Tänään on 20.05.2019 19:59 ja nimipäiviään viettävät: Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina ja Lilian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Työ, ihminen, (työn)ohjaus:

Ohjausvuorovaikutuksen kouluttajan oivalluksia

Julkaistu: · Päivitetty:

Koulutin historian ensimmäisessä Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa  viiden opintopisteen Vuorovaikutus asiakastyössä -jakson. Koulutuksen lähitapaamiset on jo pidetty, ja olen arvioimassa kurssilaisten tekemiä tehtäviä. Lähitapaamisissa hyödynsin ohjausteoreettisia jäsennyksiä sekä vuorovaikutustutkimuksen tuloksia, ja pyrin tarjoamaan välineitä, joiden avulla omaa ohjausvuorovaikutusta voisi jatkossa analysoida ja harjoitella osana jokapäiväistä työtä. Koulutettavat saivat kaksi tehtävää, jotka sijoittuivat kahden lähitapaamisen väliin ja jälkeen. Koulutettavien tuli 1) pitää havaintopäiväkirjaa omasta ohjauksestaan jonkun valitsemansa näkökulman suhteen sekä 2) tallentaa ohjausta videoimalla tai äänittämällä ja katsoa tästä tallenteesta jotain valikoitua asiaa (kuten ohjaustilanteen avausta, yhteistyösuhteen rakentamista, neuvomisen tai kysymisen käytäntöjä, kuuntelemista yms.) ja peilata sitä kirjallisuuteen. Ideana oli tuoda kaksi havainnoivaa näkökulmaa omaan tekemiseen ja viedä katse mahdollisimman lähelle konkreettista vuorovaikutusta; sen tekoja, siirtoja, keskustelun virtaa ja omia tuntemuksia, jotka tuntuvat usein kehossa asti. Tehtävissä kytkettiin koulutuksen teemoja omaan arkeen ja luodattiin omaa oppimista. Olen hyvillä mielin siitä, miten rohkeasti ohjausihmiset eri kentiltä lähtivät omaa toimintaansa tarkastelemaan ja kehittämään. Olen myös innoissani siitä, miten kiinnostavan näkymän tehtävät avaavat ohjaustyön arkeen. Se todella välittyy sieltä. Oli hyvä idea valita kaksi tapaa havainnoida: toinen etnografinen ja ajallisesti pitkä jatkumo, toinen tallenteeseen nojaava mikroilmiöihin pureutuva tilannekuva. - Sivumennen, nämä ovat ne metodologiset näkökulmat, jotka yhdistyvät kollegani Anne-Mari Soudon ja minun yhteistyössä: nojaamme omiin tutkijataustoihimme ja harjoittelemme samalla yhdessä kolmantena näkökulmana ohjauksen yhteiskunnallisten ulottuvuuksien tarkastelua. Tarkoituksenamme on viedä laaja-alaista ohjauksen mallinnusta yhteiskunnallisesti tiedostavampaan suuntaan niin, että se näkyy myös vuorovaikutuksen tasolla. Nyt kun tämä kokonaisuus on toteutettu, olen vakuuttunut siitä, että näin ohjausvuorovaikutusta kannattaa opetella. Jatkossa kehitän tätä toteutusta koulutustuotteena ja mietin kuinka havainnointi- ja tallennustyö tulisi mahdollisimman vaivattomasti osaksi koulutettavien arkea. Haluan nostaa vielä esille seuraavia kiteytyksiä, jotka eivät ole ehkä uusia, mutta joihin kannattaa palata aina uudestaan. * Ohjaustyötä tekevät antavat itsestään paljon työlleen. Ohjaustyössä on riski jäädä näkymättömiin ja yksin. Ohjaustyötä tekevät tarvitsee kollegiaalista tukea ja paikan jossa kehittyä ohjaajana arjessa. Ohjaustyötä tekevien lähijohtajien tulisi tiedostaa tämä. * Ohjausvuorovaikutus ei mene rikki, vaikka siinä ei aina onnistuttaisi tavoittamaan ihanteita. Se ei kuitenkaan täytä potentiaaliaan eikä välttämättä kosketa ohjattavan todellisuutta, ellei yhteistyösuhteessa ja yhteisen kohteen tunnistamisessa onnistuta. Ohjauksella voi olla piiloagendoja, jotka tunkevat helposti läpi, ellei ohjauksen laatutekijöitä (hyvä yhteistyösuhde, osuva työskentelyn kohde, kyky käyttää ohjauksen orientaatioita) oteta lukuun. Näin voi käydä, vaikka ohjaaja ei sitä  tahtoisi. Kyse on rakenteellisista seikoista, jotka muovaavat kohtaamisiamme tavalla, joita ei ole aina helppo tiedostaa. * On edelleen ilmeistä, että ohjauksen julkiteoria ja käytäntö ovat maassamme jollain tapaa irti toisistaan. Näin olen ajatellut läpi koko kouluttajaurani. Ohjauksen ja neuvonantamisen suhde, jota olen käsitellyt väitöskirjastani asti, on edelleen mutkikas. Ohjausta teoretisoidaan muuna kuin neuvojen antamisena, mutta neuvot ovat keskeinen työkalu ohjaustyön arjessa. Olen ajatellut, että tämä asia täytyy nostaa taas esille ja purkaa palasiin. Ohjaustyön yksi keskeinen orientaatio on (kaikesta ohjaus-ei-ole-neuvomista -teoretisoinnista huolimatta) ongelmanratkaisuorientaatio, ja sen yhtenä muotona ohjaustilanteissa edelleenkin neuvotaan paljon. Silloin pitääkin kysyä: milloin neuvominen on adekvaattia, kuinka neuvo tulisi ajoittaa, ja miten neuvominen tehdään taitavasti? Toinen tärkeä kysymys: Jos neuvominen tapahtuu siksi, ettei ohjaaja tiedä mitä muuta voisi tehdä, miksi näin on? Miten opitaan tutkivaa otetta ja kannattelua? * Ohjauksen käytännöt kantavat mukanaan keskenään ristiriitaisia oletuksia ohjauksen vaikuttavuudesta. Tämä on toinen asia, josta on pikapuoliin lausuttava jotain ääneen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että maassamme olisi alettava ylipäänsä perustaa ohjausta koskevia ratkaisuja näyttöön vaikuttavuudesta. Kyse on myös siitä, että ohjauksen tuloksesta vallitsee hyvin ristiriitaisia oletuksia ja ne muovaavat ohjaustyötä hankalalla tavalla. Näitä ristiriitoja olemme koulutuksessa tutkineet, esimerkkinä ohjaustyötä tekeviin kohdistuva kapeasti hahmotettu tulosvastuu ja sen seuraukset vuorovaikutukselle. * Ei ole ollut turhaa korostaa ns. yhteisöohjauksen tasoa, joka kuuluu ohjausmalliini vakioelementtinä. Ohjaukseen kohdistuvat ristiriitaiset paineet sekä tarpeet kirkastaa sitä, mistä siinä lopulta tulisi olla kyse, eivät mitenkään ole yksittäisen ohjaajan ratkottavissa. Ohjaustyön laatu ja professionaalinen vahvistuminen edellyttää, että ohjaustyötä tekevät saavat yhteisönsä tuen ja että yhteisöt osaavat ohjata yhdessä. * Vuorovaikutusosaamista pidetään ehkä ohjausalalla itsestäänselvänä osana ohjausosaamista. Siitä puhutaan usein ylimalkaisin käsittein, joita ei palauteta riittävän konkreettisesti käytäntöön. Sellaiset asiat kuin vaikkapa "kuunteleminen", "toimijuuden tukeminen" tai ohjauksen agendasidonnaisuus ovat palautettavissa aivan vuorovaikutuksen yksityiskohtien tasolle. Sinne tulee mennä, jotta opimme tiedostamaan mitä ohjauksessa teemme. Tämä koulutus on ollut minulle yksi hienoimmista kouluttajakokemuksista. Sen satoa korjaan vielä pitkään. Lämmin kiitos koko Uraohjauksen ERKOn kouluttajaporukalle sekä joka ikiselle kurssilaiselle!

Avainsanat: konkreettinen kollega kokonaisuus koko kohde keskustelu keskeinen todellisuus tekeminen tehtävä teema taso kehittyä katsoa katse jaskon idea vuorovaikutus uraohjaus uraohjauksen erikoistumiskoulutus ohjausvuorovaikutus ohjaus yksin yhteistyö yhteiskunta yhdistyä voi virta viedä valita työkalu tuoda tuli tukea tuki toteutus historia helppo harjoitella esimerkki arki anne analysoida tapa tallentaa suhde seuraus riski rakentaa purkaa pitää perustaa palata osaava oppia opetella ohjata ohjaaja nostaa neuvo mitä mari maa lämmin laatu laaja käytäntö käyttää käydä kysyä kysymys kyky koulutus kouluts korostaa


blogivirta.fi