille hän kantaa. Hajahtaes vihdan lehden, kulta-uunin leimues ja paistehessa aurinkoisen lapsi on nukkunut äitinsä helmaan. Ihanasti äitin kasvot päivän hohtees kimmeltää; hän laulelevi, kuinka lapsi kulkevi unissaan taivahan maahan; Kuinka kuusen kohinassa makeesti hän uneksuu ja korkeuden tähti tyyni on hänen vartians hämäräs yösen; Kuinka viimein kuumottavi kototalo kaukanen ja on siel lehtimajan juhla, vuorilla valkeat leimuen loistaa. Kaikki tärkeimmät Aleksis Kiven runot löytyvät nettisivulta Kootut runot . Tästä kirjailijasta on kirjoitettu niin paljon, että kaiken yhteen blogiin kokoaminen olisi tosi työlästä. Myös monet säveltäjät ovat tulkinneet Kiven tekstejä. Selim Palmgren on sekakuorolle säveltänyt runon KEINU. Leevi Madetoja on säveltänyt sekakuorolle runon ONNELLISET. Taneli Kuusisto on säveltänyt runon UNELMA. Helavalkea, Tornin kello ja Hannan laulu on myös sävelletty. Aarre Merikanto on säveltänyt runon Sydämeni laulu. Kiven elämästä on kerrottu yksityskohtaisesti mm. linkissä Aleksis Kivi Nurmijärven kirjaston sivuilla . Siellä on myös runo SUOMENMAA, jonka voi kuunnella Hannu Huuskon lausumana. SUOMENMAA Maa kunnasten ja laaksoen, mi on tuo kaunoinen? Tuo hohtees kesäpäivien, tuo loistees pohjan tulien, tää talven, suven ihana, mi onpi soma maa? Siel tuhansissa järvissä yön tähdet kimmeltää ja kanteleitten pauhina siel kaikuu ympär kallioi ja kultanummen hongat soi: se onpi Suomenmaa. En millonkan mä unohtas sun lempeet taivastas, en tulta heljän aurinkos, en kirkast kuuta kuusistos, en kaskiesi sauvua päin pilviin nousevaa. MAAMME (vrt. "Suomenmaa") On pohjoisessa kaunis maa tuo metsän kohdussa. Siel talven kuuset lumiset sen tuntureilla humisee, kuin morsian niin armas taas on kesä tässä maas. Sen tuhansissa järvissä yön tähdet kimmeltää, siel pohjan-tulet haamottaa ja kosket vettä ammentaa kosk kanteleilla soitellaan, se onpi Suomenmaa. En millonkan mä unohtas sun lempeet taivastas, en tulta heljän auringos, en kirkast kuuta hongistos, en kaskiesi sauvua päin pilviin nousevaa. Tok monta näissä laaksoissa on nähty kauhua: kosk sota surman, kuolon toi ja tanner miesten verta joi, mut sankarien kunnian sai Suomi loistavan. Ja ihanainen, kallis maa on meidän ainiaan. Tuos onpi meidän huoneemme, tuos lainehtiva peltomme, tuos metsiemme jylhä yö ja meriemme vyö. Tuon tumman metsän kaikunaa mi autuus kuultella kosk herättää meit päivän koi ja paimenien torvet soi, kosk impi sinisilmänen käy laaksois laulellen. Mi autuus helmaas nukkua sä uniemme maa, sä kehtomme, sä hautamme ! Oi aina uusi toivomme ! Oi Suomensaari kaunoinen, oi ijankaikkinen ! Aleksia Kivi WIKIPEDIASSA Aleksis Kivi Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilla Einojuhani Rautavaara on tehnyt Aleksis Kivestä oopperan, jonka uusinta esitettiin mm. tänään 10.10.09 radiossa. Vuonna 1997 se esitettiin Savonlinnassa.

Avainsanat: havu hannu¨ hanna hammas fredrik esittää elämä elo charlotta blogi auttaa aurora aurinko august asua alexis aleksis ainoa aikuinen aika aarre aamu mitä rauha suvi suuri suomi suomenmaa suomenkieli suomalainen sota soittaa sivu sisar sininen siivilä seura seisoa nuorena nukkunut nukkua nimi myrsky muut morsian monin mies metsä metsola ranta rakkaus radio pöytä päivä päivittää poika pohjola pohjoinen pieni paiste paistaa ooppera onnellinen oksa nurmijärvi läntinen luonto lintu linkki liina leipoa lehto maa maailma lönnqvist koivu koivisto koillinen kivi kirja kuusi kuunnella kuolla kunnia kulta koti konkreettinen kokonaisuus lehtinen leevi lausua laulu lauantai lapsi lamppu laakso laaja kyynel kuu kuusisto ilta ihme ihana häntä hän kaunis kauhu kantaa kallis kaarlo jättää jylhä juosta jumala julius juhla itkeä isä iskeä impi kirjoittaa kirjoitettu kirjasto kirjallisuus kirjahylly kieli kevät kesä kerrottu kello keinu kehto huone hieno herättää herra helsinki helma heikko ystävä ympäristö ympäri wikipedia väsynyt vyö vuotias vuori voima voi virta viita viiri veli vauhti varsinainen vanhempi vaino uusin uusi uuni uni unelma seinä savonlinna sali runo romaani riita terveys terve teos teksti tapiola tapa taneli talvi taivas sydän tässä tähti tuusula tuuli tunturi tuntea tumma tuli torni tie suomen kasalliskirjailija aleksis kivi ääni äiti


blogivirta.fi