Tänään on 26.05.2019 03:53 ja nimipäiviään viettävät: Minna, Vilma, Vilhelmiina, Miina, Mimmi ja Vilhelmina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha Molari:

Sisäministeriö: Sanat ovat tekoja – vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen

Julkaistu: · Päivitetty:

Sisäministeriö on julkaissut emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen johtaman työryhmän raportin , jossa asiantuntijat kehottavat hallitusta vihapuheen vastaiseen työhön. Sisäministeriöstä kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen on puhelimitse 17.5.2019 kello 15 vahvistanut, että työryhmä työskenteli virkatyönä eivätkä edes Tuomas Muraja ja Kari Mäkinen – jotka eivät olleet enää raportin viime vaiheissa virkatehtävissä – saaneet palkkioita tai korvauksia työstään. Julkisten tietojen mukaan Tuomas Muraja on kamppaillut TE-keskuksen ja Kelan kanssa työttömyyskorvausten kanssa, joten hänen asiakseen jää yhteydenpito ja selvitykset tämänkaltaisesta työskentelystä työttömyyden aikana. Muraja ja Mäkinen mukana Sisäministeriö, oikeusministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö asettivat 14.11.2018 hankkeen laatimaan ehdotuksia rikoslailla rangaistavan vihapuheen ja lailla kielletyn häirinnän tehokkaammaksi kitkemiseksi. Työryhmä käsitteli työssään myös vihakampanjoita ja maalittamista. Työryhmästä nousee kaksi värikästä henkilöä esille. Kumpikaan ei herätä erityistä luottamusta työryhmään ja heidän tuotokseensa. Tuomas Muraja on tunnettu valheellisista tarinoistaan, joita hän levittää yleisön keskuuteen. 9. tammikuuta 2018 hän kutsui minua ” jantteriksi ” eli yksinkertaiseksi tyypiksi, jolla ei ole juuri edellytyksiä ja taitoja menestyä. Sanan synonyymejä on ”hemmo” ja ”hyypiö”. Näin määriteltyään Muraja lisäksi valehteli , että olisin ollut Ylen vaalit2018-tentissä Paavo Väyrysen kannattajayleisössä.  Todellisuudessa en ollut kannattajayleisössä. Kun Tuomas Murajaa huomautettiin valheesta, hän ei pyytänyt anteeksi, vaan alkoi myös herjata MV-lehden monista anonyymeistä kirjoittajaprofiileista. Joulukuussa 2017 Muraja esitti ronskeja väitteitä Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren venäläisestä rahoituksesta, minkä jälkeen hän sepitti vielä valheen avulla salaliittoteorian ikään kuin tämä olisi virittänyt Venäjän yritykseen tukkia hänen twitter-tili.  Tuomas Muraja oli äskettäin kiittämässä ja tukemassa tuomittua vihreiden juristia Aino Pennasta , joka ei katunut lentokonehäiriköintiään edes käräjäoikeuden tuomion jälkeen.  Helmikuussa 2019 Tuomas Muraja liittyi Torsti Sirénin Facebookissa irvailuun , jonka mukaan Sauli Niinistö olisi ”suomettunut” ja harjoittaisi väärää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.  Lokakuussa 2017 komea Janne Rysky Riiheläinen herjasi Teemu Selänteen ulkonäköä, mitä herjaamista myös faktantarkistajana tuolloin ansioitunut Tuomas Muraja tuki.  Kesäkuussa 2016 Janne Riiheläinen ja Jessikka Aro aloittivat kampanjan hallituksen kaatamiseksi, mikäli J ussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset saavat olla siellä. Tuomas Muraja liittyi kampanjaan. Ja kaikki tietävät, että perussuomalaisista loikkasi siniset hallitukseen ja Halla-ahon perussuomalaiset jätettiin hallituksen ulkopuolelle.  Marraskuussa 2016 Tuomas Muraja liittyi Jessikka Aron esittämiin herjaaviin väitteisiin , että Donald Trumpin valinta tarkoittaisi Vladimir Putinin Venäjän tekemistä suureksi. Työryhmän johtajana toiminut emerituspiispa Kari Mäkinen ei itse varsinaisesti edusta teologista osaamista luterilaisesta uskosta ja Raamatusta, vaan hän omistautui opinnoissaan Tulenkantajien ryhmään ja kaupunkilaisen sivistyneistön kuvailuun. Tulenkantajien tunnuslause oli ”Ikkunat auki Eurooppaan!” Myöskään sittemmin Mäkinen ei ole osoittanut erityistä Raamatun ja luterilaisen uskon tuntemusta. Ulvilan seurakunnassa muistetaan kovia ihmiskohtaloita siitä, miten Kari Mäkinen kohteli aikoinaan ”Reuna Rapakkoa”, jollaiseksi hän kutsui erästä kappalaista.  Mäkinen tunnettiin myös ”Linko-Mäkisenä” tai ”Telaketju-Mäkisenä” tavastaan toimia.  18.6.2016 Iltalehti selvitti arkkipiispan seurueen viinaostoksia.  Arkkipiispa Kari Mäkisen erityisavustaja ryhtyi selittämään ja jäi kiinni ”viinavalheesta”, jossa muka kyse olisi ollut ” vieraanvaraisuudesta ” ja ” virkatoimesta ”. Todellisuudessa 10.4.2014 kello 6:45 Mäkinen juopotteli suomalaisen seurueensa kanssa matkalla Pietariin eikä Inkerin kirkko edes tarjonnut viinoja kosteille suomalaispapeille. Kostean matkan suurin synti on siinä, että viinoja ei maksanut yli 100 000 euroa vuodessa kirkollisveroista ansainnut Kari Mäkinen, vaan vodkapaukut ostettiin kirkon verorahoilla . Inkerin kirkko ja Venäjän ortodoksisen kirkon Pietarin hengellinen akatemia eivät olleet mitenkään osallisia Mäkisen vodkapaukkuihin. Sittemmin piispa Aarre Kuukauppi otti suomalaisdelegaation vastaan Pietarissa, ilman viinaa. ” Suvakkipiispan” johtamana hengellisyys on ollut monet vuodet huono vitsi – rukouksetkin kehnoa politikointia. Arkkipiispa Kari Mäkisen uusimmat toimet ihmisarvon puolesta ja vihapuhetta vastaan olisivat itsessään kelvollista eettistä esille astumista, jos kyse olisi todellakin YK:n tunnustamien ihmisoikeuksien suojelusta. Vallan ja rahan turmelemina emeritus kirkkoruhtinas ei valitettavasti näyttäisi kuitenkaan enää tunnistavan eikä kunnioittavan köyhän suomalaiskansan huolia ja pelkoja. Niin uhkaksi muodostuu kansalaisten moitteet johtajiaan vastaan. Se on Mäkisen työryhmän pääpointti!  ” Suvaitsemattomat” Asetetun hankkeen tehtävänä oli laatia suosituksia vihapuheen torjumiseksi sekä jopa valmistella ehdotus siitä, miten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toteuttamat kielletyn ja rangaistavan vihapuheen vastaiset toimet voitaisiin hallita. Asiantuntija ryhmä muistaa ” vihapuheen ” pitkää historiaa 1600-luvun uskonsodista ja keskiaikaisista saarnoista alkaen sekä puheita ” punaryssistä ” ja ” lahtareista ” (s. 11). ” Vihapuhe on monin tavoin sidoksissa yhteiskunnassa oleviin ristiriitoihin ” (s. 12). Johdantokappaleen loppulause paljastaa, että sisäministeriön työryhmän varsinainen kiinnostus ei ollut sittenkään yksilöiden suru, vaan vallanpitäjien tarve säilyttää valta: ” Vihapuhe on paitsi yksittäisten henkilöiden tai ryhmien kannalta tuhoisaa myös keino, joka murentaa demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion perustaa, koska sillä pyritään kahlitsemaan ja ohjaamaan näiden avointa ja läpinäkyvää toimintaa ” (s. 14). Sisäministeriön julkaisussa asiantuntijat liittyvät ECRI:n määritelmään vihapuheelle, eivät edes pyri sitä juridisesti määrittelemään sisällöltään tarkemmaksi. ” vihapuhe on sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen mukaan lukien suvaitsemattomuus, jota ilmaistaan vihamielisenä kansallismielisyytenä ja etnosentrisyytenä, syrjintänä ja vihamielisyytenä vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia vastaan ” (s. 15). Määritelmässä on erityisen hämäriä nuo sanat ” suvaitsemattomuus ” ja ” yllytetään ” (tai ” edistetään ”). Ne ovat ideologiseen sidosryhmään sidonnaisia sanoja. Vihapuheelle raportissa annetut lisämääritykset eivät nekään selvennä, vaan päinvastoin seikoittavat sisältöä: ” Vihapuhe on sanankäyttöä, jonka tarkoituksena on sulkea jokin ryhmä ulkopuolelle ja luoda kuva ryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina, alempiarvoisina tai likaisina. Heidän voidaan väittää muodostavan jopa turvallisuusuhkan yhteiskunnalle ja valtaväestölle ” (s. 15). Epäselvyyttä herättää jo se, minkä ” ulkopuolelle ” saisi tai ei saisi sulkea. Kun on kyse Suomesta valtiollisesti rajattuna alueena, niin Suomen ulkopuolelle sulkeminen voisi olla pikemmin luonnollinen mielentila silloin, kun maahan saapuu ihmisiä laittomasti eikä heillä ole minkään juridisen prosessin jälkeen laillista oleskeluoikeutta. ” Epäilyttävinä ” ja ” epäluotettavina ” ovat myös sellaisia attribuutteja, joita jokainen kasvattava äiti ja isä käyttää lapsiansa varten, jotta nämä valitsevat turvalliset yhteisöt, joissa liikkuu. Äskettäin toukokuussa 2019 Helsingin kaupunki toki kehitteli alakoululaisille kasvatuspäivän, jonka tarkoituksena oli ohjelmalehtisen mukaan poistaa lasten ”ennakkoluuloja” kohdata alkoholisoituneita ja muita päihteiden käyttäjiä! Suomeen on saapunut useita henkilöitä, joista on Interpolin tai muu etsintäkuulutus. Joillakin tämä etsintäkuulutus on ollut terrorismin rikoksista. Suomen kansalaisten kokema ” epäluottamus ” noiden ihmisten aktiviteettia vastaan on perusteltua, eikä suomalaisen viranomaisen päätös sallia terroristiseen toimintaan liittyneen henkilön oleskelu Suomessa poista perusteltua epäluottamusta. Suomen kansalaisilla tulisi säilyä oikeus arvostella viranomaisten tekemiä ratkaisuja sallia kansainvälisesti tunnettuihin terroristijärjestöihin kuuluvien kannattajien toiminta Suomessa. Sisäministeriön julkaisun käsitteistö näyttäisi kyseenalaistavan kansalaisten yhteiskuntakriittisen vastuullisuuden. Raportin mukaan ” vihapuheessa vääristellään faktoja ” (s. 16), vaikka usein väitetty vihapuhe on reaktio siihen, että kivapuhetta tuottavat viranomaiset ja agendamedia ovat nimenomaisesti vääristelleet faktoja – pimittäneet faktoja. Raportissa vihapuheen rikollisuus viedään niinkin pitkälle, että väitetyt rasistiset ryhmät rinnastetaan rikoslaissa järjestäytyneisiin rikollisryhmiin ja niiden toimintaan osallistumista pidetään rangaistavana (s. 17). Kuten tunnettua mediasta ja oikeuskäytännöstä, rasisti-leimaa käytetään holtittomasti ja tämä holtittomuus ei välttämättä vähenisi vihapuheen kyseisessä laajennuksessa. Asiantuntijoiden ryhmä antaa luettelon – ei ehkä tyhjentävää, mutta hyvin paljastavan – siitä kielletystä ja rangaistavasta vihapuheesta, joka heidän mukaansa kaventaa sananvapautta: ” Luonteeltaan esimerkiksi rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset teot loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat oikeusvaltion periaatteita ja demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä ” (s. 18). Mikä paljastavaa, niin tässä ei ole sanallakaan viittausta monissa moskeijoissa ja islamistien nettisivuilla jopa suomeksi esiintyvään vihapuheeseen kristittyjä vastaan. Myöskään sisäministeriön julkaisu ei muista ”punavihreiden suvakkien” äärimmäisen aggressiivista vihakirjoittelua (jota usein seuraavat myös vihateot) haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia suomalaisia vastaan. Kun asiantuntijat määrittelevat homo- ja transfobisia rikollisia tunteita, niin sen mukaan tämä ilmenisi ” asenteina ja tunteina ”, kuten ” inhona, pelkona, vihana tai epämukavuutena ” (s. 19 n. 29). Kun tunteiden tasolle siirtyy vihapuheen kyttääminen niin valvontakoneisto ulottuu todella pitkälle! Pikemmin on luonnollista kokea ” inhoa ” ja ” epämukavuutta ” perverssisten seksuaalisten menojen julkisen esittelyn johdosta, jota esimerkiksi Pride-kulkueet ovat pahimmillaan, jos vaikka itse ” pelko ” ja ” viha ” eivät voittaisi tunteissa. Esimerkiksi klassisen kristinuskon ja yhä edelleen valtaosan kristikuntaa näkemyksen mukaan UT:n opetus homoseksuaalisuudesta on oikeaa ja aitoa kristinuskon ymmärrystä: homosuhteet torjutaan hyvin jyrkästi. Emeritus arkkipiispa Kari Mäkinen jäi itse aikoinaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispakunnassa vähemmistöön lähinnä Irja Askolan kanssa siinä, miten homojen oikeuksia tulisi ajaa vastoin kirkon opetusta (Raamattu ja Luther). Islamofobiseksi rikolliseksi ja rangaistavaksi vihapuheeksi ryhmä määrittelee ” Islaminuskoisiin kohdistuvan vihamielisyyden, ennakkoluuloisuuden tai syrjinnän ” (s. 19 n. 30). Jälleen epämääräistä on tämä, mitä kaikkea ” ennakkoluuloisuus ” sulkee sisäänsä. Onko olemassa kenties myös oikeaa ja hyväksyttävää tietoon ja historiaan perustuvaa torjuntaa, jonka ns. poliittinen vasen laita tulkitsee ”ennakkoluuloisuudeksi”? Asiantuntijaryhmä tukeutuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon, jossa tuomioistuin on asettunut puolustamaan pluralismia. Rikollisena suvaitsemattomuutena ja kiihottamisena pidettiin sitä, että henkilö oli väittänyt ulkomaalaisten tulevan maahan käyttääkseen hyväkseen maahan asettumisestaan johtuneita etuuksia. Tällainen puhe ja kirjoittelu pyrkisi saattamaan maahanmuuttajat naurunalaisiksi ja halveksituiksi (s. 20). Asiantuntijaryhmä valittaa, että vihapuheeseen puuttumista vaikeuttaa Vkontakte, joka ei ” ainakaan vielä suhtaudu vihapuheeseen yhtä vakavasti kuin Facebook ” (s. 26). Kansallismieliset ja ISIS Uskonnollisesta vihapuheesta asiantuntijat myöntävät yleisesti myös ” islamilaisen fundamentalismin ”, että nämä ” torjuvat länsimaiset kristityt uskontoon vedoten ” (s. 34), mutta asiantuntijat eivät kohdista tarkastelu niin selkeäpiirteisesti suomalaiseen tilanteeseen. Rajuin piirre on siinä, miten kansallismielisten sitoutuminen kristinuskoon rinnastetaan ISIS-terroristijärjestöön:  ” Terroristijärjestö Daesh kaappaa islamin omaan vihapuheeseensa, samoin länsimaiset oikeistonationalistit kaappaavat kristinuskon kirkoilta omaan käyttöönsä ” (s. 34). Kyseessä on epäonnistunut virke, jossa ”s amoin ” -ilmauksella rinnatuksen oikeutusta jopa painotetaan. Kyse ei ole vain yhteen virkkeeseen mahdutetut ” länsimaiset oikeistonationalistit ” ja terroristijärjestö ISIS, vaan myös ”samoin” toiminnasta. Asiantuntijat ja toimittajat Asiantuntijat jatkavat myös kapeakatseisia väitteitään:  ” Selvityksen mukaan etenkin turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttoon ja Venäjään liittyvä uutisointi laukaisee häirintäkampanjoita. Selvityksen mukaan toimittajat eivät luota siihen, että uhkauksia tutkittaisiin kunnolla. Julkiseen keskusteluun osallistuvat asiantuntijat ja toimittajat rajoittavat ilmaisuaan häirinnän ja uhkailun pelossa ” (s. 34). On sinänsä totta, että viitattu selvitys on kuvatun kapeakatseinen, mutta asiantuntijat eivät sisäministeriön julkaisussa myöskään mitenkään avarra ja paranna käytettyä selvitystä. Ilmaisusta saa vaikutelman ikään kuin ” asiantuntijat ja toimittajat ” olisivat uhreja – ehkä sellaisiakin on olemassa –, mutta näiden ” asiantuntijoiden ja toimittajien ” harjoittama valeuutisointi vaietaan kokonaan. Näistä tahoista käsin on myös harjoitettu vakavaa maalittamista, josta ei puolestaan Sisäministeriön julkaisu lausu sanaakaan. ” Venäjään liittyvä uutisointi ” laukaisee ilmeisesti ” häirintäkampanjointia ”, mutta niin tekee myös Viroon liittyvä uutisointi, Natoon liittyvä uutisointi, EU:n yhtenäisyyteen liittyvä uutisointi – usein poliittisen kentän toiselta laidalta. Sisäministeriön julkaisussa vaietaan tuosta jälkimmäisestä täysin. Sisäministeriön julkaisu moittii, että syyttäjää ja tuomaria on joissakin tapauksissa yritetty häiritä ” vihakirjoittelulla ” ja ” mustamaalauksella ” (s. 36). Julkaisu ei valitettavasti tarkemmin erittele, mistä on kyse, vaan heittää vain julki väitteen asian olemassaolosta.  Onhan mahdollista, että syyttäjän toiminnan jääväämisperusteet olisi tunnetuissa tietyissä oikeustapauksissa selvitettävä tarkemmin, kuin on tehty. Näiden pohtiminen ei ole vihapuhetta, vaan mediakriittistä sivistynyttä kansalaisuutta. Onhan mahdollista, että tuomarilla on sidonnaisuuksia ja suorastaan rakkauksia viiteryhmissä, joiden vastapuolta hän on tuomitsemassa käräjillä. Läpinäkyvyyden pelko ei saisi johtaa siihen, että kansalaisten menettely leimataan ”vihakirjoitteluksi” ja ”mustamaalaukseksi”. ” Saattavat aiheuttaa paljon vahinkoa yhteiskunnalle” Sisäministeriön julkaisussa väitetään ilmeisen olemattomin perustein: ” Suomessa informaatiovaikuttaminen saa erityisen paljon jalansijaa äärioikeiston ja kansallismielisiksi itseään kutsuvien keskuudessa ja näin ollen kaikkein isänmaallisimpina itseään pitävät saattavat aiheuttaa paljon vahinkoa yhteiskunnalle ” (s. 39). Voluumiltaan Ylen ja Helsingin Sanomien tavoitettavuus on niin merkittävät, että näiden harjoittaman informaatiovaikuttamisen sivuuttaminen, ikään kuin nämä edustaisivat objektiivista totuutta, on vilpillistä.  Työryhmän löytämä vihollinen onkin ” isänmaallisena itseään pitävät ”, jotka ” saattavat aiheuttaa paljon vahinkoa yhteiskunnalle ”. Selvemmin sanottuna työryhmä tarkastelee vihapuhetta jälleen vähemmän yksilön turvan kuin vallanpitäjien vallan säilymisen tarpeisiin. Kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun tarkoitus on juuri vallankäytön virheiden korjaaminen ja vallankäyttäjien vaihtaminen niihin, jotka pitävät itseään parempina. Demokratia edellyttää tuota kriittisyyttä, jonka työryhmä pitää kuitenkin uhkana, koska se ” saattaa aiheuttaa paljon vahinkoa yhteiskunnalle ”. Maalittaminen – vastamedian rikos? Asiantuntijat esittävät kysymyksiä ja parannusehdotuksia ” maalittamisen ” saamiseksi rikoslakiin, mutta jättävät ” maalittamisen ” määrittämisen epämääräiseksi: ” Maalittamisessa muutama aktiivi kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden kohteen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä sähköposteja ja vihaviestejä, levittämällä hänestä perättömiä juttuja, kirjoittamalla henkilöstä juttuja erilaisiin vastamedioihin, asettamalla henkilö huonoon valoon sosiaalisessa mediassa sekä muilla tavoilla ” (s. 60). Virke herättää lukuisia kriittisiä kysymyksiä siitä, mikä todella määrittää ” maalittamisen ”. Onko ”maalittaminen” tunnistettavissa vasta siitä, että juttu on kirjoitettu ” vastamediassa” - vai voivatko Yle ja Helsingin Sanomat rikollisesti maalittaa, kuten äskettäin Anna Sarasteen kirjoittamassa jutussa Daria Skippari-Smirnovia ja muita vastaan? Tuo juttu   oli sinänsä suomalaistettu kopio ympäri maailmaa levitetystä tuotoksesta, varsinaisesta informaatiovaikuttamisesta, jossa teemana oli pelotella EU-vaalien aattona. Mitä rikollisena ” maalittamisena” ilmenevä ” kehotus ja yllytys ” sisältävät? Onko rikollisen kirjoittajan suoraan sanottava, että pitää lähettää uhkauksia tms. toiselle kohteelle – vai joko ” kehotus ja yllytys ” toteutuvat siinä, jos kriittisessä valossa on mainittu henkilön nimi, jota sitten monet kansalaiset mahdollisesti arvioivat? Tiettävästi suomalaisessa lainvalvonta- ja oikeuskäytännössä pohditaan jopa niin pitkälle, että onko rikollista maalittamista jo sekin, jos väärällä tavalla mahdollisesti ajatteleva henkilö aikoo osallistua samaan tilaisuuteen, jossa väitetty maalittamisen kohde esiintyy. Viimeistään tuolloin törmätään perustuslaillisiin ongelmiin siitä, millä perusteella kansalaisten vapaata liikkumista ja tiedonsaannin sekä tiedon jakamisen oikeutta voitaisiin rajoittaa. Sisäministeriön kutsumat asiantuntijat miettivät rangaistuksen koventamisperustetta, mutta päätyvät, että se ei ehkä sovellus, jos rikollinen henkilö on maalittanut toimittajan sen jälkeen, kun toimittaja on käsitellyt Venäjää kriittisesti. Silloin rikollisen henkilön ” motiivina voi olla tällöin pyrkimys horjuttaa demokratiaa ja oikeusvaltiota ”, asiantuntijat kehittävät salaliittoteorian (s. 61).  Asiantuntijat eivät nosta esille mahdollisuutta, että kriitikko tahtoo kenties korjata toimittajan disinformaatiota ja tukea demokratiaa erilaisia junttaryhmiä vastaan, joita toimittaja palvelee, jotkut palvelevat jopa ulkomaisia tiedusteluviranomaisia. Eikö heitä saa arvostella, koska he ovat ”vastuullisen median” palveluksessa? Suositukset oman jatkuvuuden turvaamiseksi Työryhmä on kehittänyt 12 suositusta vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi (ss. 64).  Ensimmäinen suositus on, että vaaditaan taas kai uutta työryhmää, joka laatisi toimenpideohjelman valtioneuvostoa varten. Itse työryhmää ei mainita, mutta toimenpideohjelma ei synny ilman työryhmää, joten ensimmäiseksi työryhmä tahtoo työryhmän tärkeälle työlle jatkoa tai jatkajaa. Tämähän on kaikkien ohjelmien keskeisin tavoite: turvata oma jatkuvuus. Työryhmän toinen suositus on perustaa osaamiskeskus, mikä siis tarkoittaa budjetoitua rahaa aihepiiriä pohtiville "sopiville" ihmisille. Nimiä työryhmä ei mainitse, mutta itselleen ja kavereilleen siis kaivataan suhteellisen pysyvää rahoitusta. Työryhmän kolmannen suosituksen mukaan oikeusministeriö jatkaa pohtimistaan siitä, että pitäisikö viharikokset säätää virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Maalittamisen nostaminen rikolliseksi työryhmän suosituksen tavalla olisi jopa hyökkäys demokratian sammuttamiseksi, kansanvallan lopettamiseksi: ” Maalittamiseen tulisi voida puuttua nykyistä tehokkaammin, ainakin yksittäisten vähemmistöryhmiin kuuluvien ja ammattinsa puolesta vihapuheen kohteeksi joutuvien, kuten virkamiesten, journalistien, tutkijoiden, taiteilijoiden, luottamushenkilöiden ja muun muassa pappien sananvapauden ja muiden perusoikeuksien turvaamiseksi ” (s. 66). Suomen rikoslaissa (39/1889) kunnianloukkaus on rikoslain 24 luvun 9 §:ssä nimenomaisesti määritelty päinvastaisesti kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa tukevalla tavalla: ” ... Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. » (Rikoslain 24 luku 9 §) Työryhmän neljäntenä suosituksena on verkkoalustojen vastuun voimistaminen ja viranomaisten yhteistyön tehostaminen verkkoalustojen kanssa. Viidenneksi työryhmä tahtoo vahvistaa ” vastuullista mediaa ” ja ” vastuullista journalismia ”, kuten työryhmä kutsuu eikä häpeä edes noita ilmaisuja. ” Vastuullinen media ” on asetettu raportissa ” uusia medioita ” vastaan. Kuudentena suosituksena on vihapuheen uhreille annettava tuki. Seitsemäntenä suosituksena esitetään toimenpiteitä työnantajan vastuun toteuttamiseksi, jos työntekijä joutuu vihapuheen kohteeksi. Kahdeksantena suosituksena on viranomaisten ja poliitikkojen koulutuksen lisääminen siitä, mitä vihapuhe on. Yhdeksäntenä suosituksena on järjestää monivuotinen koulutusohjelma lapsille ja oppilaille oikean medialukutaidon oppimiseksi vihapuheen torjumiseksi. Työryhmä ei anna näytettä medialukutaidon opettamisesta, mutta syksyllä 2016 näimme, kuinka Yle tulkitsi tämän ”opettamisen”. Jessikka Aro sai maksimaalista näkyvyyttä Ylen kaikilla kanavilla ja tiistaina 13.9.2016 Aro kävi puhumassa ” Venäjän ohjaamista trolleista ” Yle Uutisluokan LIVE ohjelmassa, joka oli suunnattu koululaisille ja opettajille. Ruben Stiller puhui Aron kanssa hyökäten MV-lehteä vastaan. Jutun pointti oli, että Suomi on kärkimaa sananvapaudessa koko maailmassa, mutta valemedia uhkaa sananvapautta. Aro tulkitsee rikolliseksi senkin, että häntä MV-lehti arvostelee sen jälkeen, kun hän on itse arvostellut valheellisesti MV-lehteä Ylen ”medialukuopetuksessa”.   Kymmenes suositus koskee uskontoon kohdistuvaa ja perustuvaa vihapuhetta. Vastauksena olisi ” uskontojen vuoropuhelun ” vahvistaminen. Tämä käsitys on outo, kun kyse on ideologioiden välisestä kilpailusta: kristittyjen oman uskonmallin mukaan heidän tehtävänsä on lähetystyö, jotta muslimit kääntyisivät kritityiksi, kun taas muslimit toteuttavat omaa valloitustaan. Kapteeni Antti Paronen on määritellyt ja muistanut hyvin väitöskirjassaan Abdullah Azzamin ” Jihad on jokaisen muslimin velvollisuus .”  Paronen nosti väitöskirjassaan myös esille Sayyd Quidin , muslimien ideologin, jonka mukaan muslimien velvollisuutena olisi tuhota sellainen yhteiskunta, missä vääräuskoiset yhteiskunnat eivät olleet hyväksyneet islamilaista lakia ja nostaneet uskonnollista elämää korkeimmaksi auktoriteetiksi. Hänen ohjeensa mukaan muslimien täytyy jatkaa taistelua, kunnes ” maanpiiri on hyväksynyt Allahin vallan ja alistunut Hänen tahtoonsa ”. Mikä on se teologinen tilannetaju ja -analyysi, joka voi esittää ”uskontojen vuoropuhelua” miksikään ratkaisuksi maailmassa, jossa ideologiat kilpailevat? Yhdestoista suositus on lisätä opettajien ja koulujen valmiuksia puuttua vihapuheeseen ja nettikiusaamiseen. Lopuksi kahdestoista suositus on ennalta ehkäistä poliittista vihapuhetta. Tähän päädyttäisiin vaatien, että kaikki poliittiset puolueet sitoutuisivat ohjelmissaan vihapuheen vastaisiin toimiin. Saako niin enää sanoa? Eurooppalainen sivistys on ollut merkittävässä määrin ideologia- ja uskontokriittinen. Tämä tiukka keskustelu on ollut itsessään luomassa sivistystä. Muistamme Sigmund Freudin , joka katsoi kristinuskoon piintyneen neuroosin saavan polttoaineensa oidipaalisesta dynamiikasta.  Miten moni kykenee nykypäivänä Euroopassa keskusteluun tiettyihin uskontoihin liittyvästä pederastisesta ja perverssista polttoaineesta ja dynamiikasta? Ovatko uudet normit kokonaan tukahduttamassa sen tiukan keskustelun, jota Euroopassa on käyty jo vuosisadat? Tämä kysymys ei tarkoita, että Freud olisi ollut vähän tai lainkaan oikeassa, jotta hänen kysymykset pitäisi hyväksyä. Ne ärsyttävät kysymykset ovat osa eurooppalaista sivistystä, vaikka ne koskevat jopa uskon pyhyyksiä. Jacques Lacan moitti katolista uskovaista kristittyä panttivangiksi, jota ei hallitse enää ”asia itse”, vaan symbolisten mekanismien rakenteet, kollektiivinen fantasia, itsestä vieraantuminen institutionaalisuus. Eurooppalaisessa ideologiakritiikissä on ollut luonnollinen ja hyödyllinen osa käydä kriittistä keskustelua siitä, missä määrin rituaalit – rukous, kaste, konfirmaatio, ripittäytyminen – tulevat instituution symbolistisiksi mekanismeiksi, rituaalisiksi ”Toiseus-jumalan kutsuiksi”.  Kun eurooppalaisten pääkaupunkien kadut täyttyvät polvistuvista ihmisistä ja itsensä verhoavista naisista, niin lakkaako kriittinen ja ironinen pohdiskelu näiden polvistuvien ihmisten toiseudesta? Ideologiakritiikin tehtävänä ei ole suinkaan vain ”vuoropuhelu” (dialogi) tai konstruktiivinen rakentaminen, vaan länsimaiseen malliin kuuluu myös dekonstruktio. Jacques Derrida aloitti esseensä Rakenne, merkki ja leikki ( 1967) sanalla ” ehkä ” ilmaisten kaiken väliaikaisuutta, dekonstruktiivisuutta. Dekonstruktio ei ole kuitenkaan hävitys (destructio), vaan sen merkitys on lähellä sanaa ’analyysi’.  Derridan lukija ei voi tehdä tarkkoja väitteitä. Derrida antaa esimerkin dekonstruktiosta: ajattelet huonetta, joka pitäisi koristaa, tapetoida, kalustaa jne. Sinä hetkenä, kun et ajattele vain omaa huonettasi, vaan sitä osana koko rakennusta, ajattelet huoneesi huoneettomuutta. On tapahtunut filosofien kokemus, että heidän järjestelmänsä ei ole absoluuttinen, vaan järjestelmä, struktuuri, rakentunut. Derridan mukaan kaikilla rakenteilla on jokin keskus, joka pitää koko rakennelmaa yhdessä, rajoittaa osasten liikettä, peliä, rakenteessa. Systeemin keskus saattaa olla Jumala (Allah). Keskus on paradoksaalisesti rakenteen sisä- ja ulkopuolella. Keskus on keskus, mutta ei osa rakennetta. Keskus rajoittaa peliä, jonka Derrida liittää haluun. Edelleen Derridan tavoin dekonstruktiivinen tekstin tarkka lukeminen purkaa tekstin siten, että teksti havaitaa n sarjaksi epäselviä tai olemattomia merkityksiä. Sisäministeriön julkaisun jälkeen täytyy kysyä, eikö tätä rakenteen dekonstruktiivista analyysia voisi tehdä muslimien rituaaleista ja uskonmallista, jos siitä joku pahoittaa mielensä? Dekonstruktoitu teksti paljastaa useita erilaisia yhtäaikaisia näkökulmia, myös ristiriitaisia keskenään. Sellaisia voi ilmaantua myös Koraanista – vai saako niin sanoa?! Tämä työryhmän raportin kriitiikki ei ole suinkaan kirjoitettu suositukseksi "maalittaa" "vihapuheella" tässä mainittuja ihmisiä, joista osa on ilmaissut todella typerästi ajatuksiaan. Kritiikin tarkoitus ei ole myöskään oikeuttaa huonoa käytöstä, uhkauksia, pelottelua ja solvauksia tms. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota työryhmän työskentelyn huonoon laatuun, kun kaikissa olennaisissa kohdissa he ovat päätyneet erityisen ongelmallisiin tulkintoihin länsimaisen sivistyksen, perustuslain ja kansalaisyhteiskunnan kannalta. Terveisin, Juha

Avainsanat: äärioikeisto äiti yritys yrittää ympäri ymmärtää yle yleisö toiminta tukea tuhota trump toukokuu totuus torsti toiselta toimittaja tuki ulkopuolella ulkomainen ulkomaalainen ulko uhri uhka tässä työ työskennellä työryhm työryhmä työntekijä työnantaja twitter tutkija tuottaa tuomio tuomioistuin tuomas tunne yhteiskunta väärä väyrynen vähemmistö vuosi voida voi vladimir vitsi viro virkamies viranomainen virallinen viina vihreät vihollinen vihapuhe viha viedä venäjä velvollisuus vastuu vastuullinen vasen varsinainen valta valo vallankäyttö valinta valhe valemedia vakava vaalit uutisointi uusin usko uskonto uskonnollinen yksiöä yk yhteistyö syksy suvaitsemattomuus sunnata suru suositus suomi suomessa suomeksi suomalainen sulkea stiller taiteilija taide taistelu säilyä säilyttää sähköposti syyttäjä systeemi syrjintä synti synonyymi tavoite tarve tarkoitus tarkoittaa tarkka tarja tapaus tammikuu taito teologia teksti tehtävä teemu teema tili tieto tiede terrorismi teko muut muu muslimi oikeus ohjelma nähdä nykyinen noita nimi niinistö nettisivu nato nainen määrittää mäkinen mv muutama prosessi pride politiikka poliittinen poliitikko poistaa pointti pitää piispa pietari perustuslaki perustaa perussuomalainen perussuomalaiset perus periaate pelko peli pappi palvella paavo outo osallistua osaaminen opetus opettaja onko ongelma olosuhde oikeusvaltio raamattu päätös puuttua putin purkaa puolustaa puhua puhelin puhe raportti rakenne rakentaminen rakennus rahoitus raha rikollinen rikos reaktio rasisti sanomat sananvapaus ryhmä rukous ruben rikollisuus selvitys sauli sanomien sisältö sinä sininen seurakunta sovellus sosiaalinen sivistys sittenkään lukija lukeminen lokakuu live lisätä liittää liikkua liike levittää leikki lehti laura lapsi laatu köyhä vanhemmat käyttää käytettyä käydä käsitys käräjäoikeus käräjä kysyä kysymys kyetä kuva kristitty kristinusko kriittinen kriitikko menestys media marraskuu maksaa mainita maahanmuuttaja länsimainen lähetystyö luottamus luonnollinen luoda luku muodostua muka muistaa monin mitä merkki merkitys jumala julkinen julkaisu julkaista joulukuussa jolla keskus kello kela keino kaupunki kaste kari kapteeni kansanvalta kansalainen kansainvälinen kannattaja kampanja katu jää järjestää järjestelmä juttu kohdassa klassinen kirkko kirjoittaa kirjoittaja kirjoitettu kilpailu kesäkuu keskustelu kova kouluts korjata kopio komea koko kokemus kokea kohde kohdata hallitus hallita fundamentalismi islamilainen isis irja inkeri iltalehti ilmaisu ihminen ihmisoikeus ihmisarvo ideologia häpeä häntä hän häiritä häirintä hyökkäys hyväksyä huono huone huhtasaari homo historia herätä herättää henkilöä henkilö hengellinen helsinki helmikuu heittää hanke jatkaa janne jacques isä islamisti islam jokainen johtaja johtaa jihad jessikka facebook eurooppalainen eurooppa eu esittää esimerkki erityinen erilaisiin elämä ehdotus ehdotuksia fantasia fakta eettinen edusta donald disinformaatio demokratia demokraattinen avoin asiantuntija arvostella aro arkkipiispa antti antaa anna analyysi aktiviteetti akatemia ajatella ajaa aito aino aiheuttaa aho aatto aarre 2017 2016 2014


blogivirta.fi