Tänään on 19.05.2019 10:08 ja nimipäiviään viettävät: Emilia, Emma, Emmi, Milla, Milja, Milka, Amalia, Emelie ja Mili. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Rita:

Anniina Mikama, Huijarin oppipoika

Julkaistu: · Päivitetty:

Teos: Huijarin oppipoika Kirjailija: Anniina Mikama  Julkaisija: WSOY (2019) Kansi: Sami Saramäki Genre: Nuorten romaani Trilogian toinen osa Sivuja: 408  Oma kirjani:  Mediakappale kustantajalta Hurmaavaa ja kiduttavaa lukea tämä kirja pätkittäin. Olisin mieluusti sukeltanut pää edellä ja seikkaillut Wiktorin ja muiden kanssa alusta loppuun, mutta työvelvollisuudet pakottivat palastelemaan nautinnon. Nyt sain tarinan kuitenkin päätökseen ja iloitsen siitä että tämä on trilogia. Kolmas osa tulossa ensi vuonna ja eka osa minulla on kotona. Aikanaan luen sitten koko sarjan uudelleen pötkössä. Tämä on niitä romaaneja joiden ei tahtoisi loppuvan.  Postaukseni Mikaman kiehtovasta esikoisromaanista Taikuri ja taskuvaras on täällä: KLIK . Siinä oltiin Helsingissä talvella 1890 ja nyt Huijarin oppipojassa ollaan Krakovassa vuonna 1829. Siirrymme siis ajassa taaksepäin ja tarinan tausta selviää. Niskakarvat pörhistyvät mielihyvästä kun ajattelen lukevani ekan osan uudelleen toisen osan jälkeen. Taidokasta tarinankerrontaa. Ihailuni. Kehrään kuin kissa.  Juonesta lyhykäisesti: 15-vuotias Wiktor asuu äitinsä ja pikkuveljensä Tomekin kanssa ja menee salaa katsomaan taikuriesitystä parhaan ystävänsä Zofian kanssa. Siitä alkaa elämänmuutosten ja seikkailujen sarja. Wiktor joutuu onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin. Kuvaan tulee maankiertäjä kelloseppä Seweryn ja konemies ihmisrobotti Tom. Sewerynin menneisyydestä nousee monenlaista mystistä ihmeteltävää. Kaikki ratkeaa kuitenkin hyvin päin.  Lukijalle on luvassa nopeita juonenkäänteitä, vähältä piti - ja mikä nyt eteen - tilanteita, salakähmäisiä puuhia, sähkön ja konemekaniikan lumoa, huijausta ja taikatemppuja, kaksintaistelukin... mutta myös helliä tunteita, surua ja rakkautta.  (Sivu 237, Seweryn yleisön edessä) " Työntäessään kätensä Wiktorin taskuun hän oli tyhjentänyt sen kolikoista. Nyt hän rupasi poimimaan rahaa ilmasta. Hän napsi kolikoita tyhjästä, ihmisten korvista ja nenistä ja kaikista mahdollisista paikoista ja sitä mukaa kuin rahoja ilmestyi hän heitteli niitä katsojille. He ottivat niitä kiinni innoissaan kuin pikkulapset ja naureskelivat tyytyväisinä sanoen, että arvostivat paljon enemmän tällaista taikuria, joka takoi rahaa tyhjästä sen sijaan että pyysi sitä heiltä. Lopuksi Seweryn antoi kolikoiden valua tasaisena virtana sormien välistä pöydälle, kuin hänellä olisi ollut niitä aivan loppumaton varasto."  Tarinan jälkeen luin tekijän jälkisanat ja viehätyin niiden tuomista lisätiedoista. Mikama on opiskellut vuoden Krakovan taideakatemiassa, siis kaupunki on tuttu. Siellä on edelleenkin tarinan ajankohdan muureja ja mukulakiviä ja ikkunalaudoilla kujertavia kyyhkysiä. Jälkisanoissa kerrotaan muutakin kirjan sisällöstä, mutta enpä puhu liikoja, jotta ei kenenkään lukukokemus kärsi.  Kolmatta osaa odotellessani aion lukea ekan osan uudelleen. Muistan siitä hauskimpana liukuportaiden kuvauksen kun ne olivat uusi ilmiö vanhassa Helsingissä.  Tästä vasta lukemastani jää mieleen väikkymään ne kohdat kun meille kuvataan kellon koneiston purkamisesta osiin, esimerkiksi käkikellon. (s. 100 - 101)  Seweryn asetti kellon työpöydälle ja ryhtyi valitsemaan Wiktorin isoisän työkalupakista sopivia instrumentteja kuin lääkäri, joka valmistautuu leikkausoperaatioon... Ensi töikseen hän irrotti kellotaulun. Sitten hän ruuvasi auki kellokaapin. Takaseinän sisäpuolella oli spiraaliksi väännetty kuparilevyn suikale...  Mukaansatempaavaa kerrassaan. Taikuri ja taskuvaras olisi mainio koulun päättäjäislahja jollekin nuorelle lukutoukalle ja sitten joululahjaksi tämä toinen osa, Huijarin oppipoika. Eikö ole upeat kannet!  Adlibris: KLIK .  WSOY: KLIK . 

Avainsanat: romaanit nuortenkirjat äiti ystävä yleisö wsoy vuotias varasto valita uusi tuttu tunne trilogia tilanne teos tausta tarina talvi taikuri sähkö suru suikale sormi kaupunki kansi jää joululahja isoisä ilmiö ihminen ihmisrobotti hän huijaus helsinki genre esimerkki eka asua anniina alusta adlibris koneisto kolmas koko kissa kirja kirjailija kello kärsiä kuvaus kuvata kuva kustantaja kotona oppipoika opiskella nuori menneisyys lääkäri lukukokemus lukija lukea käsi sivu sisältö seikkailu sarja sami romaani rakkaus raha pöydälle pää postaus paikka


blogivirta.fi