Tänään on 19.03.2019 17:19 ja nimipäiviään viettävät: Juuso, Josefiina, Jooseppi, Joosef, Josef ja Josefina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hupsistarallaa:

Muitaihanialaisneule

Julkaistu: · Päivitetty:

Olen alkuvuodesta neulonut niin paljon sukkia, etten ole jaksanut edes blogiin kuvata. Pari viikkoa sitten koin hetkellisen valaistumisen, että mitä hemmettiä minä näitä sukkia teen jollekin joskus lahjaksi annettavaksi, teenpä samalla energialla itselleni villapaidan! Talvella koin useaan otteeseen palelevani, vaikka minulla oli Novitan Nallesta tehtyjä villapaitoja (eli ei siis mitään ohuita), joten laitoin nyt vielä paremmaksi ja sukelsin 7 veljestä jämieni kimppuun. On siellä myös about samaa paksuutta muutakin, esim Adlibriksen Sockia ja Novitan Baby Woolia. Hihoissa ja paidan yläosassa olevaa vaaleansinistä toki ostin, sitä meni niin paljon. Se on Moomin x Novitan Muumitaloa. Paidan malliksi valikoitui Muitaihanialaisneule Tiina Arposen kirjasta Muita Ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja. Sovelsin todella todella paljon, mutta kirjoneule on lähes alkuperäinen, jotain pientä muokkausta tein kyllä joissain kohdissa siinäkin. Ohjeessa paita on tehty paloista ja kirjoneuletta on vain paidan etuosassa ja se ylettyy aivan kaulaan saakka. Koska olen pitkä (ja pitkäselkäinen) iso ihminen, oli aivan selvää, että vaikka mun lanka ja neuletiheys olisivat mitä tahansa, kuvio ei tule peittään edes napaa. Niinpä tein suosiolla kuvion vain paidan alaosaan ja koko paidan neuloin saumattomasti pyörönä alhaalta ylös. Eli mittasin mittanauhalla, minkä levyisen helman paitaani haluan, arvoin tiheyden vyötteen perusteella ja pyöristin siten, että on kuviomäärälle jaollinen. Siitä sitten lähdin neuloon kuviota pyörönä, kainaloita kohti vähän kavennellen. Sitten neuloin hihat ja yhdistin paitaan ja raglankavennuksilla kohti pääntietä, missä tein niskan puolelle vähän (liikaakin) lyhennettyjä kerroksia. Paita onnistui ihmeellisen hyvin, en voi oikein edes uskoa. En joutunut purkaan matkan varrella mitään muuta, kuin pääntien resorin, josta tuli ensin liian korkea ja meinasin oksentaa sovittaessani, kun ahdisti niin kurkkua. Purin puolet pois ja jo oli hyvä. Ainut asia, mikä paidassa harmittaa, on violetissä langassa ilmaantunut ylläriraita. Se on sitä Adlibriksen Sockia ja huomasin kyllä, että kerästä pukkaa vaaleampaa kohtaa, mutta kuvittelin sen jotenkin kuuluvan asiaan (semisolidi väri kun oli kyseessä), enkä oikein edes tajunnut asian vakavuutta ensin, kun neuloin todella hämärässä huoneessa nukuttaessani lapsia ja päivänvalon koittaessa olin neulonut jo niin pitkälle, etten sitten nähnyt järkeväksi enää purkaa. Se harmittaa vähän, mutta ei niin paljoa, että paita sen takia jäisi käyttämättä. Ja voitteko kuvitella, tein tämän valtavan kokoisen kirjoneulepaidan alle kahdessa viikossa. Itse en oikein osaa käsittää, miten tässä näin kävi. Paidasta tuli kertakaikkiaan ihana ja rakastan sitä todella todella paljon. Kiitos miehelleni, joka suostui kuvaajaksi ja lapsilleni kärsivällisyydestä kuvauspaikalla.

Avainsanat: ihana hämärä huone hihat helma energia blogi baby alkuvuosi alkuperäinen ahdistua tiina teen talvi suosio sukka resori rakastaa pääntie purkaa pukkaa pari palo paita olin ohje novita niska neuloa nalle mitä minä mies malli lanka lahja käsittää kuvitella kuvio kuvata kurkku korkea koko kirja kerä kerros kaula iso ihminen ihmeellinen neulottua väri voi veli valikoida uskoa tässä tuli


blogivirta.fi