Tänään on 19.09.2019 07:59 ja nimipäiviään viettävät: Reija ja Torborg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Plöki/Notatki z podziemia:

Kuinka persut tuhosivat urani mediassa, eli pilottiprojekti ennen Johanna Vehkoota - Hur sannfinnarna förstörde min karriär i medierna, eller: pilotprojektet före fallet med Johanna Vehkoo

Julkaistu: · Päivitetty:

(svensk översättning på väg - ruotsinkielinen versio tulossa) Koska siitä alkaa olla kuusi vuotta täynnä, kun sain potkut mediasta kelpaamatta sen jälkeen julkaistavaksi kirjoittajaksi millekään suomenkieliselle alustalle, olen varmaankin unohtunut useimmilta. Olen siksi päättänyt kirjoittaa siitä, kuinka persut tuhosivat urani mediassa, jos kohta oleellinen osa asiaa on se, että media-alusta, jolle tuolloin työskentelin, nakkasi työsuojelulla täysin vesilintua silloin, kun työrauhaani häiritsivät juuri persut. Keväällä 2006 minua lähestyivät erään keskisuuren mediafirman edustajat. Firma oli juuri hankkinut haltuunsa erään suhteellisen näkyvän mediaportaalin ja haki sinne uusia kirjoittajia (sittemmin tämä firma joutui erään ison mediakonsernin haltuun). Minä olin siihen aikaan herättänyt jonkin verran huomiota feminisminvastaisella provosoinnilla tässä blogissa.  Sitä olin alkanut harrastaa parinkin hyvin traumatisoivan seurusteluyrityksen jälkeen (toinen oli tapahtunut 1990-luvun puolivälissä, toinen 2000-luvun alkupuolella, ja molemmille tapauksille oli yhteistä, että vastapuoli oli omasta aloitteestaan alkanut lähetellä minulle lähinnä fanipostin luonteisia mielistelykirjeitä, mutta selittämättömällä tavalla kääntänyt kelkkansa ja alkanut vihata minua). Minua oli jopa haastateltu erääseen paperilehteen "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä". Olin kyllä itse tuolloin aika katkera siitä, että toimintani iirin kielen edistäjänä ei ollut herättänyt minkäänlaista huomiota Suomessa, vaikka se Irlannissa olikin ylittänyt uutiskynnyksen. (Yle oli kyllä kiinnostunut ja lähettänyt sähköpostia silloin kun osallistuin pääpuhujana suureen iirinkielisyysmielenosoitukseen Dublinissa keväällä 2004, mutta vaikka olin lupautunut haastateltavaksi, he eivät sittemmin ottaneet yhteyttä uudelleen.) Mutta valtakunnan ylimmäisenä naisvihaajana kyllä kelpasin vaikka kolumnia kirjoittamaan. Mutta mikäs siinä. Kun kerran työtä tarjottiin, niin minähän en kieltäytynyt. Kuten silloin kun menin apurahaputken katkettua käännöstöihin, myös tuolloin ajattelin, että tällä tavalla voisin rahoittaa pahasti jumittaneen tohtorinväitösprojektini. Itse asiassa kävi tietysti niin, että viimeiset mahdollisuuteni akateemiseen uraan menivät, koska päivätyöni lisäksi jouduin raatamaan kolumnistina.  Se ei sinänsä harmita, koska olin aika pitkälti menettänyt mielenkiintoni tutkimusaiheeseeni (se on alkanut kiinnostaa uudelleen vasta viime aikoina) ja keskittynyt iirin kielen tutkimiseen ja edistämiseen, joista ei Suomessa valitettavasti akateemisia arvoja heru. Enemmän suututtaa se, etten voinut paremmin keskittyä silloiseen päivätyöhöni yksityisen firman kielentutkijana, koska jos olisin voinut, osaisin nyt paria kolmea kieltä, joiden opeteltavuuskaan ei ollut juolahtanut mieleeni aikaisemmin. Feminismikriittisiäkin juttuja tietysti kirjoittelin sitten aika ajoin, mutta koska olen saanut vanhan hyvän ajan kulttuuri-isänmaallisen kasvatuksen, minulla oli sanottavaa myös vaikkapa Runebergin tai Topeliuksen kaltaisista kirjallisuusklassikoistamme, ja myös sanoin sen, jos tiedotusvälineissä näkyi jotain asiaan liittyvää. Minuthan oli periaatteessa palkattu kommentoimaan ajankohtaisia tapahtumia. Koska vanhan koulukunnan kokoomuslainen äitini kuoli samoihin aikoihin kun aloin kirjoittaa ao. portaaliin, otin asiakseni säilyttää jotain hänenkin ajatuksistaan ja pyrin tarkastelemaan esimerkiksi perinteistä isänmaallisuutta ymmärtäväisesti ja eritellen. Epäluulo Venäjää kohtaan oli minullekin luonteenomaista, ja mitä sitten Neuvostoliittoon tulee, pyrin tuomaan lukijoiden ulottuville sitä, mitä Neuvostoliiton vankileireistä tiedettiin esimerkiksi niillä kärsineiden muistelmien perusteella. Joskus jouduin asioihin perehtyessäni muuttamaan siihenastista mielipidettänikin. Esimerkiksi Natoon suhtauduin alun perin ajattelemattoman kielteisesti, mutta kun otin asioista selvää ja pohdin liiton jäsenyyttä käytännön näkökulmasta, jouduin päätymään varovaisen myönteiselle kannalle. Tästä kaikki eivät tietenkään pitäneet, koska suomalaiset ovat automaattisesti Naton vastustajia eivätkä salli valmiiden ajatustensa kyseenalaistamista. Aluksi vaistomaisesti ja sitten yhä tietoisemmin pyrin antamaan perinteiselle isänmaallisuudelle kunnianpalautuksen. Vanhan sivarin naiivista pasifismista siirryin korostamaan, että maanpuolustustahto ei ollut mitenkään ristiriidassa esimerkiksi luonnonsuojelun kanssa. Isoäitini, joka koki henkilökohtaisesti sekä sisällissodan että talvisodan, jaksoi itku silmässä muistella sitä, kuinka suomalaiset eheytyivät sisällissodan riidoista talvisodan aikana. "Talvisodan henki" oli hänen muistoissaan hyvin elävä henki. Aloin nähdä tehtävänäni sen hengen palauttamisen ja vastakkainasettelun jäänteiden hautaamisen. Olin nimittäin 2000-luvun alussa pariin otteeseen huomannut, että netin keskustelupalstoilla esiintyvät vanhan polven isänmaalliset eivät olleetkaan aina hulluja natseja. Muutaman kanssa tulin oikeastaan varsin hyvin juttuun, viimeistään silloin kun heille selvisi, että puolaa ja venäjää opiskelleena olin perillä kommunismin julmuuksista Neuvostoliitossa tai Itä-Euroopan kärsimyksistä neuvostoikeen alla. Päädyin uskomaan, että heidänlaisensa olisi mahdollista ymmärtämällä ja järkeilemällä integroida valtavirtayhteiskuntaan. Aluksi sainkin jonkinlaista menestystä. Kun esimerkiksi otin kantaa Huhtiniemen joukkohautoja koskeneeseen keskusteluun (muistaako kukaan enää niitä aikoja, kun Suomessa jaksettiin vielä keskustella oman maan historiasta?), sain kiitoksia tasapuolisesta ja kaikkia osapuolia ymmärtävästä kirjoituksesta myös siltä suunnalta, joka tavallisesti leimasi suunnilleen kaikki tielleen osuvat taistolaisiksi. Toisin sanoen kansan eheyttämissuunnitelmani tuntui toimivan. Sitten kommenttipalstalle ilmaantuivat äärioikeistolaiset, ne Halla-ahon kannattajat. He tuntuivat olevan sitä mieltä, että minulla oli jonkinlainen velvollisuus olla Halla-ahon ihailija siksi, että suhtauduin kriittisesti feminismiin, puhuin isänmaallisuudesta tai tunsin suomalaista klassista kirjallisuutta (meillä kotona oli aivan itsestäänselvyys, että esimerkiksi Kalevalaa luettiin). Myöskään rasismia en tietenkään hyväksynyt, ja se heille vasta kova pala olikin. Lopulta Halla-ahoa kehuvia ja minua solvaavia kommentteja alkoi olla jopa Neil Hardwickin vanhoja televisiosarjoja muistelevien bloggausten kommenttilaatikoissa. Merkillepantavaa on, että työnjohto ei puolustanut minua millään tavalla äärioikeiston hyökkäilyjä vastaan, vaan tuntui pikemminkin pitävän minua osasyyllisenä niihin. Näyttää myös siltä, että työnjohto oli valinnut puolensa, eikä se ollut minun puoleni. Kun ensimmäisen kerran vaivauduin kirjoittamaan kokonaisen blogikirjoituksen äärioikeistosta, raivoisa spämmäys täytti kommenttiloodan tuntien sisällä kolmellasadalla kirjoituksella. Kun suljin kommenttiloodan, sinne ilmaantui vielä yksi äärioikeistolaismielinen puheenvuoro - mikä tarkoittaa, että äärioikeistolla oli myyränsä työnjohdossa. Silloin kun kirjoituksistani suivaantuivat esimerkiksi feministit ja alkoivat vaatia minulle potkuja, työnjohto tuki minua läpi tuulen ja tuiskun. Mutta kun asialla oli äärioikeisto, työnjohto syytti minua. Potkuthan siitä lopulta tuli, mutta vasta sitten kun kirjoitusteni taso oli jatkuvaan häiriköintiin ja terroriin leipäännyttyäni vajonnut lehmän häntää alemmaksi. Tietenkin myös Venäjän trolleilla oli osuutensa asiaan. Olen tiennyt Venäjän olevan äärioikeiston uuden nousun taustalla jo kauan ennen kuin tästä tuli yleisesti hyväksytty käsitys. Silloin kun täysin asiallisin perustein kritisoin Putinin Venäjää, mutta poleemisessa sävyssä, kommenttiraidan trollit julistivat esimerkiksi, että olen "ruotsalainen, joka vihaa rasistisesti venäläisiä". On selvää, että nämä trollit olivat samaa porukkaa kuin perussuomalaiset rasistit, koska venäläismielisyyttä ja muslimikammoa tuli usein samoissa puheenvuoroissa, ruotsin kielen vihaamisesta puhumattakaan. Asiaan liittyy tietysti episodi, jota voi verrata Johanna Vehkoon oikeudenkäyntiin: vaalipäivänä 2011 tulin käyttäneeksi persuista - vuosien häirinnän jälkeisessä kostonhimossa - aika "rouheita lohkaisuja", kuten muuan sivustaseuraaja asian määritteli. Jouduin siitä valtakunnansyyttäjän tutkittavaksi, mutta toimitin hänelle niin kattavan aineiston todisteeksi minuun kohdistuneesta kiusanteosta, että juttu ei edennyt syyteharkintaa pidemmälle, vaikka minua kyllä roikutettiin puoli vuotta löysässä hirressä. Kielikuvani eivät näet vastanneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä, Tämän lisäksi valtakunnansyyttäjä totesi toimittamani aineiston todistaneen, että minun ja "eräiden muiden nettikirjoittajien" välillä oli havaittavissa "pitkäaikaista katkeruutta" ja että kirjoitukseni oli nähtävä tämän katkeruuden yhteydessä. Valtakunnansyyttäjä ei ottanut kantaa siihen, kuka oli alkuperäinen syyllinen tähän "pitkäaikaiseen katkeruuteen". Tähän en tietenkään ole itse tyytyväinen, mutta ymmärrän täysin, että valtakunnansyyttäjän oli mahdotonta päättää, kumpi sen aloitti - "katkeruus" oli ollut niin "pitkäaikaista". Tämä ei tietenkään estänyt äärioikeistoa käyttämästä ao. kielikuvia "todistusaineistona" minua vastaan. Lisäksi he tietenkin keksivät lisää. Esimerkiksi eräs varsin karkeasti kirjoitettu - oletettavasti aito - uhkausviesti, jonka Halla-ahon vaimo joskus tuolloin sai, esiteltiin minun kirjoittamanani, ja varmemmaksi vakuudeksi mukaan liitettiin IP-osoite. Tietenkään kukaan ei tarkistanut, mille paikkakunnalle IP-osoite viittasi - Lappeenrantaan, joka on aika kaukana minun asumapaikastani Turusta.  Viesti oli myös kirjoitettu sellaisella oikeakielisyyden vastaisella alatyylillä, jota en itse käytä, mutta sehän ei tietenkään estänyt Halla-ahon tahdottomia raajoja selittämästä sitä minun tyylini mukaiseksi. He ovat vihoviimeinen taho esittämään arvioita kenenkään kirjoitustyylistä, koska heidän suomen kielensä on yleisesti ottaen sekoitus katupoikatörkeyksiä ja latteaa virastokieltä, eivätkä he ilmeisesti ole eläissään lukeneet ensimmäistäkään kotimaisen kaunokirjallisuuden klassikkoa. Halla-aholaisten ja muun äärioikeiston minuun suuntaama häirintäkampanja saavutti tavoitteensa, kun sain vuonna 2013 potkut siltä nettiportaalilta, jossa olin kolumnoinut. Tämän jälkeen en ole saanut yhtään mitään julkaistua suomeksi, lukuun ottamatta pientä esseekirjaa, jonka lopulta painoi iirinkielisiä kirjojani kustannellut pikkuputiikki Irlannissa. Senkin esseekirjan oli käytännössä tilannut suomenkielinen kustantaja, josta sitten jälkeen päin en kuullut mitään. Eräs aikakauslehti olisi kyllä halunnut uusia bloggaajia sivuilleen, mutta kuulemma "somekirjoitteluni ei ollut heidän brändinsä mukaista". Seitsemän vuoden kokemus ja seitsemän kielen osaaminen (sekä kyky lukea muutamalla muullakin kirjoitettuja uutislähteitä) ei sitten ollut minkään väärtiä. Persut ovat saaneet erinomaisesti läpi tavoitteensa, eli riistäneet täydellisesti sananvapauteni kaikissa suomenkielisissä viestimissä. Joku varmaan tässä kohtaa ehdottaa minua kääntymään vasemmistolaisten viestimien puoleen, jos haluan kirjoittaa. No, maan merkittävin vasemmistolehti julkaisi muutama vuosi sitten jutun iirin kielen nykytilasta, mutta lehdessä ei mainittu minua - Suomen ainoaa iirinkielistä kirjailijaa, joka olen kaiken lisäksi saanut kiitosta hyvinkin merkittäviltä iirinkielisen kulttuurin edustajilta Irlannissa - nimeltäkään, eikä liioin otettu yhteyttä konsultaatiotarkoituksessa. Silloin kun aiheen paras tuntija koko maassa ei saa kirjoittaa juttuja siitä ja hänet sivuutetaan maininnatta sitä käsittelevissä jutuissa, voidaan lähteä siitä, että asianomainen on todellakin sensuroitu olemasta, myös vasemmistopuolella. (Ruotsiksi toki saan juttujani julki.) Mutta miettikääpäs vielä kertaalleen seuraavia asioita: - Persut julistavat olevansa isänmaallisia, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, joka koettaa päivittää isänmaallisuuden, maanpuolustustahdon ja talvisodan hengen nykyaikaan ja kaikkien vähemmistöjenkin ulottuville. - Persut vaativat, että kommunismin julmuuksista puhuttaisiin enemmän, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, joka on luultavasti kirjoittanut enemmän kuin kukaan muu - ehkä Sofi Oksasta lukuun ottamatta - Neuvostoliiton julmuuksien historian popularisoimiseksi.  - Persut väittävät edistävänsä kansallista kulttuuria, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, jota on lapsuudesta asti ruokittu Kalevalalla ja Aleksis Kivelle. - Persut inisevät yhtä mittaa siitä, kuinka heillä muka ei ole sananvapautta, mutta heillä on kyllä kuulijansa ja haastattelijansa mediassa sekä omat mediat, joissa he saavat mustata vastustajiksi mieltämiensä mainetta mielin määrin. Samalla minut on hiljennetty aivan yhtä täydellisesti kuin neuvostoliittolaiset toisinajattelijat Brežnevin aikana (eikä tämä todellakaan ole liioittelua, sillä minä sattumoisin tiedän mistä puhun). - Ja kaikkea tätä hiljaiseksi sensurointia tukee suomenkielinen mediajätti, joka heittää kaiken työsuojelun näköisenkin ikkunasta ulos heti kun työsuhteessa olevaa alkavat ahdistella juuri persut ja äärioikeistolaiset (vaikka vasemmistolaisia ja feministisiä häiriköitä vastaan on pidetty johdonmukaisesti puolta).

Avainsanat: yksityinen vuosi voi viha viesti versio venäjä velvollisuus vastapuoli vastakkainasettelu valtakunta valita vaimo vaatia uutiskynnys urani tässä tyyli tuuli tutkia turku tuntua tunti tuntea tuli tuki tuisku topelius tilata tavallinen taso tarkoittaa persut mielipidevainon harjoittajina äärioikeisto äiti alusta alku alkuperäinen aleksis aito ainoa aineisto aika aihee aho 2013 blogi blogikirjoitus bloggaaja automaattinen arvo hankkia haastattelu firman firma feministi eurooppa esittää esitellä esimerkki esiintyä episodi elävä edustaja hur historia herättää henkilökohtainen henki heittää harrastaa kannattaja jäsen juttu julkaista jonkinlainen johanna itä itku irlanti ikkuna häirintä hyväksyä kirjoitettu kirjallisuus kiinnostaa keskustelu keskustella keskittyä kattava katkera kasvatus kantaa kansallinen kotona kotimainen kommunismi koko kokemus klassinen kirjoitus kirjoittaa kirjoittaja media maine lähteä lukija lukea liitto lehmä lehti lapsuus käsitys kyky kuusi kustantaja kuolla kulttuuri kova natsi nato muutama muu muka muistella mitä minä merkittävä menettää menestys polvi perussuomalaiset persu paras palkattu pala osoite osallistua osaaminen olin näyttää näkökulma nähtävä nähdä nousu neuvostoliitto neuvostoliitossa netti neil päättää päätyä päivittää putin puoliväli puoli puheenvuoro potku sannfinnarna sananvapaus ruotsinkielinen ruotsi runeberg rikos rasisti rasismi rahoittaa tarjota tapahtuma talvisota taho sävy säilyttää sähköposti syyllinen suuri suomessa suomenkielinen suomi suomeksi sofi sisällissota silmä sekoittaa


blogivirta.fi