Tänään on 24.03.2019 23:48 ja nimipäiviään viettävät: Gabriel, Kaapo, Kaapro, Kaappo ja Gabriella. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
This is a lovestory.:

Alku

Julkaistu: · Päivitetty:

Tapasimme baarissa, jossa olimme molemmat viettäneet vähintään kolme päivää viikossa sen avajaisten jälkeen. Kertaakaan emme törmänneet toisiimme ennen sitä iltaa, kun minä olin karannut ja kaipasin kipeästi vastauksia ja hän vuorostaan aikoi ottaa riskin ainoastaan nähdäkseen, olisiko se hänelle hyväksi. Joimme muutaman drinkin yhdessä, tanssimme ja hän ajoi minut kotiin. Sain numeron ja annoin omani vastalahjaksi. Huterin askelin rappuset ylös, kaatuminen sängylle enkä uskonut sitä, miten rento olin. Miten koko ruumiini rukoili minua luottamaan tähän mieheen ja sillä hetkellä peli oli minun osaltani selvä. Sillä hetkellä jätin taakse ne kuukaudet, jotka vietin väärässä asunnossa aivan väärässä kainalossa epämukavasti ja aina jotain sellaista peläten, mille en voinut nimeä antaa. Vietin aikaani yrittäen olla mukavasti kainalossa, jossa joku luu tuntui aina painavan terävästi minua jonnekin pienestä koostani huolimatta. Sinne jäi, kiitos ja näkemiin. Aamulla heräsin tekstiviestiin Good morning :) How r u? ja kaksi tuntia myöhemmin olin matkalla kaupungin keskustaan. Näytin suosikkipaikkani tässä kaupngissa, joimme teetä, söimme pienessä perheravintolassa, jossa saa ehkä maailman parasta pastaa ja kävelimme kävelimme kävelimme. Ensitreffimme kesti 10 tuntia emmekä edes huomanneet ajankulua ennen kuin yhtäkkiä oli säkkipimeää. Lähtiessäni parkkitalon edessä hän tarttui minua käsistä ja lauloi Led Zeppeliniä. Siitä hetkestä lähtien minuun ja yhteisiin hetkiimme on maalattu kiinni niin monia lauluja, että ne hiipivät aina selkäni taakse ja yllättävät juuri oikeilla hetkillä. Seuraavana päivänä ajoimme yli tunnin autolla toiseen kaupunkiin kävelläksemme tämän maan toisen kuuluisan joen varrelle. Joimme teetä, poltimme tupakkaa ja annoimme auringon lämmittää selkiä. Viime vuoden helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen oppinut ja opettanut. Meillä on kärsivällisyyttä ja toivoa. Me rakastamme kahdella kielellä, joista kumpikaan ei ole minun, mutta hiljakseen olen alkanut omimaan niitä.  On vaikea ymmärtää, että minulle ei pitänyt käydä näin. Minun ei pitänyt rakastua, ei nähdä sellaista määrää potentiaalia, mitä yhtäkkiä seisoi silmieni edessä kahdella jalalla. Minun piti viettää rento vuosi ulkomailla ja sen jälkeen palata kotiin ja jatkaa elämääni siitä, mihin sen jätin. Mutta kaksi kuukautta ensitapaamisemme jälkeen matkustin melkein tunnin ainoastaan voidakseni istahtaa viereensä vartiksi. Sanat sylkäisin suustani kohtuullisen huolettomasti, jotenkin liiankin varmasti. Babe, I'm gonna stay for one more year.   Sain tiukan halauksen, jonka jälkeen vakavalla naamalla varmistettiin, ettei se johdu ainoastaan hänestä, että oikeasti viihdyn täällä, että voisin kuvitella tekeväni sen ilman häntä. En kestänyt lähteä sydän särkyneenä siis jäin. Hintaa maksan koko ajan, lasken viikkoja ja heikoimpina hetkinä jopa päiviä siihen, että viimein pääsen johonkin eteenpäin. Että voin jättää lapsenvahtimiset jollekin toiselle, että voin unohtaa säännöt ja rajoitukset. Että olisi edes jotain näyttöä siitä, että etenen vielä johonkin. Paikallisen yliopiston hakupaperit odottavat pöydällä.

Avainsanat: antaa alku ajaa lämmittää lähteä luu led laulu laulaa käydä kävellä käsissä kuvitella koko kieli keskusta kaupunki kainalo jättää jokiu jatkaa ilta häntä hän helmikuu gonna elämä baari auto asunto olin odottava nähdä numero muutama mitä minä mies me maksaa maalattu tässä tupakka tuntua tunti toivoa tee tarttua tavata säännöt sänky sydän rappunen rakastua pöytä päivä peli pasta palata ottaa ymmärtää yliopisto vuosi viikko viettää vastaus vaikea unohtaa ulkomailla


blogivirta.fi