Tänään on 21.07.2019 21:55 ja nimipäiviään viettävät: Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna ja Jenny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Jälkikoirat ry:

Harjoituspäiväkirja, harjoitukset 23.2.

Julkaistu: · Päivitetty:

Tänään pääsimme harjoittelemaan aivan loistavassa säässä, aurinko paistoi, lämpötila oli niukasti plussan puolella ja tuuli oli varsin maltillista. Harjoittelimme Kaffebergintiellä yhteensä viiden koiran voimin, tosin kaksi koirista oli paikalla maalikoirina ja tutustumassa lajiin. Mukana olivat Tiina ja Simo Dixin, Nanan ja pikku Bertan kanssa, Katri Remun kanssa ja Hannele Sunnan kanssa. 1. jälki tehtiin nyt Remulle. Bertta toimi maalikoirana. Bertta on vasta alle puolivuotias neitonen, joten se lähetettiin varmuuden vuoksi matkaan niin, että Dixi-äiti oli odottamassa maalimiehen luona, jotta Bertta varmasti juoksisi haluttuun suuntaan. Hienosti Bertta ryntäsikin mamman luokse ja samalla saimme Dixistä pienen hämäysjäljen alkuun. Bertan tekemä jälki kulki metsää pitkin ja siinä oli yksi 90 asteen käännös. Jälki oli n. 400 metriä pitkä ja aika tuore. Katrin kuvaus Remun jäljestämisestä: Koska Remun jäljestys meni viimeeksi niin penkin alle, niin annoimme Remun nyt jäljestää ensimmäisenä. Remulla oli nyt myös uudet valjaat, koska entiset taisivat painaa sen lapoja. Remu sai myös vähän aikaa kävellä tiellä edestakaisin ennen jäljelle lähtöä, jotta se vähän rauhoittuisi ja saisi nenänsä "kalibroitua". Laitoin jälkiliinan Remulle vasta juuri ennen jäljelle lähtöä. Remu oli selvästi innoissaan jäljelle lähdettäessä ja tutustui taas hajuun hyvin. Matkaan lähdimme varsin Remumaiseen tapaan, eli tosi vaihdikkaasti. Siinä meinasivat hansikkaat jäädä matkan varrelle kun yritin niitä epätoivoisesti saada käteen samalla kun Remu jo puski höyryveturin lailla eteenpäin. (Remu on kyllä pieni koira, mutta saan tehdä tosissani töitä pidätelläkseni sen menoa... siinä on 11 kiloa tiukkaan pakattua tahdonvoimaa pienessä valkoisessa paketissa.) Entinen Remu oli selvästi palannut, se jäljesti tosi tarkasti melkein merkiltä merkille. Yritin vähän hidastaa Remun menoa, jotta sain merkit kerättyä mukaan. Remu tiesi varmasti ketä sen piti hakea, koska Dixin hämäyjälki ei sitä tuntunut haittaavan, eikä se edes käynyt tsekkaamassa sitä kohtaa, josta Dixi oli poistunut jäljeltä. Vain yhdessä kohdassa Remu vähän poikkesi jäljeltä ja siihenkin oli hyvä syy, kakkahätä :-) Nyt muistin myös kehua Remua kun se läksi taas jatkamaan jäljestystä tarpeiden teon jälkeen. Kulmauksenkin Remu hoiti hienosti ja eteni määrätietoisesti kohti Berttaa. Bertta taisi huomata meidän lähestymisemme ennen kuin me huomasimme Bertan, sillä n. 20 metriä ennen maalia Bertta haukkui. Pysäytin ja palkkasin Remun heti kun kuulin haukun. Remu myös selvästi havaitsi samalla hetkellä, että Bertta on jo aivan siinä lähellä, vaikkemme nähneet sitä. Tällä kertaa namit näyttivät toimivan palkkana hyvin, sillä Remu otti namit halukkaasti vastaan, eikä välittänyt mitään kanalelusta, jonka otin myös mukaan vaihtoehtoiseksi palkaksi. Nyt minä taas vähän hölmöilin kun Bertta löytyi. Jäin liian pitkäksi aikaa siihen paikalle ja sotkeuduin jälkiliinaan ja kaikkeen muuhun roinaan, jota kuljetin mukanani. Taas Remu ehti vähän hermostua ennen kuin sain sille vaihdettua hihnan ja jatettua matkaa. Nyt myöhemin tuli mieleeni, että olisiko Bertan ollut hyvä käydä näyttäytymässä Remulle kun se löytyi? Siis, että Remu olisi nähyt, että Berttahan se tosiaan siellä maalilla oli. Nyt vain kuulimme Bertan, mutta emme nähneet sitä. En tiedä onko tällä väliä, koska eihän todellisessa etsintätilanteessakaan etsittävää koiraa välttämättä pääse näkemään. Mitä mieltä muut ovat? Jäljestyksen jälkeen palasimme takaisin päin ja jatkoimme siitä suoraan matkaa hiekkatien yli ollaksemme hämäys ja häiriökoirina Nanalle, joka jäljesti seuraavaksi. Tällä välin Sunna, joka on Remun hyvä kaveri, oli kulkenut tietä pitkin tehdäkseen jäljen Nanalle. Kun saavuimme tielle mennäksemme vain siitä yli, olisi Remu ihan välttämättä halunnut lähteä tietä pitkin etsimään Sunnaa. Ei Remulta siis varmaankaan puutu motivaatiota etsiä ja jäljestää koiria, se viime kerran epäonnistuminen johtui varmasti pelkästään minun hölmöistä toimistani ennen jäljelle lähtöä. Mutta kaikenkaikkiaan siis hieno ja onnistunut jälki Remulta, tästä on taas hyvä jatkaa ja miettiä seuraavia haasteita. En taaskaan muistanut kuvata harjoituksissa, vaikka kamerakin oli matkassa, mutta koska kuvat ovat kivoja, tässä teille kuva jäljestyksen jälkeisestä tilanteesta. Ihan on kaikkensa antanut tuo meidän Remu :-) --- 2. jälki tehtiin Nanalle, maalikoirana toimi ensikertalainen Sunna, joka teki jäljen hiekkatietä pitkin. Remu oli tehnyt hämäysjäljen tien poikki ja lisäksi Remu seisoi häiriötekijänä n. 10 metrin päässä tiestä. Lisäksi jäljelle tuli tahatonta hämäystä, kun paikalle sattui kultaisennoutajan ulkoiluttaja, joka kulki tietä samaan suuntaan Sunnan jälkeen. -- 3. jälki tehtiin Dixille. Siinä olikin paljon haasteita. Dixi nimittäin jäljesti jälleen Sunnaa, ja ihan samaa jälkeä pitkin, jota Nana oli myös jäljestänyt hetkeä aikaisemmin. Remu tuotiin sentään välillä pois häiritsemästä. --- Lopuksi teimme vielä näkölähdöt Sunnalle ja Bertalle. Sunna haki Remun ja Bertta Dixin. Tosi hienosti molemmat ensikertalaiset selviytyivät ja tajusivat heti mistä tässä hommassa on kyse.

Avainsanat: miettiä metsä metri merkki me matka maalimies maali lämpötila lähteä käännös käydä kävellä käsi kuvaus kuvata kuva kuulla kulkea koira kohdassa kehua kaveri katri jälki johtua jatkaa huomata hieno haukkua harjoitus harjoitella harjoittelu hannele hakea etsiä epäonnistua entinen bertta berta aurinko aika 90 äiti välittää valkoinen tässä tuuli tuore tuli tilanne tiina sää syy simo saapua saada remu plussa pieni penkki palkata palata paketti painaa onko nana muut muisti motivaatiot mitä minä


blogivirta.fi