Tänään on 26.05.2019 15:57 ja nimipäiviään viettävät: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina, Mimmi ja Vilhelmina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Äidit vain, nuo toivossa väkevät:

Startti hellareista lähtöön

Julkaistu: · Päivitetty:

Kasvoin vahvasti helluntaiyhteisöön, myös ajatusmaailmani osalta. Siellä kerrotut asiat olivat minulle se aito ja oikea totuus enkä kyseenalaistanut kovinkaan voimakkaasti niitä. On suuri ero ihmisellä, joka tulee ulkopuolelta helluntaiseurakuntaan ja sillä, joka on siihen kasvanut. Muualta tulleella on vertailupohjaa kohtaamiinsa asioihin. Minulla ei ollut. Toki oli joitain asioita, mitä ihmettelin itsekseni, mutta en sitten kuitenkaan niin paljoa, että olisin niihin hakenut vastauksia. Mikään ei häirinnyt minua tarpeeksi, jotta olisin vaivautunut miettimään asioita syvemmin. Kunnes lopulta sitten alkoi häiritsemään ja häiritsee muuten edelleen! Nyt häiritsee niin paljon, että piti ihan blogi sitä varten perustaa. Haluan ulos helluntaikuplastani oikein perusteellisesti. Menin naimisiin parikymppisenä, niin ikään hellarimiehen kanssa. Se oli tuolloin minulle tärkein kriteeri aviopuolison valinnassa. Nuoruus ja tyhmyys! Suhteemme oli alusta asti epätasapainoinen, mitä tulee vastuiden jakaantumiseen ja aikuisena olemiseen. Miehelleni oli tärkeintä "kuunnella Jumalan ääntä" ja toteuttaa omia haaveitaan sitten sen mukaisesti. Myös minulla oli omat harhani jostain Tärkeästä Elämäntehtävästä... Unelmat olivat suuria ja mahtavia ja meidän oli mm. tarkoitus yhdessä viedä evankeliumia ympäri maailman. Minua olisi enemmän kiinnostanut perheen perustaminen ja oman kodin hankinta... mutta koska näistä asioista ei tuntunut Jumala hänelle koskaan puhuvan, niin niiden toteuttaminen sitten jäi. Meillä oli kuitenkin pääosin onnellista yhdessä, hän kohteli minua hyvin ja yhteiselämä sujui. Uskoimme molemmat vakaasti, että meidät oli Jumala johdattanut yhteen ja oli Hänen tahtonsa, että olimme pari, koska Jumalalla oli jokin mahtava suunnitelma meidän varalle. Ja paskat. Eipä ollut. Lopulta minulla oli vain vastuitaan pakoileva, työtä vieroksuva ja alkoholia tissutteleva puoliso. Väsyin. Erohan siitä sitten paukahti. Eroprosessin aikana käynnistyi myös seurakunnasta erkaantuminen. Olin pyytänyt pastoriltamme apua parisuhteemme rakoillessa, mutta hän ei oikein osannut auttaa mitenkään. Olin todella pettynyt. Odotin seurakunnalta jonkinlaista tukea ja apua hädässäni. Eivät auttaneet. Eivät osanneet. Avioero oli aikaisempina aikoina hirvittävä kauhistus helluntaipiireissä. Nykyisin siihen suhtaudutaan maltillisemmin - ovat niin yleisiä myös seurakuntalaisten keskuudessa. Minulle yritti ainoastaan kaksi ikäistäni uskovaista pauhata eron vääryydestä, mutta en oikein vaivautunut ottamaan vastaan heidän näkemyksiään. Itse kuitenkin tiesin, että oman jaksamiseni takia avioero on ainoa järkevä ratkaisu. Mutta siis. Eron myötä lopahti uskoni Jumalan johdatukseen ja suunnitelmiin. Koska liitto kariutui, se osoitti minulle sen, ettei mitään jumalallisia suunnitelmia ollut koskaan ollutkaan. Oli vain ollut vääriä valintoja ja omia haaveita. Ja kun rukouksesta huolimatta taivaallista apua ei avioliiton korjaamiseen tullut, niin meni myös luottamus rukouksen voimaan ja Jumalan apuun. Että siinä sitten romuttui sellaiset suurehkot ja uskovaisuuteen vahvasti liittyvät elementit! Toinen suuri heräävä ärtymys liittyi (ainakin äänekkäimpien) uskovien tapaan suhtautua seksuaalivähemmistöihin. Heitä kun ei seurakunnissa ymmärrettävistä syistä paljon ollut näkynyt, niin en ollut päässyt heihin lähemmin tutustumaan. Päätin ottaa asioista enemmän selvää. Aikaisemmin kuvittelin jokseenkin niin, että homoseksuaali ei voi olla uskossa. Olin vetänyt laiskassa mielessäni sen johtopäätöksen, että homous on sellainen synti, ettei se ja usko mahdu samaan ihmiseen. Olinpas väärässä. Anteeksi ihan joka suuntaan! Uskomisella ja seksuaalisella suuntautumisella ei tosiaankaan ole mitään tekemistä keskenään. Eivät ole toisiaan poissulkevia. Hellareiden joukossa liian monet ajattelevat niin (huom! eivät kaikki), että ei-heterous on sellainen "vika", jonka Jumala haluaa korjata. Ja koska hellarin mielestä Jumala on kaikkivaltias, niin silloin on täysin mahdollista "eheytyä", jos vaan ihminen itse tahtoo... Ja tässä tulee se paska juttu, miksi nämä asiat tuntuvat olevan niin kaamean vaikeita hellaripiireissä: heidän joukossaan kun kuvitellaan, että heterona oleminen on omasta valinnasta kiinni. Huokaus. Umpikujassa ollaan. Näin tulin siis toisiin aatoksiin melkoisen suurten asioiden suhteen. Kun silmäni olivat avautuneet näissä kohdin, käynnistyi samalla kaikkien muidenkin uskomusten ja ajatusmallien kyseenalaistaminen. En enää halunnut kuulua helluntaiseurakuntaan.

Avainsanat: kuvitella kuulua korjata koti juttu jumala jonkinlainen ihminen hän homoseksuaali hankinta ero blogi avioliitto avioero auttaa apu apua alusta alkoholi aito ainoa aikuinen pettyä perusteellinen perustaa perhe paska pari ottaa olin nuoruus naimisiin muut mitä mies mahtava luottamus liitto käynnistyä karismaattinen seurakunta johdatus jeesus hihhulointi hihhulit ympäri voima voi viedä vastaus valinta usko unelma tässä tukea totuus toteuttaa tarkoitus synti suuri suunnitelma suhde suhtautua silmä rukous ratkaisu puoliso uskovaisuus rukoilu profetointi lopun ajat kielilläpuhuminen karismaattisuus


blogivirta.fi