Tänään on 16.09.2019 23:50 ja nimipäiviään viettävät: Hilla, Hellevi, Hillevi, Hille ja Helvig. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
...noir:

The Protector (1985)

Julkaistu: · Päivitetty:

Vuoden 1985 New York on viemäri jossa saastaihmiset ovat arkipäivää, joten kyttienkin pitää olla luonteeltaan itsemurhahakuisia ja vaikka Billylla (Jackie Chan) onkin nopeat jalat sekä kädet ei hänelläkään ole suuremmin uskoa ihmiskunnan kestävään kehitykseen. Kun työpari tapetaan ja nuori nainen kaapataan, lähtee hän toisen kollegansa Dannyn (Danny Aiello) kanssa Hong Kongiin jäljittämään kyseistä neitoa. Tottakai kaiken takana on filantrooppi-ihmiskauppiashuumepomo Harold Ko (Roy Chiao) jota täällä idässä pidetään vain hyvänä tyyppinä, mutta niin Billy kuin Dannykin tietävät paremmin, varsinkin kun he ovat toistuvasti Ko:n tappajien kohteina. The Protector oli siis toinen varsinainen yritys breikata Jackie Chan jenkeissä, mutta jos aiempi Battle Creek Brawl oli menestykseltään laimea ja jätti hieman pahan maun Chanin suuhun niin The Protector oli puolestaan sen tason floppi, että juuri kukaan ei tainnut saada hymyä kasvoilleen. Riitaisa tuotanto ja paha kaupallinen alisuoriutuminen johtivat siihen, että Chan julkaisutti oman leikkauksensa joka sekään ei tuottanut odotetusti, joten tästä suivaantuneena mies kehitteli Police Story-elokuvan (joka oli hitti ja sai useammankin jatko-osan) ja se sitten liennytti suurinta kiukkua. Sinänsä en ihmettele miksi Chan ei pitänyt James Glickenhausin aikaansaannoksesta enkä myöskään sitä miksi elokuva ei menestynyt, etenkin jos jälkimmäisen kohdalla sivuutettaisiin täysin Chanin imago sekä nimen tunnettavuus joka voisi toimia myyntitäkynä. Chanille itselleen tämä oli varmasti aivan liian erilainen ja siten vääränlainen kokemus, sillä kyseessä on elokuva jossa käytännössä ainoa Jackie Chaniin liittyvä on hän itse, kaikki muu tuttuus on kaukana poissa ja The Protector onkin elokuva jonka pääosassa voisi nähdä pikemminkin vaikkapa tuonaikaisen Chuck Norrisin. Ja mitä tulee elokuvaan itseensä niin se on kuin ohjaajansa aiempi The Exterminator , eli synkkä sekä hyvin väkivaltainen ja jos siitä huumoria taikka valoa löytää niin korkeintaan sytyttimen liekistä kun roihautetaan vauvakatras palamaan. Suurena erona The Exterminatoriin on se, että sen voi sanoa olleen vahinkohitti koska oli kaikkea muuta kuin suurelle yleisölle suunnattu, mutta The Protectorin kohdalla taatusti oli nimenomaan suunniteltuja odotuksia sen suhteen jotta se olisi menestys ja sitten Glickenhaus toistaakin itselleen tuttua nihilismiä jollainen harvemmin houkuttelee massayleisöjä. The Protector on siis enemmänkin ns. valikoidun yleisön elokuva kuin kaikkien. Minä diggaan tästä ja toki osittain siihen vaikuttaa se, että kyseessä on ensimmäisiä kosketuksiani Jackie Chanin tuotantoon jolloin nostalgia vaikuttaa väkisinkin, mutta myös koska toisin kuin esimerkiksi Battle Creek Brawl kulkee tämä täysillä valitsemallaan linjalla. Eihän The Protector ole laisinkaan sellainen elokuva joka tulee mieleen kun ajattelee Chania, mutta siinä ei sentään kuljeta epätasaisesti eri tunnelmien välillä, pyritä tekemään jotain muiden mieliksi ja koeteta karkoittaa luppoaikaa irrallisilla, mutta fantsun koomisilla stunttisarjoilla. Chan ei hymyile tai vekkuloi, mutta on tosi vihainen ja kiroileekin,  ja siksi tätä on vaikea nähdä nimenomaan hänen elokuvanaan kun esimerkiksi hyvistä tappelukohtauksistaankin huolimatta se toimisi ihan samalla tavalla myös ilman jalannostoja. Kyseessä on synkkäilmeinen kyttätoimintaleffa joka on varsin hyvä Glickenhaus-tuotanto, mutta se pitäisi siksi nähdäkin ensisijaisesti sellaisena eikä kiinnittäen huomiota pääosaesittäjäänsä. Varsinkin kun oli näyttelijän ja ohjaajan välit millaiset tahansa niin kyllä se Chaniltakin paremmin luonnistuu pysytellä vakavana vakavassa elokuvassa kuin tietämättömänä Battle Creek Brawlin kaltaisessa keskittymisongelmassa. Siitä ei siis tavallaan pitäisi välittää, että pääosassa on Jackie Chan-Jackie Chan vaan siitä kuinka kyseessä on näyttelijä Jackie Chan. Varsin kiehtovaa onkin se, että Chan tosiaankin teki The Protector-kokemuksen turhauttamana oman kyttäelokuvansa eli Police Storyn ja yhdisti siinä onnistuneesti itselleen ominaista komediaa toimintaan, mutta myös Glickenhaus kulki seuraavalla tuotoksellaan hieman kepeämpään suuntaan. Vuoden 1988 Blue Jean Cop ei nyt varsinaisesti komedia tai edes toimintakomedia ollut, mutta esimerkiksi verrattuna The Protectoriin se on paljon enemmän niitä. Sivuhuomauksena vielä se, että minusta on mielenkiintoista kuinka The Protectoria pidetään yhtenä Jackie Chanin synkimmistä elokuvista ja ihan syystäkin, ja ettäkö se olisi ollut syynä siihen miksi hän (ja Glickenhaus myös) tekikin seuraavaksi huomattavasti kevyemmän kyttäelokuvan, mutta sitten Chanin oma leikkaus The Protectorista onkin takakannen hehkutuksen perusteella vieläkin "väkivaltaisempi" näkemys. Bluraylla ovat molemmat, että siitä vain vertailemaan (huom. Chanin leikkausta ei ole remasteroitu). Eivät ne oleellisesti eroa toisistaan. Verta, väkivaltaa ja paljasta pintaa on molemmissa ihan riittämiin. Tämä seuraava on muuten se The Protectorin kansikuva jonka lapsuudestani muistan: Tähdet: *** The Protector

Avainsanat: yritys york yleisö välittää väkivaltainen väkivalta voi vihainen viemäri varsinainen valo vaikuttaa vaikea uskoa tähti tuottaa tuotanto toistuva taso takakansi synkkä sunnata suu suhde seuraava saada pääosa pitää toiminta paljas paha elokuva cop chuck chan james jackie imago ihmiskunta itä hän huumori hitti harold esimerkki erilainen elokuvista komedia kokemus kaupallinen kasvo jenkki jean jatko onnistua ohjaaja odotus näyttelijä näkemys nähdä nuori nostalgia nainen muu mitä minä millainen mies menestys menestynyt arkipäivä ainoa löytää linja leikkaus käsi blue billy


blogivirta.fi