Tänään on 22.03.2019 22:32 ja nimipäiviään viettävät: Vihtori, Viktor ja Viktoria. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Ponitädin ratsastuspäiväkirja:

Uudella tallilla vanhoilla hepoilla

Julkaistu: · Päivitetty:

Tallimatka kesti tänään 45 minuuttia ruuhkassa ryömien, sitten nopeasti heppoja hakemaan ja laittamaan kuntoon. Vähän stressissä alkuverkkaan, ja pikkuisen jännitti sekin miten hepat regoisivat ihka-ensimmäiseen tuntiin uudessa paikassa. Sain onneksi orin, sen kanssa on jotensakin turvallinen olo, paitsi silloin jos vieraita heppoja on lähistöllä. Olihan niitä, maastoonlähtijöiden (tamma) perään koitettiin kuikuilla moneen kertaan, ja vauhtikin kummasti tuppasi siihen suuntaan kiihtymään. Pikkuisen piti herran naisväelle hirnahdellakin. Aika tahmeaa oli meno jälleen, pitää ensi kerralla koittaa ihan oikeasti olla alusta saakka tomerampana. Tällä kertaa laukattiin jo verkassa kumpaankin suuntaan, mutta eipä vielä paljoa auttanut. Tämä on se ekan tunnin ongelma, lopputunnista alkoi sujua jo vähän paremmin kun heppa vertyi, ja sitten pitikin jo taas lopettaa. Tunti aloitettiin tänään rauhallisesti, tehtiin niitä samoja etuosakäännöksenpuolikkaita neliöllä, mitä taidettiin tehdä edelliselläkin tunnilla. Vasempaan oli aika tiukassa, oikealle saatiin muutama tosi mallikas. Vasemmalle piti koittaa pitää huolta siitä että eteenpäinpyrkimys säilyy, ja sitten tupattiinkin hosumaan kulman yli. Tällä kertaa taisin istua kumminkin aika suorassa. Lopputunti laukattiin. Ensin kumpaankin suuntaan koko kentänpuolikkaalla ja kumpaankin päätyyn voltit. Edelleen vasen kierros oli tosi vaikea sekä nostojen että laukkaamisen suhteen. Laukka oli varsinkin aluksi aika nelitahtista, ja sen ylläpitäminen vaati jatkuvaa pohjetta ja raippaa. Voimakas laukkapohje sai koko istunnan jännittymään, ja se ei taas ollut omiaan lisäämään vauhtia. Volteista taisi tulla enemmänkin ympyröitä, ja päädyissäkin vähän oiottiin kun keskityin vaan siihen että pysytään oikeassa askellajissa. Hitaamman laukan aikana alhaalta alkoi kuulua kauheaa kolketta, ja piti ihan siirtää hepo käyntiin ja kysyä Tiialta että miksi sen kaviot ottavat niin kovasti yhteen. Vaan eipä olleet kaviot – vaan pallit.  Kuulemma alkavat joskus hakata yhteen jos laukka ei ole kovin hyvää. Vauhtia lisäämällä saatiin sitten läiske hiljenemään. Seuraavana vuorossa olikin sitten kiroilunsekaista rankempaa käskytystä, kun piti tehdä laukannostoja ravista. Tätä kuulemma hinkutetaankin sitten koko syksy niin kauan että alkaa onnistua. No, menihän se paremmin jo kuin viimeksi, onnistumisprosentti taisi huidella jo viisissäkymmenissä. Vaikeus on siinä kun ori vaatii niin voimakkaat avut, ja siinä menee sitten koko istunta ihan pieleen. Tällä kertaa kevensin heti, sitten vaan askel istumista ja siitä nosto. Pari kertaa taidettiin saada laukka aikaiseksi ihan rehellisestä harjoitusravistakin. Ensi kerralla voisi koittaa avittaa heti raipalla, heppa kun taatusti kumminkin tietää mitä siltä odotetaan... MIelenkiintoinen syksy tulossa. Vaikka aluksi (ja orikohtausten aikana) vähän taas jänskätti, niin tunti oli kiva ja jäi hyvä mieli. Kenttä on vilkkaan ulkoilureitin varrella, joten tunnin aikana meni ohi koiria, lapsia, mopoja, ja kaikkea muuta mahdollista. Ihan millä vaan hepalla en kyllä tuolla tahtoisi ratsastaa, mutta ehkäpä se näillä menee. Polttiaisia oli myös enemmän kuin tarpeeksi, myös orin korvassa ja omassa nenässä. Ensi kerralla offit mukaan.

Avainsanat: voimakas vieras vasen vanha vaikea turvallinen tunti tietää talli säilyy syksy suora sujua suhde saada ruuhka ratsastaa pitää pari ori onnistua onni ongelma olo nenä muutama mitä minuutti mieli mielenkiintoinen meno lopettaa laukka kysyä kuulua koko koira kierros kenttä jännittää istua herra askel alusta aika


blogivirta.fi