Tänään on 26.05.2019 17:03 ja nimipäiviään viettävät: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina, Mimmi ja Vilhelmina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Äidit vain, nuo toivossa väkevät:

Lapsuuteni ja nuoruuteni helluntaiseurakunnassa

Julkaistu: · Päivitetty:

Olen iältäni 40 + ja elänyt viime vuosiin asti helluntaiseurakunnan vaikutuspiirissä. Luterilaisesta kirkosta eronneet vanhempani liittyivät hellareihin jo ennen syntymääni. Onnekseni vanhempani olivat järki-ihmisiä. Kotona ei esiintynyt ylihengellistä eikä vinksahtanutta hihhulointia. Hengellisyys ei juurikaan näkynyt arjessamme satunnaisia ruokarukouksia ja seurakunnassa käyntiä lukuunottamatta. Minulla oli permanentti, käytin leviksiä ja sinistä ripsiväriä siinä kuin muutkin, eikä maallinen musiikkikaan ollut kotona kiellettyä. Tanssitunneille en tosin saanut mennä, koska se oli isän mielestä arveluttavaa. Jälkikäteen hän on kyllä ennakkoluuloaan katunut ja anteeksipyytänyt. Televisiota meillä ei ollut, kuten ei useimmissa helluntaikodeissa 80-luvulla. Joidenkin fundamentalistien mielestä telkkari oli yhtä kuin pirun boxi, joka suoltaa kodin täyteen saastaa ja turhuutta. Kuitenkin tällaisesta asenneilmapiiristä huolimatta joillain seurakuntakuntalaisillamme oli telkkarit ja niistä käytiin yhdessä katsomassa mm. formuloita. Ja tulihan se töllötin meillekin 90-luvun alussa. Siihen asti kävin naapurissa katsomassa Ritari Ässää, Beverly Hilssiä, Melrose Placea ja Ihmemiestä. Hellarius ei ollut kovinkaan ankaraa omalla kohdallani. . Pienessä kaupungissa asunut perheemme kävi ahkerasti seurakunnassa. Oleminen seurakunnassa oli sinällään ihan hauskaa. Oli paljon kavereita ja perheet kävivät usein kylässä toistensa luona. Lapsille ja nuorille oli kerhoja, tapahtumia ja leirejä. Elämä oli sosiaalista ja näin jälkikäteen ajateltuna kuuluminen johonkin ryhmään loi turvallisuutta. Nuoruudessa tuli paljon käytyä ns. nuorisopäivillä, joita 90-luvulla järjestettiin lähes joka viikonloppu eri kaupungeissa. (Tyttöjen kesken käytimme myös termiä tyrkkypäivät, koska poikiahan me sinne lähdettiin katsastamaan.) Ystäväpiirini oli laaja ja tekemistä riitti. Nuorisopäivillä ohjelmassa oli hengellistä opetusta sekä runsaasti gospel-bändien keikkoja. Minua ei niinkään opetus kiinnostanut, vaan muiden nuorien tapaaminen ja iltojen konsertit, etenkin jos musiikkityyli oli rock/metal/heavy. 90-luvulla oli runsaasti aktiivisia bändejä, joten tarjontaa riitti. Suomalaisista suosikkejani olivat Terapia, Rod of Moses ja Bass´n Helen. Vuoden paras tapahtuma oli juhannuskonferenssi = konffa, joka 90-luvun alusta lähtien on järjestetty Keuruulla. Siellä näki kaikki kaverit kerralla, sieltä löysin ensimmäisen poikaystäväni ja muita tärkeitä ystäviä. Oleellinen osa konffaa oli holtiton valvominen. Ennätykseni oli keskiviikosta sunnuntaihin - toki välillä otettiin päiväunia ja torkahdeltiin juhlakentän nurmikolle. Nuorena jaksoi, eikä sitä vuoden tärkeintä tapahtumaa voinut tuhlata nukkumiseen. Alkoholia ei noilla juhlilla luonnollisestikaan käytetty, paitsi jotkut hurjat juhla-alueen liepeillä rantapusikoissa. :D Nuoruuteni oli menevä, vauhdikas ja sosiaalisesti värikäs. Se, että sain kasvaa tällaisessa yhteisössä oli sinällään rikasta. Vietin kiinnostavampaa elämää kuin ei-uskovat ikätoverini, joiden viikonloput kuluivat pikkupaikkakunnan pienissä piireissä nuorisotalon diskossa. Vaikka kasvoinkin helluntailaisuuden piirissä, minulla oli onnellinen lapsuus ja nuoruus moneltakin kantilta ajateltuna. Kiitos maltillisesti uskovaisten vanhempieni, joille maalaisjärki oli elämää ensisijaisesti ohjaava tekijä. Mutta toki helluntailaiset opit vaikuttivat minuun ja maailmankuvaani. Kun siinä ympäristössä kasvoi, ei niitä ajatusmalleja osannut silloin edes ihmetellä. Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtämään miten outoja juttuja ja näkemyksiä sitä onkaan omaksunut. Tällä hetkellä rakennan niiltä osin ajattelumaailmaani uudelleen kyseenalaistamalla kaiken mikä liittyy helluntailaisuuteen ja yleensäkin kristinuskoon. Konmaritin koko uskonnon ja nyt otan juttuja tarkasteluun yksi kerrallaan. Punnitsen ja pohdin, että mitä heitän menemään ja mitä säilytän. On aika muodostaa minunlaiseni maailmankatsomus.

Avainsanat: opetus onnellinen tekijä tarjonta tapahtuma suosikki suomalainen sunnuntai sosiaalinen sininen seurakunta ritari ripsiväri poikaystävä piru piiri pieni perhe paras outo oppia ohjelma näkemys nuoruus nuori nuorena muodostaa mitä me lapsuus lapsi laaja käydä käytetty kotona kaveri kaupunki katsastus kasvaa järki järjestää juhla ihmetellä hän hengellinen helen esiintyä elämä bändi boxi beverly asua alusta alku alkoholi konsertti koko koti kirkko keikka aktiivinen aika 90 uskovaisuus rukoilu profetointi lopunajat kielilläpuhuminen karismaattisuus karismaattinen seurakunta jumala johdatus jeesus hihhulointi hihhulit ystävä ympäristö yhteisö värikäs vuosi viikonloppu vanhempi vanhemmat vaikuttaa uskoa uskonto turvallinen tuli terapia telkkari televisio


blogivirta.fi