Tänään on 25.03.2019 22:13 ja nimipäiviään viettävät: Aija, Gunvor ja Gunnevi. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
This is a lovestory.:

Keskiviikko

Julkaistu: · Päivitetty:

Pikkuhiljaa nnouseva stressini näkyy tämänkin ihmissuhteen toiminnassa järkyttävällä tavalla. Olen niin kireällä hermojeni kanssa, että jokainen pienikin ilmaisu, joka välittää muuta kuin lämpöä, rakkautta ja hyväksyntää, saa minut useimmiten itkemään. Koita siinä nyt sitten selittää, etten voi sille mitään, tuntuu vaan niin pahalta. Viimeisen viikon ajan tilanne on vain pahentunut: hän ei siedä eikä ymmärrä enää, miksi en tarkkaan pysty selittämään tunnepurkauksiani. Yleensä pidempiaikaisille huonoille kausille on aina selitys ja nyt, kun sellaista löydy muusta kuin hänen mukaansa heikosta tekosyystä on hän myös kyllästymisen lisäksi hieman peloissaan. Mikä kaiken läpikäymämme jälkeen voi olla niin paha, etten voi sitä hänelle ääneen sanoa? Tekee pahaa, kun hän ei uskoa minua, mutta samalla olen itse siihen syypää. Olen monesti pitkittänyt tärkeiden asioiden kertomista pelkästään, koska pelkäsin reaktiotaan - yhtä poikkeusta lukuunottamatta täysin syyttä suotta - ja nyt käyttäytymisestäni on saatu mitta täyteen. Ei siinä mitään, osaan hyvin kuvitella, miksi. Tällä kertaa ei ole kyse siitä, että jotain on käynyt tai joutuisin tuottamaan pettymyksen. Nyt kaikki pyörii sen ympärillä, voinko jäädä tänne vielä kesän jälkeenkin vai joudunko palaamaan takaisin Suomeen. Tiedän, ettei hän luota haluni aitouteen jäädä tänne, kun taas minä näen kaiken tämän ainoastaan puhtaana pelkona. Leikkiminen on loppu, nyt tehdään vakavia päätöksiä ja kannetaan antamiemme lupausten tuoma vastuu. Toisinaan sormukseni tuntuu kovin painavalta eikä aivan turhaan: ilman sitä olisin innoissani kotiinpaluusta. Mutta ei kaikki niin ankeata ole. Vietän tyytyväisenä iltani kainaloonsa käpertyneenä televisiota katsoen tai lukien. Saan suukkoja päälaelleni ja toisinaan leukani jopa nostetaan, jotta hän ylettää suulleni asti. Kävelemme käsi kädessä ja etunimeni sijasta kuulen hellitelynimiä. Yhdessäoleminen on kevyttä emmekä tarvitse sanoja täyttämään tilaa. Ösin kääntyessäni hän kääntyy mukana, jottei menettäisi kosketuskontaktia.  

Avainsanat: keskiviikko katsoa jälkeenkin jokainen ilmaisu hän kesä välittää voi viettää vastuu uskoa tänne tuottaa tilanne televisio tarvita suukko suomi selitys rakkaus päätös puhdas paha nostaa mitta minä aurinkolasi lämpö käsi kuvitella


blogivirta.fi