Tänään on 22.03.2019 22:32 ja nimipäiviään viettävät: Vihtori, Viktor ja Viktoria. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
This is a lovestory.:

Tiistai

Julkaistu: · Päivitetty:

En haluaisi olla yksi niistä tyttöystävistä, jotka nalkuttavat, mutta pikkuhiljaa alan saamaan tarpeekseni. Yhteinen aikamme on näinä päivän yhä edelleen hyvin vähäistä ja mikään ei saa minua niin alakuloiseksi kuin se, että tuon oven avatessani hän hakkaa pelikonsoliamme eikä sammuta sitä ennen kuin muutaman tunnin kuluttua saapumisestani. Hei hei, keskustelut, hyänä pitämiset, itsensä tärkeäski tunteminen. Eniten risoo se, että tuo kapistus ostettiin, että voitaisiin yhdessä pelata ja käsi sydämellä vannoi, ettei historiani toistaisi itseään: että minun ei tarvitsisi vain istua vieressä ja katsoa, kun hän hakkaa ohjauskapulaa. Jos kaivan kirjan esiin, saan mulkaisun, että miten mä nyt sillä tavalla itseni suljen häneltä. Ihan kuin hän hirveän läsnä olisi. Sen sijaan makuuhuoneen puolella tapahtuu taas. Enää en saa niitä kuluneita tekosyitä väsymyksestä ja muusta vastaavasta, vaan lakanat heiluvat kahdelta yöllä, vaikka töihin pitäisi kuudelta herätä. Mutta ilman hänen läsnäoloaan en voi kunnolla rentoutua, en päästää itsestäni irti ja minä en siitä niin paljoa irti saa. Etenkin, kun naimme sen sijaan että rakastelisimme. Sunnuntaina polttaessamme alastomina tupakkaa hän heitti, että nyt on tehnyt ihan kaikkea kanssani, olisiko aika etsiä uutta peliin ja tiedän, että se oli vitsiksi tarkoitettu, mutta silti yksin nukkumaan mennessäni tunsin oloni yksinäiseksi. Enkä voi uskoa, miten huomaamaton kommentti se häneltä oli, etenkin näihin aikoihin! En ole verisesti loukkaantunut, sillä tiedän taas jälleen ottavani kaiken hieman liian vakavasti. Meihinhän minun pitäisi luottaa eikä siihen, mitä alitajuntani yrittää väkisin uskotella. Tiedän stressaavani ja siksi kaikki on niin pirun vaikeata ja epämukavaa. Eikä se auta, että tämän vuoden puolella en muista tehneeni juurikaan mitään hänen kanssaan. Syntymäpäivänsä oli, mutta sen lisäksi.. Hän ymmärtää tilanteen ja lupasi, että lauantaina sään ollessa hyvä, ajamme noin neljä tuntia tämän maan lämpimään osaan ja syömme maailman parasta grillattua kanaa, istumme järven rannalla ja ajamme illalla takaisin. Viime ajoista kertoo kai aika paljon se, että olen valmis pettymään. Ikävöin häntä jatkuvasti ja olen huolestunut, kun kaikki, kaikki, muistuttaa minua hänestä.

Avainsanat: aika olo neljä muutama mitä minä makuuhuone lakana käsi kommentti kirja keskustelu katsoa kana järvi istua ilta häntä hän herätä heittää grillata etsiä yhteinen voi valmis uskoa töihin tupakka tunti tuntea tiistai tarvita sää sydän rentoutua päivä piru peili pelata yrittää ymmärtää yksin


blogivirta.fi