Tänään on 23.09.2019 12:34 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hyvästi Chesterfield:

Savuttomana yli kahdeksan viikkoa

Julkaistu: · Päivitetty:

Juu, kahdeksan viikkoa on siis täynnä. Laskuri kertoo, että polttamatta on jäänyt 1182 savuketta ja säästöön siis 216 euroa. Ja nämä kertaa kaksi, kun ollaan edelleen savuttomuudessa pysytty T:n kanssa molemmat (kohta näillä rahoilla rempataan reissussa rähjääntynyt Astra...) Lomalta paluu ja kotioloihin laskeutuminen on tapahtunut tasaisissa ja rauhallisissa merkeissä. Tavarat on purettu, kotiin asetuttu ja rennosta oleskelusta nautittu ihan urakalla. Se tulikin kyllä tarpeeseen kolmen viikon reissaamisen päälle, usko huviksesi! Kesäloma oli kerrassaan onnistunut, mukava juhannuksen aika pohjoisessa ja mahtava reissu Tanskassa ja Saksassa, mutta kyllä se sen verran raskasta matalalentoa oli, että muutaman päivän löhöily ennen töihin paluuta oli kyllä paikallaan. Hämmästyttävää sinänsä, että onnistunut loma olikin henkisesti näin raskas kun joutui keskittymään siihen, ettei enää polta tupakkaa. Monet kerrat reissussa ja kotiin palattuakin halutti polttaa, tottakai, mutta yllättävän paljon oli niitäkin hetkiä kun ei kuitenkaan haluttanutkaan. Tai siis halutti tietenkin, mutta ei niin paljon että olisi ollut valmis kiskomaan pään irti itseltään tai T:ltä tai joltain satunnaiselta briannielsseniltä. Sen verran tuo asia on kuitenkin mielessä koko ajan, että se vie jatkuvasti henkisiä voimavaroja. Vaikka olenkin siitä ylpeä ja nykyiseen asiaintilaan ihan perhanan tyytyväinen, joudun silti joka päivä, itse asiassa hereillä ollessani joka tunti(joinain tunteina kymmenenkin kertaa), kamppailemaan itseni kanssa ja vakuuttamaan itseäni siitä että tämä on sitä mitä oikeasti haluan ja tämän eteen kannattaa tehdä töitä. Paskoista hetkistä ja vaikeuksista huolimatta olen sitä mieltä että tämä kannattaa. Enimmän osan aikaa tuntuu siltä, että saan enemmän kuin menetän. Motivaatio savuttomuuteen on edelleen korkealla. Tupakkaa haluttaa lähestulkoon koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta retkahtamisriski on omasta mielestäni edelleen erittäin alhainen. Olen todella vakuuttunut siitä, että EN HALUA POLTTAA, huolimatta siitä, miten kovasti tupakkaa tekeekin mieli. Huomenna edessä paluu arkeen. Loma on loppu ja työt kutsuvat. Arki alkaa kahdella yövuorolla; ne ovatkin ensimmäisen sitten tupakanpolton lopettamisen. Jännittää minkälaisia noista öistä tulee. Mietin sitä jo lopettamista aloittaessani, että yövuorot voivat olla minulle hankalia ainakin aluksi. Yövuoroihin on tähän saakka kuulunut merkittävänä rytmittävänä tekijänä ja ajan kulumisen osoittajana kuulunut säännöllinen tupakalla käynti. Se on kivasti katkaissut yksinäisen puurtamisen, ja toisaalta toimettomina hetkinä auttanut pysymään hereillä ja saatellut yötyöläisen mukavasti aamuun ja unen helmoihin. Tämän rytmin olen opetellut jo yli kymmenen vuotta sitten, ja vaikka välissä on ollutkin opiskeluja ja päivätöitä, en ole siis tehnyt ikinä yhtään ainoaa yövuoroa ilman tupakkaa. Voitte uskoa, että jännittää!

Avainsanat: mukava motivaatio mitä mieli mahtava itä loma laskuri korkealla koko kesäloma kahdeksan jännittää juhannus ylpeä voimavara valmis uskoa usko uni töihin työt tupakka tekijä tanska hereillä henkinen arki ainoa aika aamu saksa reissu raskas raha pää päivä polttaa pohjoinen muutama


blogivirta.fi