Tänään on 24.05.2019 18:54 ja nimipäiviään viettävät: Tuukka, Touko ja Alarik. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Suomalaisena Virossa:

Erään matkan anatomia, osa 13: Priego de Córdoba - piiloitettu helmi vuoristossa

Julkaistu: · Päivitetty:

Matkapäiväkirja jatkuu, olemme yhä lauantaissa 23.2.2019. Olemme lähteneet liikkeelle Benalmádenasta aamulla klo 10.30 ja ajaneet aika rauhakseltaan ja pitäen yhden kahvitauon ja muutamaisen kuvaustauon. Kello kahdelta saavumme Priego de Córdobaan, joka oli tämän päivän tärkein välikohde ennen Zuherosta jonne pyrimme saapumaan vielä valoisan aikaan. En osannut arvata mikä minua Priegossa odottaisi. Olimme ajaneet viimeisen tunnin mutkittelevia vuoristoteitä pitkin ja nähneet joka puolella vain oliivilehtoja, joskus niiden keskellä ehkä yhden pienen valkean talon. Meidän ohella ei tiellä paljon muuta liikennettä sanottavimmin näkynyt. Tuntui että olimme yksin tässä ihmeellisessä ja jylhässä vuoristomaisemassa ja että koko moderni maailma oli jossain hyvin kaukana. Niinpä ajattelin, että jossain vaiheessa  saapuisimme pikkuruiseen kaupunkiin tai ehkä isoon kylään, jossa odotin näkeväni ahavoituneita ruskeita maanviljelijäukkoja ja heidän riuskoja tuhteja vaimojaan, esiliinat edessään heiluen. Ehkä aaseja vetämässä kolisevia ja puisia heinävankkureita pitkin mukulakivikatuja. Laihoja kissoja hengailemassa kadunkulmissa ja laiskoja koiria ottamassa aurinkoa pienellä kylän keskusaukiolla. Se, mihin tulimme, löikin minua Isolla Ällikällä. Olimme saapuneet hyvin tyylikkääseen ja kaikinpuolin urbaaniin mutta silti arkkitehtuurillisesti historialliseen kaupunkiin, jossa kaupunkilaiset ihmiset, hyvinpukeutuneet ja puleeratut, kiirehtivät askareissaan, kuten kaikissa elämää sykkivissä kaupungeissa ihmiset tapaavat tehdä. Ei näkynyt aaseja, ei! Eikä näkynyt muuten turistejakaan. Kaupungin sykkivää keskustaa. Väkiluku Priegossa on n. 23.000 eli ei mikään pieni kaupunki se tämäkään. Hienoa arkkitehtuuria ja modernia elämää Kaupungilla ei tapaa heinähattuja vaan tyylikkäitä kaupunkilaisia Priego de Córdoban kaupungintalo Kaupunki tunnetaan myös monista suihkulähteistään jotka saavat vetensä kirkkaista vuoristopuroista Kirkkoja on kaupungissa kahdeksan. Useimmat niistä tämän San Franciscon kirkon tavoin rakennettu espanjalaiseen barokkityyliin 1500-luvulla jolloin kaupunki koki toisen kukoistuskautensa maurien jälkeen. Tuntui lähes mahdottomalta ymmärtää että vuorten keskellä on tällainen mahtava eloisa ja upea kaupunki. Paikassa, jota äkkiseltään kuvailisin: keskellä ei mitään. Mistä nämä kaikki ihmiset saavat elantonsa? Ja miten tänne vuorten keskelle saadaan kaikki se mitä elämään tarvitaan: elintarvikkeet, vaatteet, sähkö, lämpö? Millainen logistiikka tarvitaan että kaikesta kaukana oleva iso kaupunki on toimiva? Eihän tänne tule juniakaan, keskelle vuoristoa! Miten tänne on ylipäätänsä koskaan keksitty rakentaa kaupunki? Siihen saa vastauksen jos perehtyy Priego de Córdoban historiaan. Sen sijainti korkealla jyrkänteellä on tehnyt siitä ihanteellisen puolustuslinnoituksen. Yhdeltä sivulta kaupunkia suojelee siis luonnollinen jyrkänteen muodostama muuri, toiselta sivulta tukeva linnoitus. Kaupungin historia menee pitkälle, aina esihistoriallisiin aikoihin. Myös roomalaisilla oli alueella asutusta. Mutta, kuten niin monen andalusialaisen kaupungin kohdalla, varsinainen kukoistuskausi alkaa maurien hallintoajasta 700-luvulta. Priego de Córdoba sijaitsee kahden suuren kaupungin, Córdoban ja Granadan välissä, Ruta del Califaton (kalifaatin kauppareitti) varrella. Kalifaatin aikaan kaupunkia kutsuttiin Córdoban portinvartijaksi. Eikä kaupungin kauneus ole itse asiassa kaikilta piilotettu; Tripadvisorin lukijakyselyssä se on äänestetty Espanjan 15 kauneimman kaupungin joukkoon. Se, että kaupunki oli minulle täysin tuntematon tuttavuus, kertookin enemmän minun heikoista tiedoista kuin kaupungin kauneudesta tai tunnettuudesta. Kaupungissa käytyäni en laisinkaan ihmettele sen hyvää sijoitusta tässäkään äänestyksessä. Kaikkein viehättävimmän osan Priego de Córdobasta muodostaa Barrio de la Villa na tunnettu vanha kaupunki. Sen kapeat mutkittelevat kujat, valkeat talot ja niiden seinissä roikkuvat kukkaruukut pelargonioineen ovat niin viehättäviä. Täällä voisi vaellella pidempäänkin. Näkymät kaupungin yhtä reunaa kiertävältä Balcon del Adarve lta aukeavat 180 asteen kulmassa ja ovat ihanat. Oliivilehtojen täplittämiä vuoria, jotka kulkevat yhteisnimellä Subbetica . Korkeiden paikkojen ja oliivilehtojen vannoutuneena ystävänä en voi taaskaan kuin huokailla. Vaikka täällä olisi voinut kuljeksia vielä paljon pidempään, on meidän pidettävä huolta aikataulustamme mikäli mielimme saapua Zuherokseen ennen auringonlaskua. Nautimme, kuten suunnitelmissamme oli, lounaan Priegon keskustassa. Ari tekee tärkeitä ostoksia eli ostaa tuliaisiksi Priego de Córdoban erikoisuutta Turrolate a, kaakaosta ja pähkinöistä, yleensä manteleista, tehtyä superherkkua. Myös minä ostan pötkylän. Tiedän että kotona Virossa odottaa Iso Kurre, jolle putoaa kaikki missä on pähkinää missä tahansa muodossa. Ja kuuluuhan Turrolate jo nimensäkin puolesta ehdottomasti ostettavien listaan. Kun kotona odottaa Ison Kurren ohella turre nimeltänsä Latte.

Avainsanat: helmi matkapäiväkirja mahtava maailma lähteä luonnollinen louna linnoitus liikenne latte kylä kurre kulkea kotona korkealla koko koira kello kissa kirkko keskusta kaupunki kauneus kahdeksan jonne iso historia pieni ostaa odottaa näkymä muuri muodostaa moderni mitä minä millainen talo sähkö sijaitsee sijainti saapua rakentaa päivä pähkinä puinen vaatteet upea tässä tänne tyylikäs tuntua tuntematon tuliainen toiselta tapa ystävä ymmärtää yksin väkiluku vuori voi viro villa vastaus varsinainen vanha vaihe äänestys espanja elämä aurinko auringonlasku asutus arvata arkkitehtuuri ari anatomi aika


blogivirta.fi