Tänään on 15.09.2019 13:10 ja nimipäiviään viettävät: Sirpa ja Runar. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hannun blogi:

Rautakylän vanha parooni (1923)

Julkaistu: · Päivitetty:

Suomalaisen elokuvan festivaaleilla esitettiin lauantaina 13. huhtikuuta 2019 Carl Fagerin elokuva Rautakylän vanha parooni (1923) Kari Mäkirannan yhtyeen säestämänä. Elokuvaa ei ole juuri esitetty siitä syystä, että siitä ovat välitekstit puuttuneet, mutta nyt KAVI:n Tommi Partanen on tehnyt  tekstityksen Topeliuksen samannimisen pienoisromaanin ja siihen perustuvan näytelmän pohjalta. Tekstipaikat ovat tiedossa, ja todennäköisesti alkuperäisessä elokuvassa on ollut runsaasti teksitystä, sillä Fager on epäilemättä halunnut välittää Topeliuksen henkeä myös elokuvasaleihin. Itse tarinan Topelius kirjoitti alun perin vuonna 1849 Helsingfors Tidningarin jatkokertomukseksi, kuten niin monet muutkin tekstinsä. Kertomuksen nykyhetkenä on vuosi 1838, josta tarina palautuu 1770-luvulle, Kustaa III:n aikaan. Topelius käsitteli historiallisissa fiktioissaan usein sitä, miten menneisyys elää nykypäivässä. Tällä kertaa kyse on avioliitosta Gustav Drakenhjelmin (Einar Rinne) ja Ebba Reutercronan (Catherine Will) välillä. Gustav kaatuu Kustaa III:n sodissa, ja Magnus kätkee avioliittosopimuksen ja ottaa omaisuuden haltuunsa. Alussa iäkäs Ebba (Ida Brander) saapuu Rautakylään tyttärentyttärnsä Lotten Ringiuksen (Arna Högdahl) kanssa, ja Ebba alkaa kertoa menneisyytensä traumasta, avioliitosta, joka kiistettiin, pitkinä takautumajaksoina. Carl Fagerille Rautakylän vanha parooni jäi ainoaksi ohjaukseksi, mutta kokemusta hänellä oli elokuvien tekemisestä jo vuonna 1907 valmistuneesta Salaviinanpolttajista asti. Ohjaajana Fager on jäykähkö ja asetelmallinen, jos ajatellaan esimerkkinä vaikkapa viininjuontikohtausta heinäpellolla, mutta toisaalta interiööri ja valaistus tuovat kohtauksiin syvyyttä ja kiinnostavuutta. Samoin takautumarakenne toimii, sillä Fager liikuttaa katsojaa edestakaisin menneen ja tulevan välillä. Takautumat eivät ulotu vain 1700-luvulle, sillä lopulta takautumana kerrotaan myös Tuomaksen (Emil Lindh) ja Rautakylän rengin (Jalo Lesche) kamppailu. Rautakylän vanhassa paroonissa  kiinnostavia ovat yksittäiset kuvat. Mieleenpainuvimpia on kohtaus, jossa Lotten katsoo lampun valossa menneisyyden mykkiä todistajia, maalauksia, joissa Gustav Drakenhjelm ja Kustaa III:n ovat rinta rinnan. Erityisen hienoa oli nähdä kankaalla äiti ja tytär, Naimi Kari hyytävänä taloudenhoitajana Lisettenä ja hänen tyttärensä Aili Kari nuorena Lisettenä. Kirjoitin juuri Aili Karista Women Film Pioneers -sivustolle . Kari näytteli muutamassa muussakin elokuvassa ja teki sittemmin pitkän uran Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa.

Avainsanat: suomalaisen elokuvan festivaali fager carl äiti yhtye women välittää vuosi vanha topelius tommi sivusto rinta partanen ottaa omaisuus ohjaaja toukokuu tarina suomi suomalainen valaistus ura tytär näytelmä nähdä nuorena menneisyys magnus maalaus luku lamppu kuva kustaa kohtaus kertoa kari kangas iii huhtikuu henki helsingfors gustav filmi film festivaali esittää esimerkki elokuva ebba carl alku alkuperäinen aili


blogivirta.fi