Tänään on 17.09.2019 03:20 ja nimipäiviään viettävät: Aili, Aila, Hildegard ja Hildegerd. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Pikitietä pitkin:

Liftari

Julkaistu: · Päivitetty:

Kari selaa puolihuolimattomasti lehteä. Pöytä on tahrainen ja murusten peitossa. Kahvi on liian kuumaa ja pulla kuivaa. ” Aiheuttaako alkoholinkäyttösi edes vähän haittaa yhdellekään seuraavista elämänalueista ” lehdessä kysytään. Kari alkaa selata tyytyväisenä, hänellä ei alkoholiongelmaa ole. Mielentila , ei minkäänlaista merkitystä. Ruumiillinen kunto , samoin. Perheesi elämä , no se ei ole koskaan ainakaan alkoholista kärsinyt, vaikka muuten onkin. Ihmissuhteet , no jos ne jostain ovat kärsineet, niin hänen töistään. Työnteko , alkoholi ei ole vaikuttanut siihen mitenkään. Harrastukset , no eipä hän hirveästi ehdi harrastamaan. Muuhun pärjäämiseen elämässä . Hitto vie, minähän pärjään ihan hyvin, Kari ihmettelee. ” Jatka vielä yhdellä kysymyksellä: Toisteletko itsellesi, että voit lopettaa juomisen milloin tahansa, vaikka huomaat jälleen vähän ajan kuluttua ryypänneesi rankasti?” No en todellakaan, Kari tuumaa ja kulauttaa lopun kahvin. Hän jättää puolikkaan pullan protestiksi lautaselle ja poistuu vessan kautta huoltoasemalta. Sateisen mutkan jälkeen Kari näkee jotain tien varressa. Se on ihminen, sateesta märkä ja huiskuttaa toinen käsi ojossa. Kari jarruttaa saman tien rajusti. Hän saa auton pysähtymään vain vähän liftarin jälkeen. Ovi aukeaa ja alhaalta kurkottaa autoon iloisen näköinen tyttö. Se kiipeää puolittain auton sisään ja kysyy mihin Kari on menossa. Vastauksen jälkeen tyttö kiipeää sujuvasti kyytiin iso rinkka selässään, jää hankalan näköisesti jumiin ovelle ja Kari on jo neuvomassa, että anna rinkka hänelle ensin, mutta ei ehdi. Tyttö nakkaa vesipullon kädestään Volvon lattialle, pyöräyttää taitavasti rinkan selästään pullon viereen ja istahtaa. Se vetää nopeasti oven kiinni samalla ulos vilkaisten. Kari ei heti huomaa, että hänen on jo nyt jatkettava matkaa, mutta kun ovi paukahtaa kiinni hän havahtuu ja vaihtaa vaihteen päälle. Tyttö riisuu muitta mutkitta märän takkinsa ja haroo pitkiä märkiä hiuksiaan. Keskustelu lähtee käyntiin vaivattomasti. Tyttö istuu penkillä ja puhuu iloisesti. Karilla on vaivautunut ja hämmästynyt olo, tyttö on kuin toisesta maailmasta, kiipesi yhtäkkiä sateen keskeltä hänen autoonsa ja on nyt kuin kotonaan. Se istuu risti-istunnassa penkillä ja harjaa hiuksiaan, kertoo nukkuneensa makuupussissa tien varressa ja siitä näkee, että maailma on sille avoin. Tyttö on matkalla samaan suuntaan kuin hän, mutta hänen täytyy vielä hakea Pulpilta kuorma päälle. Kari ehdottaa, että tyttö odottelisi ja huomaa toivovansa, että saa matkustaa tytön kanssa koko matkan Forssaan asti. Tyttö ei epäröi, sillä ei ole kiire minnekään. Pulpilla se kiipeää autosta ulos kuin vanha tekijä. Vaistomaisesti Kari etsii tytölle hanskat, se on sen näköinen, ettei halua seisoa tumput suorina. Tyttö on utelias, se katselee ja kyselee. Kari tuntee itsensä kömpelöksi ja väsyneeksi tytön silmien alla. Hän ei oikein ymmärrä mitä tapahtui, miten tyttö siihen ilmestyi, kaikki kävi niin äkkiä. Hän jää muutamia kertoja tuijottamaan tyhjyyteen ja joutuu herättelemään itseään tähän hetkeen. Kun kuorma on päällä, he hyppäävät autoon. Kari esittelee itsensä ja saa tietää, että tytön nimi on Satu. Se sopii loistavasti, mies ajattelee. Satu kysyy, kauanko Kari on ajanut autoa ja Kari joutuu laskemaan vuosia. Seuraavaksi Satu haluaa tietää miksi ja Kari joutuu taas miettimään. Vapaus on ainoa syy, jonka hän keksii. Tyttö on eronnut, siis vapaa. Se vitsailee siitä, kuinka rekkamiehet käyttävät työtä tekosyynä, että saavat olla pois kotoa. Samassa Kari huomaa jo sanovansa jotain, mitä ei yleensä sanoisi. Hän kertoo tytölle lähellä olevasta erosta. Tyttö hiljenee heti, sen ilme muuttuu vakavaksi. Se kysyy syytä, tietenkin. Kari luikertelee vastaamasta puhumalla ympäripyöreästi ammatin varjopuolista. Hänestä tuntuu, että tyttö kysyy kohta jotain vielä kiusallisempaa, joten hän selittää nopeasti, että vaimo käski valita ammatin tai perheen. Samassa suunnitelma on hänen päässään selvä, hän näkee tulevaisuutensa kirkkaasti edessään ja kuvailee sen ennen kuin tyttö ehtii avata suutaan. Menen korjaamolle töihin. Vaimo ja lapset on tärkeämmät. Ja sillä hetkellä hän uskoo siihen oikeasti. Asia on yhtäkkiä täysin selviö, hän näkee itsensä korjaamassa autoja ja menemässä kotiin onnellisen vaimon ja iloisten lasten luo. Hän haluaa, että Katja näyttää yhtä onnelliselta kuin vieressä istuva tyttö. - Niin se varmasti on, tyttö sanoo ja näyttää edelleen vakavalta. Se puhuu jotain siitä kuinka rahtarit eroaa usein ja Kari ei yhtäkkiä halua ollenkaan kuulua siihen joukkoon jolla on jouluna vain tyhjä vuokrayksiö ja ikävä Volvoa. Tyttö sanoo, että kuolinvuoteellaan ihmiset toivovat, että olisivat olleet enemmän lastensa kanssa. Kari tajuaa, että se on aivan totta. Lapset ovat pieniä vain kerran. He hiljenevät. Karin ajatukset kulkevat eteenpäin ja epäilykset tunkevat mieleen. Onnistuukohan se sittenkään? Tyttö sanoo, että onnistuu.

Avainsanat: kulkurismi kari vetää vessa vastaus varressa vapaus vapaa vanha valita vaimo vaihtaa usko töihin työnteko tyttö tyhjä tumput tietää tekijä tapahtua syy suunnitelma silmä seisoa satu sade risti maailma lopettaa lehti lautanen lapsi käyttää rinkka pöytä pullo pulla pieni perhe penkki peitto ovi käsi kärsiä kysyy kysyä kuulua kuorma kunto kulkea kotona koko keskustelu katja kahvi jää jättää joulu jolla iso ilme ihmissuhde ihminen ihmetellä hän hitto harrastus hanska hakea ero erota elämä avoin avata autosta auto anna alkoholi ajaa ainoa ikävä olo näyttää näköinen nimi märkä mitä mies matkustaa


blogivirta.fi