Tänään on 23.10.2019 11:08 ja nimipäiviään viettävät: Severi, Severin ja Sren. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Silmänkääntövankila:

Turvasana

Julkaistu: · Päivitetty:

Kesärannan edustalla päivysti paparazzeja kameroineen. Olipa itselläkin Nikon kourassa kun kävelin heidän editseen, jatkoin pysähtymättä suoraan pöheikköön ja rantaan, minne korkean kallion takaa ei kuulunut liikenteen humu, ei politiikan pauhu. Lokit huutelivat, aallot löivät kiviin. Istuin alas, aurinko paahtoi kivistä seinää. Sen mustat raidat hehkuivat, avasin hupparin vetskarin. Hanhipari lipui lähemmäs, kurkotteli pohjasta popsittavaa, tarkkaili minua, lipui lähemmäs. Lokit kiertelivät hetken kärkkäinä, mikä johtui kallion laella kulkeneesta koirasta. Se haukkui, minkä kuulin kaukaa. Tarkkailin hanhia kameran kautta, räpsin otoksia, mutta siinäkin oli jotain liikaa. Tunnelma oli niin seisahtunut. Kesäisin ilta sitten viime kesän. Olen käsikirjoitukseni kanssa päässyt kriittiseen vaiheeseen. Se joko on tai ei. Se on siinä rajalla nyt, yksi työntö vain, se viimeinen puserrus. Mutta jos en jaksa, se vyöryy takaisin alas ja ruhjoo minut tullessaan. Koskaan ei oikein tiedä. Se on kirjoittamisessa parasta ja hirveintä.

Avainsanat: viimeinen tunnelma tullessaan seinä liikenne koira kesä raita politiikka niko musta lokki ranta raja aalto kallio johtua ilta haukkua edusta avata aurinko


blogivirta.fi