Tänään on 27.05.2019 02:27 ja nimipäiviään viettävät: Ritva ja Ingeborg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sutkautuksia:

Minä olen nainen ja äitini tytär, joka on äitinsä tytär, joka on hänen äitinsä tytär.

Julkaistu: · Päivitetty:

Äitienpäivä. Viime päivinä olen miettinyt paljon äiti-tytär suhteita. Omaani ja ystävien. Äiti-tytär-suhde on suhteista kaikkein symbioottisin ja siksi pahimmassa tapauksessa myös haavoittuvin. Äiti on lapselle paitsi lähin hoivaava, joka antaa turvaa ja lohdutusta mutta myös tärkein naisen malli. Poika vaihtaa samaistumiskohteen äidistä isäänsä n. 3 vuoden iässä mutta tytön samaistumisen äitiin jatkuu murrosikään saakka. Juuri tämän vuoksi itsenäistymisprosessi eroon toisista on niin tärkeä molempien kasvun kannalta. Pystyäkseen elämään omaa elämäänsä, tyttären on repäistävä itsensä irti äidistä. Olen perheemme esikoinen, joka otti vastuunkantajan roolin jo varhain. Koulussa menestyminen oli mulle elintärkeää ja koulukirjan unohtuminen kotiin aiheutti lähes itkukohtauksen. Erityisesti koulussa olin kiltti, ehkä jopa suorittajakiltti. Toisaalta minussa on aina ollut luovuutta- se on/oli minulle elinehto ja sitä tuettiin aina kotona. En kapinoinut pahemmin edes murrosiässä. Olin tuolloinkin pärjäävä, hyvin koulussa menestyvä tyttö, joka ei aiheuttanut päänsärkyä vanhemmilleen. Luin paljon, olin sporttinen, sosiaalinen ja poikaystäväni olivat melko kelpo tapauksia hekin. Vuosia kului. Koin hyviä ja huonoja ihmissuhteita - opettavaisia tosin kaikki tyynni. Opiskelin, kokeilin siipiäni myös ulkomailla, etsin itseäni, löysin työpaikan ja löysin rakkauden; miehen, jonka kanssa halusin saada lapsia. Lapsia - elämäni rakkauksia- siunaantui kaksi. Olin hyvin kiitollinen ja hetkittäin hyvin onnellinenkin mutta jotakin meni pieleen. Siinä vuosien saatossa kadotimme mieheni kanssa yhteyden toisiimme, emmekä löytäneet enää toistemme luokse. Olin surullinen, pettynyt, että ydinperheemme hajosi, ja aivan romuna. Yritin olla vahva ja pärjäävä nainen, hyvä äiti, mutta loppujen lopuksi voimani loppuivat. Yllätys olikin (vai oliko sittenkään?) suuri, että kapina ja itsenäistymiskriisi äidistä tuli minulle keski-iässä sen jälkeen kun olin eronnut miehestäni. Koska ero sai minut kyseenalaistamaan koko elämäni ja samalla miettimään kuka minä oikein olen, koin, että vastaus juuri tähän kysymykseen piti löytää täysin yksin, ilman kenenkään tukea. Aikaisemmin olin tukeutunut monessa mielipideasiassa äitiini ja nyt aloin kyseenalaistaa myös äitini mielipiteitä, riitelin hänen kanssaan paljon ja hän vastaanottikin aika paljon. Kun psykoterapian avulla tein pesäeroa ja itsenäistymisprosessia moneen asiaan ja tahoon ja samalla vahvistuin naisena. Käsittelin paljon sitä, millainen nainen haluan olla, mistä tykkään, mistä en, ja onnekseni samalla katkaisin henkisen napanuoran äitiin tuolloin - keski-ikäisenä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hienoa on se, että tänä päivänä äiti ja tytärsuhteemme on kunnioittava kaverisuhde, jossa toiselle uskaltaa sanoa ei - puolin ja toisin. Emme pahemmin puutu toistemme elämään, mutta apua tai mielipidettä pyydetään puolin ja toisin. Soittelemme usein, suoria olemme edelleen, asioista puhutaan avoimesti ja välillä kissojakin nostetaan pöydälle. Ja mikä parasta osaamme sanoa toisillemme anteeksi. Kiitos äiti, että olet. Ymmärrän nyt, että minä olen nainen ja äitini tytär, joka on äitinsä tytär, joka on hänen äitinsä tytär. Me kaikki olemme lopputuloksia sukupolviemme kokemuksista ja perinnöstä, hyvässä ja pahassa. Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, joko tai, on niin paljon harmaan sävyjä. Asia periytyvät sukupolvelta toiselle, mieheltä miehelle ja naiselta naiselle. Me kaikki teemme parhaamme, niillä kyvyillä ja kapasiteetilla, jotka omaamme. Tärkeintä olisi vaalia ja siirtää eteenpäin uusille sukupolville niitä hyviä asioita, joita opimme aikaisemmilta sukupolviltamme kun taas ne huonommat asiat - ne voisivat jäädä menneeseen. Sellainen on toiveeni. Miten se saavutetaan? Uskon, että parempi tulevaisuus saavutetaan perheissä ja suvuissa puhumalla, kysymällä, vastaamalla, ymmärtämällä ja loppujen lopuksi anteeksiantamalla.  Lempeää äitienpäivää, murut!

Avainsanat: tyttö tytär turva tuli tulevaisuus tukea tapaus sävy suuri surullinen suhde sporttinen sosiaalinen saada rooli pöydälle päänsärky poikaystävä poika pettyä perhe opiskella oppia olin nostaa nainen minä millainen mielipide mies me malli löytää luovuus lapsi kyseenalaistaa kotona vaali uusi ulkomailla työpaikka äitiys äiti pohdintaa elämää asiaa äitienpäivä yllätys yksin yhteys vastaus vaihtaa vahva kapina iässä isä hän henkinen harmaa esikoinen ero elämä apua antaa aika aiheuttaa koko kiltti kiitollinen kasvu


blogivirta.fi