Tänään on 25.05.2019 21:54 ja nimipäiviään viettävät: Urpo ja Urban. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Äidit vain, nuo toivossa väkevät:

Uhkaavat tulevaisuuden kuvat

Julkaistu: · Päivitetty:

80-luvun alkupuolella, ollessani noin 6-7 -vuotias, muistan istuneeni seurakunnan tilaisuudessa, mikä oli nimetty otsikolla "Lopun ajat". Siellä kertoivat lähestyvästä vuosituhannen vaihteesta ja siitä, miten uhkaavia asioita siihen liittyy. Olisi alkamassa Vesimiehen aika, mikä päättäisi meneillään olevan Kalojen ajan. Kala on kristillisyyden symboli ja tämä aika oli siis huomattavasti parempi, kuin pakanallinen Uusi aika. Uutta vuosituhatta kuulemma tulisi hallitsemaan New Age- uskonto ja sen kannattajat. Tunnuksena heillä olisi puolikas sateenkaari, joka symboloi ihmisen itse rakentamaa reittiä autuuteen. En muista enempää yksityiskohtia tilaisuuden sisällöstä, mutta muistan sen tunteen, joka minut valtasi. Siitä lähtien koin pelkoa aina kun näin puolikkaita sateenkaaria, jossain mainittiin New Age tai Uusi aika. Uusi maailmanjärjestys oli kuulemani mukaan rakenteilla eikä se olisi ollenkaan hyvä asia kristittyjen kannalta. Luvassa olisi vainoja. Uskovien vainot olivat toistuva teema helluntaiseurakunnassa. Ja se, miten paha paikka maailma on. Opetuksen mukaan Saatana on koko ajan juonimassa seurakuntaa vastaan ja se yrittää tuhota meidät monin erin keinoin. Tulevat vainot olisivat sitten paholaisen viimeinen keino yrittää tuhota seurakunta, mutta kuten meille opetettiin, niin kristillisyyshän vain vahvistuu vainojen alla. Opin sen, että uskon tähden kuoleminen on kunniakas tapa lähteä tästä maailmasta. Kuulin tarinoita maailmalla vainotuista, jotka viimeiseen asti olivat pitäneet uskostaan kiinni. Marttyyreita ihailtiin. Ahdistavaa. Eikä ollenkaan hyväksi lapselle. Jälkikäteen ihmettelen sitä, etten koskaan puhunut näistä peloistani kotona. Otin kaiken kuulemani kirjaimellisesti ja täytenä totuutena ja yritin hyväksyä kauhistuttavan tulevaisuuden. Vanhempieni kanssa puhuminen olisi varmasti tuonut mittasuhteita kuulemiini asioihin ja olisin päässyt peloistani. Luultavasti he myös olisivat rajoittaneet käymistäni seurakunnassa - ainakin tilaisuuksissa, joiden aihe liittyi maailmanloppuun. Onneksi kuitenkin sellainen toivo meillä oli kuin Jeesuksen paluu ja uskovien ylöstempaus. Vaikka tulkinnat sen ajankohdasta vaihtelivat, niin se oli varmaa, että ihan kohta pääsisimme Taivaan iloihin. Olin aivan varma, että en koskaan tulisi elämään kovinkaan vanhaksi, sillä elimme niin maailmanlopun kynnyksellä. Uskoin tosissani vielä parikymppisenä, että minä en eläkepäiviä ehdi kokemaan. Ylöstempaus oli samalla sekä lohdullinen että kauhistuttava asia. Ylöstempauksessa Jumala nappaa kaikki uskovaiset silmänräpäyksessä pois maan päältä ja vie turvaan Taivaaseen. Maan päälle jäävät pakanat hylätään Saatanan kynsiin ja pahuus päästetään valloilleen. Miltei jokainen ikäpolveni hellari muistaa sen tunteen, kun oli yksin esim. kotona ja mieleen hiipi jäätävä ajatus siitä, että nyt ylöstempaus on tapahtunut ja minä jäinkin maan päälle. En ollutkaan oikeasti uskossa ja tämä on rangaistus... Lopunaikojen saarnoja ammennettiin Ilmestyskirjasta, joka on äärettömän sekava ja monitulkintainen. Erään tutkimuksen mukaan se on kirjoitettu alunperin näytelmäksi, joka kertoo hyvän ja pahan taistelusta. Näytelmä tai ei, niin sen voisi puolestani poistaa kokonaan Raamatusta, niin paljon pahaa se on minunkin elämässäni aiheuttanut. Esimerkkinä vaikka pedonmerkki. En olisi ikinä halunnut kuulla koko asiasta sanaakaan. Ne kymmenet eri tulkinnat ja näkemykset, mitä siitäkin on saanut kuulla eri saarnoissa ovat kaikki yhtä pimeitä ja vahingollisia kenen tahansa mielenterveydelle, joka todesta ne jutut ottaa. Ja sitten ne lukuisat venäläiset-hyökkää-marraskuussa-ja-orjuuttaa-uskovaiset -profetiat...Voi järjettömyys!!! Niin paljon turhaa pelossa elämistä on minunkin elämääni kuulunut. Eivät nämä pelot tietenkään koko aikaa ole olleet arjessa läsnä, enkä niistä painajaisia ole nähnyt, mutta ovat ne taustalla vaikuttaneet ja tulevaisuuttani uhanneet. Sen jälkeen kun lakkasin uskomasta hihhulijuttuihin, olen saanut rauhan tulevaisuuden suhteen. Enää maailma ei olekaan niin kamala ja uhkaava paikka ja nykyisin suhtaudun luottavaisesti tulevaan. Uskon siihen, että parempaa kohti ollaan menossa, kaikilta osin. Voin sanoa, että ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat eivät minua ahdista, kun olen nyt vapautunut lopunaika/pedonmerkki/maailmanloppupeloistani. Minut on ikäänkuin rokotettu. En suostu enää pelkäämään. Nyt kun näitä asioita kirjoittaa ylös voi vain toivoa, ettei enää nykyaikana kukaan helluntailaislapsi joudu kohtaamaan samoja pelkoja. Käsittääkseni 80-luku oli erityisen villiä aikaa näiden maailmanlopputarinoiden suhteen eivätkä tuona aikana kasvaneet enää nyt aikuisena jaksa niistä samalla tavalla kohkata. Lisäksi nykyään helluntaiseurakuntien pastoreilta onneksi vaaditaan enemmän koulutusta ja pätevyyttä tehtäväänsä eivätkä ihmiset enää usko ihan mitä tahansa, mitä saarnaspöntöstä huudellaan. Toivottavasti kriittisyys olisi merkittävästi lisääntynyt.

Avainsanat: pelko uusi uskonto usko tutkimus turva tunne tulkinta tuhota toivoa toivo toistuva tilaisuus teema tarina tapa taivas taistelu symboli suhde sisältö seurakunta sateenkaari saatana reitti rauha rangaistus raamattu poistaa uskovien vainot marttyyrit maailmanloppu harhaoppi ahdasmielisyys ääretön yrittää yksityiskohta yksin vuotias voi viimeinen venäläinen varma vanhempi aikuinen aika aiheuttaa aihe paha ottaa opetus onni olin näytelmä napata muistaa monin mitä minä marraskuu maailma maailmanjärjestys lähteä luku lapsi kynsi kynnys kuva kuulla kuolla kristitty koulutus kotona koko kokea kirjoittaa kirjoitettu kirjaimellisesti keino kannattaja kamala kala jumala jokainen jeesus ilmastonmuutos ihminen hyökätä hyväksyä esimerkki elämä arki ajatus painajainen paikka pahuus


blogivirta.fi