Tänään on 26.08.2019 09:44 ja nimipäiviään viettävät: Ilmi, Ilma, Ilmatar, Märta ja Märit. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Jälkikoirat ry:

Treenit Skavarbölessä 30.3.

Julkaistu: · Päivitetty:

Treenasimme Skavarbölessä neljän koiran voimin, joista kaksi oli ensikertalaisia maalikoiria. Sää oli ihan hyvä, tuulta ei juuri ollut ja lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Metsässä oli vähän lunta, joten jälkien  seuraaminen oli helppoa meille ihmisillekin. Harkkoihin osallistuivat: Riitta ja Ilo, Katri ja Remu sekä maalikoirina Nelli-lagotto ja Babu -labbis emäntineen Ensimmäinen jälki tehtiin Remulle, maalikoirana oli Remulle ennestään vieras Babu-narttu, jolla oli juoksuaika... Ei liene vaikea arvata, että Remun jäljestysmotivaatio oli aivan kohdallaan tässä jäjessä. Remulle tehtiin helppo jälki metsään ja osittain metsätielle ilman häiriöitä. Tarkoituksena oli vahvistaa Remulle, että seurattava jälki on nimenomaan koiran jälki, ei sen omistajan, joten matkalle tehtiin muutamia kaarroksia. Katrin mietteet Remun työstä: Jälki onnistui hyvin, Remu sai hajun pari metriä ennen jäljen alkua ja matkaan lähdettiin reipaasti. Kaarroskohdat sujuivat hienosti ja tällä kertaa Remu tuntui tietävän tarkkaan kenen jälkiä seurata. Ainoastaan yhdessä kohdassa olin huomaamattani auttanut Remua näyttämällä sille suunnan. Tämä täpahtui yhden kaarroksen alussa. Babu oli pissannut siihen kohtaan ja Remu jäi pitkäksi aikaa litkimään herkullista mehujäätä kyseiseen kohtaa. Annoin sen herkutella hetken, mutta sitten päätin kehottaa herraa jatkamaan matkaa. Sanoin sille "mennään!" ja olin samalla näyttänyt kädellä eteenpäin. Itse en tätä kädenliikettä edes tiedostanut, kiitos jäljen seuraajille, että huomautitte minulle tästä! Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota omaan elekieleen. Loppumatka sujui hyvin päättäväisesti ja vauhdikkasti. Pysäytyin Remun matkalla pari kertaa tarkoituksella ja odottelimme takanatulijoita, jotta se tottuisi tällaiseen häiriöön. Ei tuntunut haittaavan, joten hyvä niin. Remun ensimmäinen ilmaisuyrityskin meni minulta ohi. Jäljen lopussa Babu nimittäin haukkui ja kun en huomannut Remun reagoivat haukkuun annoin sen jatkaa. Kolmannen haukahduksen kohdalle Remu reagoi selvästi, joten silloin pysäytyin ja palkkasin sen. Remu oli silminnäkijöiden mukaan katsonut minuun jo ensimmäisen haukun kohdalla, mutta minä en huomannut tätä lainkaan. Kun pysäyitin Remun, se olisi selvästi halunnut vielä jatkaa. Remu ei voinut käsittää miksei herkullisen tuoksuista jälkeä saanut seurata loppuun saakka. Tarjosin sille palkaksi vartavasten ostettua kissanruokaa, mutta se ei edes vilkaissut palkkioonsa vain katseli kaiholla Babun suuntaaan (jota emme siitä paikasta nähneet). Lähdimme jatkamaan matkaa (tehdäksemme häiriöjäljen Ilolle) ja ohitimme samalla Babun niin että Remu näki sen melko kaukaa. Ainakin sille kävi näin selväksi että koira löytyi, mutta edelleen herra olisi halunnut kovasti mennä moikkaamaan Babua... Pohdin edelleenkin Remun motivoimiseen ja palkkaukseen liittyviä kysymyksiä: Miten voisin palkata Remun jäljen päässä kun ei sille ruoka eikä lelu kelpaa? Miten voisin muuttua koirani mielessä kiinnostavammaksi kuin jäljen päässä odotteleva koirakaveri, joka sitä selvästi kiinnostaa enemmän kuin tylsä emäntä? Toistaiseksi Remu on etsinyt koiria käskystä ihan mielellään, vaikkei se ole niiden luokse lopulta päässyt, mutta kuinka kauan se enää tekee sitä jos minä aina lopetan kivan puuhan kesken kaiken ja retuutan Remun pois jäljeltä? Onko siitä haittaa, jos maalikoira tulisi palkaksi Remun luo? Ainakin aina välillä, jotta sen mielenkiinto lajiin säilyy, kun edes joskus saa palkinnoski sen löytyneen kaverin? Auttakaa kokeneemmat koiraihmiset... --- Seuraava jälki tehtiin Ilolle ja siinä riittikin haasteita ihan riittämiin. Maalikoirana toimi Ilolle ennalta tuntematon Nelli (narttu) ja jälki kulki osittain samaa matkaa Babun tekemää jälkeä pitkin, jota Remu oli seuraillut. Parhaimmillaan Ilon jäljellä oli siis kolmen koiran jäljet, joista sen piti osata valita oikea. Lisäksi Remu jäi odottelemaan oman häiriöjälkensä päähän (tosin melko kauas jäljeltä) houkuttimeksi. Tässä Riitan pohdintaa Ilon jäljestämisestä: Ilolla oli hieno, vaikea jälki! Jälki alkoi jo tiellä vähän matkan päästä autolta. Ilo löysi jäljen heti, mutta annoin hajun vasta, kun jälki meni metsätielle. Aluksi Nellin jälki oli yksinään, sittten tuli ihminen mukaan, pian samalla metsätiellä oli lisäksi Babun, Remun ja Nellin jäljet. Sekä viiden ihmisen edestakaiset jäljet. Hienosti meni, kunnes lähelle tuli Mäyrän haju. (Kävikö Nelii haistelemassa mäyrän kolon?) Ilo meni kololle ja olisi ilmiselvästi mieluummin jäänyt etsimään tätä metsän sankaria. Ohjasin Ilon takaisin tielle ja annnoin varmuudeksi hajun uudelleen. Homma jatkui hienosti. Ensin erkani Babun jäljet. Ilo totesi ystävän eron vain muutamalla askelmalla ja jatkoi matkaa Nellin jäljillä. Seuraavaksi erkani Remu, nyt Ilo vain nuuhkaisi ja jatkoi suoraan Nellin jälkeä. Hienoa! Vaan sitten tuli vastaan tuore hirven jälki. Ilo lähti seuraamaan, annoin mennä vain hihnan verran. Ilo kokeili pääsisikö hirven jälkeä toiseen suuntaan - sallin senkin vain hihnan verran. Ilo palasi kiemurellen ja jatkoi Nellin jäljellä, tosin ei enää yhtä innokkaasti. Kun Nellin jälki kääntyi selkeästi pois hirvien suunnalta Ilo teki ison ympyrän ja pysähtyi seisomaan ja ihmettelemään. Aivan kuin se olisi huokaissut ennen kuin jatkoi matkaansa Nellin jäljelle ja jolkotteli (niin kuin mielestäni kunnon etsijäkoirat tekevät, rauhassa, mutta määrätietoisesti) perille. Kehuin parhaani mukaan. Tämä jälki oli oikea työvoitto. Ilo olisi mieluummin mennyt hänelle houkullisimpien, mäyrän ja hirven jäljille, mutta palasi nöyränä tekemään työnsä loppuun. Tällä kertaa näin lumihangessa kaikki jäljet, jolloin tiesin missä mennään. Toisaalta Ilon olemus muuttuu koiran tai riistan kintereillä. Tällaisessa tilanteessa videoinnista olisi suunnaton  hyöty.  Miten olemus todella muuttuu? Miten koiran olemsta voi lukea? Häntä nousee korkeammalle ja heiluu voimaperäisemmin, kuono on tiivimmin maata kohden, koira "kasvaa mitoissaan", askeleet lyhenevät, mutta vilkastuvat???? Varsin opettavainen jälki meille molemmille. --- Lopuksi teimme vielä näkölähtöjäljet Nellille ja Babulle. Nelli etsi ennestään tuntemansa kaverin, eli Remun ja Babu taas vastaavasti entuudestaan tutun Ilon. Molemmat ensikertalaiset löysivät hienosti etsimänsä ja yllättivät emäntänsä positiivisesti.

Avainsanat: käsi kokeilla koira kohdassa kiinnostaa kaveria katri jälki jäljet jolla jatkaa innokas ihminen ihmetellä häntä häiriö homma hirvi hieno herra herkutella herkullinen helppo haukkua haju arvata alku ystävä ympyrä voi vieras valita vaikea tässä työstä työ tuuli tuore tuoksu tuntua tuntematon tuli treenit sää säilyy seurata seuraava seisoa ruoka riitta remu regoida päästä päähän positiivinen plussa pari palkata palata opettavainen onko omistaja olin näyttänyt nelli narttu muuttua muutama minä mielenkiinto metsä metri matka maata lämpötila limu lopettaa lelu käsittää


blogivirta.fi