Tänään on 20.05.2019 07:27 ja nimipäiviään viettävät: Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina ja Lilian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kukkapilli:

Limainen pääsiäinen

Julkaistu: · Päivitetty:

Kolumbiassa juhlitaan pääsiäistä varsin perusteellisesti, ja monet olivat ottaneet koko pääsiäisviikon, Semana Santan, vapaaksi. Virallisia vapaapäiviä olivat kuitenkin vain kiirastorstai ja pitkäperjantai. Kun ylimääräisiä vapaapäiviä oli tyrkyllä useampi kappale, päätimme lähteä käymään jossakin, ja Peru, tarkemmin sanottuna Lima, nousi taas puheenaiheeksi. Minua ei olisi edelleenkään huvittanut lähteä Limaan, kun Lima tuntui jotenkin niin mielenkiinnottomalta paikalta, vaan olisin halunnut mieluummin vaikka Costa Ricaan. Ukkeli oli kuitenkin tällä kertaa harvinaisen päättäväinen, joten oli annettava periksi. Nyt kun olen käynyt Limassa, en voi muuta kuin ihmetellä: olen ollut varmaankin hullu, kun olen kuvitellut Panaman kaupungin kivemmaksi paikaksi kuin Liman.  Mie oon kyllä sitä mieltä, että pienen nallen ei kuuluisi viettää niin paljon aikaa matkalaukussa. Matka ei alkanut ihan suunnitellusti, sillä juuri ennen kuin koneemme olisi pitänyt lähteä Medellínistä Limaan, alkoi kamala ukonilma, eikä kone voinut nousta voimakkaiden salamoiden takia ilmaan. Pyörimme kiitoradalla edestakaisin ja odottelimme ukkosen laantumista 45 minuuttia, mutta lopulta kapteeni päätti ohjata koneen takaisin lähtöportille. Tässä odotellessa voisi ottaa vaikka mukataiteellisia kuvia. Puolentoista tunnin päästä salamointi laantui onneksi sen verran, että pääsimme nousemaan vihdoin ilmaan. Pilvien yläpuolella loisti kuu. Olen kaivannut Medellínissä kovasti merta, sillä en ole sisämaan ihminen ollenkaan. Limassa merta oli, ja meri näkyi hotellihuoneestammekin. Kuvassa näkyy myös Larcomar-ostoskeskus. (Ikkunalasi tekee maiseman oudon väriseksi.) Liman ehkä tunnetuimmat näkymät ovat Malecónin rantajyrkänteiltä, ja kyllähän näitä maisemia katselee ihan mielellään.   Sekä merenpinnan tasolla että jyrkänteen päällä kulkee tie, mutta alas rannalle ei kävelläkään noin vain, sillä kävelypolkuja alas on itse asiassa varsin vähän. Yksi sellainen kulkee Parque del Amorin (Rakkauden puiston) kupeesta. Kaikki nuo rantaa reunustavat törmät on peitetty verkolla, jotta maa ei vyöryisi alhaalla olevalle tielle. Monessa kohtaa verkon peittää vihreä kasvillisuus, enkä tiedä, ovatko kasvit kasvaneet verkon päälle itsekseen, vai onko ne istutettu siihen. Arvelisin jälkimmäistä, koska kasvillisuus vähentää varmaan huomattavasti maanvyörymien vaaraa. Luonnonilmiöt ovat muutenkin läsnä Liman arjessa. Maanjäristyksen vaara on Limassa suuri, ja kaupungissa on ollut useita maanjäristyksiä. Suurin on ollut vuoden 1746 järistys, joka tuhosi silloisen noin 50 000 asukkaan Liman lähes täysin. Vaikka maanjäristyksistä on pidetty kirjaa vasta espanjalaisten saapumisesta lähtien (1500-luvun alkupuolelta), maanjäristyksiä on esiintynyt Perussa tiettävästi "aina". Espanjalaiset, jotka perustivat Liman kaupungin vuonna 1535 Francisco Pizarron johdolla, eivät tienneet järistyksistä eivätkä osanneet varautua niihin mitenkään. Niinpä he rakensivat samanlaisia rakennuksia kuin kotimaassaankin, mistä syystä suurin osa siirtomaa-ajan (1531–1821) rakennuksista on tuhoutunut maanjäristyksissä täysin. Hotellimme seinässä olleen lapun mukaan hotellin pitäisi kestää maanjäristys. Maanjäristyksien takia myös tsunamivaara Limassa on suuri. En ole nähnyt koskaan tsunamipuomeja, joilla voidaan sulkea rannalle vievät tiet, mutta Limassa oli sellaisiakin. Ihmettelimme ensi alkuun hotellimme (JW Marriott) vastaanottoa, joka sijaitsi hieman omituisesti vasta hotellin toisessa kerroksessa. Sisääntulokerroksesta piti siis nousta ensin hissillä toiseen kerrokseen, jossa sijaitsi vastaanotto, ja vasta tästä kerroksesta lähtivät hissit hotellihuoneisiin. Ukkeli keksi lopulta, että jospa tuo onkin jonkinlainen varotoimenpide tsunamin varalta. Parque del Amor sijaitsee hienolla paikalla jyrkänteen reunalla ja on ilmeisen suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Puiston värikkäät mosaiikit toivat kovasti mieleen Barcelonan Park Güellin. Ilmeisesti Antoni Gaudí onkin toiminut ainakin jonkinmoisena mallina ja inspiraation lähteenä myös tälle puistolle. Larcomar-ostoskeskus ei ollut minusta mikään kummoinen, vaikka sitä onkin kovasti kehuttu. En muutenkaan tykkää tuhlata lomalla aikaa shoppailuun - paitsi ruokakaupoissa kuljeskeluun.

Avainsanat: * peru värikäs vähentää voi virhe viikonloppu vihreä ihmetellä viedä viettää verkko vastaanotto vara vapaa vaara upea ulkopuolella ukkonen hädin hullu hotelli kone koko ukkeli tässä kirkko kirjasto kiirastorstai kieli keskusta kerros keksi kehua kaupunki kaunis katu kasvi kapteeni kappale kamala kaivata katua jättää juhla jonkinlainen jolla johto inspiraatio ilma ikkuna ihminen työntekijä tuntua tunnelma tuli tsunami tie tapahtuma taksi sydän suuri suosittu sulkea suljettu sijaitsi sijaitsee seuraava seinä saapua ryhmä ruveta reuna rauhallinen ranta rakentaa rakennus päättää päästä pääsiäinen päähän puute postaus porras plaza pitkäperjantai pilvi pieni perusteellinen patio park pari panama francisco espanja esiintyä costa casa barcelona aukio palata paikka ottaa ostoskeskus onni onko ongelma olin ohjata odottaa näyttely näkymä nähdä nalle muuttaa minuutti merta meri merenpinta matka malli maisema maanjäristys maa lähteä luostari loma lima lauantaiaamu kävellä kuvata kuva kuu kuollut kortteli asua asukkaat arkkitehtuuri arki ainoa aikakausi aika aihe


blogivirta.fi