Tänään on 25.05.2019 18:21 ja nimipäiviään viettävät: Urpo ja Urban. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Minä äitinä

Julkaistu: · Päivitetty:

Huomenna vietetään äitienpäivää ja ajattelin sen kunniaksi vähän kirjoittaa millainen äiti koen itse olevani. Äitiyden viitta ei ole aina se helpoin kantaa, mutta mahtavin kyllä. En osaa kuvitellakkaan millaista elämäni olisi jos en olisi vähän vahingossa äidiksi päätynyt. Siitä se ajatus sitten lähti ja tässä sitä reilu kuusi vuotta myöhemmin ollaan. Kolmen upean tytön äitinä! Minä olen hyvällä tavalla rento ja nipo äiti. On tietyt asiat - kuten käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioitus - joissa nipotan. Ja taas tietyt asiat - kuten lelujen siivous, vaatteet ja asioista tinkimättömyys - joissa otan välillä todella rennosti. Äitinä minä olen äänekäs äiti. Minä iloitsen lasteni kanssa kovaan ääneen, mutta myös korotan ääntäni. Tämä menee yksi yhteen minun - ja lasteni - luonteen kanssa; me olemme kaikki aika kovaäänisiä. Minä olen keskusteleva äiti. Meillä puhutaan ja paljon puhutaankin. Asioista jutellaan ja kaikki mitä lapsiltani vaadin, pyydän tai kasvatan tulee puheen ja selityksen kautta. Perustelen lapsilleni aina kaiken. Välillä jopa ehkä liikaa, tai ainakin 5-vuotias kommentoi välillä; joo joo äiti, tajuttiin jo! Keskustelun - ja ammattini - kautta olen myös aika pohtiva äiti. Pohdin erilaisia tilanteita, tapoja ja hyvin usein huomaankin kysyväni itseltäni; niin, miksipä ei? Minä olen äiti joka ei oikein osaa tai jaksa leikkiä. Minä tykkään touhuta, retkeillä ja askarrella, mutta lattialla istuminen barbie tai lego kädessä ei ole minun juttuni. Minä olen äiti joka vihaa pyykkihuoltoa, mutta rakastaa ruoanlaittoa. Paitsi silloin, kun on kiire tai joku roikkuu lahkeessa. Olen äiti joka pitää aikatauluista ja arjen rutiineista, mutta samalla vihaan tietynlaisten aikataulujen tuomaa kiirettä. Minä olen äiti joka pyytää lapsiltaan anteeksi. Minä olen äiti joka opettaa lapsilleen myös sen, että aikuiset mokailee. Ja äitinä minä todellakin mokailen. Omassa äitiydessä haluaisin vaalia tätä lapsellisuuttani. Kykyä pelleillä ja heittäytyä lasteni kanssa hupsuttelemaan. Kykyä nauraa itselleen ja vanhemmuuden toilailluilleen. Toivon myös, että iän karttuessa pysyisin yhtä rentona, tällaisena "ei se niin vakavaa" äitinä. Tätä kirjoittaessani tajusin, että jokaisen äiti sanan kohdalle voisi kirjoittaa Laura. Jokainen ominaisuuteni äitinä tulee luonteestani. Vaikka äitiys on elämäni suurin titteli, niin kaiken sen alla on Laura. Laura, äiti ja nainen. On hassua miten me äidit halutaan suorittaa äitiyttä ja vertaillaan itseämme toisiin ja toisia meihin. Kun meistä jokainen on erilainen luonne ja näin ollen myös aivan erilainen äiti. Ja se jos mikä vasta on hienoa. Olisihan se tylsää jos jokainen taapero tai eskarilainen olisi puettua samalla tavalla, ruokittu samalla tavalla ja kasvatettu samalla tavalla. Erilaisuus on kultaa. Myös meidän äitien kesken. Minä olen hyvä ja sopivasti huono äiti juuri tällaisena kuin olen. Ihanaa äitienpäivää kaikille. Vähän näin etukäteen kirjoitettuna!

Avainsanat: tyttö titteli tilanne tapa taapero siivous roikkua rakastaa päätyä pyytää pitää opettaa nauraa nainen mitä minä millainen me luonne lelu leikkiä lego äitiys vanhemmuus perhe oma elämä lapset ajatuksia äiti äitienpäivä vuotias viha vanhempi barbie askarrella arki ajatus vaatteet vaali vaatia upea tässä aikuinen aika laura lapsi käsi kyky kuusi kunnioitus kulta kirjoittaa keskustelu kantaa jokainen ikä ihminen huono helppo erilainen


blogivirta.fi